Måns Gahrton lienee Suomessa tunnetuin Eva ja Adam -sarjastaan. Sitä on ilmestynyt jo 10 osaa, ensimmäinen niistä vuonna 1998. Osat ovat: 1.Eva ja Adam: kertomus koulusta, kavereista ja rakkaudesta, 2.Eva ja Adam. Ollako vai eikö olla - yhdessä, 3.Eva ja Adam. Rakkaat viholliset,
4.Eva ja Adam. Huijareita ja veijareita, 5.Eva ja Adam. Hanget korkeat nietokset, 6.Eva ja Adam. Viimeiset pyjamabileet, 7.Eva ja Adam. Kesäyön painajaisuni, 8.Eva ja Adam. Tanssin tahdissa, 9.Eva ja Adam. Prinssi vai tavallinen sammakko ja 10.Eva ja Adam. Aurinkoa ja risukasoja.
Evasta ja Adamista on ilmestynyt myös kaksi sarjakuva-albumia: Eva ja Adam: suukkoja ja mustasukkaisuutta 2000 ja Eva ja Adam: koviksia ja pehmiksiä 2003.
Ennen Evoja ja Adameita...
Arkistolaitoksen tietosivulla kerrotaan : "Vuonna 1879 köyhäinhoito säädettiin kunnalliseksi tehtäväksi. Kun vaivaishoidosta vastaavien pyrkimyksenä oli minimoida huoltokustannukset, siirryttiin 1800-luvun puolivälissä yleisesti huutokauppamenettelyyn, jossa hoitotehtävän sai sen vähimmällä maksulla ottamaan tarjoutunut. Vaivaishuutokaupat olivat laajimmillaan 1870- ja 1880-luvuilla. Tiedot lasten elätteelle sijoittamisesta löytyvät usein alkuaikoina kunnallislautakunnan pöytäkirjoista, ellei kunnassa ollut erillistä köyhäinhoitolautakuntaa (myöhemmin huoltolautakunta). Tietoja voi löytyä edelleen myös seurakuntien hallinnollisista asiakirjoista. Vaivaishuutokaupat kiellettiin 1890-luvulla, mutta ne loppuivat vasta köyhäinhoitolain (...
Kyseessä lienee valssi, jonka nimi on Tyttären valssi (säveltänyt Toivo Orasmaa ja sanoittanut Helka Hynninen). Alkusanat : "Morsiusvalssi soi sulle nyt näin, kun luotani lähdet, mä ikävään jäin..."
Kyseisen kappaleen sanat ja sävel löytyvät Oulun kaupunginkirjasto- maakuntakirjaston musiikkiosastolla ainakin seuraavista nuottijulkaisuista:
* Kultaa ja hopeaa : 21 kauneinta häävalssia
* Vanhaan malliin 8.
* Vanhaan malliin 3.
Nimen taustalla lienee venäjästä lainautunut orjaa, palvelijaa tai sotamiestä merkitsevä sana, josta on suomen murteissa variaatioita kuten Oulun seudun holoppa (=palvelija). Holapan tarkka kehityslinja on kuitenkin tuntematon. Nimi on saattanut kehittyä itsenäisesti edellä mainitusta sanasta ja niiden variaatioista tai se on vaihtoehtoisesti suora lainaus venäläisestä henkilönnimestä Holop. Nimi on ollut yleinen erityisesti Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Lähde:
Mikkonen & Paikkala: "Suomalaiset sukunimet" (Weilin+Göös, 1993)
Fanni on englantilainen muunnos nimestä Fransiska, joka puolestaan on Frans-nimen (Franciscus) sisarnimi tai muunnos nimestä Stefania. Karjalassa Fanni on ollut lyhentymä nimestä Teofanosta eli Theofaniasta, johon Suomen ortodoksinen kalenteri Fanni-nimen kohdalla viittaa. Suomenkielisiä kansan vanhastaan käyttämiä muotoja ovat Vanni, Fanny, Vannu, Fannu, Fanne ja Vanssi.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja ja Vilkuna, Kustaa : Etunimet.
Vanhoja Satakunnan Kansoja voi lukea mikrofilmeiltä Porin kaupunginkirjastossa. Satakunnan Kansa -artikkelitietokanta on osoitteessa http://www.pori.fi/kirjasto/satakunta/sk/. Tietokanta sisältää artikkeleja vuosilta 1987-2004.
Sutta ei ole kutsuttu aivan yhtä monella tavalla kuin karhua. Se voi olla paitsi susi myös mm. hukka, huntti ja häntti. Suden peitenimenä tavataan myös esim. höntti ja häntäheikki.
