Kustantaja pyysi Linnalta saatesanoja romaanin takaliepeeseen. Linna luonnostelikin lyhyen takakansitekstin, mutta sekä kustantaja että kirjailija katsoivat viisaimmaksi jättää saatesanat julkaisematta.
Linnan marraskuussa WSOY:lle kirjeitse lähettämää tekstiä ei siis julkaisu edes Tuntemattoman sotilaan ensimmäisessä painoksessa.
Tällaisia olivat Linnan jo ennen julkaisemistaan vanhentuneet metafyysiset, filosofoivat pohdinnat [Yrjö Varpion luonnehdinta]:
"Mikä on nykyhetki? Pieni pala arkea, joka katkaisee iankaikkisuuden molempiin suuntiin jatkuvan juhlan. Huomisesta ylihuomiseen ja siitä eteenpäin alkaa yhä kasvaen kaunistuva tulevaisuus. Eilisestä toissapäivään ja siitä taaksepäin alkaa menneisyys, joka edetessään...
Lauluun "Där näckrosen blommar", jonka on säveltänyt Sven Du Rietz ja sanoittanut Sven-Olof Sandberg, on olemassa kaksi suomenkielistä sanoitusta.
Kerttu Mustonen on sanoittanut laulun nimellä "Kukkiva ulpukka" (joissakin julkaisuissa myös nimellä "Kun ulpukka kukkii"). Laulu alkaa: "Kaukana koivikko huojuu helmassa kuutamoyön". Näillä sanoilla laulun ovat levyttäneet Henry Theel ja Heikki Hovi.
Orvokki Itä, joka sanoittajana on Reino Helismaan salanimi, on sanoittanut laulun nimellä "Kun ulpukka kukkii". Laulu alkaa: "Kaukana metsässä siellä missä on hiljainen maa". Näillä sanoilla laulun on levyttänyt Erkki Junkkarinen.
Lähde:
Yleisradion Fono-tietokanta: http://www.fono.fi/
Etsitty kirja lienee Asko Martinheimon Mestarilaukaus ja muita kertomuksia (WSOY, 1983). Sen henkilöitä ovat Pasi, Jurtse, Koljonen, Sipuli, Japi ja Tuulikadun jengi, Sari Jaana ja Elina.
Musiikkinäytelmää Sininen hetki esitettiin Rovaniemen kaupunginteatterissa joulukausina vuosina 1997 – 1998. Musiikkinäytelmän ensi-ilta oli 5.12.1997.
Musiikkinäytelmän on kirjoittanut Asko Martinheimo, säveltänyt Jukka Siikavire ja sanoitukset on tehnyt Pauli Hanhiniemi. Ohjauksesta vastasi Ilkka Laasonen ja koreografian teki Ari Numminen.
Rovaniemen pääkirjaston Lappi-osastolta löytyy musiikkinäytelmän käsikirjoitus (52 lehteä) ja se on lainattavissa. Lappi-osaston leikekokoelmasta löytyy myös useampia artikkeleita , joissa kerrotaan musiikkinäytelmän valmistelusta. Paljon on kirjoitettu myös esityksen koreografiasta. Kaiken kaikkiaan esitys oli hyvin suosittu, ja sen tähden tekstiselosteet oli tehty useilla eri kielillä. ...
Kansakoulu aloitti Kanavuoressa v. 1946. Koulu toimi ensin varikon alueella parakissa. Sieltä se siirtyi v. 1952 uuteen koulurakennukseen.
Lähde: A. Kolu, Vaajakosken vaiheita : 1940-luvulta 2000-luvulle (Vaajakosken kohinat ry, 2019)
Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarja sijoittuu ajallisesti 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Sarjan osat Nimettömät, Mustasukkaiset, Lipunkantajat, Sidotut ja Parittomat ovat saatavilla cd-äänikirjoina. Marja Hiltusen Koivikon Agatha -sarja kuvaa 1900-luvun alun maaseutuympäristöä. Sarja on saatavilla e-äänikirjana https://www.ellibslibrary.com/collection/0/hiltunen%20marja
Töölön kirjastossa saa apua tulostamiseen (esim. koronarokotustodistus Omakannasta). Omakantaan kirjautumisessa vaaditaan vahva tunnistautuminen (esim. verkkopankkitunnukset). Jos et käytä Omakantaa, voit saada koronatodistuksen tulostettuna terveydenhuollosta.
https://www.kanta.fi/koronapassi
Kyseessä on Anton Tšehovin novelli Seireeni (Сирена, 1887).
Juhani Konkan suomennos novellista sisältyy kokoelmiin Valitut novellit 1 (1959) ja Hevosenkaltainen sukunimi ja muita novelleja (1985).
Novelli on suomennettu aiemmin nimellä Oikeudenistunnon jälkeen Keskisuomalainen-lehteen (25.9.1926), mutta tässä yhteydessä kääntäjästä tiedetään vain nimimerkki P. L.
https://finna.fi/Record/arto.017519720
https://www.unz.com/print/AmMercury-1947mar-00354/
https://www.tommisal.fi/tsehovteos.php?id=126
https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%A1%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B0_(%D…
Kyseessä voisi olla Maria Kupiaksen (oik. Annina Holmberg) Operaatio-hevoskirjasarjan ensimmäinen osa, Operaatio Aquamarina (WSOY 2001). Lisätietoa Kirjasammossa: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au959b31bd-3846-4a79-8348-a….
Jyväskylän yliopiston soihtulogon alkuperäisen version suunnitteli 1937 Jyväskylän kasvatustieteellisen korkeakoulun piirustuksen ja käsityön lehtori Toivo Ojala. Logon graafinen ilme on muokkautunut vuosikymmenten saatossa.
