Suopursun englanninkielinen nimi on Labrador tea. Se on myrkyllinen kasvi, jota ei pitäisi käyttää sisäisesti. Grönlannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa esiintyy lännensuopursua, josta tehtyä teetä käytettiin paljon Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Intiaanit ja eskimot niin ikään käyttivät ”suoteetä”. Vielä 1930-luvulla tehtiin yleisesti teetä, josta käytettiin nimeä Labrador tea, St. James’ tea tai ”countrytee”. Lisää suopursun käytön historiasta löytyy kirjassa Piippo, Sinikka : Luonnon lääkeyrtit 4 s. 204-206.
Sirje on vanha virolainen nimi, joka on saatu kansanrunon sanonnan "sinisirje linnukene", sinisulkainen lintu, pohjalta. Samasta sanonnasta on peräisin rinnakkaismuoto Sirja, joka löytyy myös suomalaisesta almanakasta 30.9. (lähde: Lempiäinen, Pertti: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999)
Englannin naispuolisia hallitsijoita ennen vuotta 1900 olivat Jane Grey (heinäkuu 1553), Maria Tudor (Katolilainen, Verinen 1553-1558), Elisabet I (1558-1603), Maria II (aviomiehensä kanssahallitsija 1689-1694), Anna Stuart (1702-1714) ja Viktoria (1837-1901).
Englannin/Ison-Britannian historian yleisesityksistä mainitsen kolme:
Trevelyan, George Macaulay
Englannin historia 1-2. - WSOY, 1948.
Daniell, Christopher
Matkaopas historiaan : Englanti. - Puijo, 1995. (myös uudempia painoksia)
Kansakuntien vaiheet 3 : Länsi-Eurooppa. - WSOY, 1952.
Englannin historiasta ja sen hallitsijoista voi ammentaa tietoa myös maailmanhistorian yleisesityksistä, helppolukuisimpia lienevät
Grimberg, Carl
Kansojen historia 1-25. - 3. uudistettu laitos. - WSOY,...
Helsingin kaupunginkirjaston kesätyöpaikkailmoitukset tulevat maaliskuussa osoitteeseen http://www.helsinkirekry.fi/StaticHTML/kesatyot.html. Kesällä 2009 otetaan kesäsijaisia kirjastoapulaisen tehtäviin n. 15 ja lisäksi muutamia 16-17 vuotiaita nuoria. Kesätyöpaikkoja voi hakea vain sähköisesti Helsingin kaupungin avoimet työpaikat/kesätyöt sivujen kautta.
Kirjasto Omena puolestaan kuuluu Espoon kaupunginkirjastoon. Espoon kaupungin avoimia työpaikkoja voi etsiä sivustolla https://www.tyonhaku.espoo.fi/
Kyseinen Lauri Pohjanpään runo on nimeltään Muurahaisen neuvo. Runo sisältyy kokoelmaan Metsän satuja (1924). Kyseisen kokoelman lisäksi runo on luettavissa esimerkiksi Lauri Pohjanpään valittujen runojen kokoelmasta Kaipuu ylitse ajan : Valitut runo 1910 - 1954 (toim. Helena Anhava, WSOY).
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Pohjanpää, Lauri: Kaipuu ylitse ajan : Valitut runo 1910 - 1954 (toim. Helen Anhava, WSOY).
En löytänyt V. tai T. Sihvosta tietoa mistään musiikin nimimerkki tai salanimi-luetteloista. Sen sijaan monessa lähteessä ilmoitetaan ettei Tonttujen jouluyön suomentajaa tunneta. Laulu julkaistiin alun perin Ruotsissa vuonna 1898 Jultomten-lastenlehdessä. Säveltäjä oli Vilhelm Sefve-Svensson. Joten onhan se mahdollista että suomentaja väännettiin ruotsalaissäveltäjän nimestä. Jos edelleen toivot asiasta tietoa voihan tämän kysymyksen laittaa koko Suomen kirjastot käsittävälle tieto-listalle. Itse en kyllä enää keksi mistä asiaa pystyisi selvittämään.
Maakuntalauluilla tarkoitetaan Suomen historiallisten ja nykyisten maakuntien kunniaksi sävellettyjä tai tuohon tarkoitukseen myöhemmin valittuja lauluja. Kaikki maakuntalaulut paitsi Maasalon Lapinmaa löytyvät cd:ltä Maakuntalaulumme/Jyrki Anttila ja Satakunnan Sotilassoittokunta, johtaa Riku Huhtasalo, S.l. : Satakunnan Sotilassoittokunta, 2006. Laulut on sovitettu lauluäänelle ja puhallinorkesterille. Maakuntalauluja on koottu myös seuraaville cd-levyille: Kotimaan kasvot/Suomen laulu (esitt.), Helsinki : Finlandia Records, p1998. Kokoelma perinteisiä isänmaallisia ja maakuntalauluja; Isänmaan lauluja = Songs of the Fatherland/Eri esittäjiä, Espoo : Fazer Music, p1992. Alkuperäisäänitteet ovat vuosilta 1972-1992.
