Kirjastokortin katoamisesta pitää ilmoittaa kirjastoon. Joku voi lainata lainaustiskillä kortillasi (ei tarvitse PIN-koodia), jolloin olet vastuussa kortillasi tehdyistä lainoista. Tule heti maanantaina käymään tai soita pääkirjaston vastaanottoon 06-325 3533, niin suljemme korttisi.
HelMet-kokoelmaohjelman mukaan kirjastot ottavat lahjoituksina vastaan harkinnan mukaan sellaista tarvitsemaansa aineistoa, jota niillä ei ole omissa kokoelmissaan. Ensimmäiseksi kannattaa soittaa lähimpään kirjastoon ja kertoa minkälaisia kirjoja haluaa lahjoittaa. Kirjojen pitäisi olla hyvin lainaan meneviä ja puhtaita.
Henkilöt, jotka haluaisivat lahjoittaa vanhempaa aineistoa, voivat ottaaa yhteyttä Pasilan seudulliseen HelMet-kirjavarastoon.
Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa tuollaiset lainat pitää muodollisesti palauttaa lähimpään kirjastopisteeseen, minkä jälkeen ne voi lainata uudelleen, mikäli niistä ei ole varauksia.
Valitettavasti tällaista jakelupalvelua ei ole olemassa, mikään taho ei rupea postittamaan 200 kappaletta omalla kustannuksellaan ilman painavaa syytä. Myymätön varasto ei sinänsä riitä perusteeksi. Joskus takavuosina BTJ Kirjastopalvelu saattoi ottaa jonkin lahjoituksen mukaan kirjastoille meneviin kirjalähetyksiinsä, mutta vähän epäilen, ettei tällainen anteliaisuus ole enää voimassa. Asiaa voi kuitenkin tiedustella sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@btj.fi.
Kirjastot ottavat vastaan lahjoituksia, mutta pidättävät itsellään oikeuden päättää, mitä sijoitetaan kokoelmaaan, mitä ei. Kirjastoilla ei siis ole velvollisuutta ottaa kokoelmaan lahjoitettua materiaalia.
Heikki Poroila
Kyseessä on varmaan Aura Koiviston teos Irtolaisina Euroopassa, Otava 1986. Siitä löytyi arvostelu ÄOL-n (Äidinkielen opettajien liitto) Virke-jäsenlehdestä 3 vuodelta 1988. Pieni ote arvostelusta: ”Irtolaisina Euroopassa tarkastelee Eurooppaa interrailmatkaajan silmin. Se on yksityiskohtainen matkapäiväkirja kahden "naaraspapan" interrailmatkailusta Pohjois-, Keski- ja Etelä-Euroopassa. Tytöt kiertävät maita ristiin rastiin vähän sen mukaan kuin mieleen juolahtaa”
Aura Koiviston kirjaa on yksi kappale pääkirjastossa Pasilassa sijaitsevassa Helmet-kirjavarastossa.
Vaikka kirjan nimi ei sisällä sen paremmin sanaa takaisin kuin paluutakaan, tekisi mieleni ehdottaa Nelson DeMillen jännäriä Syvälle viidakkoon (Tammi, 2002).
Puolustusvoimain tutkija, entinen Vietnamin veteraani Paul Brenner matkustaa Vietnamiin etsiäkseen käsiinsä 30 vuoden takaisen amerikkalaisen luutnantin murhan todistajan. Saigonissa Brenner tapaa Susan Weberin, joka tarinan edetessä osoittautuu CIA:n agentiksi.
Kirjallisuudentutkimuksessa tästä tekniikasta käytetään ilmaisua intertekstuaalisuus. Muiden taiteenalojen yhteydessä puhutaan nykyään usein intermediaalisuudesta. En ole varma, onko esimerkiksi elokuvissa yleiselle tavalle, että ohjaaja viittaa muihin elokuviin tai tunnettuihin televisio-ohjelmiin tavalla, jonka alan harrastajat huomaavat, jokin aivan erityinen sana, ei ainakaan tule mieleen.
Nämä enemmän tai vähemmän avoimet viittaukset voivat olla sanallisia, kuvallisia, musiikillisia tai vaikka henkilöllisyyteen liittyviä (elokuvassa puhutaan cameo-rooleista, joissa julkkikset esittävät - yleensä nopeasti ohi kiitävän hetken - itseään). Musiikissa on kautta aikojen harrastettu tällaista tietoista ja alitajuista tyylillistä...
