Pisteittää vai pisteyttää? Kotimaisten kielten tutkimuskekskuksen julkaisema Nykysuomen perussanakirjan (1992) mukaan pisteittäminen merkitsee paitsi pisteiden tekemistä ja pisteillä merkitsemistä, myös sitä, että antaa jollekin pistearvon. Sanan suositeltu muoto on totta tosiaan pisteittää, vaikka pisteyttäminen onkin vakiintunut kielenkäyttömme.
Aivan vastaavaa satua ei kokoelmistamme tai verkkolähteistä löytynyt. Ainoa pöllöjä ja niiden lasten kauneutta käsittelevä satu löytyi kokoelmasta Sadun ja seikkailun maailma: Kaukana metsässä, sadun nimi on Kotka ja pöllö, kirjoittanut Eulalia Ross.
Sadussa kotka aikoo syödä pöllön lapsineen, mutta pöllö lupaa lentää vain öisin ja jättää hiiret ja linnut kotkalle, jos tämä säästää sen ja poikasten hengen. Pöllö kertoo kotkan tunnistavan lapsensa siitä että nämä ovat maailman kauneimmat linnunpoikaset. Kotka etsii myöhemmin saalista ja näkee pöllönpoikaset, jotka näyttävät siitä rumilta ja niinpä se syö ne. Pöllö itkee kauhuissaan poikasiaan, jotka ovat kuten kaikki lapset, äitinsä mielestä kauneimpia.
Koskenniemen "villisorsa" tarkoittanee yleisintä sorsalintuamme sinisorsaa, jota usein nimitetään pelkästään sorsaksi. Kaisa Häkkisen perusteellinen Linnun nimi -teos ei villisorsaa tunne, mutta nimitykseen voi törmätä esimerkiksi riistalintujen tarhausta käsittelevässä kirjallisuudessa.
"Tarhattu sorsa ei ole puhdas sinisorsa, vaan ankan kanssa risteyttämällä saatu tarhamuoto. Meillä on myös pyritty tarhaamaan luonnosta pyydystettyä villiä sinisorsaa, mutta tarhauksen antamat tulokset ovat jääneet selvästi heikommiksi kuin tarhamuunnoksella. Villisorsa on risteyttämällä tuonut oman lisänsä tarhasorsaan." (Jukka Lahtinen, Riistalintujen tarhaus)
Saksalaisesta kirjailijasta Gabi Adamista ei löydy tietoa kirjoista. Kirjasammosta löytyvät Adamin
teokset suomeksi https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auf98fefa5-2e21-4d7c-945b-1…
Illikainen on pohjois- ja peräpohjalainen sukunimi. Nimen uskotaan juontavan juurensa heprean Eliaksesta, joka on saanut venäjässä asun Ilja. Ilja on myös ortodoksinen pyhimys. Karjalaisilla on nimestä ollut muodot mm. Ilja, Iljo, Illi, Illo, Illukka, Illu.
Illi-sukuiset nimet saattavat olla alkujaan myös skandinaavisen henkilönimen Ille - muunnoksia.
Lähteet:
Mikkonen, Pirjo, Sukunimet (2000)
Uusi suomalainen nimikirja (1988)
Eeva-Liisa Mannerin runo on kokoelmasta Kuolleet vedet: sarjoja yleisistä ja yksityisistä mytologioista, jonka on julkaissut Tammi vuonna 1977. Kirjasta on otettu toinen painos vuonna 1993.
Risto Rasan runo on kokoelmasta Rantatiellä. Julkaisija on Otava ja julkaisuvuosi 1980
Sellaista kirjaa ei löytynyt, jossa olisi vanhat reaalikoekysymykset ja vastaukset esim. uusimuotoisen reaalikokeen ajalta vuosilta 2005- 2007 . Sellaisia julkaisuja, joissa annetaan yleisiä vastaamisohjeita reaalikoekysymyksiin ovat:
Sihvola, Ilkka: Yo-reaalin käsikirja 2005-2006 ilm. 2005 tai
Ainerealis, ilm 2005, jossa on yleisten ohjeiden lisäksi muutamien oppilaiden kommentoituja vastauksia kokeissa olleisiin kysymyksiin.
Netistä löytyy reaalikokeen historian kysymykset vuosilta 2005-2007 osoitteessa : http://oppiminen.yle.fi/abitreenit_reaali_historia
Osoitteessahttp://opinnot.internetix.fi/fi/structure/sisalto/01oppimateriaalit/03_…
pääsee myös katsomaan vanhoja koekysymyksiä.