Almiina-nimi on suomalaisena nimenä harvinainen eikä sen alkuperää selosteta suomalaisissa nimikirjoissa. (Kiviniemi: Suomalaiset etunimet, 2006. Lempiäinen: Suuri etunimikirja,1999. Nummelin&Teerijoki: Eemu, Ukri, Amelie,2005). Almiina-nimi muistuttaa Elmiina-nimeä, joka on muotoutunut Vilhelmiina-nimestä. Vilhelmiina on vanha Saksassa, Italiassa ja Amerikassa käytetty nimi. Vilhelmiina on lähtöisin muinaissaksalaisesta miehennimestä Vilhelm, joka merkitsee 'lujatahtoista kypäränkantajaa'. Almiina voi olla myös Alma-nimestä johdettu nimi. Alma on vanha espanjalainen nimi, joka luultavasti pohjautuu espanjan 'sielua" tarkoittavaan sanaan alma. Alma voi olla johdettu myös latinankielisestä sanasta almus, joka tarkoittaa 'hellää', '...
Kaksipäinen kotka on peräisin mesopotamialaisesta tarustosta, jossa se tunnettiin jumalkuninkaan suojelijana ja elämän vartijana. Bysantissa (Rooman valtakunnan itäisessä osassa) se yhdistyi taivaallisen ja maallisen hallitsijan symboliksi. Kaksipäinen kotka on esiintynyt tämän jälkeen eri aikoina ja eri kulttuureissa, mm. usean maan valtiollisena vaakunaeläimenä. Sen symbolinen merkitys on myös vaihdellut. Tietoa kaksipäisen kotkan symboliikasta Turun yliopiston sivustolta Maallinen Bysantti – kotkasymboliikasta –otsikon alta:
http://archive.is/99i0r
Lentävästä possusta voidaan ainakin englanniksi puhua, kun tarkoitetaan asiaa, joka ei voi tapahtua: ”when pigs fly”. Suomeksi samasta asiasta käytetään esimerkiksi ilmaisua ”kun lehmät...
Nimi Ronkainen/Ronkanen on yleinen Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, mutta sitä esiintyy myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Nimi on todennäköisesti syntynyt karjalaisista ristimänimistä Rotka, Rontka, Ronkka, jotka ovat muunnelmia venäläisistä nimistä Rodion, Rodja, Ronka. Nämä taas liittyvät kreikkalaiseen nimeen Herodion.
Ronkainen -nimestä löytyy tietoja jo 1500-luvulta mm. Suistamolta ja Viipurin pitäjästä.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka:
Sukunimet, Otava 2000
Sukututkimusseuran sivuilta löytyy tieto, että hautakivitietokanta on siirretty osaksi SukuHakua vuoden 2021 lopussa ja vanha hautakivitietokanta on poistunut käytöstä. SukuHaku-palvelussa kerrotaan, että se on pääosiltaan Suomen Sukututkimusseuran jäsenetu. Ainoastaan jäsenet näkevät palvelun kaiken sisällön. Tällä hetkellä palvelussa ei ole kaikille vapaata aineistoa. Sivusto on osoitteessa https://www.genealogia.fi/hautakivitietokanta
Hautakivitietokannan ylläpidosta vastaa ja hautamuistomerkkien tallennustyön koordinaattorina toimii seuran asiakasneuvoja, joka neuvoo mm. tietokannan käytössä. Yhteystiedot löytyvät täältä: Yhteystiedot | Suomen Sukututkimusseura (genealogia.fi)
Fraasi on John Steinbeckin teoksesta "Cannery row", joka on ilmestynyt Jouko Linturin suomentamana nimellä "Hyvien ihmisten juhla". Englanniksi fraasi menee: "There's nothing like that first taste of beer".
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että nimi ”Sara” on samaa alkuperään nimen ”Saara” kanssa; lyhyempää muotoa on käytetty Suomessa ruotsinkielisten keskuudessa mutta myös Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa. Nimi tulee heprean ’ruhtinatarta’ merkitsevästä sanasta ja peräisin yli 4 000 vuoden takaa. ”Raamatussa” nimi esiintyy Abrahamin vaimolla.
”Patricia” on feminiininen muoto nimestä ”Patrik”. Se tulee Irlannin kansallispyhimyksen Patriciuksen (kuoli 461) nimestä, joka merkitsee latinaksi ’ylimystä’.
William Shakespeare: Romeo ja Julia. Suom. Yrjö Jylhä. 1955. Katkelma sivulta 42.
