Merirosvoista on kirjoitettu paljonkin kirjoja, mutta suuri osa on lasten kirjoja. Aikuisille tarkoitettujakin on. Pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa on seuraavat teokset: Pirates, an illustrated history of privateers, buccaneers and pirates from the sixteenth century to the present (1996), Cordinglyn Pirates, fact & fiction (1992), Cochranin Karibian kaapparit ja merirosvot (1973), Exquemelinin Karibian merirosvot (1970) ja Hornborgin Merirosvoja, kuvauksia merirosvouden historiasta (1928). Kirjojen sijainnit ja saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun Plussa-tietokannasta.
Nuotteja ei löytynyt painetussa muodossa. Sen sijaan internetistä löytyy asianharrastajien sivuja.
Googlesta voi hakea suoraan hakusanoilla Final Fantasy Zanarkand, jolloin pääsee suoraan musiciansnews.com -sivuston Final Fantasyn musiikista kiinnostuneiden keskustelupalstalle (englanninkielinen). Tällä keskustelupalstalla on tietoa nuottien löytöpaikoista. Tässä kahden asianharrastajan sivut, joilla on Final Fantasy -sarjan nuotteja, myös kyseinen Zanarkand.
http://ichigos.com/sheets.shtml?tq=:
http://mywebpages.comcast.net/mankow84/ff10.html
Final Fantasy -faneilla on myös suomenkielinen nettisivu:
http://www.fffin.com/
Ei ole olemassa tutkimusta, jossa käytäisiin kattavasti läpi sarjakuvien asemaa kirjastoissa, joten voin tässä kertoa vain Turun kaupunginkirjaston, lähinnä pääkirjaston aikuistenosaston, käytännöistä ja toimintaperiaatteista.
Turun kaupunginkirjastoon pyritään hankkimaan kattavasti ilmestyvät suomenkieliset sarjakuvat. Niitä hankitaan pääkirjastoon 1-4 kpl / nimeke, oletetusta kysynnästä riippuen. Sarjakuvia hankitaan myös muilla kielillä, lähinnä ruotsiksi ja englanniksi. Sarjakuvia hankitaan myös lähikirjastoihin. Sarjakuvia lainataan vilkkaasti.
Kirjastosta on mahdollista löytää myös vanhempia sarjakuvia, koska niitä on varastoitu. Kirjastossa on myös sarjakuvan tutkimukseen liittyvää aineistoa.
Kun vanhan pääkirjastorakennuksen...
Merenkulkualaa koskevaa kirjallisuutta ja merenkulkualan tutkimuksia voit hakea suoraan Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Internetsivuilta osoitteesta http://mkk.utu.fi
Helsingissä löydät tällä erää merikirjallisuuden bibliografioita Kansalliskirjastosta. Tässä luettelo bibliografioista:
- Aav, Yrjö: Suomen merikirjallisuuden bibliografia(julk. Suomen laivastoliitto,1963)
- Aav, Yrjö: Meribibliografia, Suomessa 1863-1968 painettua merenkulkukirjallisuutta(julk.Meriliitto,1970)
Turun yliopiston merenkulkualan koulutuskeskuksen julkaisuja:
- Nyman, Kristina: Suomen merikirjallisuuden bibliografia 3(1969-1974)(julk.1976)
- Nyman, Kristina: Suomen merikirjallisuuden bibliografia 4(1975-1979)(julk. 1981)
- Vähäkyrö, Ilse: Suomen...
Kertomus on vanhaa perua ja siitä löytyy varmasti useitakin eri versioita.
Tarinassa on ideana demonstroida kuinka helposti juoru leviää, ja kuinka vaikeaa sitä on sen jälkeen korjata ihmisten mielessä perättömäksi. Viime aikojen kuuluisimmista kyseisen tarinan kierrättäjistä lienee Madonna, kuvakirjassaan Herra Peabodyn omenat.
Kirjassa tyyny avataan ulkona urheilukentällä, jolloin höyhynet leviävät kentälle kuin juoru ihmiseltä toiselle. Pienessä ajassa juoru-höyhenet ehtivät levitä vaikka kuinka pitkälle, ja kentälle levinneistä höyhenistä ehjän tyynyn kokoaminen aika haastava tehtävä.
Madonna itse kertoo kuulleensa tarinan Kabbala-opettajaltaan. Madonnan mukaan kertomuksen olisi alunperin kirjoittanut opettaja nimeltään Baal Shem Tov...