Runo on nimeltään Variksen pesä ja on kirjoittanut Arvid Lydecken Wilhelm Buschia mukaellen. Runosta löytyy tuo siteeraamasi alkupätkä Aukusti Salon Uudesta Aapisesta. Vähän pidemmässä muodossa se löytyy Pääskynen -nimisestä lastenlehdestä 2/1915. Pääskynen -lehteä näyttäisi olevan Oulun kaupunginkirjaston harvinaiskirjavarastossa. Kannattaa kysellä joko omasta lähikirjastostasi tai Oulun kaupunginkirjastosta suoraan.
Pitkään luettelointityötä tehnyt kollega osasi kertoa, että tässä on varmaankin kyseessä ns. ”esiö”. Teoksessa Suomalaiset luettelointisäännöt. Monografioiden kuvailu. Helsingin yliopiston kirjasto, 2006, on seuraavanlainen määritelmä käsitteelle: Esiö= ”Julkaisun nimiösivu(t) (tai nimiösivun vastine) kääntöpuolineen ja kaikki nimiösivu(j)a (tai nimiösivun vastinetta) edeltävät sivut.” Englanniksi ”esiö” on ”preliminaries”, ruotsiksi ”försättsblad”
Nimiösivu taas on määritelty Kansalliskirjaston sivulla seuraavasti: Nimiösivu on julkaisun alussa oleva sivu, jossa tulee ilmoittaa vähintään seuraavat julkaisun tunnistamiseen tarvittavat tiedot: tekijä / tekijät, nimeke / nimekkeet (julkaisun nimi, esim. Seitsemän veljestä), osan numero ja...
Pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista Dr. Seussin "How the Grinch Stole Christmas" -kirjaa ei näytä löytyvän, mutta se on saatavissa ainakin Mikkelin pääkirjaston lastenosastolla. Voit tehdä kaukopalvelupyynnön lähimmässä kirjastossasi. Mikäli olet helsinkiläinen, voit tehdä kaukopalvelupyynnön myös verkon kautta osoitteessa http://www.kirjastot.fi/kirjastoala/kaukopalvelu/pyynto.htm .
Dr. Seussin kirjoja ei ole suomennettu.
Sana saippua on germaaninen lainasana kantamuodosta 'saipon'. Suomen kielessä sana on esiintynyt erilaisina murreversioina, kuten saiput, saipo, saipoo,
saip(p)io jne. Suomen kielen etymologisen sanakijan mukaan sanasta on mainintoja suomen kielessä 1600-luvulta lähtien. Suomen kielen sanojen alkuperästä voi lukea muun muassa seuraavista teoksista:
- Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja (Ulla-Maija Kulonen, päätoim.)Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.
- Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.
Lapin suojeluskuntahistoriakirjassa: Maa ponteva Pohjolan äärillä on (Mikko Uola, Lapin sotilasläänin perinneyhdistys 2005) on kuva Sieppijärven talosta s. 287
ja ainakin yksi toinen kuva s. 84 suojeluskuntalaisnaisista sisäpuuhissaan ehkäpä tässä samaisessa talossa.
Aki Ollikaisen kirjassa Routalattiat, Sieppijärven kylän vaiheita läpi vuosisatojen (Heikki Peura Oy 2005, 525 s.) on myös kuva Malan tuvasta ja muuta suojeluskunta(kin) historiaa Sieppijärveltä.
Paikallishistoriaa voi lukea myös esim omakustannekirjoista:
Helena Liikamaa. Satan sukukirja (1986) mikä on paitsi sukukirja myös historiamuistelus
Taimi Korteniemi. Mie, Taimi Wilhelmiina Korteniemi (2002, toimittaneet Oivi ja Juhani Korteniemi) missä on kyllä eniten Pellon...
Tämän tyyppisiin VR:n asioita koskeviin kysymyksiin saa nopeimmin vastauksen ottamalla yhteyttä suoraan VR:n valtakunnalliseen puhelinpalvelunumeroon 0600-41900, tai antamalla palautetta VR:n nettisivujen kautta. Palautteisiin vastataan!
Soitto VR:lle antoi seuraavanlaista tietoa.
Jos koko vaunu ja yksikkö matkaa suljettuna asemalta toiselle on kyseessä juuri siinä vaunussa oleva tekninen ongelma: ovet eivät toimi, wc:t eivät toimi tms. Erikseen tiedottaminen on VR:n tapa kertoa matkustajille heti. Kyseiseen vaunuun on saatettu myydä ennakolta lippuja ja sinne ei sitten pääsekään.
Kyseessä on varmastikin Sielun Veljien kappale On mulla unelma, jossa siniristilippu esiintyy parissa säkeessä varsin provosoivassa yhteydessä. Kappale on peräisin levyltä L´Amourha, joka julkaistiin kesällä 1985. Suomalaisten äänilevyjen tietokannan mukaan kyseistä kappaletta ei ole julkaistu singlenä.
