Wolfgang Borchertin novelli Leipä sisältyy teokseen Ovien ulkopuolella (Draussen vor de Tüt, 1951). Teoksen novellit ja näytelmät - siis myös novellin Leipä - on suomentanut Toini Havu.https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3614153?sid=4903821975https://www.finna.fi/Record/helmet.1171618?sid=4903818696
Kysyimme asiaa eräältä Hugleikur Dagssonin tuotantoa paljon lukeneelta kulttuurintutkijalta. Hänen oletuksensa on, että stripin huumori perustuu vanhaan oivallukseen lapsia/nuorisoa paheksuvista aikuisista. Sattumalta paikalle tupsahtanut aikuinen alkaa lasta/nuorta tuntematta paheksua stereotyyppisesti mahdollisesta ruudun liikakatselusta ja lapsen hölmistynyt vastaus paljastaa (ehkä) aikuisen paheksunnan älyttömyyden. Nauru rakentuu ikiaikaisen ja lähes aina katteettoman nuorten paheksunnan kuvaukseen. Ehkä hauskaa on se, että usein selän takana tai yleisellä tasolla harrastettava paheksunta osoitetaankin tässä stripissä suoraan jollekin, kenelle tahansa nuorelle, josta tämä paheksuva aikuinen ei todellisuudessa tiedä mitään.
Sibelius ei alun perin tarkoittanut Finlandian (opus 26) hymniosaa laulettavaksi. Hymniin tehtiin kuitenkin alusta asti sanoituksia, eikä Sibelius katsonut voivansa sitä tai teoksen laulamista estää. V. A. Koskenniemi on kirjoittanut nykyään yleisesti käytössä olevat sanat (Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa). Sibelius hyväksyi myös tämän version ja sen ensiesitys oli 7. joulukuuta 1940. Joel Rundt käänsi Koskenniemen tekstin ruotsiksi (O Finland, se, din morgonljusning randas). Suomenkielinen teksti oli siis ensin. (Tietoa aiheesta: Finlandia-hymni – Wikipedia)
"Jokaisenoikeudella saa telttailla siellä, missä liikkuminenkin on sallittua. Taajamissa maankäyttö rajoittaa huomattavasti tätä oikeutta, koska telttailusta ei saa aiheutua ”vähäistä suurempaa haittaa”. Tämä tieto sekä lisää tietoa telttailusta ja jokaisenoikeuksista löytyi osoitteesta: https://useinkysyttya.ymparisto.fi/Tietoa aiheesta löytyy myös Ympäristöministeriön sivulta https://ym.fi/jokaisenoikeudet.
Paras tapa edetä on tarjota kirjoja antikvariaatteihin. Pääkaupunkiseudulla on useita asiansa osaavia antikvariaatteja. Etenkin 1700-luvulla painetut kirjat voivat olla yllättävän arvokkaita. Toki arvo riippuu monista tekijöistä, kuten teosten kunnosta ja harvinaisuudesta. Mikäli antikvariaatit eivät ole niistä kiinnostuneita, ne voi viedä Kierrätyskeskukseen tai vaikkapa kirjaston kirjanvaihtohyllyyn. Teoksia ei missään tapauksessa kannata heittää roskikseen. Kehotan harkitsemaan myös teosten säilyttämistä, etenkin jos ne ovat kulkeneet suvussasi pidemmän aikaa. Tällöin ne ovat osa sukuhistoriaa.Tässä on linkki Ylen artikkeliin, jossa on kerrottu selkeästi vanhojen kirjojen käsittelystä: Ullakollasi voi lojua aarre – Mitä tehdä vanhoille...
Lauri Pohjanpään runo Harakanpesä sisältyy esimerkiksi Lauri Pohjanpään runokokoelmaan Kiurun tupa (1946). Voit lukea runon myös Pohjanpään Valituista runoista (1979 tai Helena Anhavan toimittamasta Laurin Pohjanpään runojen kokoelmasta Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954 (1989).Runo on luettavissa myös esimerkiksi Inkeri Laurisen ja Antero Valtasaaren toimittamasta ala-kansakoulun lukukirjasta Neljäs lukukirjani (1954) ja Kaarina Helakisan toimittamasta teoksesta Pikku Pegasos : 400 kauneinta lastenrunoa (1987).
Pikkuserkkujen lapset ovat keskenään kolmansia serkkuja/kolmannen polven serkkuja tai kansankielellä "sokeriserkkuja". Kuitenkaan sinun ja pikkuserkkusi tyttären väliselle sukulaisuussuhteelle ei ole virallista nimitystä suomen kielessä. Eri sukulaisuussuhteita voi tarkastalla esimerkiksi tästä taulukosta:https://www.tuomas.salste.net/suku/sukulaiset.pdf
Hei,Pastina ei ole yksittäinen pastalaji, vaan yhteisnimitys pienille pastoille jotka sopivat juuri keittoihin yms. Näitä ovat mm. ditalini, anellini, orzo, quadrucci jne.Pääasia on, että kyseessä on pieni pastalaji, joka on helppo lusikoida ja lusikkaan saan tasakoostumuksen keiton aineksia.Näitä löytää isommista marketeista tai sitten erityisesti italialaiseen ruokaan keskittyvistä pienemmistä putiikeista.
