Kalvon irrottaminen hedelmälihasta aloitetaan kuumentamalla mandariiniviipaleet vedessä, minkä jälkeen ne kastetaan mietoon lipeäliuokseen. Ennen purkittamista ne vielä huuhdellaan vedellä useaan kertaan.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Mandarin_orange
Kaivattu opettavainen runo ketusta on Aale Tynnin Mikko kettu saa kyytiä. Se löytyy Tynnin kirjasta Kissa liukkaalla jäällä sekä muita satuja (Otava, 1954).
Anni Tannin muskarilaulut -cd-levyn tekstilipukkeessa laulun "Seitsemän on siskosta" (trad.) 2. säkeistö menee näin:
"Lempinimet lyhyet, heissunhei trallallei!
Meidän myöskin tietänee, trallalallalei!
MA ja TI ja KE ja TO, PE ja LA ja SUlosuu!
Seitsemän on siskosta, heissunhei trallallei!
Tässä pikku talossa, trallalallalei!"
Laulun 2. säkeistöstä on olemassa myös toinen versio. Senkin sanoittaja on tuntematon. Esimerkiksi nuotissa Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään (Tammi, 2009) 2. säkeistö menee näin:
"Joskus meitä kutsutaan, heissun hei, trallallei,
lyhyesti toisinaan, trallal lallal lei.
MA ja TI ja KE ja TO
PE ja LA ja sulo SU.
Seitsemän on siskosta, heissun hei trallallei,
tässä pikku talossa, trallal lallal lei."
"Minä olen kuolema"-runoilija on Tuomas Anhava. Runo ilmestyi ensimmäisen kerran Anhavan kokoelmassa 36 runoa (Otava, 1958). Se sisältyy myös Anhava-valikoimaan Runot 1951-1966 (Otava, 1967).
Tilastokeskuksen tuoreimmat tiedot asiasta ovat vuodelta 2017. Osoitteesta http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/ löytyvän StatFin-tietokannan Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Ikä, Siviilisääty ja Sukupuoli -taulukko kertoo, että 18 vuotta täyttänyttä väestöä oli 4 446 869 henkilöä ja heistä naimisissa 1 987 495. Naimisissa olevien prosenttiosuudeksi tulisi siten noin 44,7 % väestöstä. Lukuun eivät luonnollisestikaan sisälly eronneet, lasket tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat.
"Tilta Tuohimaa" on Allan Palmgrenin säveltämä ja Hjalmar Nortamon sanoittama kappale vuodelta 1927. Kappaleen sanat löytyvät esim. nuottijulkaisusta " Terveiset ulapalta: meren ja kesän lauluja" (Fazer music, 1993). Julkaisu löytyy Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista, ks. Plussa-tietokanta http://www.libplussa.fi .
Yritin etsiä internetistä tietoja Tilta Tuohimaa -henkilöstä, mutta en löytänyt mitään. Samoin haut Fennica-, Linda-, Manda-, Aleksi-, Arto- ja Viola-tietokantoihin tuottivat tulokseksi vain viitteet kappaleen sisältäviin nuottijulkaisuihin ja äänitteisiin.
Tilta Tuohimaasta sinällään ainoa tiedonlähde lienevät siis laulun sanat.
Me kolme ja jengi-kirjaan perustuva elokuva on nimeltään Outsiders, elokuva on vuodelta 1983 ja Francis Ford Coppolan ohjaama. Elokuva löytyy esim. pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista.
Kyseessä saattaa olla joku näistä:
"Kirjastoapulainen", julkaistu Aku Ankka -lehdessä nro 3/1982.
"Raha keinot keksii" (numerossa 14/1994) Aku palauttaa Roope Sedälle lainaamansa kirjaston kirjat
"Hys, hys..." numerossa 39/1961 julkaistussa tarinassa Iines kirjastonhoitajana lähtee perimään takaisin Roope-sedän lainaamaa leijonankesytysopasta. Tarina on julkaistu uudelleen kokoelmissa Aku Ankan Jouluparaati (1983, u.p. 2005), Aku Ankan parhaat 48 (1994) ja Aku Ankan näköispainos vuodelta 1961 osa 2 (2003).
Lähde: COA-hakukone (Inducks) : Disney-julkaisujen maailmanlaajuinen tietokanta. http://coa.inducks.org/
Muitakin kirjastoaiheisia Aku Ankka -juttuja löytyy haulla hahmo: Aku Ankka ja hakusana: kirjasto.
Kirjan oikea nimi on Neuvostoliitto suomalaisten silmin. Se löytyy vielä Mikkelin pääkirjaston varastosta, ja haetaan sieltä tarvittaessa lainaan tai kaukolainaan. Poistettavia kirjoja ei voi varata ennakolta ja koska tuo kirja on siirretty varastoon niin ei sitä olla poistamassa.
Kirjaa voi kysellä www.antikka.net, siellä se on ostettavissa ,hinta on 5e
Kanadalainen Emilie –sarja ja sen jatko Emilien tytär perustuvat Arlette Cousturen menestysromaaneihin Les filles de Caleb ja Blanche. Kumpaakaan näistä ei ole toistaiseksi suomennettu.
http://muistikuvaputki.yle.fi/rouvaruutu/kanadalainen-sarja-90luvulta-e…
http://www.thecanadianencyclopedia.com/index.cfm?PgNm=TCE&Params=A1ARTA…
Etsitty kirja on Seppo Porvalin kokoama Ritarit ilman ristiä (Apali, 2006). Siinä esitellään 83 Mannerheim-ristin saajaksi esitettyä sotilasta, joille tätä kunniamerkkiä ei kuitenkaan myönnetty.