Romeo: (Julialle.) Jo saastuttaa tää käsi halpa, vajaa tuon pyhäkön, se synti hurskas on: mun huuleni, kaks pyhiinvaeltajaa, sovinnoks tarjoo kainon suutelon. Julia: Kätenne jättäkää jo syyttämättä, vain tavan hurskaan täyttänyt se on; mies hurskas koskettaa saa pyhän kättä, ja kädenanto korvaa suutelon.
Ainakin kirjastonhoitajat Kari Aronpuro ja Risto Rasa ovat runoilleet kirjastosta. Aronpurolla on kokoelmassa Kirjaimet tulevat(1986) esim. seuraava runo:
"Satutunnilla
lapset kyselivät Onko piimä punaista ja Miksi G
meinaa nielaista kielensä?
Sovimme piimän valkoiseksi ja minä väitin
että G vain imee
ujona oudossa seurassa
alahuultaan"
---
Risto Rasalla on kokoelmassa Rantatiellä runo "Olin hyvä koulussa", joka löytyy myös runokokoelmassa Suomalainen omakuva s.449
Lisää kirjastorunoja on cd-levyllä "Hyllyjen välissä hiljaa".
Tarkista sijaintitiedot pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä http://www.helmet.fi
Kustantajan sivuilta löytyy Laila Hietamiehen (nykyiseltä nimeltään Hirvisaari) tuotanto. Jokaisen teoksen jälkeen on merkitty myös sarjan nimi. Osoite on pitkähkö: http://www.otava.fi/default.cfm?cd=1014&depth=2&dept0=1003&dept1=1014&t…
Kirjastoissa voit tutustua myös Ulla Virtamon toimittamaan teokseen Aikuisten jatko- ja sarjakirjat. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Lisää Laila Hietamiehestä (Hirvisaaresta) löytyy kirjailijatietokanta Sanojen ajasta: http://kirjailijat.kirjastot.fi
Asetuksessa ajoneuvojen käytöstä tiellä 39 § 2. momentissa sanotaan, että kaksipyöräisellä mopolla (L1e-luokka) saa kuljettaa yhtä matkustajaa matkustajalle varatulla paikalla, jos ajoneuvo on rekisteröintitodistuksen mukaan tarkoitettu matkustajan kuljettamiseen, tai enintään kymmenvuotiasta lasta, jos lasta varten on tarkoituksenmukainen istuin ja tarpeelliset jalkojen suojukset. Tieto löytyy FINLEX -tietokannasta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921257 sekä Suomen laki 2008 2. osasta Vi 229 sekä Tieliikenteen käsikirjasta 2009 sivulta 172. Myös Liikenneturvan sivulla on vastattu vastaavanlaiseen kysymykseen http://www.liikenneturva.fi/www/fi/kysyttya/mopoilu.php?we_objectID=2145
Löysin laulusta kaksi versiota: nimellä Saari nuotista Helmipöllö : teekkarilaulun yläjuoksulla (sanat, melodia, sointumerkit) ja nimellä Faari Rakentajan laulukirjasta (sanat). Sanoitukset ovat molemmissa lähes samanlaiset, mutta Rakentajan laulukirjan versiossa vaari on faari. Laulu alkaa: "Valtameressä on saari, pinta-alaltaan vain aari."
Helmipöllö-nuotissa (Tekniikan Akateemisten Liitto, 2008) kerrotaan lyhyesti laulun taustasta. Laulun melodiana on Ernesto De Curtisin Palaja Sorrentoon (Torna a Surriento). Etsimäsi suomenkielinen sanoitus on Helmipöllön mukaan peräisin verbaalisesti lahjakkailta teekkareilta 1950-luvulta.
Nimipäiväperinteen hakuteokset eivät sisällä mitään Vinski-nimestä, joten käytännössä se lienee ollut monenkin nimen kutsumamuoto. Mainitsemanne Vincent olisi yksi hyvin luonteva lähtökohta. Se on ranskalainen muoto latinan 'voittaa' merkitsevän vincere-sanan aktiivisesta partisiipista vincens ('voittava'). Ranskan kirjoituksen c-kirjain ääntyy Vincent-nimessä kuten s. Tällöin nimi tarkoittaa samaa kuin meikäläisissäkin kalentereissa oleva niin ikään samasta latinalaisesta lähteestä syntynyt Vihtori (Viktor, Victor), jonka nimipäivä on 22.3.
Nimen yleisyydestä löytyy tietoa Väestörekisterin nimipalvelusta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1.
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. p. - Helsinki, 2005.
