Tyhjentävää selitystä tähän lienee mahdotonta antaa, mutta aihetta on paljon tutkittu psykologian kentällä. En pysty antamaan kattavaa vastausta, mutta joitain perusasioita uskon voivani tässä esittää.
Tuhoamisen motiivi on usein peräisin aggressiosta, vihan tunteesta, jota ihminen ei pysty käsittelemään vaan jonka hän purkaa tuhoavana toimintana. Se, mihin tai kehen tuhoava toiminta kohdistuu, riippuu ainakin osittain syntipukkiajattelusta: kenet tekijä syyllistää, itsensä vai toisen/toiset. Sekä muita että itseään vahingoittavalla ihmisellä voi olla huono tai vääristynyt itsetunto. Opitut käyttäytymismallit, kulttuuri, ihmisten jako "meihin" ja "heihin" ynnä muut kognitiiviset (tiedolliset tai ajatustoimintaan liittyvät) tekijät myös...
Etsimäsi kirjoittaja lienee Aapeli eli Simo Puupponen (1915-1967). Aapeli kirjoitti kaksi lastenkirjaa: Koko kaupungin Vinski (1954) sekä Vinski ja Vinsentti (1956).
Kirjojen pohjalta on tehty muun muassa kaksi tv-elokuvaa, joissa apteekkarin roolia näyttelee Tarmo Manni.
Lisätietoa Aapelista:
http://tuhannettunteet.kuopio.fi/main.asp?sid=3
Koko kaupungin Vinski -elokuva IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0363748/combined
Vinski ja Vinsentti IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0364103/
Selma Lagerlöfin kirjassa Peukaloisen retket villihanhien seurassa hanhet ovat suomennettu villihanhiksi tai metsähanhiksi, riippuen suomennoksesta.
Kysyin tarkempaa tietoa Suomen luonnonsuojeluliitosta, jossa asiaan perehdyttiin tarkoin: "Lagerlöf oli ruotsalainen, ja teoksen syntyaika huomioiden voi päätellä että kysymykseen voisivat tulla hanhilajeista lähinnä valkoposkihanhi, merihanhi tai taigametsähanhi, jotka Selman elinaikana lensivät muuttoparvina säännöllisesti Etelä-Ruotsin yli muuttomatkoillaan. Valkoposkihanhi ja merihanhi liikkuvat enemmän Itämeren piirissä, ja selkeimmän pitkän muuttomatkan suoraan pohjoisesta etelää kohti (ja keväällä toiseen suuntaan) tekee taigametsähanhi. Parvet lähtevät Pohjois-Ruotsin soilta ja...
Asemasodan aikana kesällä 1942 Jalkaväkirykmentti 1 sijaitsi Karjalan kannaksella ja oli sijoitettuna Lempaalanjärven ympäristöön. Vastaavasti 40. Kenttäsairaala siirrettiin helmikuussa 1942 Itä-Karjalasta Raudun seudulle kannakselle, jossa se toimi myös kesällä 1942.
On siis mahdollista, että kyseinen kaatunut sotilas olisi esimerkiksi haavoittunut Lempaalassa, josta hänet olisi siirretty hoidettavaksi kenttäsairaalaan Rautuun, jossa tämä olisi sitten menehtynyt.
Vastauksessa käytettiin apuna Jatkosodan historia-teossarjaa sekä Kansallisarkiston digiarkistoa (http://digi.narc.fi), josta löytyvät niin Jalkaväkirykmentti 1:n kuin 40. Kenttäsairaalan sotapäiväkirjat.
Tässä muutamia ehdotuksia: Martin Widmarkin Lasse-Maija etsivätoimisto,
Eppu Nuotion Etsivätoimisto Jalka & Lamppu, Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani, Kari Vaijärven Jukka Vihi –kirjat, Pia Hagmarin Etsiväpartio -sarja, Johanna Venhon Okulus –kirjat jne.
Kaisu Rättyän kirjoittamasta kirjasta, Mysteeri ratkaistavana : ulkomaisia nuorten sarjakirjoja, löytyy esittelyjä ja hakemistoja amerikkalaisista ja englantilaisista etsivä- ja seikkailusarjoista. Niitä ovat mm. Carolyn Keenen Neiti Etsivä –sarja, Enid Blytonin Viisikko-sarja ja SOS-sarja, Robert Arthurin 3 etsivää –sarja jne.
Kotimaisia lasten- ja nuorten sarjakirjoja, myös salapoliisikirjoja, käsitellään niin ikään Kaisu Rättyän kirjoittamassa kirjassa Ratsaille ja seikkailuun!.