Taustaltaan yläsatakuntalainen sana "sarva" on tulkittu kuuluvaan samaan sanueeseen kuin "sarka" ja merkitykseltään kutakuinkin yhteneväksi sen kanssa: "kapea liuska, suikale (esim. kangasta, nahkaa, lasia maata), metsä-, niittykaistale; pitkä ja kaita niemi; vesiperäinen niitty". (Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3)
Vastaavasti voisi otaksua, että sukunimenä sen tausta on sama kuin muiden "sarka"-pohjaisten nimien, joista Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirja kertoo seuraavaa: "Nimeen sisältynee nykyisin peltoviljelyyn liitetty sana sarka, joka on vanhastaan tarkoittanut myös 'metsälohkoa'; vanhan tavan mukaan kylän metsä on aikoinaan jaettu kaskeamista varten talojen kesken lohkoihin, sarkoihin."
Suomeen Aku Ankka -lehtien aineisto tuli tanskalaisen Gutenberghus-kustantamon (nykyisin Egmont) kautta, ja alkuaikoina käännökset tehtiin etupäässä ruotsista, tanskasta ja norjasta. Vielä 1970-luvun alussa tärkeimpänä alkulähteenä käytettiin Ruotsin Kalle Ankaa. Karhukoplan "virheellinen" suomenkielinen nimi lieneekin yhteispohjoismaista perua - Ankkalinnan konnat tunnetaan Karhukoplana sekä Tanskassa (Bjørnebanden) että Ruotsissa (Björnligan); Norjassa on poikkeuksellisesti päädytty "lajineutraaliin" nimeen B-gjengen.
Lähteet:
Markku Kivekäs, Disney, Aku & minä
Disneyn hahmot eri kielillä | kvaak.fi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13695.0.html)
"Äiti pien" -laulun suomenkieliset sanat löytyvät esimerkiksi "Suuresta toivelaulukirjasta", osasta 7 (s. 92-93). Laulu alkaa: "Onnellisiin päiviin palaan lapsuusmuistoissani näin". Kertosäe alkaa: "Äiti pien, äiti pien, lapsuuteni muistot myötä vien". Jotkut esittäjät aloittavat laulun suoraan kertosäkeestä (esim. Mauno Kuusisto).
Laulun alkuperäinen nimi on "Mütterlein", ja sen on säveltänyt Gerhard Winkler. Suomenkieliset sanat on tehnyt Helena Eeva salanimellä H. Neva. Joissakin levytystiedoissa suomenkielisen sanoituksen tekijäksi mainitaan ilmeisesti virheellisesti Rauni Kouta eli Reino Helismaa.
Yksi suomennos on seuraava:
Koulutus on ihailtava asia, mutta mitään tietämisen arvoista ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa "Sitaatit ja lentävät lauseet", toimittaneet Jarkko Laine ja Maunu Sinnemäki, julk. Otava 1992, sivulla 158. Suomentaja ei käy kirjasta ilmi, sillä yksittäisten sitaattien suomentajia ei ole merkitty näkyviin.
Toinen suomennos:
Koulutus on hieno juttu, mutta on hyvä aika ajoin muistaa, että mitään, mikä olisi tietämisen arvoista, ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa Outi Lauhakangas: "Sitaattimestarin muistelmat", julk. WSOY 1998, sivulla 333. Tässäkään kirjassa ei mainita suomentajia.
Aiheesi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kysymykseesi ei ole ollenkaan helppo vastata. Onhan sanottu, että jokainen kirjailija kirjoittaa omasta elämästään, vaikka aihe olisi näennäisesti etäinenkin. Sikäli siis melkeinpä minkä tahansa kaunokirjallisen teoksen voisi määritellä traumafiktioksi, joka tavalla tai toisella perustuu kirjoittajan kokemuksiin. Toisaalta, mitä suorempi yhteys tekstillä on kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, sitä herkemmin teos ehkä luokitellaankin pikemmin henkilöhistoriaan kuin kaunokirjallisuuteen.
Ehkäpä sinun kannattaisikin lähestyä aihetta tutkimalla kirjailijoiden elämäkertoja ja etsimällä niistä viittauksia siihen, millä tavoin ja missä yhteydessä mikin teos on syntynyt. Aika yllättävätkin teokset...
Tässä kaksi ehdotusta kaivatuksi kirjaksi.
Buchanan, Heather S.: Jori ja Matilda muuttavat nukketaloon (WSOY 1988, julkaistu myös kahden tarinan kokoelmassa Jori ja Matilda : tarinoita hiiriperheestä, WSOY 1995)
Lastenkirjainstituutin (http://www.lastenkirjainstituutti.fi/) Onnet-tietokanta kertoo jälkimmäisestä kirjasta näin: "Kaksi kertomusta Jorista ja Matildasta, pienistä hiiristä. Ensimmäisessä ne menevät naimisiin ja lähtevät etsimään kotia. Koti löytyykin hylätystä nukkekodista, jonka hiiret siivoavat perusteellisesti. Hiirille syntyy lapsia ja ne tutustuvat muihin hiiriperheisiin. Toisessa kertomuksessa vaarana on kissa, joka estää hiirilapsilta koulunkäynnin. Jori keksii ratkaisun: kelluvan koulun."
Piers, Helen: Hiiri etsii kotia...
1980-luvulla ilmestyi Kirjaliton kustantamana kirja Nukkumatti kertoo 365 hyvänyön satua. Sitä ei valitettavasti ole Hämeenlinnan kirjaston kokoelmassa, joten en voi tarkistaa kantta. Sivuja oli 237, joten kohtuullisen paksu se on ollut. Googlen avulla löytyi tällainen kuva: http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=972523. Näyttääkö tutulta?
