Kirjaston taiteilijamatrikkeleista tai muista hakuteoksista ei valitettavasti löytynyt tietoa taiteilijasta. Ainakin Taide Salmela -galleria esittelee joitakin hänen töitään sivuillaan:
http://www.taidesalmela.fi/taide/art_raatikainen_orvo.shtml
Kirjastokortin saa heti, jos olet aikuinen ja sinulla on kuvallinen henkilökortti mukanasi.
Jos olet alle 15-vuotias, joudut hankkimaan takaajan allekirjoituksen ja tiedot kaavakkeeseen, jonka saat
kirjastosta.(Takaajan tulee olla täysi-ikäinen .)
HelMet-haulla espanjankielisiä lastenkirjoja voi hakea useammalla tavalla, esimerkiksi näin: Kirjoita perushakuun (HelMet-palvelusivuston etusivulla olevaan laatikkoon) hakusana "lastenkirjallisuus" tai "kuvakirjat" ja rajaa sitten hakutulos sivun vasemmassa laidassa olevilla rajoittimilla kielen ja aineiston mukaan.
Voit myös kokeilla tarkennettua hakua. Hakulomake aukeaa HelMet-perushaun alapuolella olevasta linkistä. Kirjoita hakusanaksi esimerkiksi "kaunokirjallisuus", valitse aineistolajiksi "kirja", kokoelmaksi "lasten kokoelma" ja kieleksi "espanja". Jos lisäät hakuoperaattorilla JA hakusanan "kuvakirjat", saat listan hiukan helpompilukuisista kirjoista.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Itävaltalaisena tunnetun wieninleikkeen (Wiener Schnitzel) historia juontaa juurensa ilmeisesti jo vanhaan Bysanttiin. Arabit toivat sen sotaretkiltään Espanjan Andalusiaan. Sieltä se kulkeutui Italiaan ja myös Itävaltaan. Muualla leike tarjotaan sitruunalohkolla ja persiljanoksalla koristeltuna, mutta Pohjoismaissa se on saanut lisukkeikseen sitruunan lisäksi anjovista ja kapriksia (Lähde: Viitasaari, À la carte : ravintolaruokien historiaa, 2006). Syitä juuri näiden lisukkeiden lisäämiseen ei valitettavasti löytynyt.
Norjanmunkin nimi tulee siitä, että kyseisiä munkkeja leivotaan perinteisesti Norjassa. Norjanmunkit eroavat tavallisista suomalaisista munkeista mm. siten, että niiden taikinaan tulee piimää, ne paistetaan erityisellä munkkipannulla ja niitä ei pyöritellä sokerissa.
Norjaksi norjanmunkit ovat yksinkertaisesti "munker". Tanskassa niiden nimitys on "æbleskiver".
Wikipediassa kerrotaan norjanmunkeista englanniksi ja norjaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/%C3%86bleskiver
https://no.wikipedia.org/wiki/Munker_(bakverk)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
Runon suomenkielinen nimi on "Vuokot" tai "Sinivuokot", kumpaakin nimeä käytetään. Sen alkuperäinen nimi on "Blåsippor", ja sen on kirjoittanut Anna Maria Roos. Ruotsiksi runo alkaa: "Blåsippan ute i backarna står". Suomenkielisen tekstin on ilmeisesti kirjoittanut Edit (tai Edith) Polón (1869-1915), vaikka suomentajan nimeä ei löytämissäni lähteissä yleensä mainita lainkaan. Runon on säveltänyt Alice Tegnér (1864-1943), ja laulun nuotti suomenkielisine sanoineen löytyykin monesta lastenlaulunuotista, esimerkiksi Alice Tegnérin lauluja sisältävästä nuotista "Laula äiti kanssamme. III vihko" [1910?], johon laulut on "Suomen lasten iloksi mukaellut Edit Polón".
Runon alkusäkeet poikkeavat hieman toisistaan eri julkaisuissa: "Vuokko se...
Aila on lappalaisperäinen nimi, joka lienee syntynyt Aili-nimen pohjalta. Aili on alun perin suomalais.saamelainen nimi, ja Aila on sen inarinsaamelainen johdos. Sen alkuperäksi on ehdotettu myös Helgaa, joka on lähtöisin muinaisskandinaavisesta, "pyhää ja varottavaa" merkitsevästä sanasta helagher.
