Katselin Internet-sivuja, joilla kerrotaan, että Aristoteles käytti punkeista ilmausta ”disgusting parasitic animals”. Ihmettelin, miksi sivuilla ei kerrota, mistä punkkisitaatti on peräisin. Pari kirjoittajaa viittaa ylimalkaisesti Aristoteleen teokseen Historia animalium. Historia animalium on verkossa helposti selatta-vassa muodossa (yhtenä dokumenttina). Haravoin tekstiä hakufunktion avulla, mutta en löytänyt ilmausta ”disgusting parasitic animal” tai edes mitään sinne päin. Teoksensa kirjassa V Aristoteles kirjoittaa lyhyesti syöpäläisistä, myös punkeista. Mutta hänen tekstinsä on täysin neutraalia.
Don R. Arthur sanoo mielestäni nimenomaan, että ilmaus ”disgusting parasitic animal” kuuluu Teodoros Gazalle, kun hän kirjoittaa: ” …...
A. Uiton kirja Kertomus Tervolan osuuskaupan r.l. 25-vuotisesta toiminnasta. Vuosikertomus 26:lta toimintavuodelta, 1931 / Tervolan osuuskauppa r.l. Kemi , 1932., löytyy Turun yliopiston kirjastosta. Tervolan osuuskaupasta on julkaistu myös 2 muuta kirjaa: Vesanen, Viki, Tervolan osuuskauppa 1906-1956. Kemi , 1956. sekä Keränen, Yrjö, Tervolan osuuskauppa 60-v. juhlajulkaisu. Rovaniemi : Tervolan osuuskauppa, 1966. Näistä jälkimmäinen on myös Turun yliopiston kirjastossa, Vesasen kirja on sekä Turun yliopiston että Jyväskylän yliopiston kirjastoissa. Kirjat voi saada luettavakseen kaukolainoina. Lähin kirjastosi voi auttaa kaukolainapyynnön lähettämisessä.
Kaitafilmien digitointi on teknisesti sen verran vaativaa puuhaa, ettei palvelua taida olla vielä missään kirjastossa tarjolla (tämä tieto on toivottavasti piankin väärä). Kuluttajatasoiset kompaktilaitteet maksavat vähintään muutaman tuhannen euron verran, joten mahdotonta tällaisen hankkiminen ei isompaan kirjastoon välttämättä ole.
Kaitafilmejä digitoidaan kahdella päätekniikalla. Se parempi perustuu jokaisen filmin ruudun kuvaamiseen, jolloin lopputuloksena on mahdollisimman hyvälaatuinen digitaalinen versio. Työ on kuitenkin erittäin hidasta ja kaupallisesti ostettuna myös kallista.
Toinen tekniikka perustuu siihen, että filmi heijastetaan valkokankaalle ja kuvataan siitä digitaalisella videokameralla. Nämä kuluttajalaitteet...
Tauno Tukkinen on kirjoittanut teoksen "Mäkeen, mäkeen vaan!: punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918" (2001).
Jokioislaisen Unto Kiiskisen kirjat "Äitiä en jätä" (2007) sekä "Orpojen vuosi" (2010) sisältävät sekä dokumentteja että dokumentteihin perustuvia kuvauksia keväästä 1918 Jokioisilla ja sen lähiympäristössä.
Kirjassa "Kuoleman kentiltä : muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta" on pari sivua Jokioisista sekä luettelo työläisuhreista.
Näistä Lahden kirjastosta löytyvät "Orpojen vuosi" seka "Kuoleman kentiltä", muita voi pyytää kaukolainaksi.
Lisää tietoa voisi löytyä myös arkistolähteistä http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sis%C3%A4llissota_1918
Puolustusvoimain edustajat ovat todennäköisesti virallisesti tätä mieltä, mutta me armeijan käyneet tiedämme, ettei asia ole niin yksinkertainen.
Ensinnäkin puolustusvoimat ei oikeasti halua riveihinsä ihmisiä, joilla on normaalia palvelusta haittaava fyysinen tai henkinen ongelma. Rajanveto on aina hankalaa ja tunnen itse ihmisiä, jotka ovat saaneet vapautuksen mielestäni aika kevyin perustein, koska osasivat perustella hyvin. Nämä ihmiset olisivat epäilemättä "pystyneet" käymään armeija, mutta eivät halunneet. Todistamattoman perimätiedon mukaan erityisesti "entisaikaan" esimerkiksi homoseksuaaliksi ilmoittautuminen riitti. Sitä ei varmaan ole papereihin merkitty, mutta se on voinut olla tosiasiallinen peruste.
Toiseksi on selvää, että...
