Seuraavat englanninkieliset verkkojulkaisut löytyivät hakusanoilla "subject teachers" tai "language teachers" tai "science teachers" ja collaboration tai peer support Google Scholar palvelun avulla http://scholar.google.fi/
TEACHERS WORKING TOGETHER: A DIALOGUE ON ORGANIZATIONAL AND CULTURAL PERSPECTIVES OF CHINESE TEACHERS / LYNN PAINE and LIPING MA Michigan State University; ilm. alkup. International Journal of Educational Research, 1993
http://internationalteachercert.wiki.educ.msu.edu/file/view/Paine%26Ma%…
Interdisciplinary collaboration in English language teaching: Some observations from subject teachers’ reflections1 / Cynthia Lee Hong Kong Baptist University. Reflections on English Language Teaching, Vol. 7, No. 2, pp. 129–138...
Kyseessä voisi olla teos Miksi ruoho kasvaa? sekä 57 muuta innostavaa ja ajatusta herättävää tarinaa (toim. Klas Hallberg ja Magnus Kull, Bazar 2003).
Kuvaus ja kansikuva kustantajan sivuilla: http://www.bazarforlag.fi/asema/miksi-ruoho-kasvaa/5960.
”Kalevalasta” löytyy lyhennettyjä ja modernisoituja versioita, joihin on otettu ainakin toimittajien mielestä olennaisimmat asiat mukaan. Jo Elias Lönnrot itse teki ”Kalevalasta” kouluja varten lyhennetyn laitoksen, joka on ilmestynyt uudelleen nimellä ”Kalevala 1862 : lyhennetty laitos” (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005). Siinäkin tosin on yli 350 sivua runoja, joten ei se kovin lyhyt ole.
Pikaisesti selailtuna löytyi seuraavia lyhennelmiä tai modernisointeja:
Kalevala kouluille ja nuorisolle (WSOY, 1950; 160 sivua)
Kalevala lyhennettynä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998; 192 sivua)
Kalevala nykysuomeksi (Pilot-kustannus, 2006; 247 sivua)
Kalevala yleiskielelle käännettynä (Sanasiivet, 2009; 328 sivua)
Kalevalan tarinat (Otava...
Deborah Nilandin kirja Hurjan hupsut hipat (1979) etenee aakkosittain ja jokaisen aakkosen kohdalla kuvaillaan, mitä hirviöiden hipoissa tapahtui. Voisiko tämä olla muistamasi kirja?
Kirjan saa lainaan Lahden kaupunginkirjaston lastenosaston varastosta:
http://www.lastukirjastot.fi/work?workId=8556bee6-e7d6-49be-b1a6-800a8e…
HelMet-kirjastojen kokoelmien, erityisesti suomen- ja ruotsinkieliset, viimeiset niteet sijoitetaan yleensä Pasilan varastokirjastoon ja musiikin osalta Tikkurilan musiikkivarastoon. Joitakin pääkaupunkiseudulla huonoon kuntoon menneitä vanhoja kirjoja voi löytyä myös Suomen yleisten kirjastojen Varastokirjastosta Kuopiosta http://www.varastokirjasto.fi/fi/, josta niitä voi kaukolainata omaan kirjastoon.
Vieraskielisten kirjojen osalta tilanne on sikäli hankalampi, että niitä tavallisesti hankitaan kutakin teosta kohden vain yksi tai muutama kappale valtavan laajasta tarjonnasta. Silloin huonoon kuntoon, turmeltunutta tai kadonnutta viimeistä kappaletta ei voida varastoida. Joka tapauksessa Varastokirjastoon pyritään sijoittamaan kaikki...
Romaanissa seitsemän henkilöä on pelastusveneessä Pohjanmerellä vuonna 1939. Helpottaakseen tukalaa tilannetta, he alkavat kertoa tarinoita, joissa esiintyy henkilö nimeltä Johan Gottlob.
Lasten kuvakirjoista löytyy Judy Hindleyn Allu Alligaattori -sarja, mutta sitä on julkaistu vasta 1980-luvulla. Esim. sarjan teoksesta Pal-jon-ko kel-lo? löytyi kansikuva tänään täältä: http://www.tori.fi/paijat-hame/Allu_Alligaattori_Pal_jon_ko_kel_lo__214…. Tämä teos on vielä Kajaanin kaupunginkirjaston kokoelmissa.
Nimekkeen "*tytöt" perusteella 1970-luvulta löytyy Jean Websterin nuorten kirja "St. Ursula-koulun tytöt", joka kertoo vuosisadanvaihteen sisäoppilaitoksesta. Tytöt eivät ole kuitenkaan mitään pikkutyttöjä. Toinen *tytöt -haulla 1970-luvulta löytynyt on Carolyn Keenen Dana-tytöt sarja, jossa seikkailevat Louise ja Jean Dana. Tytöt ovat kirjassa teini-ikäisiä. "*tytöt" -haulla löytyy paljon erilaisia kirjoja eri...
