Voit mennä Pasilan kirjastoon milloin tahansa kirjaston aukioloaikoina ja pyytää lehteä luettavaksesi. Kirjasto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8 - 20, perjantaisin klo 8 - 18 ja lauantaisin klo 10-16.
Pasilan kirjaston yhteystiedot: https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhteystiedot
Lisätietoja: https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Juttuja_kirjastosta/Helmetkirjavarasto(1373)
Persoonapronominin genetiivin jälkeen tulee yleensä possessiivisuffiksi, joten lause "Hänen yrittäessään tehdä ostoksia..." on oikein.
Lähde: Peda.net: Tehdessä-rakenne
Kannattaa tutustua myös Kotimaisten kielten keskuksen "Lauseenvastikkeet: tehdessä-, tehtyä-rakenne" -ohjeistukseen.
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa kyetään antamaan vastauksia kirjaston tietopalvelun puitteissa eli antamalla tietoa siitä, mikä lähdeaineisto voisi sisältää tiedon, jota etsitään.Tästä aiheesta löysin artikkelin julkaisusta Kielikello 1/1991. Siinä käytetyssä aineistossa on yleisempi ollut ä, https://www.kielikello.fi/-/a-sta-o-hon-suomen-kielen-yleisyystilastoja. Kannattaa kuitenkin kysyä Kotimaisten kielten keskuksesta, onko aiheesta tuoreempaa julkaisua, https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/kielineuvonta
Kysymys on sinänsä mielenkiintoinen, mutta varsin mahdoton vastattavaksi. Evankelis-luterilaisesta kirkosta löytyy mediasta lähinnä muutama satunnainen maininta eroajien iästä tai sukupuolesta. Yleisesti kerrotaan vain eroajien - tai liittyjien - määrä sen enempiä erittelemättä.
Ilmoitus kirkosta eroamisesta tehdään viranomaisteitse vain niin sanottujen kansan- tai valtionkirkkojen eli ev.lut. ja ortodoksisen kirkon kohdalla. Muista ryhmittymistä ei liene virallista tilastoa. Eroamisilmoituksessa kysytään nimi ja henkilötunnus, joten teoreettisesti kyettäisiin tilastoimaan, minkä ikäisiä eroajat ovat. Mutta missään ei liene tietoa, onko ihmisellä uskonnollinen tausta - mitä sitten tarkoittaakaan - tai onko hän...
1. Kysymyksestäsi ei selvinnyt, mitä kirjastoa tarkoitat. Siksi vastaukseni on kovin yleinen ja käsittelee Helsingin kaupunginkirjastoa yleensä. On vähän vaikea sanoa, kuinka monta kirjaa kirjastoihin saapuu viikossa. Viikot ovat tässä asiassa kovin erilaisia. Helsingin kaupunginkirjastossa on pääkirjasto, 37 sivukirjastoa, kaksi kirjastoautoa ja kuusi laitoskirjastopistettä. Näihin kaikkiin yhteensä hankittiin viime vuonna 148 089 kirjaa. Viikossa kirjoja siis saapui kaikkiin kirjastoihin yhteensä monta tuhatta, mutta viikot ovat erilaisia ja kirjastot eri kokoisia.
2. Helsingin kaupunginkirjastossa aineiston hankinta on keskitetty. Pasilassa toimii Kirjastoverkon yhteiset palvelut -yksikkö. Se hoitaa...
Vanhat Anna-lehden vuosikerrat vuodesta 1980 ovat luettavissa Pasilan kirjastossa Helsingissä. Voit siis käydä siellä etsimässä kyseisen artikkelin ja ottaa siitä valokopion. Kotilainaan vanhoja lehtiä ei saa.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhte…
Asiaa ei ole tilastoitu, mutta mututuntumalla prosenttiosuus jää alle viiteen. Tosin kirjastoissa on myös viittomakieltä äidinkielenään puhuvia työntekijöitä.
