Eeva-Liisa Mannerin ja Salvatore Quasimodon yhteyksistä ei ole kirjasto- ja tietokantahauissa tullut esille mitään. Oletus vaatinee varsinaisen tutkimuksen eli aineiston läpikäymisen. Eeva-Liisa Mannerin lyriikasta on paljonkin tutkimuskirjallisuutta, tässä muutamia:
HÖKKÄ, Tuula, Mullan kirjoitusta,auringon savua : näkökulmia Eeva-Liisa Mannerin runouteen ja sen modernistisuuteen, 1991
ITKONEN, Matti, Zenit - ulkoisesta sisäiseen, 1994
MATTILA, Pekka, Anomalioiden osuus Eeva-Liisa Mannerin lyriikassa 2, 1974
RUNOSTA runoon : Suomalaisen runon yhteyksistä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan, 2004
HÖKKÄ-MUROKE, Tuula, Eeva-Liisa Manner, parabeelien lyyrikko, 1981
SUSPIROS,SOSPIRI : tutkielmia ja esseitä Eeva-Liisa Mannerin...
Fono-äänitetietokanta on tosiaan ainoastaan tietokanta, jonne on luetteloitu musiikkikappaleiden tietoja. Tietokantaa ylläpitävällä Yleisradiolla ei liene mitään mahdollisuuksia lisätä tietokantaan kappaleiden myyntitietoja eikä luonnollisesti myöskään oikeutta myydä kopioita äänilevystössä olevista kappaleista.
Kysymäsi Kouvolan musiikkiluokkien kuoron esittämä kappale ”Vanha linna” on ilmestynyt EP-levyllä, jonka nimeksi annetaan Viola-tietokannassa ”Ave Maria” levyn ensimmäisen kappaleen mukaan ja Kouvolan kaupunginkirjastossa ”Kouvolan Musiikkiluokkien Kuoro”. Sen on julkaissut Kouvolan musiikkiluokkien tuki. Levy on lienee omakustanteeseen rinnastettava ja siksi harvinainen, enkä löytänyt sitä myynnissä ainakaan missään Internetissä...
Etsitty runo saattaisi olla Alli Nissisen Pikku juttu, joka löytyy useasta lastenrunoantologiasta - esimerkkeinä mainittakoon Pikku Pegasos (Otava, 1987), Suomen lasten runotar (Otava, 1994) ja Eläinrunojen kirja (WSOY, 1997) - ja Satu Marttilan toimittamasta kissa-aiheisten runojen kokoelmasta Runojen kissa (Kirjayhtymä, 1991).
Saattaisiko kysymäsi runo olla nimeltään "Mitä kuu näki jouluyönä"? Löysin Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta vanhan verkkoon viedyn Joulupukki -nimisen lehden, jossa oli tämän niminen Juho Laineen kirjoittama jouluruno, se sopii sisällöltään tuohon mitä muistat. Runo on kyllä hieman vanhempi, koska lehden on julkaissut Kansanopettajain osakeyhtiö Valistus jo vuonna 1904.
Pääset katsomaan lehteä Jyväskylän yliopiston julkaisuarkiston kautta osoitteesta https://jyx.jyu.fi/dspace/ hakemalla esim. lehden nimellä (Joulupukki) tai suoraan pdf-tiedostoon osoitteesta http://goo.gl/tWmGk8
Luettelo Anni Polvan Tiina-kirjoista löytyy tästä vastauksesta, https://www.kirjastot.fi/kysy/haluaisin-tietaa-aikajarjestyksessa-anni-…
Helsingin kaupunginkirjastossa olevat Tiina-kirjat löydät Helmetistä, http://www.helmet.fi/ sanahaulla. Kirjoita hakulaatikkoon Polva Anni Tiina.
Kirjat ovat uutuusjärjestyksessä, mukana on paljon uusia painoksia, joitakin kasettikirjoja ja myös pari videota.
Klikkaamalla teoksen nimeä saat selville saatavuuden.
Kirjastoissa ei näytä ainakaan enää olevan suomeksi laulettuja sing along –videoita. Englanniksi laulettuja on.
Disneyn elokuvien suomenkielisiä lauluja cd-levyllä sen sijaan kirjastoista löytyy. Järvenpään kirjastossa on Mikki Hiiren suomalaiset Disney-suosikit ja Notre Damen kellonsoittaja –cd-levyt. Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista (www.helmet.fi) löytyvät näiden lisäksi Karhuveljeni Koda, Leijonakuningas, Pieni merenneito, Herkules, Pocahontas, Aristokatit ja Viidakkokirja –cd-levyt.
HelMet-tietokannasta löytyy kyseistä kirjasarjaa:
http://www.helmet.fi/search~S12*fin/?searchtype=X&searcharg=que+tal+1&s…
Kun klikkaat kirjan nimeä, pääset nidetietoihn katsomaan missä kirjastoissa sitä on saatavilla.