Teos Jee jee jee : suomalaisen rockin historia tietää kertoa, että Rockradion Jukka Haarma sai kanavajohtaja Keijo Savolaiselta nuhteet sallittuaan Sielun veljien esittää livelähetyksessä kyseisen kappaleensa. Rytmi-lehden Sielun veljien haastattelussa (Rytmi nro. 6/2005) mainitaan myös Tamperelainen -lehdessä ilmestynyt pääkirjoitus, jossa yhtyettä syytetään itsenäisyyden symbolin rienauksesta.
Tarkkaa ajankohtaa tälle mediakohulle en...
Novellit ovat kaiken kaikkiaan hankalasti löydettäviä. Niitä voi etsiä Turun kaupunginkirjaston Aino-tietokannasta http://www.turku.fi/aino asiasanoilla novellit ja liittää asiasanoiksi joko kauhukirjallisuus, jännityskirjallisuus tai rikoskirjallisuus.
Yhteen huoneeseen sijoittuvat kauhu- ja jännityskirjallisuus luetaan suljettu huone
-kirjallisuuden lajiin. Sen klassikko on Edgar Alan Poen "Rue Morguen murhat ja muita kertomuksia". Kokoelma "Mahdottomat murhat" (toim. Jack Adrian, Robert Abey, 1993)sisältää suljetun huoneen kertomuksia. "Suuri kummituskirja" -teokseen sisältyy F. F.Bensonin tarina, jonka nimi on Suljettu huone.
Anna Maria Mäen novellikokoelma "Suljetun paikan lumo" (2005) sisältää arkeen liittyviä pelkojen tiloja, esim....
Kaivelemaan jäänyt kirja on John Fowlesin Jumalten naamiot (The magus).
Kirjan takakannen esittelyteksti kuvaa romaania seuraavasti: "Nuori englantilainen Nicholas Urfe joutuu opettajaksi kauniille, syrjäiselle Kreikan saarelle, Phraxokselle. Siellä hän tutustuu rikkaaseen maailmanmieheen Maurice Conchisiin, jonka huvilassa tapahtuu outoja asioita: totuus ja illuusio sulautuvat toisiinsa, asukkaitakin huvilassa on monin verroin enemmän kuin saaren kreikkalaiset tietävätkään. Nicholas Urfe joutuu mukaan seikkailuun, kokeeseen, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä - tai sitä suurta tuntematonta joka määrää ihmisen käyttäytymistä; ihmisen elämää."
Olemme saaneet lisävalaistusta kysymykseesi. Löysimme runon/lorun ruotsinkielisen vastineen. Runon alkuperä on tuntematon, mutta mm. Alice Tegner on tehnyt siitä sovituksen. Runo alkaa sanoilla "God dag, min fru, jag ser min fru fru, ni lillan har i famnen". Alkuosa lauletaan yleensä. Runo/loru loppuu sanoihin "Ni ser ju, ni ser ju att visst besvär man har, men lillan, hon är ju det käraste jag har".
Etsimäsi runo/loru on todennäköisesti tämän suomenkielinen vastine ja käännös. Emme ole kuitenkaan vielä onnistuneet löytämään sitä mistään kirjasta.
Suomessa on Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan nimetty vuodesta 1899 lähtien 2441 Aijaa. Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa kerrotaan, että Suomessa nimi Aija on ilmeisesti mukailtu nimestä Eija. Heprean kielessä sana aija tarkoittaa korppikotkaa ja Raamatussa Aija on miehen- ja paikannimi. Siihen paljonko maailmassa on Aijoja on mahdotonta vastata. Ilmeisesti ei kuitenkaan kovin paljon, sillä esim. Bruce Lanskyn Baby names around the world -teos ja Teresa Normanin A world of baby names -teos eivät tunne nimeä.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu löytyy osoitteesta http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Ruotsista löytyy Vi Tippa-lehti (www.vitippa.com), joka vastannee eniten suomalaista Veikkaaja-lehteä. Tanskalainen www.tipsbladet.dk- sivusto kuuluu samaan sarjaan.
Useimmissa maissa vedonlyönnistä vastaavat keskenään kilpailevat yritykset, toisin kuin esim. Suomessa ja Ruotsissa, joissa pelaamisesta vastaa valtion omistama monopoliyhtiö. Siinä missä Veikkaaja-lehti taustoittaa Veikkaus Oy:n urheilupelejä, muissa maissa urheilulehdet vihjaavat useiden eri vedonvälittäjien kohteita.
Brittiläinen alan klassikko oli vuosina 1859-1998 ilmestynyt Sporting Life, joka keskittyi erityisesti sikäläisten urheiluvedonlyönnin ykköskohteisiin, hevoskilpailuihin. Lehden perinteitä jatkaa www.sportinglife.com- sivusto
Monet suuret eurooppalaiset...
