DIY näyttää olevan vakiintuneempi termi.
MAKER tuo esiin kaikenlaista tekemistä.
DIY-kulttuurista löytyy helposti esimerkkejä jopa Google-haulla ja Wikipediasta.
Hieman pätevämpää määrittelyä voi löytää DOAJ-tietokantapalvelusta, jossa on vapaita kokotekstiartikkeleita tieteellisistä lehdistä.
Myös EBSCO-tietokanta löytää artikkeleita molemmista, mutta sen käyttö on rajoitettua. Löytyy tosin esim. Helmet-haun liitteenä pääkaupunkiseudun kirjastokorteilla toimivana.
Espoon kaupunginkirjaston Pajat ja Helsingin kirjaston Kaupunkiverstaat ovat myös osa tätä kulttuuria.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pajat_ja_verstaat
Kaivattu kirja saattaisi olla Tony Hutchingsin kuvittama Pikku Possun luontokirja : oppikirja pikkuväelle (Satukustannus, 1992). Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1985 nimellä Luontokirja.
Kirjan jokainen aukeama keskittyy yhteen otsikoituun teemaan: Kukkia, Puita, Syötäviä kasveja, Sieniä ja kaktuksia, Puun elämää, Lemmikit, Villieläimiä, Maatila, Tiesitkö että...?, Eläimet kotosalla, Linnut, Nokat, siivet ja jalat, Hyönteiset, Merenranta, Vuorilla, Erämaa, Lampi, Meren syvyyksissä, Napaseudulla, Viidakko, Suojaväri, Sää, Tulivuori, Joki, Aasia, Afrikka, Eurooppa, Australia, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Yö ja päivä, Kevät, Kesä, Syksy, Talvi, Luonnon ihmeellisyyksiä.
Possujen määrä kuvissa vaihtelee, mutta ainakin yksi löytyy...
Suomeksi ei synkkää fantasiaa (dark fantasy tai grimdark) ei ole taidettu julkaista paljonkaan. Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/2017 olevassa artikkelissa Grimdark: raadollisuuden rajamailla ainoat suomalaiset esimerkit ovat Praedor-sarjakuvan maailmaan sijoittuvat kirjat. Artikkelin kirjoittajat Aleksi Kuutio, Markus Harju ja Jukka Halme mainitsevat nimeltä Jaakko Alamikkulan romaanin Koston kukkulat, mutta tyyliltään samanlaisia ovat Praedor-novellikokoelmat Kahden mailman seikkailijat ja Kirotun maan kulkijat sekä Ville Vuorelan romaanit Vanha koira ja Käärmetanssija. Luonnollisesti Petri Hiltusen alkuperäiset Praedor-sarjakuva-albumit sopivat genreen myös.
Synkkään fantasiaan lasketaan usein myös selkeämmin kauhukirjallisuuden...
Marja-Leena Tiaisen tuotannosta löytyy mielenkiintoisia nuortenkirjoja, esimerkiksi Khao Lakin sydämet, jonka päähenkilö Emma palaa Thaimaahan, missä hän lomaili lapsena perheensä kanssa tsunamin iskiessä.
Kirsikka Saaren Hölmö nuori sydän kuvaa nykynuorten elämää Itä-Helsingissä.
Käännöskirjallisuuden puolelta suosittelen John Greenen tuotantoa, esim. Tähtiin kirjoitettu virhe.
Säeromaanin muotoon kirjoitettu Sarah Crossanin Yksi kuvaa vaikuttavalla tavalla siamilaiskaksosten sisaruutta.
Lisää kirjavinkkejä löytyy esimerkiksi osoitteesta kirjasampo.fi
Sisällöllisesti vuosien 2007 ja 2013 laitokset Kärpästen herrasta eivät eroa toisistaan: molemmat sisältävät saman suomennoksen William Goldingin romaanista. Sivumäärien eroavaisuus selittyy erilaisella typografialla (tekstityyppi, kirjasinkoko, riviväli, tekstin määrä sivulla).
Juhana Perkin käännös ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960. Kaiken kaikkiaan kirjasta on otettu toistakymmentä painosta. Keskiyön kirjasto -sarjassa vuonna 2007 ilmestynyt 336-sivuinen Kärpästen herra lienee kuitenkin ainoa alkuperäisen kustantajan Otavan julkaisema versio, jota varten on valmistettu kokonaan uusi ladelma. Muut näyttävät 264 sivuineen vastaavan vuoden 1960 ensipainosta. Otavan lisäksi Kärpästen herra on Perkin suomennoksena...