Valviran sivulta löytyy tietoa sekä asiakirjojen salassapidosta http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/salass… että salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta terveydenhuollossa http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/salass…
Yle uutisten mukaan http://yle.fi/uutiset/3-5099715 Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi maaliskuussa 2012 huomautuksen potilaan tietojen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Huomautuksen saivat entinen mielisairaanhoitaja Ilkka Raitasuo ja entinen ylilääkäri Ilkka Taipale. Raitasuon (ja Terhi Siltalan) kirjoittama kirja Kellokosken Prinsessa perustui tietoihin, jotka Raitasuo oli saanut Taipaleelta.
Mediauutisten http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ilkka-...
Äänikirjojen lahjoittamisessa kirjastolle ei pitäisi olla mitään ongelmaa, jos ne ovat vain laillisesti valmistettuja. Tekijänoikeuslain 19 § rajoittaa ainoastaan elokuvateoksen ja tietokoneohjelman lainaamista.
Huomautan vielä, että tämä vastaus on laadittu pelkän maallikkotietämyksen perusteella, joten sitä ei kannata ottaa ammattilaisen laintulkintana. Varmempaa tietoa saa koulutetuilta juristeilta, esimerkiksi kunnan lakimiehiltä.
Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Tekijänoikeuslakia erityisesti kirjaston näkökulmasta käsittelee Heikki Poroilan teos ”Tekijänoikeus ja kirjastot tietoverkkojen maailmassa” (BTJ Kirjastopalvelu, 2006).
René Goscinnyn ja Jean-Jacques Sempén teoksessa Pikku Nikke (Le Petit Nicolas, 1960) tulee Niken luokalle englantilainen oppilas George Macintosh, joka saa lempinimen Djodjo. Kirjan kuudes kappale on nimetty Djodjon mukaan. Kimmo Korhosen suomennoksessa vuodelta 1977 Georgen lempinimi on tosiaankin Soosi.
http://franceinfo.us/03_books/books/sempe_petitnicolas.pdf
http://joklaaja.blogspot.fi/2015/05/sempe-goscinny-pikku-nikke.html
https://finna.fi
Sempé- Goscinny: Pikku Nikke (WSOY, 1977)
Vironkielinen kirjallisuus kehittyi kansallisen heräämisen myötä 1800-luvun toisella puoliskolla. Sivistyneistöhän oli Virossa perinteisesti saksankielistä. Ensiksi alettiin kerätä Suomen mallin mukaisesti kansanrunoutta, kansantarinoita ja satuja. Merkittävä kirjallinen tapaus oli Virossa Friedrich Reinhold Kreutzwaldin kokoaman Kalevipoeg-eepoksen julkaiseminen 1857. Tämän ajan kirjallisuus oli lähinnä tarkoitettu sivistämään kansaa eikä varsinaista vironkielistä romaanikirjallisuutta vielä ollut olemassa. Viron kirjallisuuden nousu alkoi runoudesta ja proosaa alettiin julkaista enemmän 1870-luvulla. Tähän vaikutti viron kirjakielen kehitys kun virn kielen tieteellinen kielioppi ilmestyi 1875. Lilli (Caroline) Suburg julkaisi 1877...
Viola-tietokannan mukaan John D. Loudermilkin sävellyksestä This little bird on tehty kaksi levytettyä suomennosta, molemmat tosin samalla nimellä Pieni lintu. Tutumpi ja vanhempi (1966) on Saukin eli Sauvo Puhtilan Ankille tekemä suomennos, jota ovat käyttäneet myöhemmin monet muutkin, mm. Topi Sorsakoski.
Toisen käännöksen teki Vexi Salmi Kai Hyttisen albumille Tuulta purjeisiin (Finnlevy 1977). Tämä versio on julkaistu myös vuonna 1990 CD- ja kasettimuodossa kokoelmassa Kai Hyttinen.
Lahden kaupunginkirjastosta löytyy Marianne Faithfulin tulkinta laulusta kahdelta CD-levyltä, The very best of Marianne Faithful ja North Country Maid.
