Luku- ja lukemisterapiasta on käytössä useita eri nimekkeitä. Suomessa tästä terapiamuodosta käytetään yleisimmin Kirjallisuusterapia- nimitystä.
Kirjallisuusterapia on luovuusterapeuttista toimintaa, ja siinä ei ole yhtä selkeää teoriataustaa, vaan aineksia erilaisista teoreettisista suuntauksista. Lyhyesti voitaisiin sanoa kirjallisuusterapian olevan lukemista tai kirjoittamista ryhmissä, jossa olennainen osa toimintaa on vuorovaikutuksellinen keskustelu. Mutta myös lukukokemus, joka herättää muutokseen johtavan oivalluksen, voi olla eheyttävä.
Kirjallisuusterapian tavoitteena on itsetuntemuksen vahvistaminen ja itseilmaisun ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Omia ongelmiaan voi olla helpompi lähestyä kirjoitetun tekstin...
Ohjeet lehtien varaamiseen löytyvät HelMet-sivulta (omat tietoni > ohjeet > lehtien varaaminen).
Voit valita varattavan lehden numeron vasta, kun olet antanut muut varaustiedot, esimerkiksi näin:
Etsi haluamasi lehden nimeketiedot ja napsauta joko painiketta "Varaa" tai painiketta "Lisää koriin". Syötä omat tietosi, valitse noutokirjasto ja napsauta painiketta "Jatka". Nyt näytölle ilmestyy luettelo valitsemasi lehden numeroista. Valitse haluamasi numero ja napsauta painiketta "Varaa valittu lehden numero".
Toistaiseksi voit itse varata kerrallaan vain yhden numeron kutakin lehteä. Voit pyytää kirjaston henkilökuntaa tekemään varauksia useammista saman lehden numeroista.
Etsimääsi TM Rakennusmaailma -lehden numeroa näyttää löytyvän...
Kyllä voi. Pääkaupunkiseudun Helmet-tietokannasta voit tilata kirjoja ja muutakin kirjastojen aineistoa osoitteesta
http://www.helmet.fi/
Tarvitset Helmet-kirjastojen kirjastokortin ja tunnusluvun. Hae tietokannan kautta teos, jonka haluat varata ja napsauta linkkiä "varaa". Kirjoita ylempään ruutuun kirjastokorttisi numero ja alempaan tunnuslukusi. Valitse haluamasi noutokirjasto ja paina jatka. Varaus on nyt tehty ja saapuu valitsemaasi kirjastoon muutamassa päivässä, jos kirja on paikalla jossakin Helmet-kirjastossa. Jos kaikki kirjat ovat lainassa ja muitakin varauksia jo olemassa, varauksen saapuminen vie tietysti kauemmin. Varauksen saapumisesta noutokirjastoon ilmoitetaan kirje- tai sähköpostitse. Aikuisten aineiston varaaminen...
Olisiko kyseessä Raimo Karhilan (oikealta nimeltään Eero J. Tikka) henkilöhahmo Pesonen, joka esiintyi kahdessa romaanissa: Pesonen (1981) sekä Pesonen ja pankkimiehet (1982). Molemmat kirjat löytyvät Helmet-kirjastoista:
Pesonen : jännitysromaani / Raimo Karhila
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1331286?lang=fin
Pesonen ja pankkimiehet / Raimo Karhila
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1331308?lang=fin
Kirjasammosta löytyy kuvaukset teoksista. http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176021588934
Viime vuoden (2012) lopulla yhtyeeltä on ilmestynyt levy nimeltä Luigi Boccherini Trios, Op. 34, Vol. 1. Ja aivan vuoden lopulla myös DVD konserttitaltioinnista (Concierto Barroco). Lisää tietoa alla olevien linkkien kautta:
http://www.laritirata.com/
http://www.cantus-records.com/portfolio/cv-1201-concierto-barroco-dvd/?…
Tässä vastaus Keski-Suomen liitosta:
"Näyttää siltä että osa lippufirmoista valmistaa ainakin netissä olevien kuvien perusteella puna-valko-mustia tai musta-puna-valkoisia isännänviirejä, mutta liiton sivuilla olevan ”maakuntatunnukset” alasivuston mukaan ”maakunnan isännänviiri on musta-valko-punainen pystysuunnassa alaspäin kapeneva viiri, jonka yläosassa on metsotunnus”."
Kuva sivulla: http://www.keskisuomi.fi/keski-suomi/keski-suomen_maakuntatunnukset
Teoksessa Mikkonen: Sukunimet (Otava 2000) kerrotaan Pisilä-sukunimestä mm. seuraavaa:
Nimen taustalla on todennäköisesti germaaninen Bis-henkilönimipesye, johon lukeutuvat sekä muinaissaksalaiset että -skandinaaviset miehennimet Bisa, Bisi, Biso jne. ... Sukunimenä talonnimilähtöinen Pisilä tunnetaan Pohjois-Pohjanmaalla, mm. Pyhäjoella, Alavieskassa, Kalajoella, Lohtajalla, Saloisissa ja Tyrnävällä.
