Niksi Pirkan ohje:
"Asettakaa ryijyn alle muovi, jolloin voitte liikutella sitä helpommin. Peskää ryijy 30-asteisella vedellä ja villapesuaineella. Käyttäkää väljästi vettä ja huuhdelkaa kolmesti. Sen jälkeen puristelkaa ryijyä kevyesti ja hellästi, jotta saatte veden mahdollisimman hyvin siitä pois. Lopuksi tasokuivatus." - MS.
LIsää pesuohjeita näiltä sivuilta:
http://www.tupulatakki.net/vaiheet.htm
http://www.craftmuseum.fi/konservointikeskus/esitteet/ohjeryijynhoito1d…
Artikkeli:
Kasanen, Outi: Näin hoidat,ryijyt, raanut ja matot. Novita 2003 n:ro 1 s. 72
Ring a ring o' roses on vanha englantilainen lastenloru, joka syntyi Lontoossa vuoden 1665 ruttoepidemian aikana.
Ring a-ring o' roses,
A pocketful of posies.
a-tishoo!, a-tishoo!.
We all fall down.
[Kysymyksessä siteerattu teksti on lorun amerikkalainen versio:
Ring around the rosey,
A pocketful of posies.
ashes, ashes.
We all fall down.]
Kranssi, kranssi ruusuja,
tasku täynnä rohtoja,
hatsii, hatsuu,
jokainen maahan kaatuu.
"Kranssi, kranssi ruusuja" tarkoitti ruttoa sairastavan pieniä punaisia täpliä. "Tasku täynnä rohtoja" viittasi jo antiikista periytyvään tapaan ja uskomukseen, että hyvänhajuiset kukat ja yrtit suojelevat paholaisten hengityksen löyhkältä. "Hatsii, hatsuu" kuvasi aivastusta, ruttoaikoina tyypillistä tartunnan oiretta...
Perunapuuroon (potaattihuttu, pottupuuro) käytettiin vanhaan aikaan karkeita ohraisia puurojauhoja, mutta myöhemmin on ruvettu käyttämään ruisjauhoja tai ohra- ja ruisjauhojen sekoitusta. Tästä eri puolilla Suomea tunnetusta ruokalajista löytyy useita ohjeita, jotka pikku vivahde-eroja lukuunottamatta ovat pääpiirteissään melko samantapaisia keskenään. Alla pari esimerkkiä, ensimmäinen Kainuusta, toinen Savosta:
POTTUPUURO
"Kuoritut perunat keitettiin kypsiksi. Keitinvesi otettiin talteen ja perunat survottiin. Survokseen lisättiin keitinliemi ja suola. Seos sai kiehua, ja siihen lisättiin jauhot voimakkaasti vatkaten."
(Götha Rannikko, Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä)
POTAATTIHUTTU
5 suurta perunaa
1 l vettä
1,5-2 dl...
Pekka Sammallahden pohjoissaamen sanakirjan
Sámi-suoma sátnegirji = Saamelais-suomalainen sanakirja. – Utsjoki, 1989.
mukaan (s. 524) nimi Áilu on Aslak-nimen muunnelma. Pohjoissaamen oikeinkirjoitus ei tässä anna yksiselitteistä ääntämistä: lännessä á-kirjaimella merkitään pitkää a-äännettä, idässä enemmänkin pitkää ä-äännettä, siis aailu tai ääilu.
Aslak on alkuaan skandinaavinen nimi, jonka alkuperäisiä osia ovat 'aasa-jumalaa' ja 'taistelua' merkitsevät sanat.
Tietoja nimien yleisyydestä https://192.49.222.187/nimipalvelu/defaul.asp
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. p. - Otava, 2005.
Teoksessaan Sukunimet Pirjo Mikkonen kirjoittaa, että nimiryhmä Kemppainen, Kemppinen ja Kemppi voivat juontua ruotsalaisesta henkilönnimestä Kämpe (soturi, sankari). Toinen mahdollinen selitys on pienen hyönteisen nimitys kempas, kemppainen, kemppi.
Sanakirjamääritelmän mukaisesti hasardi tarkoittaa uhkapeliä, onnenkauppaa, sattumaa. Se pohjautuu arabiankieliseen arpapeliä merkitsevään sanaan az-zahr. Arkikielessä hasardilla voidaan tarkoittaa myös vahinkoa, virhettä tai epäonnistumista: "Minulle sattui pieni hasardi."