HelMetistä...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että Suomen Kaikko-alkuiset nimet on nimitutkimuksissa yhdistetty germaaniseen henkilönnimeen Gaike, Gaiko. Vanhimmat viittaukset nimeen löytyvät 1400-1500-lukujen lähteistä Satakunnasta ja Etelä-Karjalasta (esim. v. 1481 Tyrväällä henkilönnimiviittaus anti kaykoy , Uudellakirkolla 1550 hans kaiko ja Viipurissa v. 1556 Matz Kaijckone[n]). Savoon nimi Kaikkonen on levinnyt 1500-luvun puoliväliin mennessä ja siellä nimi onkin ollut jo 1800-luvulla kolmanneksi yleisempien nimien ryhmässä (50-200 nimenkantajaa). Pohjoisempaan Suomeen nimi kulkeutui 1600-luvulla. Sukunimi Kaikko on säilynyt Lappeella ja Säkkijärvellä.
Nimistöneuvontaa on saatavilla myös Kotimaisten...
Oikeaa laulua emmme tainneet löytää. Jonkin verran sitä muistuttaa George H. Clutsamin kehtolaulu, joka on suomeksi nimeltään Tummakiharainen lapseni. Laulu alkaa näin: Uinu lapsi, sä pieni pörrötukka kuu kirkas valaa säteitään kehtos kullaten. Ainakin Suuressa toivelaulukirjassa numero 5 laulussa on kuitenkin vain kaksi säkeistöä, joten muistamiasi sanoja siinä ei ole.
Suomeksi on ilmestynyt kahdeksan osaa, yhdeksäs ilmestyy nyt lokakuussa. Suomalainen kustantaja on Gummerus.
Kirjojen nimet ovat
1. Kaivattu (2012)
2. Virheetön (2012)
3. Täydellinen (2013)
4. Uskomaton (2013)
5. Paha (2013)
6. Tappava (2013)
7. Sydämetön (2014)
8. Haluttu (2014)
9. Kieroutunut (2014)
Lähde: http://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/sara-shepard/96/
Trojepolskista löytyy kyllä pitkä artikkeli, mutta saksan kielellä ja melko vanha (kirjassa Handbuch der Sowjetliteratur, Leipzig 1975). Sitä paitsi artikkelissa on vähän varsinaisia elämäkertatietoja.
Löysin Internetistä osoitteesta http://www.efir365.vrn.ru/n52/bm2.htm venäjänkielisen artikkelin, jossa on seuraavat tiedot (suomennan hiukan tiivistäen): "Gavriil Trojepolski (1905-1995). Trojepolski syntyi kylässä Novo-Spasskoje (kylä on nykyisin nimeltään Novospasovka ja kuuluu Voronezin alueeseen). Koulun jälkeen hän kävi maatalousoppilaitoksen. Hän työskenteli opettajana ja agronomina. Vuodesta 1937 vuoteen 1954 hän johti valtiollista koetilaa, jolla testattiin viljalajikkeita. 50-luvun lopulta alkaen kuolemaansa asti hän eli...
Valitettavasti lähdeteoksemme eivät sisällä mitään Salopuro-nimestä. Salo-alkuisia yhdyssanoja on sukunimistössämme runsaasti, osa on lähtöisin paikan- tai tilannimistä, osa on suomalaistettuja nimiä monenlaisista alkuperäisnimistä, joilla usein ei ole mitään merkityksellistä tai äänteellistä yhteyttä 'saloon'. Suomalaisuuden liiton julkaiseman Sukunimioppaan mukaan (vuoden 1984 painos) Salopuro on kuulunut vuodesta 1930 lähtien suojattuihin sukunimiin. 1930-luvun puolivälissä tapahtuneen suuren nimenmuutosaallon yhteydessä Salopuro-nimeä ei ottanut kukaan (sellaisia kuin Salohonka, Salojärvi, Salokangas, Salokannas, Salokanta, Salokanto, Salokaski, Salokataja, Salokero, Salokorpi, Salokunnas, Salokylä, Salolaakso, Salolammi, Salolehto,...
Ainakin Tiihosen ensimmäisestä runokokoelmassa Sarkunmäen palo (1975) löytyy mainintoja moposta. Runossa Kerava mainitaan "huutokaupattu Soliferi-mopo jolla kaupungin / ikäloppu kamreeri oli paennut loteille / juomaan anislikööriä kavallettuaan". Pieni laulu -runo taas toteaa, että "Saatilla voi saada siipeen / jos mopo vaan on alla." Runossa Kiviritsa salkussani esiintyy lakoninen tokaisu "Kurja mopo." Kaksi ensinmainittua runoa on luettavissa myös Tiihosen valittujen runojen kokoelmasta Lyhyt oodi kaikelle (WSOY, 2000). - Tämän lisäksi mopo löytyy Arjen armada -kokoelman (1980) runosta Rekola: "Boulognen puistoon kuka karauttaa / satulattomalla mopolla, / se tietää kuinka Rekolassa alkaa / keväinen duunipäivä".