Pisilä-sukunimestä on kerätty paljon tietoa osoitteeseen
http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/pisila.html
Yppärinoja ja Pisilänpuhto viittaavat Pyhäjoen suuntaan. Tarina kolmesta veljeksestä saattaisi olla tuttu Pyhäjoella sijaitsevassa Annalan kotiseutumuseossa, jonka yhteystiedot löytyvät sivulta
http://www.pyhajoki.fi/annalan_museo
Anne Frankin päiväkirjoista on tulossa laajempi, Frankin isän sensuroimia jaksoja sisältävä laitos. Saksalaisten tutkijoiden on tarkoitus saada uusi päiväkirjaeditio ja siihen liittyvä tutkimus julkaistua vuoteen 2017 mennessä.
Oletettavasti uusi, laajennettu teos kiinnostaa suomalaisia kustantajia ja lukijoita, mutta mitään tarkempia tietoja suomentamisesta tai julkaisuajankohdasta ei vielä tässä vaiheessa löytynyt.
Päiväkirjoista on jo ilmestynyt Annen isän Otto Frankin toimittaman teoksen lisäksi vuonna 2002 suomeksikin ilmestynyt Mirjam Presslerin toimittama kattavampi editio, joka sisältää noin neljänneksen enemmän Annen aiemmin julkaisematonta aineistoa, mm. eroottisiin tunteisiin liittyviä merkintöjä, kriittisiä kommentteja...
Tämän ikäisistä lehdistä ei ole mahdollista hakea artikkelin sijaintia tietokantojen kautta.
1970-luvun Hymy- että Apu-lehdet ovat vain joidenkin Yliopistojen kirjastojen kokoelmissa. Ne voi saada luettavaksi yliopiston lukusaliin.
Hymylehti: lehti nyky- ja ikinuorille (Hymyn nimi vuosina 1959-1971) ja Hymy (vuodesta 1972 alkaen) on Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen kirjastoissa ja Kansalliskirjastossa Helsingissä.
Apu (vuosina 1968-1972 Uusi-Apu) on Jyväskylän ja Oulun yliopistojen kirjastoissa ja Kansalliskirjastossa.
Aikuiset ampiaiset eivät syö lihaa, mutta ampiaisen toukat käyttävät ravintonaan aikuisten niille saalistamia hyönteisiä ja muuta proteiinipitoista ravintoa. Vastalahjaksi lihanpalasta toukat luovuttavat aikuisille pisaran erittämäänsä makeaa nestettä. Rituaalilla on tärkeä osuus ampiaisyhteiskunnan lujittamisessa.
Monet ampiaisten toukkien syömistä hyönteisistä ovat ovat puutarhojen ja viljelysten tuholaisia. Toukkien ravinnoksi kelpaa myös isompien eläinten liha. Ampiaiset ovatkin osa luonnon siivouspartiota, joka tehokkaasti paloittelee ja siistii pois eläinten raadot.
Gerd Heymannin, tuon ikuisen kakkosmiehen, urakehitys näyttää askarruttaneen myös saksalaista mediaa siinä missä Ketun katsojia ympäri maailman. Useimmat löytämäni artikkelit on kirjoitettu Heymannin viimeisen jakson aikoihin, mutta kaikissa näissä kysellään Michael Andelta, olisiko tämä halunnut Ketuksi Ketun paikalle. Vastaus on aina kielteinen. Ande toteaa, ettei ole johtajatyyppiä eikä ole halunnut koko urallaan olla päätähti, koska päärooli kasaa myös suuria paineita näyttelijälle. Esimerkkinä paineista hän mainitsee Leo Kressiä esittäneen Rolf Schimpfin, joka jatkoi nimiosassa kauemmin kuin olisi halunnut, koska koki olevansa vastuussa kollegoistaan. Ande toteaa olleensa aina ennen kaikkea joukkuepelaaja...
Kuvasta on hieman vaikea erottaa lajia, koska kokoa ei näe. Otus saattaisi olla jonkinlainen viljakärsäkäs.
Anticimeksin sivustolta löytyy kuva ja torjuntaohjeet. https://www.anticimex.fi/jyvakarsakas
Kannattaa kuitenkin kysäistä vielä joltain asiantuntijalta esim. Biotus.fi tai Ötökkätieto.fi
Heikki Paunosen Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirjan mukaan 'yrjö' ja sen johdannaiset ovat saaneet oksennukseen liittyvät merkityksensä vasta 1960-luvulla, eli 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon ilmiöstä lienee kyse. Tätä vahvistaa myös Anne Saarikallen ja Johanna Suomalaisen etunimikirjassaan esittämä huomio siitä, että nimi oli suhteellisen suosittu 1950-luvulle asti, mutta sittemmin kärsinyt sanan saamasta kansankielisestä merkityksestä. 1950-luvulla Yrjö-nimen saaneita poikia oli vielä yli 2 500 – 1970-luvulla enää alle 400.Yrjö ja Yrjänä (sekä keskiajalla tunnettu Yrjä) ovat kansankielisiä muotoja kreikkalaislähtöisestä nimestä Georgios. Ne ovat todennäköisesti syntyneet ruotsalaisen Yrjän-muodon kautta,...