Lähteet:
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K
Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa, A-I
Timo Nurmi, Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro, Gummeruksen suuri sivistyssanakirja
Kaarina Turtia, Otavan uusi sivistyssanakirja
Venäläinen säveltäjä Jevgeni Rodygin sävelsi Mihail Pilipenkon runon "Уральская рябинушка" eli "Uralskaja rjabinuška" vuonna 1953. Siitä tuli nopeasti hyvin suosittu, joten todennäköisesti se myös julkaistiin Neuvostoliitossa sekä nuottina että äänitteenä jo 1950-luvulla.
Suomessa laulu julkaistiin nuottina ja äänitteenä (Seija Järvinen solistina) vuonna 1961. Suomalaiset sanat kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki salanimellä Veikko Vallas. Tuohon aikaa tämä ja monet muut venäläisten säveltäjien teokset esiintyivät meillä usein "kansanlauluina", koska Neuvostoliitto ei ollut liittynyt kaikkiin kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin. Nykyään laulun säveltäjä on sentään saanut jo ansaintsemansa kunnian.
Heikki Poroila
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyi Pauliina Peltokorven Helsingin Sanomissa 20.5.2007 julkaistu artikkeli. Artikkelissa kerrotaan mm., että sana "haava ilmauksessa ´tällä haavaa´ on samaa alkuperää kuin ihon pinnan vioittumasta käytettävä haava." Haava sana on alunperin tarkoittanut iskua, joten sanaa "on alettu käyttää paitsi merkityksessä ’iskun jälki’ myös merkityksessä ’kerta, tietty hetki, jolloin jotakin tapahtuu’". Lue koko artikkeli osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2270
Maailmassa on hieman enemmän miehiä kuin naisia. Miehiä noin. 50,5 % ja naisia 49,5%
Löysin maailman parikin väestöä livenä laskevan sivuston. https://countrymeters.info/en/World ja https://www.worldometers.info/fi/
Sen mukaan miehiä on 4 023 028 333 ja naisia 3 950 387 501, mutta luvut muuttuvat jatkuvasti.
Suomalaiset etunimet -teoksen mukaan (tekijät Saarikalle-Suomalainen) Iisa on ollut alkujaan Alinan ja Idan lempinimi. Vastaava nimi ruotsinkielisessä almanakassa on Isa, joka yhdistetään Isabellaan, joka on italialainen muunnos nimestä Elisabeth. Elisabetin sanotaan Kustaa Vilkunan kirjassa " Etunimet" merkitsevän Eliseba Jumala on valani.
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? kertoo, että Iisa voi olla lyhenne nimistä Aliisa, Raisa, Isabella. Jotkut pitävät nimeä lyhennyksenä Eufrosynestä (kr. iloinen, kirkas). Se voi myös olla lyhennys Isidorasta (Isiksen lahja). Lempiäisen Etunimet kirjassa mainitaan, että Iisa on kutsumamuoto Aliisasta ja Idasta. Saksan kielessä Isa on kutsumamuoto myös nimestä Louise.
Elle-nimeä on annettu Suomessa reilu tuhat. Usein tuhannella nimellä pääsee jo almanakkaan, joten voi olla että Ellekin sinne vielä tiensä löytää. Luonteva päivä olisi mainitsemasi Ellenin nimipäivä 10.2., koska Elle on lyhentymä Ellenistä. Nythän 10.2. nimipäiviään viettävät Elina, Ellen, Elna, Ella, ruotsinkielisessä myös Elin ja saamenkielisessä Elle, Ello ja Ellá. Kaikki muodot ovat muunnoksia Helena-nimestä, tosin Elle-nimen voi ajatella viittavaan myös ranskan kielen pronominiin elle ('hän' naisesta).
Lähde mm. Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY 1999)
Ranja on alkuperältään epäselvä naisennimi. Kyseessä voi olla muunnelma intialaisesta naisennimestä Ranjana ('tyttö, joka tuo ilon'), mutta lähtökohtana ovat voineet toimia myös samankaltaiset nimet, kuten Anja, Ronja ja Tanja. Nimi tunnetaan harvinaisena myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Suomen ensimmäiset Ranjat nimettiin tiettävästi 1930-luvulla.
(Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007)
Lurjusta, veijaria, kelmiä, petkuttajaa ja peijakasta tarkoittava peijooni-sana on tullut ruotsin spion-sanan murteellisesta muodosta spejon. Sanaa käytetään myös lievänä kirosanana. Spion tarkoittaa vakoojaa ja murteissa kelmiä ja veijaria. Samaa perua on myös saksan kielen sana Spion ja italian spione.
Lisää sanasta voit lukea vaikkapa Suomen kielen etymologisen sanakirjan verkkoversiosta.