Kyseessä lienee Jussi Helmisen käsikirjoittama ja Raili Ruston ohjaama Äidin uhmaikä vuodelta 1983.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/01/29/aidin-uhmaika
Valitettavasti elokuvan kohta, jossa Kalevi Kahra esiintyy ei selvinnyt. Se taitaa selvitä vain katsomalla elokuva. Elokuva löytyy Helmet-kirjastoista:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sedvin%20laine%20tuntematon%20sotilas__Ff%3Afacetmediatype%3Ag%3Ag%3ADVD-levy%3A%3A__Ff%3Afacetmediatype%3Ah%3Ah%3ABD-levy%3A%3A__Orightresult__U__X0?lang=fin&suite=cobalt
Dean R. Koontzista on kirjoitettu englanninkielinen elämäkerta: The Dean Koontz companion. Headline 1994, lisäksi Simo Sjöblom on tehnyt bibliografian hänen tuotannostaan: Dean R. Koontz - bibliografia 1977-1999.
Monet kirjastot keräävät myös lehtileikkeitä eri kirjailijoista ja useisiin kirjastoihin tulee lehti nimeltä Kirjallisuusarvosteluja, tuon lehden B-osasta löytyy myös Koontzin kirjojen arvosteluja. Lehdessä on vuosihakemisto.
Internetistä löytyy tietoja Dean R. Koontzista osoitteesta http://www.randomhouse.com/features/koontz/fche/index.html (sivut ovat englanninkielisiä).
Vaihtosähkömoottoreista kerrotaan mm. seuraavissa teoksissa:
Aura, Lauri: Sähkökoneet ja tehoelektroniikan perusteet, 1996,
Niiranen, Jouko: Sähkömoottorikäytön digitaalinen ohjaus, 1999 sekä
Sähkötekniikan käsikirja 2, 1977.
Kaikki kirjat löytyvät Kokkolan kaupunginkirjastosta tai Koulutuskirjastosta. Lisää kirjoja aiheesta voit etsiä Anders-aineistotietokannasta (http://webkirjasto.kpnet.fi ) kirjoittamalla Aihe/kohde-riville hakusanan sähkömoottorit tai sähkökoneet.
Voit myös käydä kirjastossa ja etsiä aineistoa suoraan hyllystä. Kokkolan kaupunginkirjaston luokasta 62.6 ja Koulutuskirjaston luokasta 621.3 löydät sähkötekniikkaa käsitteleviä kirjoja. Henkilökunta opastaa tarvittaessa.
Jules Verne on kirjoittanut kirjan Maailman ympäri 80 päivässä. Samanniminen kertomus sisältyy myös erääseen Aku Ankka -sarjakuvaan (Parhaat sarjat, osa 48).
Runo löytyy Italian kirjallisuuden kultaisesta kirjasta (Maailmankirjallisuuden kultainen kirja, toim. Tyyni Tuulio 1945) ss. 150 - 151. Tuhat laulujen vuotta -kokoelmaan runo ei sisälly.
Tätä teosta ei vielä ole ehditty tilata kirjastoon. Jos haluat, voit tehdä hankintatoivomuksen kirjaston etusivulla olevalla hankintatoivomuslomakkeella
https://www.webropol.com/P.aspx?id=162676&cid=25286451
En onnistunut löytämään Lucinda nimeä mistään suomalaisesta nimikirjasta. Historiska museetin kotisivulla, www.historiska.se, löytyy hakuominaisuus "Vad betyder namnet?" johon kirjoitin nimen ja sain vastaukseksi että se on latinalainen nimi joka on peräisin sanasta lucere, joka tarkoittaa loistaa.
Kalle on toinen oikealta katsojan suunnalta. Kuvateksteissä käytetään katsojan näkökulmaa. Kuvaan ei tarvitse mennä sisälle. Käytäntö vaikuttaa yhtenäiseltä. Kieltämättä toisinaan jää silti epäselväksi kuka on kuka.
Salasanan Lahden kaupunginkirjastoon saat käymällä missä tahansa kaupunginkirjaston toimipisteessä ja esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/uusinta.htm
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan Forssan sekakuorosta ei ole kukaan kirjoittanut ainakaan itsenäistä teosta. Myöskään artikkelitietokanta Artosta ei löytynyt kuoroon yhtään viitettä.
Tuomo Väkevä on kirjoittanut 1983 julkaistun kirjan "Tanssien soittajista ja tanssipaikoista Lounais-Hämeessä 1917-1970 ; Forssan seudun muusikot 1958-1983", mutta tässä on tuskin yksittäisen kuoron vaiheista mitään tarkempaa, vaikka joitain viitteitä voikin olla.
Voisi olla hyödyllistä ottaa yhteyttä Forssassa mahdollisesti vielä toimiviin kuoroihmisiin ja kysellä, löytyisikö jostain talletettuna kuoron vanhoja dokumentteja. Jos niitä on säilynyt, on ne voitu siirtää kaupunginarkistoon tai mahdollisesti jopa maakunta-arkistoon Hämeenlinnaan....
