Kustaa Vilkunan teos ”Etunimet” (Otava, 2005) kertoo, että ”Elias” on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä ”Elia”, jonka merkitys on ’Jahve on Jumalani’. Nimestä on monia erilaisia muotoja eri kielissä kuten englannin ”Ellis” ja ”Eliot”, ranskan ”Élie” ja ortodiksien ”Ilja”.
Tarkoittanet laulua Kissankulman kauhu - Eemeli, jonka on säveltänyt Georg Riedel. Laulun alkuperäinen nimi on Hujedamej sånt barn han var. Alkuperäiset sanat on kirjoittanut Astrid Lindgren, suomenkieliset sanat on kirjoittanut Juha Vainio yhdessä Valma Aschanin kanssa. Laulu alkaa: "Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi". Kertosäe alkaa: "Voi herranjestas, minkälainen lapsi oli hän". Laulun on levyttänyt Ragni Malmstén yhdessä Yrjö Tähtelän kanssa. Nuotti löytyy monesta laulukirjasta, esimerkiksi Suuren toivelaulukirjan osasta 9 ja Lasten omasta toivelaulukirjasta.
Michelangelo Buonarroti oli renessanssiajan taidemaalari, kuvanveistäjä ja runoilija. Hänestä on tehty useita elämäkertoja. Uusin suomeksi käännetty on ilmestynyt tänä vuonna: Grömling, Alexandra: Michelangelo Buonarroti : elämä ja tuotanto. Suomeksi on ilmestynyt myös: Michelangelo - kuvanveistäjä, maalari, runoilija, 1980; Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon, 1994. Joensuun kaupunginkirjastossa on näiden lisäksi elämäkertoja englanniksi, niiden tekijöinä John Furse, Ludwig Goldscheider, Nicholas Wadley. Hänen kuvanveistotaiteestaan löytyy kirjaston kokoelmista kaksi englanninkielistä kirjaa, joiden tekijät ovat Nathanael Harris ja Alessandro Parronchi. Kokoelma hänen runojaan on käännetty suomeksi,...
Arvelisin, että sanaa ”lokero” käytetään kuvainnollisessa merkityksessä siitä, että pikkuveli on turkin sisässä tai alla niin tiiviisti kuin lokerossa, kun sieltä ei ilmeisesti juuri näy muuta kuin pää, joka kurkkii. Sanalle ”lokero” ei löytynyt tutkimistani sankirjoista oikein mitään muuta tähän asiayhteyteen sopivaa merkitystä.
Fennica-tietokannan mukaan Taisteluni on suomennettu kahdessa osassa vasta vuonna 1941. Fennican eli Suomen kansallisbibliografian löydät täältä:
http://finna.fi
Milla-nimi on tullut almanakkaan v. 1973. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Milla on kehittynyt nimistä Emilia, Ludmila ja Camilla. Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjassa kerrotaan Emiliasta, että se merkitsee latinankielisen alkuperänsä mukaan innokasta, ahkeraa, uutteraa tai imartelevaa ja hurmaavaa. Vilkunan kirjassa mainitaan, että slaavilaisen Ludmila-nimen merkitys on kansan rakastama. Eeva Riihosen mukaan latinankielinen Camilla tarkoittaa alttaripalvelijaa ja se pohjautuu kunniallista ja jaloa merkitsevään sanaan camillus.
Titta puolestaan on tullut almanakkaan v. 1995. Kustaa Vilkunan mukaan Titta on Tiinan ja Kristiinan hellittelymuoto. Tiina on usein Kristiinan lyhentymä, joskin lähtökohtia voi olla muitakin....
Tuntematon sotilas -elokuvan käsikirjoitusta ei ole julkaistu kirjana. Tuntematon sotilas : elokuvapainoksessa on kuvia + ; johdantona Matti Kurjensaaren tutkielma Väinö Linna ja Tuntematon sotilas ; jälkikirjoituksena Eugen Terttulan katsaus Suomen filmiteollisuus oy:n elokuvaan. Kavin elokuva-arkistossa on Laineen ja Mollbergin versioiden käsikirjoitukset. Niitä saa lukea tutkimustarkoituksessa.