Nelipyöräiset ajelurattaat eli trillat pysyivät varakkaimpia talonpoikaistaloja lukuunottamatta säätyläis- ja kaupunkilaiskulttuurin yksinoikeutena. Hyvän esimerkin niiden hintatasosta antaa Tuuloksen ajokaluteollisuutta ja sen historiaa käsittelevä Lauri Kauppilan kirja, jonka mukaan 1880-90-luvuilla Tuuloksen "rillat" maksoivat 200-225 markkaa ja 1900-luvun alussa 250-300 markkaa. Kaksipyöräisten pinnarattaiden ("turkulaisten" tai "kurikkalaisten") hinta näihin aikoihin oli 140-150 markkaa. Samuli Paulaharjun kurikkalaisia kärrymestareita ja heidän töitään käsittelevän kuvauksen perusteella tämän korkeammalle ei kaksipyöräisten rattaiden hinta kivunnutkaan: "Mutta entiset hyvät hinnat, puolitoistakin sataa markkaa kärryistä, olivat...
Anni Tannin muskarilaulut -cd-levyn tekstilipukkeessa laulun "Seitsemän on siskosta" (trad.) 2. säkeistö menee näin:
"Lempinimet lyhyet, heissunhei trallallei!
Meidän myöskin tietänee, trallalallalei!
MA ja TI ja KE ja TO, PE ja LA ja SUlosuu!
Seitsemän on siskosta, heissunhei trallallei!
Tässä pikku talossa, trallalallalei!"
Laulun 2. säkeistöstä on olemassa myös toinen versio. Senkin sanoittaja on tuntematon. Esimerkiksi nuotissa Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään (Tammi, 2009) 2. säkeistö menee näin:
"Joskus meitä kutsutaan, heissun hei, trallallei,
lyhyesti toisinaan, trallal lallal lei.
MA ja TI ja KE ja TO
PE ja LA ja sulo SU.
Seitsemän on siskosta, heissun hei trallallei,
tässä pikku talossa, trallal lallal lei."
Nainen ja elämä on Suomen nuorten kristillisen liiton julkaisema naisten lehti, joka on ilmestynyt tämännimisenä vuosina 1946-1967. Vuodet 1966-67 ovat kaukolainattavissa Kuopion Varastokirjastosta ja muita vuosia voidaan kysyä lukusalilainaksi Turun yliopiston kirjastosta. Kopioita artikkeleista voi saada.
Nimenomaan kirjastotiloihin kohdistuvia sisäilmanormeja ei löytynyt, vain yleisiä. Kirjassa kirjastotilojen suunnittelu (Suomen kirjastoseura 1986) luvussa Ilmastointi ja lämmitys viitataan Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto (1987, uudempaa painosta ei näytä ilmestyneen). Rakennusten toimivuutta kosteuden kannalta koskevat määräykset ja ohjeet ovat SRakMk:n osassa C2 Kosteus 1998. Siihen liittyy opas Kosteus rakentamisessa (1999). Muita Ympäristöministeriön ja Rakennustiedon asiaan liittyviä oppaita ovat Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus (1997) ja Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus (1997).
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa Sisäilmaohje (1997)...
Suomessa mehiläiset elävät yleensä mehiläistarhaajien tarjoamissa pesissä, mutta paikoin myös villinä esimerkiksi ontossa puussa. Erakkomehiläiset syövät mettä ja siitepölyä, mutta eivät tuota hunajaa.
Suomen mehiläishoitajien liiton sivuilta löytyy hyvin tietoa suomessa elävistä mesipistiäisistä:
https://www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/tunnista-mehilaisparvi/
Tieteelliseltä puolelta voisi tutkia Suomen pistiäistyöryhmän sivuja, joissa on monipuolisia linkkejä aiheeseen liittyen:
http://pistiaistyoryhma.myspecies.info/node/596
Orja-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissämme (esim. vepsän orj, viron ori; udmurtin var ja komin ver).
On mahdollista, että sanalla on yhteys saamen oarji-sanaan, joka merkitsee ilmansuuntaa (eri saamen murteissa eri ilmansuuntia). Sanavartalon alkuperäinen asu on todennäköisesti *orja, joka on selitetty vanhaksi indo-eurooppalaiseksi tai kanta-arjalaiseksi lainaksi. Sanan vastineena on pidetty mm. avestan sanaa airiia, joka tarkoittaa arjalaista. Tämä selitys on siinä mielessä epäilyttävä, että arjalaiset ovat olleet ylhäisiä, eivät orjia.
Toinen indoeuroppalaiseen suuntaan perustuva selitys orja-sanalle olisi sanavartalo *worgo-, joka tarkoittaa työntekijää.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY,...