"Siinähän se meni - oikein mukavasti ja asiallisesti" voisi vastaukseen siteerata lausetta, jonka lausui maaliskuussa -84 Yleisradion "Yömyöhä"-lähetyksessä näyttelijä Kari Heiskanen.
Lause sopii mielestäni oivasti huolimatta siitä, että tuolloin keskustelun aiheena oli Ryhmäteatterin "KOMEETTA"-näytelmän sen iltainen näytös, joka kaiketi oli mennyt mukavasti, vaikka pääroolissa ollut Vesa Vierikko olikin viimeisessä näytöksessä unohtanut vaihtaa pukunsa ja tuli lavalle kylpytakissa, mutta Heiskasen mukaan tematiikka ei siitä kärsinyt.
Jouluaaton sää ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudun alueella ollut kovinkaan miellyttävä, mutta varmasti muu joulutunnelma vei mukanaan tämän ikävän tosiseikan, johon sitten jo Tapaninpäivänä saatiinkin...
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksiä ei pääse katsomaan Internetin kautta. Päätöksistä saa tietoa käymällä ao. virastotssa
Helsingin käräjäoikeus Pasilanraitio 11
00240 Helsinki
(PL 25, 00241 Helsinki) (09) 1571
Telekopio
(09) 157 2717
helsinki.ko@om.fi
Helsingin hovioikeus Radanrakentajantie 5
00520 Helsinki
(PL 76, 00521 Helsinki) (09) 15 961
Telekopio
(09) 159 6212 (kirjaamo)
helsinki.ho@om.fi
Pertti Virtarannan kirjassa Suomalaismetsissä lause oli Itä-Karjalasta lähtöisin olevan vanhan miehen sanoma. Kyseessä on siis jokin karjalan murre/kieli. Karjalan kielen sanakirjan mukaan djo tarkoittaa jo ja hambahatoi hampaaton. Valitettavasti käytössäni oleva sanakirjasarja päätty s-kirjaimeen, mutta osoitteessa http://www.veps.de/Sanasto/ olevan sanakirjan mukaan ynnäliine tarkoittaa koko, kokonainen. Ynnäh muistuttaa tuota sanaa, joten kontekstin perusteella voisi arvata, että lause on käännettynä suurin piirtein ”Minä olen jo täysin hampaaton”. Osoitteesta http://www.yourdictionary.com löytyy muuten lukuisia eri kielten verkkosanakirjoja.
Löydät R.L. Stinestä kätevästi kuvia esim. Googlen kuvahaulla. Klikkaa osoitteeseen www.google.fi ja valitse Kuvat. Kirjoita hakusanaksi R.L. Stine ja kuvia löytyy!
Esittämänne kysymys osoittautui vaikeaksi selvittää. Olen käynyt läpi kirjailijoista kertovia hakuteoksia, saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuushistorioita sekä muun kielisiä kirjallisuushistorioita. En löytänyt niistä mitään mainintaa Viktor von Falkista. Katselin sen vuoksi nimeä myös pseudonyymihakuteoksista, tuloksetta.
Fennicasta (http://finna.fi ), Suomen kansallisbibliografiasta, josta löytyvät suomen kielellä julkaistut teokset, löysin Viktor von Falkin tuotantoa. Muun muassa tämän Feodoran yhteydessä oli maininta siitä, että teos on julkaistu alunperin lehtisinä. Mahtaisikohan Helsingin yliopiston kirjasto osata auttaa etsimään tietoa siitä, mitä nämä lehtiset olivat alunperin? Jos ne ovat ikään kuin jatkosarjana ilmestyneet...
Huumeista on kirjoitettu vähän, käytännössä ei juuri ollenkaan, lapsille.
Vanhemmille kyllä löytyy ohjekirjoja, kuten Soikkeli, Markku: Miten puhua huumeista. Stakes 2002 ja Suomi ja huumeet: tietopaketti huumeista. 3.uud.p. 2001.
Nuorille sopivia kirjoja taas ovat esim. Huopanen, Kaarina: Irti huumeista: mitä jokaisen on hyvä tietää huumeista. 1997 ja Heinälä, Pekka: Huumaava nuoruus: tietoja huumeista nuorille. 1993.
Yleiskirja on myös: Huumeongelma: tietoa vanhemmille, nuorille ja ammattiauttajille. 1990.
Noista mikään ei kuitenkaan sovi 8-vuotiaalle.
Mutta ehkä hänen kanssaan kannattaisi katsoa yhdessä varoitusvideo aiheesta. Sellaisia ovat esim. Mä en mokaa mun juttuja. 1996 (16 min.), Varo ruohoa.1987 (animaatio, 10 min.) ja Niinan...