Tarkoitatko Savonlinnan ja muiden Lumme-kirjastojen e-aineistoa? Tarvitset kirjastokortin numeron lisäksi korttiin kuuluvan tunnusluvun. Jos sinulle ei ole sitä, saat sen käymällä kirjastossa. Ota kirjastokortti ja henkilökortti mukaan. Joidenkin e-kirjojen lukemista varten tarvitaan myös lukuohjelma. Alla olevista linkeistä löytyvät ohjeet hakemiseen ja käyttöön. Kysy tarvittaessa lisää kirjastosta.
https://www.savonlinna.fi/kirjasto/kirjaston_aineistot/e-kirjat
https://www.savonlinna.fi/kirjasto/kirjaston_aineistot/e-lehdet
Raili Kahilainen oli suomalainen sanoittaja, kääntäjä, laulaja ja laulunopettaja (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Raili_Kahilainen), joka tunnetaan parhaiten suomennoksistaan lauluihin La Paloma ja Palaja Sorrentoon. Emil Kaupin yksinlaulu Miks' ei soineet kirkonkellot, op. 41, nro 1, on julkaistu vuonna 1919 (Fazer FM 1009) ja tämä nuotti löytyy ainakin Sibelius-Akatemian kirjaston ja Kansalliskirjaston kokoelmista. Myös opuksen toinen laulu Lähtö on julkaistu nuottina (Fazer FM 1010) ja löytyy sanoineen samoista kokoelmista. Tekstin tekijästä Helmi Heinä en löytänyt mitään lisätietoja, eikä häneltä ole Viola-tietokannassa muita kuin tämä yksi teksti. Pidän itse todennäköisenä tai ainakin mahdollisena, että kyseessä on salanimi.
Heikki...
Artisti-sana on vakiintunut merkitsemään nimenomaan viihdetaiteilijaa tai esittävää taiteilijaa. Sana on päässyt myös jo Kielitoimiston sanakirjaan.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
https://fi.wiktionary.org/wiki/artisti
Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä määrää, että muista painotuotteista kuin pienpainatteista ja sanomalehdistä täytyy luovuttaa kuusi kappaletta. Velvollisuuteen on kuitenkin mahdollista hakea 24 §:n mukaan helpotusta tai jopa vapautusta. Se tehdään osoitteesta https://www.kansalliskirjasto.fi/sites/default/files/atoms/files/helpotusanomuslomake_fi.pdf löytyvällä lomakkeella.
Yleisesti vapaakappaleiden luovutusvelvollisuudesta löytyy tietoa vapaakappaletoimiston sivuilta osoitteesta https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto. Edellä mainittu laki löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071433. Periaatteessa luovutusvastuussa on valmistaja eli paino, mutta...
Revenant tarkoittaa palaajaa, joka voi viitata henkilöön, joka palaa pitkän ajan päästä. Palaajalla voidaan viitata myös kuolleista nousseeseen tai palanneeseen, kuten haamuun, zombiin, vampyyriin tai muuhun rauhattomaan henkeen.
Wikipedian artikkelista löytyy englanniksi lisätietoja ja lähdeviitteitä aiheesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Revenant
Hirven korvat ovat noin 30–35 senttimetriä pitkät, ja se voi tosiaan kääntää niitä toisistaan riippumatta, eli suunnata toisen korvan eteen- ja toisen taaksepäin. Tietoa hirven kuulosta esim. Keskisuomalainen-lehden artikkelista 29.01.2017:
https://www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto/Jahti-Hirvi-kuulee-toisen-jopa-kolmen-kilometrin-p%C3%A4%C3%A4st%C3%A4/919218
Löytyy kuitenkin myös tietoa, että poro voi tehdä samoin. Pinja Siivolan opinnäytetyössä Porojen käyttäytyminen paimennuksessa (Lapin AMK, 2019) sanotaan luvussa Korvat ja pään asento, että kuunnellessaan tarkasti poro kääntää korviaan äänen suuntaan tarvittaessa jopa eri suuntiin yhtä aikaa. Opinnäytetyö on luettavissa myös verkossa:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle...