Oli sitten ruumis haudassa tai ei, ihmisen kuoltua alkaa samankaltainen prosessi. Ensin ruumis alkaa jäähtyä, kunnes se kohtaa ympäristön lämpötilan. Sen jälkeen alkaa kudosten hajoaminen, mikä aiheutuu ihmisen omissa soluissa olevista entsyymeistä. Solukalvojen toiminta loppuu ja entsyymit alkavat syödä ihmissen kudosta. Varsinaisen mätänemisen aloittavat siis elimistön omat bakteerit, jotka lähtevät liikkeelle suolistosta. Maahan haudattu ruumis hajoaa hitaammin kuin esimerkiksi hautaamaton, ilman kanssa kosketuksissa oleva ruumis.
Lähteitä ja lisätietoa aiheesta:
https://www.ts.fi/lukemisto/1074176502/Aimo+Massisen+kyselypalsta+Aimo+annos+Kuinka+nopeasti+ruumis+maatuu
http://www.kysy.fi/kysymys/ihmisen-hajoaminen-...
Pimeänpelko, pahat unet ja omassa sängyssä nukkuminen ovat teemoina Tove Appelgrenin kuvakirjassa Nukuhan jo, Vesta-Linnea. Vesta-Linnea yrittää kovasti opetella nukkumaan omassa sängyssään, mutta välillä hän kuitenkin herää pahaan uneen. Asiaa käsitellään realistisesti ja sopivan monimutkaisesti: pelot eivät heti katoa eikä kaikki suju heti hyvin.
Nukkumisen teemoja käsitellään myös Lucy Scharenbergin kuvakirjassa Nyt lähdetään mörköjahtiin, jossa lapsi voimaantuu isän keksimästä leikistä, missä möröt pelotellaan pois. Nukkumista auttaa myös pehmolelu, joka nukkuu lapsen kanssa ja tuo turvaa.
Lisää nukkumiseen liittyviä kuvakirjoja voi hakea verkkokirjasto Vaskista esim. asiasanoilla ”nukkuminen” tai ”pimeänpelko” ja ”kuvakirjat...
Helsingin kaupunginkirjaston kokonaislainaus v. 1998 oli 8 622 765 lainaa, joista kirjojen osuus oli 6 480 197, nuottien 101 940, äänitteiden 1 110 525, videoiden 541 694, atk-tallenteiden 41 829, lehtien 243 614 ja muun aineiston 101 529 lainaa. Lisäksi saatuja kaukolainoja oli 1 436 kappaletta. Kirjastokäyntejä kaupunginkirjastossa oli v. 1998 kaikkiaan 6 709 424. Lainaus- ja kävijätiedot, myös sivukirjastotasolla, löydät netissä olevasta Mainio-tietokannasta, jossa on tilastotietoja myös muista Suomen kirjastoista. Mainion osoite on http://mainio.lib.hel.fi. Jos haluat tutustua lainaustilastojen tarkempiin jakoihin eri materiaalien ja sivukirjastojen osalta - ja mahdollisesti vielä eri vuosilta - pyydä kirjastossa käydessäsi...
Helsingin Kaupunginkirjaston pääkirjastoon (Pasilassa) tulee kiinankielinen sanomalehti "Europe journal".
Lehteä ei lainata kotiin, säilytetään kolmen kuukauden ajan.
Kirjoja on sekä Helsingissä että Espoossa pääkirjastoissa.
Pääkaupunkiseudun kirjastoissa on lukuisia kielikursseja ja oppikirjoja haluamistasi kielistä.
Aineistotietokannastamme osoitteessa http://libplussa.fi voit hakea näitä seuraavasti: valitse kohta asiasana tai luokka, ja kirjoita"portugalin kieli ja kielikurssit". Oppikirjatkin saat selattavaksi erikseen kirjoittamalla samaan kohtaan vain portugalin kielen luokan "868".
Ranskan kielisiä haetaan samalla tavalla, mutta ranskan kielen oppikirjojen luokka on 866. Pääset myös katsomaan saatavuustietoja, eli missä aineistoa on paikalla.
Vaikka pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot siirtyvät käyttämään uutta kirjastojärjestelmää 3.2.2003, niin edelleenkin lainaajalla on oltava kirjastokortti mukanaan kun hän haluaa lainata / uusia lainassa olevaa aineistoa.
Lainaaminen ilman kirjastokorttia ei ole mahdollista, koska pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen käyttösäännöt edellyttävät, että asiakkaalla on kirjastokortti mukanaan lainaus- ja uusimistilanteissa. Kirjastojärjestelmällä ei ole tähän asiaan vaikutusta, eikä muutosta tilanteeseen ole näillä näkymin luvassa.