Tähän kysymykseen on aikaisemmin vastattu: Koetin itse jo etsiä, mutten löytänyt "pätevää" vastausta. Eli miten se aivastus-rimpsu menee? Hyvää, pahaa, rakkautta, rahaa... Variaatioita tuli vastaan… | Kysy kirjastonhoitajalta
Laulu on Petter Ohlsin säveltämä ja sanoittama "Maailman lapset". Ensimmäinen säkeistö alkaa: "Euroopan lapset ottivat sakset". Sitten seuraavat eri maanosat eri säkeistöissä ja viimeinen säkeistö alkaa: "Maailman lapset ottivat sakset".Laulu on julkaistu ainakin Tapiolan koulun 9. musiikkiluokan c-kasetilla "Juhlat hillopurkissa" (1993), mutta myös cd-levyillä, esimerkiksi cd-levyillä "Pikkukulta : suomalaisia lastenlauluja pikkuväelle" (Konserttikeskus, 2010) ja Marina & Marino: "Ihme ja kumma : maailman lapset" (Audiotuotanto, 1988). Laulu sisältyy nuotteihin "Musisoiden. 1-2" (Otava, 1991) ja "Musiikin aika. 3-4" (WSOY, 1988).Lähde:Kansalliskirjaston hakupalvelu:https://kansalliskirjasto.finna.fi
Asiantuntija-arvioiden mukaan Afganistanissa on hyödyntämättömiä mineraalivaroja noin tuhannen miljardin dollarin verran, mm. kuparia, rautaa, kultaa ja hopeaa. Maan litiumvarannot saattavat olla jopa maailman suurimmat. Litium on keskeinen akkuteollisuuden raaka-aine.
Toistaiseksi Afganistanissa ei vielä ole merkittävää kaivostoimintaa ja isoja kaivoksia. Maan epävakaa tilanne on haitannut rikkauksien hyödyntämistä. Afganistanin uraanivaroista ei ole tarkempia arvioita, mutta paikallisten viranomaisten mukaan ainakin Helmandin maakunnassa on uraaniesiintymiä.
Helsingin Sanomat 19.8.2021
https://yle.fi/uutiset/3-12064729
https://world-nuclear.org/information-library/nuclear-fuel-cycle/mining…
https://www.reuters.com/...
Kysymykseen ei ole objektiivista vastausta. Oma subjektiivinen näkemykseni on, että Kallion kirjasto edelleen melko hämyisä ja hyvin kotoisa kirjasto. Rauhallista on edelleen ainakin toisessa kerroksessa, muualla meno on luultavasti äänekkäämpää kuin taannoin.
Kliivioita kirjastossa on edelleen. Niitä on varsinkin pääportaikon ikkunoilla, jossa ne saavat runsaasti valoa ja tuovat oman osansa kotoisaan tunnelmaan.
Emme valitettavasti tunnistaneet etsimääsi runoa. Jos joku kysymyksen lukija tunnistaa sen, niin tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Aiheesta löytyy yllättävän paljon kirjallisuutta. Tarkennetulla aihehaulla suomalaisuus ja suomalainen kaunokirjallisuus, sekä rajauksilla aikuiset ja 2000-2022 löytyy 97 teosta. Esim. Hannula Mika: Juhani yksi kaksi kolme ja neljä : romaani Suomesta ja suomalaisuudesta, Pirkko Saisio: Koivu ja tähti : sirpaleita Suomesta ja Roope Lipasti: Elovena-tyttö : suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille Piki-hakutulos
Muuttamalla hakua hieman eli aiheena suomalaiset, suomalaisuus ja kaunokirjallisuus sekä samoilla rajauksilla, löytyy 116 kirjaa. Esim. Tuija Hannula: Minua varten ei tarvitse keittää : selkopakinoita Suomesta, Tuula Korolainen: Ikäisekseen hyvin säilynyt : satavuotiaan Suomen runoja ja Tapani Bagge: Iloinen itsenäisyys....
Unfortunately, it seems no sheet music has been published of the song Sentimento, composed by Hermann Weindorf with lyrics by Jutta Staudenmayer. I could not find any unofficial transcriptions online either.
Eukonkannon sprinttikisassa kantaja voi olla myös nainen - mutta kannettavan tulee olla vastakkaista sukupuolta. Kisojen säännöt löytyvät täältä: https://eukonkanto.fi/eukonkannon-kilparata-ja-saannot/
Kyseessä on unkarilaisen Győző Csorban (1916 - 1995) runo Tämä ruusu tämä ruusu ( E rózsa E rózsa) kokoelmasta Séta és meditácio (1959 - 1964).
Runon on suomentanut Anna-Maija Raittila ja se sisältyy unkarilaisen runouden antologiaan Kaivojen maa : valikoima unkarilaista nykylyriikkaa (Kirjayhtymä, 1970, s. 31 - 32)
Teoksen saatavuuden Vaski-kirjastoissa voit tarkistaa täältä:
https://vaski.finna.fi/#tapahtumanosto_kirjallisuus
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
https://csorbagyozo.hu/
http://mek.oszk.hu/02300/02370/
Gudrun Mebsin helppolukuinen mutta aika jännittävä lastenkirja Kaksi jänishousua (WSOY 1988). Kirja kertoo Johanneksesta, joka matkustaa yksin junalla mummolaan ja tutustuu vieressä istuvaan toiseen matkustajaan, joka lukee sanomalehteä.