Ensimmäiset Ailat kastettiin 1800-luvun lopussa, ja nimi yleistyi 1900-luvun alussa. Almanakkaan se otettiin vuonna 1929, jonka jälkeen siitä tuli suosittu. Aili-nimen suosion huippu oli 1910-20-luvuilla, ja Aila yleistyi hieman myöhemmin. Suurin osa maamme Ailoista on syntynyt 1930-50-luvuilla, jolloin nimen sai yli 10 000 tyttöä ja se sijoittui 35 suosituimman ensimmäisen etunimen joukkoon. 2000-luvun alussa nimi valittiin...
Hilma, Helma on saksalainen lyhentymä nimistä Wilhelma, Wilhelmine 'altis, suojelijatar', Helmgund 'kypäräniekka taistelijatar' tai muusta sanan helm kypärä, suoja' sisältävästä nimestä. Hilma kuuluu meillä Ossianin lauluista saatuihin ns. topeliaanisiin nimiin.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi kirjasta Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Rovaniemen kunnan internetsivuilta löytyi seuraava tieto:
"Pinta-alaltaan Rovaniemi on Euroopan suurin kaupunki; sen kokonaispinta-ala on 8 016 km2, josta maapinta-alaa on 7 601 km2 ja vettä 415 km2."
http://www.rovaniemi.fi/?deptid=14962
Wikipedian tietojen mukaan Rovaniemen kokonaispinta-ala on
8 016,42 km², josta maan osuus on 7 600,73 km² ja veden
415,69 km².
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rovaniemi
Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.
Lähteet:
TEKIJÄ Shakespeare, William
TEOS Draamoja. 2 / William Shakespeare ; [suomentanut Paavo Cajander]
PAINOS 3. p.
JULKTIEDOT Porvoo : WSOY, 1994
http://manybooks.net/support/s/shakespe/shakespe1689316893-8.exp.html
Kyseessä on Joulu pulkassa -levyltä kappale Sian leuka, joka on Eero "Safka" Pekkosen sanoittama. Sanoitus vaikuttaa koosteelta, jossa on käytetty useita lauluja, runoja ja tarinoita pohjana. Löysimme viittauksia mm. seuraaviin: Marti Hela: Jouluihme, Elsa Koponen: Tuikkikaa oi joulun tähtöset, Heikki "Hector" Harma: Lumi teki enkelin eteiseen sekä Tonttujen jouluyö ja En etsi valtaa loistoa. Jos haluat löytää Sian leuka -kappaleen sanat, voit esim. tehdä haun Googlessa laulun alkusanoilla: "Olla tahtoisin se keuhkotaudin runtelema lapsonen".
Tweedledum ja Tweedledee esiintyvät Lewis Carrollin kirjassa Liisa peilimaailmassa
(Through the looking glass). Suomenkielisessä käännöksessä nimet ovat Tittelitom ja Tittelityy.
Kirjan ovat kääntäneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner.
Ainakin tällaisia julkaisuja löytyy Raajärven ja Kärväsvaaran kaivoksista, jotka sijaitsivat lähellä Misiä.
Erkki Siiraman artikkeli Kaivostoiminta Misin rautamalmialueella vuosina 1958-1975, Vuoriteollisuus-lehdessä 1976: 2, 114-118
ja Erkki Siiraman artikkeli : Misin rautamalmialue
Titaani-lehdessä 1976:6, s.32-35
NUUTILAINEN, Juhani 1964. Misin rautamalmialueen geologiasta. , 89, [7] s. + liitek.