Espoon kirjastossa on pidetty noin viitisen vuotta sitten viittomakielen alkeisopastuksia työntekijöille. Valitettavasti asioimistulkki tai kynä-paperi -menetelmä ovat kuitenkin vielä tarpeen asioinnissa.
Löysin myös muutaman mielenkiintoisen linkin viittomakielestä ja kirjastosta.
Kuurojen liiton Viittomakielinen kirjasto, Kuuloavain.fi viittomia verkossa sekä Kotimaisten kielten keskuksen viittomakieltä käsittelevät sivut.Kotus.fi
Hyvän yleiskatsauksen suomalaisen äänielokuvan alkutaipaleesta tarjoaa Ari Honka-Hallilan essee "Äänielokuva tulee Suomeen".
Erityisesti esseen loppupuolella, kappaleessa "Kieliongelmia", sivutaan myös ääninäyttelemisen ja jälkiäänityksen ensivaiheita. Käytännössä tarve jälkiäänitykselle tuli esille vieraskielisten elokuvien kohdalla. Suomessa kuitenkin elokuvien omakielinen tekstitys vakiintui varsin nopeasti, siinä missä isommilla kielialueilla siirryttiin omakieliseen dubbaukseen. Sittemmin ääninäyttelijöitä on käytetty ensisijaisesti alkuperältään vieraskielisissä lasten ja nuorten elokuvissa.
Aihetta sivuavaa kirjallisuutta esimerkiksi:
Olennaisen äärellä: johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen.
Elävä kuva - elävä ääni. Kolmas...
Valitettavasti näyttää siltä, ettei kappaleesta ole julkaistu nuotinnosta.
Yksinkertainen sointukartta kappaleeseen löytyy täältä: https://tabs.ultimate-guitar.com/tab/3355667
Merja Otavan tuotanto (Lähde Kirjasampo https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175945962573)
Priska. WSOY 1959
Minä, Annika ÄP. WSOY 1961
Kävelyillat. WSOY 1963
Puzzle. WSOY 1966
Kuuvuosi. WSOY 1969
Fifti-fifti. WSOY 1971
Kirjoittamisen lopettamisen syistä Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa (Onnimanni 2015, nro 3, s. 12 - 16)
"Vuonna 1971 ilmestynyt Fifti-fifti jäi Otava viimeiseksi romaaniksi. Siinä näkyy jo viitteitä 1970-luvulla yleistyneestä ja vähitellen maneeriksi kehkeytyneestä ongelmarealistisesta nuoruuden kuvauksesta. Otava ajatteli yhä radikaalisti, mutta sen ajan yhteiskunnallisesti julistava tyyli tuntui vieraalta ja niinpä kirjoittaminen vaihtui kuvien tekoon."
Synnöve Stigmanin...
Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelu tuottaa kattavia ilmastotilastoja ja asiantuntijaselvityksiä perustuen säähavaintohistoriaan, joka ulottuu paikoin jopa 1800-luvun alkupuolelle saakka.
Havaintojen lataus -palvelussa on tallennettuna vuorokausi- ja kuukausikohtaisia säähavaintoja aina 1960-luvulta alkaen: Havaintojen lataus - Ilmatieteen laitos
Haku ei kuitenkaan tällä kertaa tuottanut tulosta.
Finna-haun perusteella Paavo Heiniö on kirjoittanut kaksi kirjaa ja lisäksi joitakin lehtiartikkeleita. Voit kokeilla hakua osoitteessa www.finna.fi, josta löytyy myös valokuva Heiniöstä. Kirjojen saatavuus vaikuttaa heikolta. Vaasan seudun kirjastoista niitä ei löydy, mutta kaukolainana ainakin teosta Lastenhoito voi saada. Myytäviä kirjoja voi koittaa etsiä perinteisistä tai nettiantikvariaateista.