Islannista kiinnostuneille voi Kuopion kaupunginkirjasto tarjota runsaasti erilaista aineistoa, sillä meillä sijaitsee Islanti-kokoelma, yksi viidestä Suomeen perustetusta pohjoismaisesta kirjallisuuskeskuksesta. Kokoelmassa on Islantia käsittelevää kirjallisuutta sekä islantilaisten kirjailijoiden teoksia alkukielellä ja käännöksinä noin 3000 teosta. Kokoelma on lainattava ja sijoituspaikka on lainausosastolla. Kokoelmassa on mm. seuraavia Islannin kielen oppikirjoja: Allt í lagi : islannin kielen oppikirja ja Opi islantia : oleellisia sanoja ja sanontoja aloittelijoille (CD-ROM-levy) sekä Learning Icelandic, mikä sisältää kirjan ja CD-levyn. Osa kieliaineistosta on pääkirjaston musiikkiosastolla, kuten Hildur Jónsdóttirin Teach yourself...
Kuntien kirjastoissa ei lainattavia kappaleita kysymistäsi kirjoista näytä olevan. Kukkivat kummut -kirja löytyy lainattavaksi Oulun yliopiston ja Åbo Akademin kirjastoista, ja Kotikuusen juurella on Åbo Akademin kirjaston kokoelmissa. Voit saada kirjat kaukolainaksi lähikirjastosi kautta.
Stahanov-järjestelmä, stahanovilaisuus, on neuvostoliittolaisen Magnetogorskissa työskennelleen kaivosmiehen Aleksei Stahanovin (s.1905) mukaan nimensä saanut työjärjestelmä, jolla Neuvostoliitossa pyrittiin nostamaan työtehoa etenkin Stalinin valtakaudella. Stahanov oli mallityöläinen ja työn sankari, joka ylitti monin kerroin suunnitelmissa olleet tavoitteet. Stahanovilaisuus perustuu sosialistiseen työkilpailujärjestelmään, jossa tehostajina käytetään poikkeuksellisen tuloksekkaita työläisiä ns. stahanovilaisia. Lähde: Nykytieto : M-Ö / Valitut Palat. Hki, 1984 ja Tuomas Lehtisen kotisivu http://www.kolumbus.fi/tulehti/tlhy99k.html . Google-haku antaa kuusi osumaa hakusanalla "stahanovilaisuus".
Asiasta ei löytynyt juurikaan tietoa tutkimistani lähteistä. Ilkka Malmbergin teoksessa Tuntemattomat sotilaat (Helsingin Sanomat, 2007) Rokan kuvauksessa ei juuri muutoksista puhuta vaan pikemminkin esitetään Rokka melko samanlaisena pysyvänä hahmona, joka on toisaalta kylmäverinen tappaja, toisaalta perhettään rakastava ja vankia hyvin kohteleva mies. Malmberg kuvaa Rokkaa jopa melkein äidilliseksi hahmoksi, joka pitää huolta toisista
Näkisin itse, että Rokka muuttuu sodan edetessä pessimistisemmäksi ja auktoriteetteja yhä enemmän uhmaavaksi hahmoksi. Rokan pontimena sotimisessa on menetetyn Karjalan, hänen oman kotiseutunsa, ottaminen takaisin. Kun alkaa olla selvää, että sota hävitään eikä Rokan kotiseutua saada takaisin, hänen...
"Paska" on ikivanha suomalais-ugrilaisen kieliperheen sana, joka on kuulunut suomen kirjakieleen Agricolasta lähtien. Se ei ole ollut alatyylinen ilmaisu muuten kuin siltä osin, ettei ulosteista puhuminen ylipäätään ole ollut "sopivaa". Sittemmin sana on otettu käyttöön myös selkeästi kirosanan luonteisena, jolloin sen käyttö koetaan helposti alatyylisempänä kuin mikä sanan vanha merkitys on ollut.
Heikki Poroila
Tarkoittamasi tangot ovat ilmeisesti niin sanotun erotusjakson eristeet. Eräs helsinkiläinen veturinkuljettaja kuvaili niitä seuraavalla tavalla:
"Ne ovat eristeet, joilla saadaan sähkötön alue kahden sähkönsyöttöaseman välille, jotta syöttöasemien syöttämä sähkö ei menisi toistensa "päälle" ja siten sekottaisi koko systeemiä. Kutsutaan erotusjaksoksi, jossa veturin/sähköjunan pääkytkin avautuu ja se rullaa alueen läpi. Näin myös saadaan rataverkon sähköistys jaettua useampaan osaan, jolla järjestelyllä saadaan toteutettua useat syöttöasemat, jotka syöttävät tarvittavan määrän sähköä junien tarpeeseen."
Verkosta on löydettävissä Liikenneviraston dokumentti "Sähkörataohjeet", jossa on havainnollistava kuva erotuskentästä ja erotusjaksosta (...
Valitettavasti ulottuvillamme ei ole mitään koottua tiedostoa kouluissa käytetyistä oppikirjoista, liekö sellaista koottukaan.
Jotain viitteitä varmaan kuitenkin voi saada kansallisbibliografian
https://finna.fi
tiedoista kirjojen ensi- ja viimeisistä painoksista.
