Korvarenkaita on löydetty jo esihistoriallisista naisten haudoista rautakauden loppupuolelta, mutta niiden esiintyminen on ollut voimakkaasti alueittaista, eivätkä ne siten kuulu aikakauden tyypillisimpiin koruihin. Meillä tavallisimpia koruja olivat erilaiset soljet, ranne- ja kaularenkaat, helmet, sormukset, neulat, rintaketjut riipuksineen ja kammat. Korvarenkaita on sitä vastoin saatu talteen enimmäkseen vain Raja-Karjalasta ja Laatokan rantamilta, missä niitä käytettiin eritoten ortodoksisen väestön keskuudessa, sekä Pohjanmaalta. Maan länsiosissa korvarenkaat tulivat monin paikoin käyttöön vasta 1800-luvun alkupuoliskolla. Muunlaisia korviin kiinnitettäviä koruja ei tutkimassani lähdekirjallisuudessa mainittu.
Lähteet:
U. T....
Lyhenteellä MM tarkoitetaan tässä todennäköisesti Muntra Musikanter -mieskuoroa, jonka osoite Helsingissä on Liisankatu 2. Tietääkseni kuoro on pitkään käyttänyt huoneistoa tuossa osoitteessa, mutta varmuudella en pysty sanomaan, onko tämä juuri se paikka, johon tekstissänne viitataan. Asiaa kannattaisi tiedustella suoraan hilpeiltä musikanteilta itseltään. Toivottavasti asia sitä kautta saa varmistuksen. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.muntramusikanter.com/
Sotalapsia siirrettiin Suomesta Tanskaan hieman yli 4000. Heitä palautettiin 1942:580, 1943:2000, 1945:364. Tanskaan jäi vuoteen 1946 asti noin 1000 lasta joista pysyvästi Tanskaan jäi noin 500 lasta. Lähteet: Sotalapset:tutkimusraportti, 1996, toim. Aura Korppi-Tommola ja Matkalla kodista kotiin:sotalapset muistelevat,1996, toim. Leila Lehtiranta. Ks. myös Heikki Salminen 2007: Lappu kaulassa yli Pohjanlahden:suomalaisten sotalasten historia.
Novelli on suomennettu ja löytyy kokoelmasta Fantastisia kertomuksia : antologia / [toimittaneet Sulamit & Erkki Reenpää] Helsinki : Otava, 1969
Kirjan saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen yhteisestä Helmet-aineistohausta:
http://www.helmet.fi
Hei,
Pienestä tietosanakirjasta (Otava, 1925-1928) löytyi vastaus. Palmiini on puhdistettu kookosrasva.
Kirja löytyy digitoituna. Tässä linkki palmiiniin: http://runeberg.org/pieni/3/0341.html
Hei!
Jari Niemelän kirjan Onks tiatoo mukaan Puolimatkankadun nimi
johtunee kahdesta torpasta (Puolimatkan Fält ja Puolimatkan Ståhl),
jotka sijaitsivat vanhan Hippoksen tuntumassa, Tammerkoskelta Takahuhtiin johtaneen Kosken maantien varrella,tavallaan kahden asutuskeskuksen puolimatkassa.
1. Omine nokkineen tai omin nokkineen
Kyseessä on puhekielinen sanonta, joka tarkoittaa suunnilleen sitä, että joku toimii yksinään tai ilman apua. Joskus sitä voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa joku on toiminut oma-aloitteisesti ilman lupaa. Esimerkiksi henkilö, jota pyydetään suorittamaan tehtävä, jota hän omasta mielestään ei ole kykenevä suorittamaan yksin, voi hän vastata, että "En kykene siihen omin nokkineni" tai henkilöstä, joka suoriutui jostakin työstä ilman apua voidaan sanoa, että "hän teki työn omin nokkineen".
Venäläinen vastine sanonnalle voisi olla: совать свой нос
2. Nahkoineen karvoineen
Puhekielinen sanonta, jota voidaan myös käyttää muodossa nahkoineen päivineen tai karvoineen päivineen. Kirjaimellisesti sanonta...
Parin viimeisen vuoden aikana runoutta ovat julkaisseet ainakin seuraavat kustantajat:
Atrain&Nord
Avain
Aviador
Basam Books
Docendo
Enostone
Esterin Kirja
Faros
Gaudeamus
Gummerus
Into
Johnny Kniga
Kaarna Kustannus
Kirjapaja
Kirjokansi
Kita
Kosmos
Kulttuurivihkot
Kustannusliike Parkko
Kustannusliike Robustos
Käsite
Like
Lyhyttavara
Mansarda
ntamo
Nysalor-kustannus
Oppian
Otava
Palladium Kirjat
Poesia
Puru-kollektiivi
Päivä
Pääjalkainen
Reuna
Sammakko
Sanasato
Siltala
Tammi
Teos
Täysi Käsi
Warelia
WSOY
Väylä
Lisäksi runoutta julkaistaan paljon myös omakustanteina.