Kyseessä on todennäköisesti ruotsalainen elokuva Tur & retur (Meno & paluu) vuodelta 2003. DVD elokuvasta on saatavilla Lastu-kirjastoissa: https://lastu.finna.fi/Record/lastu.328054?sid=3068082367
Lyhyen katsauksen perusteella kahden kopeekan kolikoiden hinnat näyttävät liikkuvan 1970-lukuun saakka 1-3 euron tietämillä, ja siitä uudempien hinta jää alle euron. Rahojen hinnan arviointiin saa apua Suomen Numismaatikkoliiton jäsenyhdistyksistä; Etelä-Pohjanmaan numismaattisen kerhon jäsenten yhteystiedot löytyvät kerhon verkkosivuilta osoitteesta http://www.ep-numismaatikot.fi
Kysymyksessä kuvaillun kirjan kaltainen on ainakin unkarilaisen Ferenc Karinthyn Epepe (Librum, 1982).
Aivan tarkalleen toista samanlaista en valitettavasti osaa ehdottaa, mutta ehkäpä paremman puutteessa voisi käydä esimerkiksi Malcolm Bradburyn Vaihtokurssit (WSOY, 1984).
Epepe | Kirjasampo
Vaihtokurssit | Kirjasampo
Teimme kyselykierroksen kollegoiden keskuudessa, mutta kukaan ei tuntunut tunnistavan näillä tiedoilla etsimääsi kappaletta. Muistaisikohan joku palvelumme seuraajista?
En suoralta kädeltä löytänyt vastausta kysymykseesi, joten otin yhteyttä Kotimaisten kielten keskukseen Kotukseen. Sieltä sain asiantuntijalta seuraavanlaisen vastauksen:
Runo lienee tullut vastaan juhlapyhat.com -sivustolta, jolla on otsikon Aleksis Kiven runot alla seuraavat runot:
Suomen salossa:
Onnen maa on Suomenmaa, sen salot, saaret siimeksessä, mi rauhan, riemun armahin, suo kaikelle, mi liikkuu, piileksii. Nyt, veljet, nouskaamme, mi hiljaa vartoo mennyttä aikaa, mi poissa ompi pimeyden maassa, nyt nouskaamme ja katsoen kanssamme kulkekaamme.
2. Tuhannen tuoksun maa:
Minä laulan kuin kaski, tuhat tuoksua maan, minä kuiskuttelen kuin saski, tuhat sulosanaa, vaan.
Laula, sano, mitä huvittaa, liitto...
Kollegalle tuli mieleen kappale Kirjeitä kaivatulle, jonka esittää Satu & Sateenkaari. Sen on säveltänyt ja sanoittanut Juha Jäppinen. Kappaletta ei löytynyt suoratoistopalveluista, mutta se on yhtyeen cd-levyllä Unohduksen majatalo (Polydor 531628-2, 1996). Levyä ei ollut hänen eikä minun kirjastossani, joten emme pystyneet tarkistamaan asiaa.
Alunperin "aurinkoparistoksi" kutsuttu ensimmäinen nykyaikainen piiaurinkokenno, jonka avulla auringonvalon energia voidaan muuttaa suoraan sähköksi, valmistui vuonna 1954. Esittelytilaisuudessa 25. huhtikuuta se pyöritti pientä leikkimaailmanpyörää ja tuotti sähköä radion kuunteluun.
Kallis uusi teknologia pääsi ensi kertaa hyötykäyttöön maata kiertävissä satelliiteissa vuonna 1958. Tässä vaiheessa paristojen yhteenlaskettu teho oli noin 5 W. Muutamassa vuodessa aurinkokennot yleistyivät avaruusajan voimanlähteenä. Avaruustekniikassa niitä käytettiin runsaasti jo 1960-luvulla, mutta vasta seuraavalla vuosikymmenellä niitä alettiin käyttää energiantuotantoon laajemmin.
Suomessa vilkas mielenkiinto aurinkoenergian...