Iloinen aapinen / Martti Haavio, Aili Konttinen, Ohto Oksala
1. p. 1933, 14. p. 1955 (15. näköispainos 2004 tuskin enää koulukäytössä)
Aapinen / Aatto Kaljunen, Britta Karemo, Taimi Metsikkö
1. p. 1959, 7. p. 1969
Aapiskukko : alakoulun ensimmäinen lukukirja / Aarni Penttilä
1. p. 1938, 25. p. 2007
Aapinen / Saini Knuuttila, Hillevi Kääriäinen, Maija Turunen, Touko Voutilainen
1. p. 1967, 4. p. 1971
Karjalan lasten aapinen / Aarni Penttilä
1. p. 1942, näköispainos 2004
[...
Kirjastoautosta saa kirjastokortin. Ota mukaan jokin valokuvallinen henkilötodistus. 15-17 vuotiaat voivat todistaa henkilöllisyytensä kela-kortilla. Alle 15-vuotias saa kortin vastuuhenkilön kirjallisella suostumuksella. Ensimmäinen kirjastokortti on maksuton.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastokortti/
Tässä teoksen tiedot: Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta = Courrier de Finlande. Suom. Jouni Kuurne. Tammi 1999. Ranskan kielen opettaja Guicheteau kirjoittaa kirjeitä Suomesta ystävälleen Samuel Nanteuilille Ranskaan. Tässä vielä kirjailijan haastattelu: http://www.ranska.org/ranskalaisia/philippe_guicheteau.php.
Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan kappale löytyy Johnny Lee Michaelsin cd-levyltä Musiikkia suomalaisiin tv-sarjoihin. CD 1
https://finna.fi
Samainen cd-levy löytyy Helmet-hausta, tosin ilmeisesti vajavaisilla luettelointitiedoilla. http://www.helmet.fi/record=b1408005~S9*fin
Rauno Lehtisen sävelmä Pink champagne löytyy myös Helmet-kirjastosta http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/tPINK+CHAMPAGNE/tpink+champagne/1%2…
Kirjastot.fi:n Frank monihaun maakuntakirjastot haulla "vaaleanpunaista shampanjaa" saadaan myös muutamia muita äänitteitä. http://monihaku.kirjastot.fi/
Helmet-kirjastojen kaukopalvelusta löytyy tietoa sivulta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kaukopalvelu/
Omena on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sanan alkuperä on epäselvä. Appelsiini on tullut käyttöön suomalaisena sanana vasta 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Se on lainattu varhaisruotsin sanasta ap(p)elsin, joka puolestaan on lainaa alasaksasta tai hollannista. Näissä kielissä appelsina on alkuaan yhdyssana, joka sisältää omenaa merkitsevän sanan appel ja Kiinaan viittaavan sanan sina. Sananmukaisesti appelsiini on siis "Kiinan omena". Appelsiineja alettiin tuoda Kiinasta Eurooppaan 1400-luvulla, ja tärkeiksi tuontisatamiksi muodostuivat Amsterdam ja Hampuri.
Lähde:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Suomalaisten nuortenkirjailijoiden teoksia on käännetty englanniksi äärimmäisen vähän. Valtaosa käännetyistä ovat selkeästi lastenkirjoja, kuten Mauri Kunnaksen tai Tove Janssonin teokset. Valitettavasti ei ole myöskään olemassa kattavaa listausta suomalaisista, englanniksi käännetyistä lasten/nuortenkirjoista.
Lastenkirjainstituutti http://www.lastenkirjainstituutti.fi on ylläpitänyt tietokantaa suomalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden muille kielille käännetyistä lasten/nuortenkirjoista, mutta se ulottuu ainoastaan vuoteen 2008. Sen tietokannasta http://www.tampere.fi/kirjasto/sni/snhaku.htm voi etsiä kielittäin, mutta englanniksi käännetyt kirjat täytyy poimia hakutuloksesta ja kunkin kirjailijan kohdalla erikseen. Kirjat ovat liki...
"Siina on joko vaihtoehtoinen kirjoitusasu nimestä Sina tai lyhentymä siina-päätteisistä nimistä, kuten Aleksiinasta, Fransiinasta ja Rosiinasta. Sen lähtökohtana on pidetty myös venäläistä nimeä Zinaida ja tästä saatua lyhentymää Zina. Viimeksi mainittu lähtökohta on Suomen ortodoksisessa kalenterissa, jossa Siina on Sinaidan rinnalla 11.10. Siinaa on käytetty myös ainakin Fransiskan ja Fransiinan lempinimenä." (Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus 2007)
Zina on ollut myös Zenobioksen kutsumamuoto, mikä selittää sen, että Karjalan ortodokseilla Siina ja Sina ovat olleet myös miehennimiä. (Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja. WSOY 2004)