Aloitetaanpa diplomaattisella kiemurtelulla. On varsin mahdotonta antaa tarkkaa merkitystä sanonnalle, jota voidaan käyttää sekä metaforamaisesti syömiseen viittaavana että konkreettisena kehotuksena kulkea juuri kuuluvaa ääntä kohti. Henkilökohtaisesti olen kuullut sanontaa käytettävän molemmissa merkityksissä. Merkityseroja löytyy usein myös murrealueiden kesken. Ei valitettavasti ole mitään kielitieteen ylijumalaa, joka voisi sanoa vain toisen merkityksen olevan oikein.
Ja sitten se tarkka merkitys. Kirjaston takahuoneessa suoritetussa kyselyssä kaksi vastaajaa äityi kannattamaan konkreettista merkitystä, ja neljä metaforista viittausta syömiseen. Kokonaisotannan perusteella ääntä kohti tarkoittaa siten syömistä....
Lenin oli johtanut lokakuun vallankumousta vuonna 1917 tyttöoppilaitos Smolnan instituutissa Pietarissa, joka toimi sittemmin neuvostohallituksen päämajana. Vuonna 1918 Suomen kenraalikuvernöörin palatsissa, Helsingissä Eteläesplanadilla, toimi punakaartin esikunta ja muuta punaisten hallintoa. Silloin kyseinen rakennus sai kansan suussa nimen Smolna, tunnetun pietarilaisen esikuvansa mukaan. Nykyään Smolna on Valtioneuvoston juhlahuoneisto.-https://valtioneuvosto.fi/historia-ja-rakennukset/valtioneuvoston-juhlahuoneisto-Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 581–582. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
Yksi suomennos on seuraava:
Koulutus on ihailtava asia, mutta mitään tietämisen arvoista ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa "Sitaatit ja lentävät lauseet", toimittaneet Jarkko Laine ja Maunu Sinnemäki, julk. Otava 1992, sivulla 158. Suomentaja ei käy kirjasta ilmi, sillä yksittäisten sitaattien suomentajia ei ole merkitty näkyviin.
Toinen suomennos:
Koulutus on hieno juttu, mutta on hyvä aika ajoin muistaa, että mitään, mikä olisi tietämisen arvoista, ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa Outi Lauhakangas: "Sitaattimestarin muistelmat", julk. WSOY 1998, sivulla 333. Tässäkään kirjassa ei mainita suomentajia.
Minkäänlaista tietoa kukkakaalin kanssa symbioosissa elävästä madosta ei löytynyt. Kukkakaali on hyvin vanha viljelykasvi. Siitä on löydetty mainintoja jo 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tällöin sitä viljeltiin Egyptissä, Turkissa ja muualla Vähän-Aasian alueella. Ja 1500-luvulla kukkakaalia viljeltiin jo suurimmassa osassa Eurooppaa. Jos tällainen mato eläisi kukkakaalin kanssa symbioosissa, luulisi asian olevan yleisesti tiedossa. Kukkakaalia viljeltäessä yritetään päinvastoin pitää huolta siitä, etteivät mitkään tuhohyönteiset tai niiden toukat, kuten esimerkiksi kaalikärpästen tai kaaliperhosten toukat, pääse vahingoittamaan kasvia.
Tietoa kukkakaalista:
Samuelsson, Lars-Eric: Kodin kasvimaa (1997)
http://www.nicehouse.fi/puutarha/...
Suomalaisia kauhukirjoja ovat kirjoittaneet mm. Rick Hautala, Boris Hurtta, Kari Nenonen, Maarit Verronen (Älä maksa lautturille). Kannattaa myös tutustua teokseen "Viiltokuvia", jossa on suomalaisia kauhukertomuksia.
Babesiat ovat alkueläimiä, jotka ovat läheistä sukua malariaa aiheuttaville Plasmodium-loisille. Babesia-loisia esiintyy useilla eläinlajeilla, mm. karjaeläimillä, joista ne voivat punkkien välityksellä siirtyä ihmiseen ja aiheuttaa babesioosin (eli piroplasmoosin). Suomessa babesioosia ei ole esiintynyt.
Babesioosista kerrotaan lyhyesti Punkki.netistä löytyvässä Jarmo Oksin
artikkelissa http://www.punkki.net/art2_muut.html .
Teoksessa Infektiotaudit (2. uud. p. 1998, toim. Eskola, Huovinen ja Valtonen)
on Hannu Kyrönsepän artikkeli Malaria ja babesiaasi, s. 551-556.
Myös teoksessa Lääketieteellinen mikrobiologia (8. uud. p. 1998, toim.
Tiilikainen, Vaara ja Vaheri) on lyhyesti kerrottu babesioosista.