Suomen kielen perussanakirjan mukaan eripainos on "kausijulkaisun tms. kirjoitus erilliseksi vihkoksi painettuna". Tietoa tyypillisestä eripainoskokoelman syntytavasta ei löytynyt. Ehkäpä yksi syy voisi olla tarve koota esim. tietyn kirjoittajan eri lehdissä julkaistut kirjoitukset yhteen.
Antiikki tarkoittaa Timo Nurmen tekemän Gummeruksen suuren suomen kielen sanakirjan mukaan kreikkalaista ja roomalaista muinaisaikaa, varsinaisesti sen henkistä elämää ja hengentuotteita. Antiikin aika ajoittuu n. 800 - 500 vuotta eKr. Muita merkityksiä sanalle ovat vanhanaikainen, arvokas esine ja vanhanaikainen tyyli. Aarre taas em. kirjan mukaan on arvokas jalometallinen tai muu kalleus. Sanan virta merkityksistä sopinee tähän yhteyteen parhaiten isohko joki tai veden virtaus joessa tai salmessa. Eli Kreikan ja Rooman aikakauden arvokkaita hengentuotteita joen... (rannalla?) Valitettavasti en löytänyt kyseistä laattaa mistään Joensuun klassillista lyseota (nykyistä taidemuseota) käsittelevistä tiedonlähteistä. Myöskään Joensuun...
Joissakin suomen murteissa, ainakin Etelä-Pohjanmaan ja joillakin alueilla lounaismurteissa, sanasta latva käytetään muotoa larva. Muotoa käytetään esim. kansanlaulussa, jossa lauletaan "Tuuli se taivutti koivun larvan". Sana voi myös merkitä takamaata rintamaan vastakohtana. Aiheesta on kirjoitettu kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa (2/2016)
https://www.kielikello.fi/-/tuuli-se-taivutti-koivun-larvan-latva-suomen-murteissa
Larvamaa olisi siis esim. kotitalosta lähimaita kauempana oleva maa-alue.
Saksan kielen oikeinkirjoitusta uudistettiin vuonna 1996 niin, että kielen erityispiirteitä, kuten substantiivien iso alkukirjain sekä ß-kirjain (kaksois-s, "Eszett") otettiin entistä johdonmukaisempaan käyttöön. Uudistusta on viilattu jonkin verran vuosien mittaan, mutta keskeinen sisältö on pysynyt samana.
Uudistuksen jälkeen ß-kirjainta käytetään ainoastaan pitkän vokaalin jälkeen, kuten esimerkiksi sanoissa fließen (virrata) ja Straße (katu). Sen sijaan lyhyen vokaalin jälkeen käytetään kahta s-kirjainta: muß > muss (täytyy), Roß > Ross (hevonen).
Sveitsissä ja Liechtensteinissa ß-kirjainta ei tavallisesti käytetä ollenkaan, vaan se korvataan ss-yhdistelmällä.
Kielikellon artikkeli saksan kielen...
Valitettavasti ulottuvillamme ei ole mitään koottua tiedostoa kouluissa käytetyistä oppikirjoista, liekö sellaista koottukaan.
Jotain viitteitä varmaan kuitenkin voi saada kansallisbibliografian
https://finna.fi
tiedoista kirjojen ensi- ja viimeisistä painoksista.
Iloinen aapinen / Martti Haavio, Aili Konttinen, Ohto Oksala
1. p. 1933, 14. p. 1955 (15. näköispainos 2004 tuskin enää koulukäytössä)
Aapinen / Aatto Kaljunen, Britta Karemo, Taimi Metsikkö
1. p. 1959, 7. p. 1969
Aapiskukko : alakoulun ensimmäinen lukukirja / Aarni Penttilä
1. p. 1938, 25. p. 2007
Aapinen / Saini Knuuttila, Hillevi Kääriäinen, Maija Turunen, Touko Voutilainen
1. p. 1967, 4. p. 1971
Karjalan lasten aapinen / Aarni Penttilä
1. p. 1942, näköispainos 2004
[...
Autamme asiakasta parhaan kykymme mukaan Helmet-kirjastojen asiakastietokoneiden käytössä. Aina eivät kuitenkaan paikalla olevan henkilökunnan tiedot ja taidot tai aika riitä. Helmet-kirjastojen asiakastietokoneiden käyttösäännöissä sanotaan näin: "Muista kuitenkin, että olet itse vastuussa nettiasioimisestasi." Käyttösäännöt kokonaisuudessaan löytyvät täältä:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Asiakastietokone…
Kirjastojen työtehtävät vaativat hyvin monenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Asiakkaiden välillä hyvinkin vaativiin tietotekniikkaongelmiin ei valitettavasti aina löydy ratkojaa.
