Tiedustelin asiaa Sanomalehtimiesliitosta. Sieltä kysymys oli ohjattu FT JYrki Vesikansalle, joka on työskennellyt Uudessa Suomessa ja tutkinut paljon sanomalehtien historiaa. Hän vastasi näin:
"Uuden Suomen ja sen edeltäjien, käytännössä Uuden Suomettaren arkisto (alk. 1880) on vapaasti käytettävissä ja hyvin järjestettynä Kansallisarkistossa. Mitään tilaajaluetteloa tai vastaavaa ei ole kuitenkaan miltään ajalta jäljellä – viimeinen tilaajarekisterikin tuhottiin 1991 kilpailusyistä. (Olisi kannattanut säilyttää vaikka määräajaksi sinetöitynä tutkimusta varten.) Tilaajakunnasta on kyllä myöhemmältä ajalta tietoja esim. kaupunginosittain ja ammattikunnittain. 1880-luvulla Uusi Suometar oli Helsingin ainoa suomenkielinen sanomalehti....
Valtioneuvosto päätti taannoin muuttaa vainojen uhrien muistopäivän nimen (pohjoissaameksi vašiid oaffariid muitobeaivi) kansainvälisen mallin mukaisesti holokaustin uhrien muistopäiväksi. Tiedote täällä.
Tiedustelin asiaa Sámi giellagáldusta, joka on saamen kielten kielenhuollosta vastaava elin. Heidän tietämyksensä mukaan holokaustin uhrien muistopäivälle ei vaikuttaisi olevan vakiintunutta saamenkielistä nimitystä.
Puhutuimmalla saamenkielellä eli pohjoissaameksi päivä voisi olla holokaustta oaffariid muitobeaivi tai riikkaidgaskasaš holokaustabeaivi (kuten norjan kielessä internasjonale holocaustdagen). Kumpikin vaihtoehto on varmastikin käyttökelpoinen ja ymmärrettävä.
Giellagáldu normittaa saamen kieliä, joten asiaan saataneen...
Varislintuja on pidetty ihmisten keskuudessa hyvin älykkäinä eläiminä, koska niiden käytöksessä on havaittu oppimista ja mukautumista ja ne jopa käyttävät työkaluja. Varikset myös pitävät "hautajaisia" tai muistotilaisuuksia kuolleille lajitovereilleen, mikä on inspiroinut niin goottilaisia taiteilijoita kuin muitakin eri ilmiöistä ja lajeista kiinnostuneita. Hautajaisrituaaliksi tulkituissa kokoontumisissa on kyse siitä, että kun varis löytää toisen variksen kuolleena, se alkaa huutaa kovaäänisesti kutsuakseen toisia variksia paikalle. Yhdessä ne, tutkijoiden mukaan, koettavat ruumista tarkkailemalla selvittää, mikä sen on tappanut ja uhkaako vaara myös muita lintuja. Joskus tämä tarkkailu voi johtaa siihen, että varikset...
En löytänyt nimeä sukunimikirjoista enkä Sukunimi-infosta, https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/#S, mutta Geneanetin palvelun haku sijoittaa nimen esiintymiä Keski-Eurooppaan, erityisesti Saksaan, https://fi.geneanet.org/sukunimi/SINNER.
Kotimaisten kielten keskus voisi löytää tarkempia tietoja, https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta
Suomen Sukututkimusseuran kokoamia lähteitä nimien tutkijalle, https://www.genealogia.fi/henkilonnimet/
Kannattaa ottaa yhteyttä siihen kirjastoon, josta olet kirjan lainannut. Lähikirjastosi henkilökunta voi tarkistaa lainan asiakastiedoistasi ja auttaa sinua tilanteen kanssa.
Tavallisesti kadonneen tai rikkoutuneen kirjan voi korvata joko maksamalla kirjaston määrittämän korvaushinnan tai tuomalla vastaavan kappaleen kadonneen kirjan tilalle.
Eino ja Katri Palolan suomennos Henrik Ibsenin näytelmästä Når vi døde vågner sisältyy Ibsenin Valittujen draamojen seitsemänteen osaan (1962).
Suomennoksessa Rubæk on "professori Arnold Rubek, kuvanveistäjä" ja Irene-nimen kirjoitusasu on sama kuin alkukielisessäkin.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3552649?sid=4183160427
Pertti Virtarannan artikkeli Eteläpohjalaismurteiden jookiin, jookaan, joukin, joukaan tarjoaa mm. esimerkkejä ilmaisujen käytöstä:
https://journal.fi/virittaja/article/download/32809/45616/
Lakeuden murresanakirjassa (toim. Jaakko Vesala ja Keijo Väkevä) jouki = jotenkin ja trengätä = pitää, olla pakko.
Vilkunan Tapani Löfvingin seikkailut perustuu Löfvingin omaan päiväkirjaan. Ei tietenkään ole mahdotonta, että Vilkuna olisi saanut joitain vaikutteita myös Topeliukselta, mitään tietoa asiasta ei kuitenkaan löytynyt.