Kirjan päähenkilön nimi on Winston Smith, eikä kirjassa tietääksemme esiinny Winston Graham -nimistä henkilöä. Internetistä hakiessa kyllä löytyy maininta ( http://www.irishinscotland.com/id5.html ), että Graham olisi kirjan päähenkilö, mutta mahtaneeko se olla sitten virheellinen tieto. Wikipediassa on lueteltu kirjan henkilöt http://en.wikipedia.org/wiki/Nineteen_Eighty-Four#Characters
Pikkumittaa ei löydy Suomen kansallisbibliografia Fennicasta (https://finna.fi jonka pitäisi sisältää kaikki Suomessa painettu kirjallisuus. Ikävä kyllä näyttaisi siis siltä, ettei teosta ole saatavana kirjastoista.
Googlella hakemallakaan ei tule yhtään osumaa. Ehkä runo- ja aforismivihko siis on julkaisematon?
En saanut nyt käsiini Kaikki laulut -kokoelmaa, jotta olisin voinut tarkistaa, mainitaanko lehtisessä tarkempia tietoja, jotka auttaisivat etsimisessä. Ilmoitamme, jos saamme aiheesta lisää tietoa.
Niteet voi joko korvata vastaavilla teoksilla tai maksaa kyseisten niteiden korvaussummat.Niteet on korvattava sen kaupungin kirjastoon, jonka omaisuutta ne ovat.
Myöhässä olevasta aikuistenosaston aineistosta tulee myöhästymismaksuja, jotka pitää maksaa. Myöhästymismaksuja ei pitäisi tulla lainkaan, jos aineisto palautetaan viimeistään eräpäivänä. Sen jälkeen HelMet-kirjastoissa myöhästymismaksua alkaa kertyä 20 senttiä jokaista myöhästymispäivää ja teosta kohti. Jos epäilet, että lainojesi suhteen on tapahtunut jokin virhe, kannattaa mennä johonkin HelMet-kirjastojen palvelupisteeseen ja selittää asia. Siellä asia voidaan tarkistaa. Helsingin kaupunginkirjaston palvelupisteiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Thomas Grayn Elegy written in a country churchyard löytyy suomennettuna seuraavista kokoelmista:
Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja. WSOY, 1933
Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa. WSOY, 1957 [ei myöhemmissä laitoksissa]
Veri ja kulta : Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa. Otava, 1954
Englantilaisen kirjallisuuden kultaisessa kirjassa ja Jylhän suomennoskokoelmassa on täsmälleen sama käännös; näissä runon nimenä on Elegia maakylän kirkkomaalla. Tuhat laulujen vuotta käyttää Jylhän suomennosta Aale Tynnin lievästi muokkaamana; tässä runon nimi on Elegia, kirjoitettu maakylän kirkkomaalla. Kysymyksessä siteerattu kohta on sama kaikissa kolmessa:
"niin moni kukka...
Runon on kirjoittanut Pirkko Karppi. Ihan täsmällisessä muodossaan runo menee näin:
"Jos minä oisin myyränpoika,
myyränpoika pieni,
käytävän pitkän kaivaisin,
kunnes johtais tieni
toiselle puolen maailmaa,
toisten myyrien luoksi,
joista ei kukaan nauraisi
pienuuteni vuoksi."
Runo löytyy koulun lukukirjasta nimeltä Kotoa ja muualta: Otavan V lukemisto (A. Salmela, Kerttu Mustonen, Esteri Paalanen, kuvittanut Heljä Lahtinen, 1953). Runo on kirjan sivulla 40. Kirja löytyy mm. Helmet-kirjavarastosta: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Tapah…
Muita säkeistöjä kirjassa ei ole. Pirkko Karppi on kirjoittanut neljä satukirjaa, mutta ne eivät sisällä runoja. Ehkäpä runo on alunperin julkaistu kokonaisuudessaan...
Taivallahden teurastamosta löytyi jonkin verran tietoa kirjasta Entisaikain Töölö ( Helsingin kauounginarkisto, 1983) Artikkelissa kerrotaan teurastuslaitoksen toimineen aluksi Ruoholahdessa, mutta vuonna 1878 teurastaminen kiellettiin yksityisisä kaupunkitaloissa ja uusi teurastuslaitos valmistui Taivallahden rannalle. Teurastamo toimi osakeyhtiönä vuoteen 1933, jolloin siitä tuli kaupungin laitos ja se muutti Sörnäisiin.
Seuraavalla sivustolla on Taivallahden teurastamon historiaa
http://137.163.136.28/HELKA/materiaali/historia/241_TEURASTAMOLAITOS.PDF
Kaupunginmuseon sivulta löytyi myös seuraava tieto
http://www.kysymuseolta.fi/helsinginkaupunginmuseo/#id=208
Töölö seura voisi tietää lisää asiasta
http://kaupunginosat.net/toolo/index....