Virittäjässä 1.1.1916 ilmestyi juttu "Sananselityksiä Aleksis Kiven teoksiin", jonka mukaan Kivi käytti paljon sellaisia sanoja, joita ei esiinny muualla kirjallisuudessa. Virittäjän jutun mukaan peräloro oli viinakeitoksen loppuliemi, siis oletettavasti tislauksen huonolaatuinen, pahanmakuinen osa. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890101?term=per%C3%A4loro&page=21
Toisaalta peräloroksi on myös kutsuttu erästä mallasjuomalajia. Kustaa Vilkuna mainitsee artikkelissa "Talonpojan maa- ja kotitalous" (ilmestynyt teoksessa Suomen kulttuurihistoria II, 1934, s. 306) mallasjuomat olut, sahti, kalja, taari, rapataari, vaarinkalja, jälkitippu ja peräloro. Hän ei kerro, mitä eroa näillä eri juomilla oli, mutta...
Toimintaperiaate puhelinkeskuksen vaihdepöydässä tai -kaapissa on periaatteessa aina samanlainen, riippumatta pöytämallista. Jokaisella tilaajajohdolla pitää olla vaihdepöydässä hälytyslaite, jolla tilaaja saattaa antaa näkyvän tai kuuluvan merkin välittäjälle, kun hän haluaa saada yhteyden johonkin toiseen tilaajaan. Ottaessaan selville, mihin numeroon tilaaja haluaa, tarvitsee puhelunvälittäjä puhelaitteet (kuulotorven ja mikrofonin), jotka voidaan yhdistää puhelua haluavan tilaajan johtoon. Näitten lisäksi täytyy vaihdepöydässä olla yhdistyslaite, jolla haluttu yhteys tilaajalta toiselle voidaan saada aikaan, sekä soittolaite, jolla pyydetty tilaaja hälytetään. Lopuksi on yhdistettyjen puhelujen yhteyteen saatava näkyvät...
Osa alkuaineista on metalleja, ja osa niistä on (luonnollisesti) radioaktiivisia. "Maankamarassa on radioaktiivisia aineita, jotka ovat olleet olemassa jo maapallon syntyessä."1 Toisin sanoen, nämä eivät ole muuttuneet radioaktiivisiksi, vaan nämä ovat aina olleet radioaktiivisia.
Radioaktiivista hajoamista taas tapahtuu niissä aineissa, joiden atomiydin on epävakaa. Osa atomiytimistä on luonnostaan epävakaita, joten hajoamista tapahtuu luonnollisena prosessina.
Lainaukset ja lähteet:
1 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/124926/stuk-opastaa-luonnon_radioaktiivisia_aineita_sisaltavat_materiaalit.pdf?sequence=1
https://sciencenotes.org/what-are-the-radioactive-elements/
https://www.thoughtco....
Turun Sanomien artikkeliin (19.12.2016) on haastateltu silliasioista tuotekehittäjä Timo Heleniusta, joka kertoo matjessillistä näin:
"Sana matjes (esim. hollanninkielen maatjeshaaring ja saksankielen sanasta madikeshering) tarkoittaa itse asiassa neitsytsilliä. Nimi viittaa siihen, että silli pyydetään aikaisin syksyllä. Meillä pohjolassa matjessillillä tarkoitetaan kuitenkin kypsyttämisen tapaa ja makumaailmaa."
https://www.ts.fi/ruoka/1283498888/Miksi+sillissa+on+niin+paljon+suolaa…
Mangoldi eli lehtijuurikas on juurikkaiden (Beta vulgaris) sukuun kuuluva kasvi. Sen villi alkuperäinen muoto on merijuurikas (Beta vulgaris subsp. maritima), josta on kehitetty erilaisia muotoja viljelykäyttöön. Näitä ovat rehujuurikas, sokerijuurikas, valkojuurikas, keltajuurikas, punajuurikas, lehtimangoldi sekä ruotimangoldi. Nämä poikkeavat toisistaan sekä käyttötarkoitukseltaan että ulkomuodoltaan, mutta kuuluvat edelleen samaan kasvisukuun.
Juureksiksi kutsutaan puolestaan viljelykasveja, joita yhdistää käyttötapa eli juuren, alkeisvarren tai varren turvonneen osan käyttäminen ravinnoksi. Juureksiin kuuluvat esimerkiksi porkkana (Daucus carota), lanttu (Brassica napus ssp. rapifera) ja edellä mainittu punajuurikas eli...