Kiinan kielellä kirjoittamisesta on kysytty aiemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla. Vanhoja vastauksia voit hakea arkistosta hakutermillä "kiinan kieli".
Tässä yksi vastauksista:
Varsinaisia kiinalaisia aakkosia ei ole olemassa, sillä kiinan kieli perustuu kirjoitusmerkkeihin (hànzi). Jokainen kirjoitusmerkki edustaa puhutun kiinan yhtä tavua. Jokaisella merkillä on myös oma merkityksensä. Näin ollen suuri osa kirjoitetun kiinan "sanoista" muodostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä.
Voit katsoa myös seuraavat linkit:
http://www.chinese-tools.com/names/search.html http://www.mandarintools.com/chinesename.html http://www.omniglot.com/writing/chinese.htm
Nimien kääntämisestä kiinaksi on kysytty usein ennenkin. Löydät aiempia vastauksia klikkaamalla palvelun arkisto-linkkiä, ja kirjoittamalla hakulaatikkoon 'kiinan kieli'.
Kiinan kielessä ei ole aakkosia, joille nimiä voisi suoraan kääntää. Kiinalaiset kirjoitusmerkit edustavat puhutun kielen tavuja ja jokaisella merkillä on myös oma merkityksensä. Lisäksi samalla tavalla äännettäviä merkkejä on paljon, ja yksi merkki voidaan ääntää useammalla eri tavalla.
Internetistä löytyy joitakin englanninkielisiä sivustoja, joissa tarjotaan kiinalaisia käännöksiä länsimaisille nimille, esimerkiksi http://chineseculture.about.com/library/name/blname.htm ja http://www.chinese-tools.com/names/. Suomalaisia nimiä näistä löytyy vain satunnaisesti....
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokannasta
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
löytyivät seuraavat teokset:
1.
Kivi, Alexis (1937): Dikter i urval /Laurén, Åke
2.
Kivi, Aleksis (1866): Kanervalan käännös (1995) nimellä Ljunglandet och andra dikter /Warburton, Thomas
Molemmat teokset saa pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastosta (edellisen teoksen siis tekijän etunimellä Alexis) mm. Pasilan kirjaston kirjavarastosta.
Kyseessä on ilmeisesti Jorma Ollikaisen kirja Kelokämppä (WSOY 1961, 2. painos 1962, 3. laajennettu painos Kustannuskiila 1984). Kirjan Lapin
keisari Inarin Rahajärvellä on nimeltään Albiini, joka tunnettiin nimellä Albin Tirkkonen.
Kyseessä on kaiketikin Marie Hamsunin nuortenkirja "Tunturilaakson lapset kotona ja karjamajalla". Yksi kirjan henkilöistä on nimeltään Einar. Teoksesta on ilmestynyt kolme painosta, ensimmäinen vuonna 1943 ja viimeinen vuonna 1976. Teokselle on myös jatkoa, "Tunturilaakson lapset talvipuuhissa" (1947).
https://finna.fi
Tätä pitää kysyä videovuokraamoista (esim. Makuuni) tai kaupoista, joissa myydään dvd:eitä. Jos ei elokuvaa löydy kaupoista tai vuokraamoista, sen voi lainata pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Kyseessä näyttäisi olevan Alex von Kothenin laulu Ristiretkeilijä (Korsfararen), joka alkaa sanoin ”Taiston kentiltä käännyin”. Suomenkieliset sanat lauluun on tehnyt Jussi Snellman.
Laulun sanat ja nuotti sisältyvät nuottijulkaisuun Kokoelma yksinlauluja. 1 (Fazer, 1977, lisäpainokset 1979, 1982, 1986 ja 1987. Nuotti on aiemmin ilmestynyt nimellä Kokoelma yksinlauluja nuorisolle, I. (Helsinki : Fazer , 1977).
Nuottijulkaisut löytyvät useista Suomen kirjastoista. Mikäli ne eivät kuulu oman kirjastoverkkosi kokoelmiin, ne voi tilata kaukolainaan muualta Suomesta.
https://finna.fi
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
https://www.finna.fi/
Löytyy ainakin seuraavat teokset:
Kirjastot ja internet
1997 toim. Ari Haasio ja Juha Piukkula,
Kirjastot verkossa
1999 toim. Ari Haasio ja Juha Piukkula,
Verkostoituvat kirjastot
2000, toim. Ari Haasio ja Juha Piukkula.