Finlandia ja Finnia ovat Suomen latinankielisiä nimiä. Finlandia-muotoa käytetään myös esim. italian ja espanjan kielissä Suomen niminä.Ks. esim. https://www.sanakirja.org/search.php?id=12234
Ikivihreästä iskelmästä ikituoreita ajatuksia Yleisradiossa ajatteli Arvo Aallas. Ohjelmaa esitettiin vuonna 1966, alkuun lauantai-iltapäivisin, myöhemmin lähetysajaksi vaihtui tiistai-ilta. Kukin ohjelma oli nimetty kulloinkin käsitellyn iskelmän mukaan, "Ikivihreästä iskelmästä ikituoreita ajatuksia" oli eräänlainen kokoava alaotsikko – tähän tapaan: "15.30 Kielon jäähyväiset. Ikivihreästä iskelmästä ikituoreita ajatuksia. Ajatellut Arvo Aallas. – 20.05 Ramona. Ikivihreästä iskelmästä ikituoreita ajatuksia. Ajatellut Arvo Aallas."
Jos kirjastokortti toimii, niin mitään ei tarvitse tehdä.Mikäli taas kortti on poistettu rekisteristä, kun sitä ei ole käytetty lainkaan noin kolmeen vuoteen, niin uuden saa kirjastosta esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksensa. Ensimmäinen kirjastokortti on aina ilmainen. Jos kortti on kadonnut tai vahingoittunut, niin uusi kortti maksaa aikuisille kolme euroa ja lapsille kaksi.Lapsi saa kirjastokortin kelakorttiaan ja vanhemman kuvallista henkilöllisyystodistusta vastaan. Sekä lapsen että vanhemman pitää olla paikalla korttia haettaessa.Kirjastokortti ja lainaaminen | helmet.fi (finna.fi)
Olipa hankala ja mielenkiintoinen kysymys. Oletin, että heti löytyisi aiheesta muutamakin kotimainen romaani, mutta eipä niin vain löytynytkään! Pääkaupunkiseudun Helmet -verkkokirjaston haussa löytyi kyllä puuaiheisia romaaneja, mutta enimmäkseen muista puista ja useammat näistäkin olivat vielä ulkomaisia teoksia. Ainakaan asiasanoituksen (joka ei aina ole kovin tarkka) perusteella ei siis tammiaiheisia romaaneja noin vain löydy. Ajattelin, että lastenkirjallisuuden suhteen voisi olla parempi onni ja hain vielä Lastenkirjallisuusinstituutin kirjaston sivuilta, koska siellä on tarkempi asiasanoitus, mutta sielläkin osumat olivat lähinnä ulkomaisista teoksista. Välitin kysymyksesi siis eteenpäin, valtakunnalliselle...
Australian kansalliskirjaston ja Australian kansallisen audiovisuaalisen arkiston (National Film and Sound Archive, NFSA) sivuilta selvisi, ettei Australiassa kerätä musiikkilevyjä vapaakappalekokoelmiin, jota kautta muotoutuisi kattava tietokanta äänitteisiin. NFSA:n tietokantaan on luetteloitu paljon levyjä, mutta he huomauttavat, että kokoelman aukot johtuvat mm. tuosta vapaakappaleasiasta. NFSA luetteloi paljon muutakin kuin vain musiikkiäänitteitä. Aivan kysymäsi kaltaista tietokantaa ei siis näytä olevan.NFSA:n tietokanta vaatii jonkun hakusanan selaukseen (esim. cd): collection.nfsa.gov.au/Hakulaatikon alta voit napsauttaa "advanced" ja sitä kautta rajata haun "sound recording, published" ja/tai "sound recording, unpublished"....
Etsimäsi kirja voisi olla Charlotte Rochen Kosteikkoja (Feuchtgebiete, suom. Jenni Rautio, 2009).https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_9721https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1894641?sid=4886440899
Kyseessä voisi olla Lucie Lundbergin kuvakirja Brumbo ja tähdet. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi jo vuonna 1948, mutta siitä on otettu uusi painos vuonna 1976 ja uudistettu painos 1995. Lastenkirjainstituutin Onnet tietokanta kertoo tarinasta seuraavasti: "Brumbo on Markun teddykarhu, joka lainaa Nukkumatin sateenvarjoa ja lentää sen avulla tähtimaailmaan. Brumboa vastaan tulee mm. Ukkosukko, marsilaiset karhut, Kuu-ukko, Pegasos ja rouva Aurinko aurinkokissoineen. Tähtikuviot (Orion, Iso Karhu, Otava, Lyyra sekä pyrstötähdet ym.) tulevat myös eläin- tai ihmishahmoisina tutuiksi."
Tilastokeskuksen Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2023 tarjoaa kaivatunlaisia numerotietoja uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyksistä.