Englannin kielessä ensimmäinen maininta prostituutiosta maailman vanhimpana ammattina kuuluisi olleen Kiplingin tekstissä ”On the City Wall”, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1888. Tekstin alussa puhutaan Lalunista, joka oli maailman vanhimman ammatin edustaja ja jonka esiäiti oli Lilith. Lilith oli Kabbalan ja babylonialaisten mytologioiden mukaan Raamatussakin mainitun Aadamin ensimmäinen vaimo ennen Eevaa, ja hänestä löytyy hiukan tietoa Wikipedian artikkelista osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Lilith. John McGivering mainitsee osoitteesta http://www.kipling.org.uk/rg_oncitywall_notes_p.htm löytyvissä Kiplingin teoksen huomautuksissa, että Lalun on ilmeisesti peräisin Intiassa julkaistusta Myrza Moorad Alee Begin kirjasta ”Lalun...
Enni Mustosen lukijoista monet ovat lukeneet myös mm. Johanna Valkaman ja Paula Havasteen kirjoja. Suosittuja historiallisen romaanin taitajia ovat myös Kristiina Vuori, Kaari Utrio, Pirjo Tuominen ja jo edesmennyt Laila Hietamies/Hirvisaari. Uudemmista tulokkaista Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-sarja ja R.M. Rosenbergin Hakoisten naiset -sarja ovat keränneet paljon kehuja.
Kysymyksestäsi jäi epäselväksi, etsitkö tietoa siitä mistä Tolstoin kirjasta teos löytyy vai haluatko mahdollisesti siitä sisällönanalyyseja tms.
Lähetä jatkokysymys jos tarkoitit jälkimmäistä asiaa.
Tämä Tolstoin kertomus löytyy ainakin teoksesta:
TEKIJÄ TOLSTOI, Leo
NIMEKE Valitut kertomukset II/ Leo Tolstoi
suomentanut Juhani Konkka Tässä teoksessa novelli on nimellä Vanha ruuna : hevosen tarina
Veli Nurmisen teoksessa
Kallion kirkko. - Kirjaneliö, 1977
ei seinämaalauksista juurikaan löydy tietoa. Kirjasen lopussa on kuitenkin luettelo 'Kirkon rakentajista', jossa mainitaan koristemaalari Carl Slotten nimi. Carl Slotten (1878-1946) helsinkiläinen liike 'Carl Slotte Stuccattur & Måleriaffär' oli arkkitehti Lars Sonckin luottoyhteistyökumppani ja oli hieman varhemmin osallistunut myös Tampereen tuomiokirkon maalaus- ja koristelurakkaan. Tammisaarelaissyntyinen Slotte oli alkuaan työskennellyt Vuorion maalariliikkeessä. Myöhemmin hän oli täydentänyt taitojaan opiskelemalla Ruotsissa ja Italiassa ja oli koristetaiteen menetelmien johtava tuntija maassamme. Vuonna 1907 hän oli ilmoittanut hallitsevansa mm. seuraavat menetelmät:...
Tekoälyn tuottama tieto ei välttämättä perustu mihinkään oikeaan, täsmälliseen tietoon laisinkaan, vaan se etsii taidokkaan hakukoneen tavoin yhtäläisyyksiä sille syötetystä kysymyksestä/lauseesta ja internetin sekalaisesta tietosaaliista, jolla se on koulutettu. Siispä se on vallan hyvin voinut keksiä ja nimetä elokuvan Sadeprinsessa kalastamistaan tiedoista. Ja nopean haun kautta voikin todeta, ettei kyseinen elokuva taida olla todellinen, kuten jo epäilit. Voit esittää elokuvan tuntomerkit Kysy kirjastonhoitaja -palvelussa uuden kysymyksen kautta, niin kirjastolaiset voivat yrittää selvittää elokuvaa myös.
Kirjastossa on monenlaista työnkuvaa, joista näkyvin tosiaan on kasvokkain tapahtuva asiakaspalvelu eri kirjastoissa asiakaspalvelupisteissä ja kirjahyllyjen välissä. Asiakaspalvelua hoitaa pääasiassa kirjastovirkailijat, kirjastonhoitajat ja informaatikot.
Kirjastossa kuitenkin työskentelee muun muassa kirjastotoimen johtajia, palvelupäälliköitä, IT-työntekijöitä, aineistonvalitsijoita ja -tilaajia, luetteloijia, viestijöitä ja hanketyöntekijöitä. On kirjastokohtaista, kuinka paljon ja millaisia työtehtäviä heille kuuluu, ja kuinka paljon siitä on kohtaamisia asiakkaiden kanssa.
Kirjaston johtaja vastaa korkealla tasolla kirjaston aukiolosta ja periaatteista. Hän myös (usein muun johtoryhmän kanssa) tekee työtä...