Heikki Poroila
Mäki-sana lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoomme kuuluvaksi. Sillä on vastineita kaikissa lähisukukielissämme sekä hantissa (karjalan mäki, vepsän ja viron mägi, vatjan mätši, liivin mä'g ja hantin müg, 'pieni kumpu, mätäs'). Sanalle on kyllä ehdotettu germaanista alkuperää, mutta tämä ehdotus on myöhemmin peruttu. Suomen kirjakielessä mäki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lähde:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Tässä muutama kirjavihje:
Sjöblom, Simo: Armas J. Pulla -bibliografia 1927-1999 (Helsinki,Seaflower,2000) Pulla, Armas J.: Viipurlaisii muisteloi ja pariisilaisii (Helsingissä Otava, 1980)
KIRJAILIJAT PUHUVAT : TULENKANTAJAT (Hki, 1976)
Netistä löytyi sivu: http://www.lappeenranta.fi/kirjasto/carelica/kirj/pulla.html ,jonka olet ilmeisesti jo katsonutkin.
Lehtiartikkeleita löytyi muutama Aleksi-artikkelitietokannasta:
Iloinen kulttuuritarhuri, julkaisussa Pellervo 1997 ; (82) ; 7 ; 62-64,
Armas J. Pullan ihana aika, julkaisussa Nuori voima 1982 ; 1 ; 22-23.
Et mainitse kotikuntaasi, joten neuvon osoitteen mihin on listattu kaikki kirjastojen aineistotietokannat, niin voit tarkistaa saatavuustiedot: http://www.kirjastot.fi/kirjastot/...
Suomen nuorisokirjallisuuden instituutti vastaa näin:
Kyseinen kirjailija Carol O'Day on tosiaankin kirjoittanut lasten- ja nuortenkirjoja - kolme hevosaiheista kirjaa on julkaistu suomeksi (Ryöstötilauksesta (2000), Rakkauden tähden (vuonna 2000)ja Rakas vihollinen (vuonna 2001)
Kaikki ovat ilmestyneet Pollux-hevoskerhossa). Kirjat ovat ilmestyneet Pollux-hevoskerhossa (kirjakerho), ja ne kustannetaan Ruotsissa. Kirjoihin onkin merkitty ruotsinkielinen alkuteos, eli kirjailija joko kirjoittaa ruotsiksi (on ruotsalainen) tai kirjat on käännetty ruotsista (kirjailija voi olla esim. amerikkalainen?).
Kirjailijasta en löytänyt tietoja hakuteoksistamme, joten arvelen, että hän on joko a) melko tuntematon kirjailija, b) hänen (sarja)kirjojaan...
Parhaiten tietoja löytyy Suomen CP-liiton kotisivulta, osoite http://www.cp-liitto.fi/ , siellä on useita linkkejä: Sopeutumisvalmennus, Keskustelut (siellä joku esim. kyselee: Mistä saa tietoa etuuksista CP-vammaisen nuoren kuntoutuksessa?, ja hänet ohjataan kääntymään CP-yhdistyksen, Kelan ja aluesairaalan kuntoutusohjaajan puoleen.) Tuotteet-linkistä löytyy ammattikirjallisuutta.
Kirjallisuutta on toki julkaistu, esim. Alho, Keijo: CP-vammaisen lapsen perhe: koti, työ ja vanhempien hyvinvointi (1995) ja Karvonen, Pirkko: Juhan askeleet: kotikuntoutusta Kerland-klinikan menetelmällä (1999), mutta tuoreimmat ja ajantasaisimmat tiedot ovat yllämainitulla kotisivulla.
Ihan tuolla nimellä ei runoa löytynyt, mutta voisiko kyse olla jommasta kummasta seuraavista:
Saima Harmaja : "Rajalla" (löytyy mm. kirjoista "Tämän runon haluaisin kuulla 1-2")
tai
Arvi Kivimaa : "Rajan lapsi" (Löytyy teoksista "Runo on vapaa" ja "Sotatalvi")
Eri maiden puhelinluettelot ja myös Keltaiset Sivut löytyvät intenetistä, osoitteesta
http://www.yellow.com/international.html.
Valitettavasti paperimuotoiset kansainväiset puhelinluettelot löytyvät hyvin rajoitetusti kirjastoista.
Suomen kuvalehden numerossa 1/2002 s. 16. mainitaan valtion maksaneen pienen korvauksen yhdelletoista ns. Leinon vangille, jotka pääsivät palaamaan Suomeen vuosina 1955-56.
Unto Parvilahden Berijan tarhat -kirjan v. 2004 painoksessa (Otava) s. 374 kerrotaan Suomen valtion maksaneen Parvilahdelle laittoman luovutuksen johdosta 4,6 miljoonan markan korvauksen, nykyrahassa noin 110 000 euroa. Kirjassa on mainintoja myös Richard Dahmista, mutta ei tietoa hänelle maksetun korvauksen suuruudesta.
Korvausasiaan liittyviä asiakirjoja voi tiedustella Kansallisarkistosta. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansallisarkisto/ .