Yllämainitut julkaisut löytyvät Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen kirjastosta, osoite Lähteentie 2
96440 Rovaniemi, Puhelin: 020 550 4130, 020 550 4131
sähköposti: roilibrary@gtk.fi
Gregoriaaninen eli nykyinen. Suomessa siihen siirryttiin jo 1.3.1753. Jostain kummasta syystä kuitenkin pääsiäisen ajankohta määriteltiin poikkeavalla tavalla, tässä siirryttiin normaalikäytäntöön vasta vuoden 1869 alusta. Näin suuriruhtinaanmaassa Suomessa oli eri kalenteri kuin Venäjällä, jossa oli 1890-luvulla vielä voimassa juliaaninen kalenteri. Myös ortodoksinen kirkko noudatti sitä ja mahdollista on, että Suomen ortodoksisten seurakuntien tuonaikaisissa kirkonkirjoissa on sen mukaisia merkintöjä.
Oja, Heikki
Aikakirja. - Otava, 1999.
Vanhat kalenterit löytyvät esimerkiksi almanakkatoimistosta, https://almanakka.helsinki.fi/ Ne ovat olleet verkossa, mutta poistuneet, joten kannattaa kysyä heiltä lisätietoa.
Etsimällä Kajaanin kaupungin aineistotietokannasta http://kirjasto.kajaani.fi/Intro?formid=form2&sesid=1076587802 asiasanoilla murresanat ja Kainuu saa listan 7:stä aiheeseen liittyvästä kirjasta (tai murteet ja Kainuu = 19 viitettä). Esimerkiksi seuraavat kirjat käsittelevät Kainuun murresanoja:
Korhonen, Tarja: Vanhaa kainuulaista rakennussanastoa (1990)
Räisänen, Alpo: Sotkamon murretta (1987)
Räisänen, Alpo: Suomussalmen murretta (1978)
Väisänen, Heino Tituleerata vai karahteerata : Kainuun murteiden jokamiehen synonyymisanasto ja sanasta miestä, sarvista härkää : tarinoita,sanontoja, kaskuja ja loruja kainuulaisittain (1995)
Arviot vaihtelevat noin 30 ja 60 prosentin välillä, riippuen tulkinnoista (esim. mitä kautta sana on lainattu, ja onko se muuttumaton vai ei). Ohessa sitaatti Wikipediasta, jossa arvellaan latinalaisten sanojen osuudeksi hieman alle 30 prosenttia. Toisaalta, jos otetaan huomioon, että ranskan kieli on kehittynyt latinasta ja on sanastoltaan suurimmaksi osaksi sitä, prosentti nousee huomattavasti:
A computerised survey of about 80,000 words in the old Shorter Oxford Dictionary (3rd ed.) was published in Ordered Profusion by Thomas Finkenstaedt and Dieter Wolff (1973)[92] that estimated the origin of English words as follows:
Langue d'oïl, including French and Old Norman: 28.3%
Latin, including modern scientific and technical Latin: 28.24%...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi Paananen on luultavasti peräisin etunimestä Urbanus, jonka kansankielisiä muotoja ovat Orpana, Paanus ja Panu.
Toisaalta Mikkosen ja Paikkalan mukaan T. I. Itkonen on liittänyt keskisuomalaisen talonnimen Paanala ja Kuusamon Paanajärven lapin ’hammasta’ merkitsevään sanaan. ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) mainitsee myös, että Pohjois-Suomen murteissa käytetään sanaa paana, jonka merkitys on ’hevosen painon kestävä kova hanki’. Se tosin saattaa olla turhan uusi skandinaavinen laina voidakseen selittää paikannimeä.
Punainen Fiat runo löytyy Paavolaisen (Olavi Lauri -nimellä) yhdessä Mika Waltarin vuonna 1928 julkaisemasta kokoelmasta Valtatiet. Otava otti vuonna 1982 kirjasta näköispainoksen. Teoksen on kuvittanut Sylvi Kunnas.
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=valtatiet&searc…
Teoksessa Runosta runoon : suomalaisen runon yhteyksiä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan , WSOY, 2004, on analyysi kyseisestä runosta.
http://www.helmet.fi/search*fin?/trunosta+runoon/trunosta+runoon/1%2C2%…-
Näyttäisi siltä, ettei sanoja ole valitettavasti julkaistu missään, mutta ne löytyvät Viola-tietokannan mukaan valokopiona Suomen Jazz & Pop Arkiston kokoelmista. Suomen Jazz & Pop Arkisto sijaitsee Helsingissä, ja sen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/yhteystiedot.php.