Symboleista puhuttaessa on oltava varuillaan. Ei ole mitään yhtä ainoaa selitystä millekään symbolille. Tosin tietyt symbolit taikka pikemminkin niiden ilmiasut esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Yksi näistä on juuri puu tai puut. Raamatussa puhutaan hyvän- ja pahan tiedon puusta. Yleisesti puut näyttävät symboloivan elämää ja sen ilmiöitä hyvin monella tavalla. Sveitsiläinen psykologi Carl Jung (1875–1961) puhui arkkityypeistä eli symboleista joihin ihmiset kautta historia ja kautta maailman näyttävät kiinnittävän huomiota tai joiden avulla on selitetty kosmologiaa. Jung kuitenkin painottaa, että viime kädessä symbolit niiden arkkityyppisyydestä huolimatta ovat hyvin yksilöllisiä. Sekä mikä on yleistä tai universaalia on se, että...
Yleisenä periaatteena kunnia- ja ansiomerkkien osalta on se, että suomalainen sotilas ottaa vastaan vain virallisia ulkomaisia kunniamerkkejä. Ulkomainen ansiomitali tai -risti voidaan hyväksyä kannettavaksi sotilaspuvussa, jos merkin on myöntänyt maan valtioneuvosto (vast) tai puolustusvoimat (vast) ja jos merkki on myönnetty ansioista esimerkiksi ulkomailla pitempiaikaisessa palveluksessa kunnostautuneelle henkilölle.
Pääesikunnan henkilöstöosaston normin mukaan palveluksessa olevien sotilashenkilöiden tulee anoa ulkomaisen kunnia- tai ansiomerkin kanto-oikeutta sotilaspuvussa puolustusvoimain komentajalta. Reserviläiset eivät ano kanto-oikeutta, mutta heidän tulee sotilaspuvussa esiintyessään noudattaa kunnia- ja ansiomerkeistä...
Kappale For he's a jolly good fellow on suomennettu nimellä Vanha veikko, kääntäjänä Erkki Ainamo. Löysin laulun kolmesta nuottikirjasta: Suuri toivelaulukirja 3 (Fazer, cop. 1979), Laulajan kirja (Otava, cop. 1969) ja 106 kitaralaulua (Fazer, 2. p. 1974). Kaikissa kirjoissa on kaksi säkeistöä sanoja suomeksi ja englanniksi. Näitä nuottikirjoja on pääkaupunkiseudun kirjastoissa kymmenittäin, paikannustiedot löytyvät aineistotietokanta Plussasta (http://www.libplussa.fi/ ). En onnistunut löytämään äänitteenä suomenkielistä versiota laulusta.
Tuo Eetu Iston maalaus on nimeltään Hyökkäys. Se on Suomen Kansallismuseon omaisuutta ja nähtävillä siellä. Maalauksesta tehtiin aikanaan kymmeniä tuhansia painokuvia ja kortteja. Seikkaperäistä tietoa Istosta ja maalauksesta löytyy Pekka Rönkön teoksesta Isto -- Eetu Isto (1865-1905) ja Hyökkäys (1899). Pohjoinen 1990.
Kortteja ja julisteita saattaa löytyä antikvariaateista. Kannattaa kysyä myös Kansallismuseon museokaupasta: http://www.nba.fi/fi/skm_museokauppa
Kokosimme listan tietokannoistamme löytyvästä aineistosta, joka käsittelee musiikkikasvatusta tai laulamista päiväkodeissa. Emme ole luokitelleet aineistoa mitenkään, eli osa siitä voi olla käyttökelpoista ja osa ei.
Tutkimuksia:
1.
Tekijät: Rantala, Kyllikki
Nimeke: Musiikkikasvatus lastenohjaajien koulutuksessa ja päiväkerhotyössä = Music education in the education and church-related playgroup work of child instructors / Kyllikki Rantala
Julkaistu: [Helsinki] : Sibelius-Akatemia , 2003
Ulkoasu: 164, [27] lehteä
Opinnäyte: Lisensiaatintyö : Sibelius-Akatemia , Musiikkikasvatuksen osasto
2.
Tekijät: Fredrikson, Maija
Nimeke: Päiväkodin musiikkikasvatus ja laulaminen : neljä-kuusivuotiaan lapsen musiikin ja kielen yhteydet / Maija...
Näitä nimiä on jo aikaisemmin kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta, tässä vastaukset:
Iivari/Ivar on skandinaavista perua ja se on alkuaan tarkoittanut ’taistelijaa, jolla on jousi’. (Kustaa Vilkuna : Etunimet, 2005)
Nimi Urho tuli Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1883. Urho katsottiin käännökseksi vanhemmasta nimestä Botolf, jonka nimipäivä on sama päivä kuin Urho-nimellä. Botolf tarkoittaa 'sankari', 'sotilas', sananmukaisesti 'hallitseva susi'.