Jos lisäksi haluat tutustua Internetin tarjontaan, niin sivulta
http://www.kirjastot.fi (kirjastoala) löytyy runsaasti tietoa. Esimerkiksi "tutkimuksia ja selvityksiä tietoverkoista ja Internet-käytöstä kirjastoissa".
Onnea tutkielmallesi!
Kaivatut vihreäkantiset Laatokan Karjalaan sijoittuvat lastenkirjat lienevät Vuokko Niskasen 70- ja 80-lukujen taitteessa ilmestynyttä Hiekkalan lapset -sarjaa. Siihen kuuluu kaikkiaan kahdeksan kirjaa: Hiekkalan lapset (1978), Hiekkalan lapset matkustavat (1978), Arvo ja Inkeri (1978), Olavi oppii lukemaan (1979), Hyvästi Hiekkala (1979), Älä pelkää, Inkeri (1983), Hiekkalan lapset evakossa (1984) ja Hiekkalan lasten ilonpäivät (1985). Ainakin Hyvästi Hiekkalaan sisältyy kartta. Vuonna 1999 Hiekkalan lasten tarinat julkaistiin kahtena yhteisniteenä Hiekkalan lapset ja Hiekkalan lapset uuteen kotiin, joista ensiksi mainittu sisältää sarjan viisi ensimmäistä ja jälkimmäinen kolme viimeistä osaa. Kirjoja on edelleen kirjastoista...
Vaikeaa, ahdistavaa ja tukahduttavaa merkitsevä sana tukala on johdos ja se on todennäköisesti muodostettu samasta vartalosta kuin tukehtua ja tukkia. Näiden sanavartalon alkuperä on tuntematon. Karjalan kielessä sanan vastine on tukela. Sana tukala on mainittu suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Tietoa autojen ja veneiden ympäristöystävällisestä pesusta löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:
https://www.pidasaaristosiistina.fi/ymparistotietoa/myrkyton_vesilla_liikkuminen/pohjapesu_ja_muut_huoltotyot
https://yle.fi/uutiset/3-9702633
https://www.lahti.fi/ajankohtaista/uutiset/autonpesu-ja-ymp%C3%A4rist%C3%B6
Sanonnan isäksi mainitaan tavallisesti Lauri "Tahko" Pihkala, mutta mitä todennäköisimmin kyseessä on alkuperältään tuntematon sananparsi.
" -- Tahko hausi suojeluskuntamiesten hiihtävän hiihtomerkkisuorituksessa 10 kilometrin sijasta 20 kilometriä. Tahkon mielessä oli vanha sanonta: ei matka tapa, vaan vauhti." (Harri Salimäki, Isänmaan ja urheilu-uskon mies : Lauri Pihkala modernin urheiluaatteen esitaistelijana)
Täsmälleen samanlaista runoa en löytänyt, mutta hyvin samantapainen kohta sisältyy Iida Ahlbergin runoon ”Elämää”. Runo alkaa: ”Kesäperhona hetkisen leijailet”. Runo on julkaistu ”Hämäläinen”-lehdessä 20.10.1900. Samalta kirjoittajalta on julkaistu muitakin runoja 1900-luvun alun lehdissä. (Kirjoittajaa ei pidä sekoittaa näyttelijä Ida Aalbergiin, jonka sukunimi oli aiemmin Ahlberg.)
Myös kuolinilmoituksista löysin säkeitä, jotka muistuttavat etsittyä runoa. Niissä ei mainita runon kirjoittajaa tai mitään lähdettä. Esimerkiksi fraasilla "jos tyyni ois virran pinta" tai "jos tyyntä ois virran pinta" löytyy Kansalliskirjaston Digitaalisista aineistoista kuolinilmoituksia, joissa on muistorunona saman runon toisintoja. Nämä...
Kirjoista tai verkosta ei löytynyt suoraa vastausta kysymykseen. Vanhoja sanomalehtiä tutkimalla kuitenkin selvisi, että neljästoista päivä on ollut viimeinen mahdollisuus monien virallisten toimien suorittamiselle. Esimerkiksi päätöksistä on pitänyt valittaa kahden viikon kuluessa, toisin sanoen viidentenätoista päivänä olisi ollut liian myöhäistä. Tämän tulkinnan mukaan viidestoista päivä ei siis viittaisi minkään kuukauden 15. päivään, vaan viidenteentoista päivään siitä, kun jokin virallinen päätös on tehty tiettäväksi.
Sanonta esiintyy ensimmäisen kerran aivan 1920-luvun lopussa ja 1930-luvulla esiintymisiä oli jo useita.