Vapaa-ajattelijain liiton logon ensimmäinen aihio luotiin 1940-luvulla. Yliopiston logo on siis suunniteltu ensin. Vapaa-ajattelijain logon nykyinen versio vakiintui vaakunana vuonna 1991.
Lähteet: Logo - Jyväskylän yliopiston logo — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)
PAT - Tiedotteet (ateistit.fi)
Kokeiluun voisi ottaa esimerkiksi jotakin seuraavista:
Olli Jalonen
Abdulrazak Gurnah
John le Carré (uusin teos vuodelta 2018)
Ilja Leonard Pfeijffer: Grand Hotel Europa
Ian McEwan: Opetukset
Etsimäsi kirja voisi olla Irma Salon kirjoittama ja Riikka Tuomarin kuvittama lastenkirja Santeri ja hevonen (1990).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirjaa kuvaillaan näin:
"Santeri asuu vanhan apteekin yläkerrassa monien enojen ja tätien ja muiden sukulaistensa kanssa. On uuden vuoden aatto ja valetaan tinaa. Santeri ei halua sulattaa kaunista tinakenkää, vaan säästää sen ja toivoo sen avulla saavansa kerran oikean hevosen. Kun hän pääsee Enon kanssa museoon, hän näkee vanhan keinuhevosen. Keinuhevonenkaan ei saa Santeria mielestään vaan karkaa museosta Santerin kotiin öisin."
Kuvan kirjan kannesta löydät helposti googlettamalla kirjan nimellä.
Kirja näyttää olevan lainattavissa verkkokirjastoalueellasi.
https://helle....
Hitaan valssin voi löytää ainakin kahdesta runoantologiasta:
Maan ilmeet : Keski-Suomen Kirjailijain runoantologia (Keski-Suomen Kirjailijat, 1976)
Runon ääni : lausujain juhla-antologia (WSOY, 1988)
Olisikohan kyseessä kenties Lars Huldénin alun perin Sommardikter-kokoelmassa 2005 ilmestynyt runo, joka suomeksi tulkittuna alkaa säkeellä "Lyhyt on Pohjanmaan kesä". Siinä kesän yhtenä päivänä tultua kannetaan pöytä ja tuolit ulos nurmikolle ja illalla takaisin vajaan, "koska näytti siltä, että saattaisi tulla sade". Pöytä ja tuolit jäävät sisään odottamaan seuraavaa kesää. Pentti Saaritsan suomennos löytyy Huldén-valikoimasta Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus : runosatoa viideltä vuosikymmeneltä.
Historia aineena kattaa varsin mittavan ajan ja kirjoja on paljon. Periaatteessa sinulle voisi suositella kaikkia kirjoja, joissa on Kirjasampo-palvelussa käytetty kuvailuna termiä historiallinen romaani, https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/historiallinen%20romaani.
Varhaiselle ajalle, antiikin ajalle ja keskiajalle sijoittuvat Mika Waltarin teokset (mm. Sinuhe Egyptiläinen, Turms kuolematon, Ihmiskunnan viholliset, Mikael Karvajalka, Mikael Hakim) ovat varmaan sinulle tuttuja. Uudempaan aikaan ja Suomeen sijoittuvat esim. Tanssi yli hautojen ja Suuri illusioni. Antiikin aikaan sijoittuvat Jukka Heikkilän teokset. Ne ovat melko sotaisia.
Keskiajan elämään Euroopassa, erityisesti Italiassa voi tutustua Giovanni...
Tähän ei valitettavasti löytynyt vastausta, vaikka kysyin apua kollegoiltakin. Kävin itsekin vielä läpi Risto Rasan kootut runot, mutta kyseistä runoa ei löytynyt.
Concert Archives -sivustolla on listattuna 724 Neil Diamondin konserttia 1960-luvulta lähtien. Hakemalla sivuston tietokannasta ei löytynyt yhtään konserttia, jossa Neil Diamond olisi esiintynyt Suomessa. Todennäköisesti hän ei siis ole täällä käynyt koskaan esiintymässä.
Lähde:
https://www.concertarchives.org/bands/neil-diamond#faq-section
Ikävä kyllä, emme onnistuneet selvittämään säkeiden kirjoittajaa. Sisällön ja sanomansa puolesta se muistuttaa vähän tällä verkkosivulla olevaa vanhan aapisen Seimen lapsi -joulurunoa: https://www.tiedonportailla.fi/adventtikalenteri/luukku6.htm
Tuntisikohan joku lukijoistamme kysyjän etsimää tekstiä?
En onnistunut löytämään kirjallista lähdettä, jossa sanontaa olisi selitetty. Se on kuitenkin tuttu monelle kirjastomme työntekijälle. Etenkin vanhempina aikoina sitä on käytetty niissä tilanteissa, kun vaatimattomissa hautajaisissa ruokaa ei ole ollut tarjolla koko saattoväelle. Arkunkantajat on kuitenkin ruokittu aina.
Nykyäänkin samaa periaatetta on noudatettu hiljaisissa hautajaisissa, joissa muistotilaisuus on järjestetty vain lähipiirille. Perussääntönä on pidetty, että arkunkantajille on aina ruokatarjoilu.
Taustalla on varmaankin se, että perinteisesti vainajan muistoa on Suomessa kunnioitettu runsaalla ruoalla ja juomalla. Hautauksen jälkeistä muistojuhlaa on kutsutukin sanalla peijaiset, joka viittaa uhrijuhlaan. (Lähde:...