Suomen kielen etymologinen sanakirja verkossa
Henna on kutsumamuoto Johannasta ja myös Helenasta. Myös Henriikka ja Henrietta ovat Hennan kantamuotoja. Nimien alkuperistä kertovat mm. teokset Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1999) ja Kustaa Vilkuna, Etunimet (1996). Lisää löydät esim. Riihimäen kirjaston verkkokirjastosta asiasanalla etunimet.
http://194.137.230.34:8005/Intro?formid=find2
Sana henna puolestaan tarkoittaa Afrikassa ja Aasiassa kasvavaa hennapensasta, jonka versoista saadaan hiustenkin värjäykseen sopivaa väriainetta. Suomalaisen etunimen merkitykseen tällä ei kuitenkaan ole yhteyttä.
2000-luvun runouden kenttä on varsin moniääninen ja kiinnostava: on niin sanottua language-runoutta ja googlerunoutta kuin keskeislyriikkaakin, sekä roolirunoihin keskittyviä teoskokonaisuuksia. On ilmestynyt uusia pikkukustantamoja, kuten ntamo, jotka julkaisevat kokeellisempaa runoutta, suurempien kustantajien keskittyessä ehkä vähän ”kansantajuisempaan”, mutta ehdottomasti hyvin laadukkaaseen runouteen. Se millaisesta runoudesta kukakin sitten pitää, on tietysti hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta mikäli Risto Ahti on liian korkealentoista ja Risto Rasa taas liian pelkistettyä, niin kokeilepa esimerkiksi alla olevaa listausta!
Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen (Wsoy, 2000)
- ihmisyyden eri puolia koskettavasti ja humoristisesti...
Verna on latinasta johdettu nimi (verna, vernus = keväinen), joka on saanut alkunsa Sakari Topeliuksen tuotannosta - rouva Verna Snellmanin (o.s. Donner, s.1888) äiti oli Topeliuksen ihailija. Runokertomukset Pikku Vernasta ja Verna Roosasta löytyvät Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjasta.
Lähde:
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Alkuaan Koppolan kunnalliskodiksi suunniteltu rakennus rakennettiin vuosina 1927-1928 yhdessä yksikerroksisen Koppolan päiväkodin kanssa. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Axel Mörne.
Rakennus otettiin Joensuun kaupungin kunnalliskotikäyttöön 9.5.1929. Vuonna 1930 rakennukseen perustettiin erillinen kunnalliskodin mielisairasosasto.
Rakennus toimi vuoteen 1954 saakka vanhainkotina, jonka jälkeen se muuttui Mielisairaiden hoitokodiksi. Vuonna 1967 valmistui uusi Koppolan B-mielisairaala.
Vanhassa rakennuksessa aloitti toimintansa sairaalan henkilökunnan perustama Päiväkotiyhdistys 1.10.1969.
Tiedot on poimittu seuraavista lähteistä:
Pertti Elsinen: Joensuun historia 4, s. 209, 227
Joensuun kaupunki: Kulttuuri- ja rakennushistorialliset...
Elia Heikelin ja Selim A. Lindqvistin Ullanlinnaan piirtämä Vuorimiehenkatu 1 valmistui vuonna 1897. Talon ensimmäinen omistaja oli Gustav Sundström puolisoineen. He möivät kiinteistön vuonna 1901 Suomen suuriruhtinaskunnalle eli valtiovallalle. Venäläiset hallintoviranomaiset sijoittivat Vuorimiehenkadulle santarmien esikunnan ja kenraalikuvernöörin kanslian, joten kyllä myös vuosina 1898-1904 kenraalikuvernöörinä toimineella Nikolai Bobrikovilla lienee ollut kansliansa siellä. Vuorimiehenkatu 1 kuuluu niihin Helsingin kantakaupungin kortteleihin, joilla on erityiset nimet. Vuorimiehenkatu 1:en korttelinimi on Ankerias.
Merenkulkulaitos puolestaan muutti Vuorimiehenkatu 1:een heti perustamisensa jälkeen. Suomen itsenäistyttyä joulukuussa...
Oletetaan, että pylväät ovat pyöreitä. Ympyrän piirin laskukaavasta p = d * π voidaan johtaa halkaisijan pituus (p = piiri, d = halkaisija, π = n. 3,14). Ympyrän halkaisija saadaan kun kehä jaetaan piillä eli 3,14:llä. Esimerkiksi jos pylvään ympärysmitta on 100 cm, niin sen halkaisja on 100/3,14 = 31,85 cm.
Kaavat löytyvät geometrian kirjoista.