Urho-nimi oli kansan keskuudessa käytössä jo aikaisemmin. Nimeä käytettiin jo ainakin vuonna 1879.
Lönnrotin sanakirjan mukaan sanoilla urho ja urhea on seuraavat merkitykset: rohkea, rivakka, tuima, eloisa, hilpeä, iloinen, suruton, miehekäs.
Tarkoitat varmaankin vuosittain ilmestyvää Spes patriae -ylioppilasmatrikkelia, jossa kylläkin on ylioppilaita Suomen eri paikkakunnilta. Pelkästään Rovaniemen yhteislyseon ylioppilaista tuskin löytyy erillistä matrikkelia; ainakaan Suomen kansallisbibliografia ei sellaista tunne.
Esimerkiksi HelMet-kirjastoista Spes patriae löytyy vuodesta 1958 lähtien aina nykypäivään asti:
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/tspes+patriae/tspes+patriae/1%2C52%…-
Vuoden 1960 matrikkelissa on kyllä mukana myös Rovaniemen yhteislyseo.
Jascha Golowanjuk eli vuosina 1903-1974. Hän oli syntyjään Venäjän juutalainen, asui mm. Tanskassa ja muutti Ruotsiin 1930-luvulla. Löydät lyhyen esittelyn kirjailijasta esim. teoksesta Otavan kirjallisuustieto (1990) s. 248
Katsoin Kallion kirjaston Satukortistosta ( http://www.lib.hel.fi/kallio/sadut/ ) ja Tampereen kaupunginkirjaston Satuhakemistosta ( http://www.tampere.fi/cgi-bin/satuhaku/ ), mutta kummastakaan ei löytynyt Halloween-aiheista satua.
Kirjastojen aineistotietokannoista tehty haku antoi myös laihan tuloksen. Richard Scarryn touhukas maailma -sarjassa on ilmestynyt kuvakirja Kaikkien aikojen naamiaiset! ( Helsinki Media, 2000).
Kunnittainen tieto syntyneistä löytyy Tilastokeskuksen sivuilta osoitteesta https://pxweb2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__synt/statfin_syn…
Taulukkoja voi tehdä valitsemillaan tiedoilla, myös kuolleista ja kuntien välisestä muutosta. Voit valita taulukkoon kaikki kunnat tai vain yhden. Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2020.
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
Nähtävästi taiteen kohdalla ei juuri termiä wau käytetä. Sana kuuluu enemmän arkkitehtuurin puolelle. Tosin au arkkitehtiuutissa 6-7/2014 todetaan seuraavaa: ”Helsingin Sanomat uutisoi (5.6.) jutussaan Guggenheim-kisaan odotetaan osallistujahyökyä näin: ”SAFAn puheenjohtajan Esko Rautiolan mielestä taidemuseon suunnittelun ei pitäisi olla vaikeaa rakennuksen toiminnan näkökulmasta. Arkkitehtuurin puolesta hän pitää tehtävää hankalampana. ’Museossa on paljon suuria tiloja. Yleisön kierto ja logistiikka on hallittavissa. Mutta arkkitehtuurin kohdalla törmätään heti dilemmaan siitä, tehdäänkö ekspressiivistä arkkitehtuuria vai taustaa taiteelle.’ Wau-arkkitehtuurista Rautiola ei puhuisi ollenkaan. ’Se on median rakastama termi, mutta ei sitä...
Suomen kansallisbiografian verkkojulkaisun Adof Ivar Arwidssonista kertovassa artikkelissa kerrotaan, että tämä lause on "epähistoriallinen ja perustuu J. V. Snellmanin 1861 esittämään kärjistykseen Arwidssonin poliittisen ajattelun ytimestä." Artikkelin mukaan lause kuuluu näin: "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".
Kansallisbiografian artikkelit ovat vapaasti luettavissa yli 120:ssä julkisessa kirjastossa, muun muassa yli sadan kunnan ja kaupungin kirjastoissa sekä yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kirjastoissa.[Osa artikkeleista on kokonaan vapaasti luettavissa, mm. tämä artikkeli Arwidssonista:
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/...