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Korpi” juontuu samaisesta yleiskielen sanasta, joka merkitsee murteissa ’kosteaa metsää’ ja kirjakielessä ’synkkää metsää, erämaata, saloa’. Nimen alkuperää on selitetty sillä, että se on ollut alun perin nimenä asuinpaikalla, joka on sijainnut syrjäisellä paikalla metsien ympäröimänä. Tällainen Korpi-niminen kylä on sijainnut esimerkiksi Vehmaalla.
Asuinpaikkaa ilmaisevassa merkityksessä ”Korpi” on esiintynyt asiakirjoissa jo 1400-luvulta lähtien. Tällaisia mainintoja ovat Padasjoen Olef Korpin 1466, Vehmaan Lasse Koruen 1549 ja Euran Madtz Korffuen 1551. Genetiivimuodossa oleva sukunimi on tulkittu asuinpaikkaa ilmaisevaksi, esimerkiksi Korven Matti...
Peter Ekholmin teoksessa Transatlanttinen suhde (2004) on käsitelty asiaa. Ekholmin mukaan puhuttaessa Suomesta Euroopan amerikkalaisempana maana viitataan pintakulttuuriin kuten amerikkalainen jalkapallo, baseball-lippikset, "punaniskaisuus". Samassa teoksessa mainitaan Jaakko Iloniemen havainnosta, että Suomessa on väkilukuun verrattuna ehkä eniten amerikkalaismyönteisiä yhdistyksiä.
Tuula Poutasuon Farkkukirjan(2006) mukaan amerikkalaisuus oli pop erityisesti 1970-luvulla.
Google Scholarista löytyi seuraava: J. Iivonen: Kriittinen ajankuva, 2006. Tässä on artikkeli "Amerikkalaistunut Suomi".
Yleensä amerikkalaistumisesta on julkaisussa Visa Heinonen: Globalisoitumisen historiallisuus ja nykytulkintoja kulutuksesta maapalloistuvassa...
Skanno Oy:sta, jonka palveluksessa Torsten Laakso suunnitteli Kameleontin, on tehty historiikki Smeds, Kerstin, Kameleontin aika : Skanno 50, [Helsinki] : [Skanno] , 1996. Teoksessa kerrotaan, että erityisesti nuoriin koteihin sopivaa sohvamallia alettiin kehitellä Skannossa 1964 ja Kameleontti lanseerattiin vuonna 1966. Torsten Laakso oli Skannolla suunnittelijana vuoteen 1968 saakka. Torsten Laakson meriittilista löytyy Suomalainen design from Finland : kuka kukin on = who's who in Finnish design. Toim. Rita Taskinen [julk. Teollisuustaiteen liitto Ornamo] Huhmari : Karprint, [1992] teoksesta, samoin Kuka on kukin teoksesta vuodelta 1994.
Vaarallista onnea -niminen kappale löytyy ainakin yhdestä nuottijulkaisusta: Toivelauluja : iskelmien aarreaitta. Osa 58 : 1-1964. Helsinki : Fazer, 1964.
Frank-monihaulla teosta löytyi Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosaston käsikirjaston varastosta. Piki-verkkokirjaston mukaan sitä ei voi lainata, mutta asiaa voi tiedustella suoraan Tampereen musiikkiosastolta puh. (03) 5656 4077.
Violasta - Suomen kansallisdiskografiasta Toivelauluja-teosta löytyy myös Suomen Jazz ja Pop Arkistosta. Aineisto on vapaasti tutkijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden käytössä arkiston tiloissa. Aineistoa lainataan vain poikkeustapauksissa. Arkiston www-sivujen osoite on http://www.jazzpoparkisto.net/
Etsitty runo on Immi Hellénin Aamukahvin ääressä. Vuonna 1951 julkaistu Hellénin Runoja-kokoelma ilmoittaa sen kirjoitusvuodeksi 1909. Sen jälkeen se on ollut mukana useimmissa Hellénin runo- ja lastenrunokokoelmissa Lasten runokirjasta (1930) Punaposki, kultasuuhun (2000), minkä lisäksi se löytyy useista antologioista ja lukukirjoista.
Valjakka nimi tunnetaan sukunimenä Etelä-Savossa, mm. Hirvensalmella (ainakin 1700-luvulta). Mikkelin pitäjässä (1730-luvulta). Mäntyharjulla (Sigfredh Waljacka 1695) ja Ristiinassa (And. Waljacka 1736). Kangasniemellä on kirjattu sotilaan nimi Walack 1735. Sulkavalla nimi on kiteytynyt kylännimeen Valjakkala. Samoilla seuduin (mm. Lemiltä) on tavattu sanat valjakka ’vaalea, hailakka, kalvakka’ ja valjakoitua ’haalistua, menettää värinsä’. Sukunimi olisikin voinut saada alkunsa henkilökohtaisesta, vaalealle ihmiselle annetusta lisänimestä. Vuonna 2000 Valjakka nimisiä henkilöitä oli 770.
Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Otava 2000.
