Hei ja kiitos viestistä!
Jyväskylän kaupunginkirjastoon on mahdollista päästä työkokeiluun. Voit olla asiasta yhteydessä suoraan sen kirjaston tai osaston esimieheen, jonne toivot pääseväsi työkokeiluun. Esimiesten yhteystiedot löydät täältä: https://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/yhteystiedot .
Tämä ei ole mahdollista. Etu- ja sukunimilain mukaan vain kahdesta eri sukunimestä voidaan muodostaa sukunimiyhdistelmä.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170946
Varsinaista suomenkielistä käyttöohjetta ei taida Ad-Awareen löytyä, kuten ei juuri muihinkaan hyödyllisiin apuohjelmiin. Monia ohjelmia pystyy kuitenkin sujuvasti käyttämään ilman käyttöohjeiden lukemistakin.
Englannin kielen taito tietysti auttaa perehtymään tarkemmin ohjelmien ominaisuuksiin.
Ad-Awaren osalta tilanne on kuitenkin kielen suhteen useimpia muita ohjelmia parempi, sillä siihen pystyy lataamaan suomenkielisen käyttöliittymän. Useita vaihtoehtoisia kieliä sisältävän kielipaketin voi ladata mm. osoitteesta http://www.lavasoft.de/support/download/
Voisiko olla kyseessä aivan uusi asia? Löysin hakukoneella sivuston:
http://www.kaakao.net/sieppi/index.html
joka käsittelee omien sanojensa mukaan
SIEPPI: SIEPPAUKSIA POTTEREISTA
Sanakirjoista en löytänyt selityksiä sanalle sieppi.
Jaako on lounais- ja pohjalaisissa murteissa käytetty muoto nimestä Jaakko. Talonnimenä Jaako on esiintynyt Kolarissa, Pelkosenniemellä, Tarvasjoella, Vihannissa ja Ylitorniolla. Sukunimenä Jaako perustuu talonnimeen.
Lähde: Mikkonen, Pirjo - Paikkala, Sirkka: Sukunimet.Otava. 2000.
Ko. teos on suomennettu nimellä Parfyymia peräkammarissa. Siinä kerrotaan, miten päähenkilöt tutustuvat toisiinsa. Kappaleita löytyy runsaasti HelMet-kirjastoista. (Oikein hauska kirja, olen lukenut!) Kirjasta on tehty myös elokuvaversio, jonka nimi on sananmukainen käännös eli Naapurihaudan kaveri.
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007) ei valitettavasti tunne paikannimeä ”Haihunkoski”, enkä onnistunut muistakaan lähteistä löytämään tietoa sen alkuperästä. ”Suomen murteiden sanakirja” (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Valtion painatuskeskus, 1988) ei tunne sanaa ”haihu”, joten se ei liene ainakaan siinä muodossa käytössä murteissa. Esitän kuitenkin pari omaa epävarmaa ehdotusta, joilla voisi olla jotakin tekemistä nimen kanssa.
”Suomalainen paikannimikirja” mainitsee Tampereella sijaitsevan kaupunginosan Haihara, jonka nimessä on samankaltaisuutta tuon Viialassa sijaitsevan kosken kanssa. Maija Louhivaaran mukaan nimi olisi syntynyt sanasta ”haikka”, joka merkitsee ’kannasta’ tai...
Nylénin Baudelaire-suomennosta ”Pahan kukat” (Sammakko, 2011) löytyy HelMet-kirjastoista, joskin tällä vastaushetkellä kaikki kirjan kappaleet ovat lainassa ja niistä on varauksiakin. Kallion kirjaston Lukupysäkiltä löytyy selailtava kirja, jota ei saa kotilainaan.
Voit tehdä halutessasi kirjasta varauksen osoitteessa http://www.helmet.fi/record=b2014552~S9*fin. Klikkaa vasemmalla olevaa nappia ”Varaa” ja kirjoita sitten kirjastokorttisi numero ja pin-koodi. Varaus tulee, kunhan asiakkaat ovat palauttaneet kirjan kappaleita. Varauksesta peritään 50 sentin maksu sen noutamisen yhteydessä.
VHS-kasettien digitointi on mahdollista Myllypuron mediakirjastossa. Helsingissä digitointiin tarvittavat laitteet on myös Pasilan kirjastossa, Töölön kirjastossa ja Kohtaamispaikka 10:ssä.
Digitointiin täytyy varata aika etukäteen. Alla on linkit ko. kirjastojen yhteystietoihin. Omat DVD:t on hyvä ottaa mukaan ja kirjaston henkilökunta opastaa digitoinnin alkuun.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/myllypuro/
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/tietokoneet/
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/toolo/yhteystiedot/
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kohtaamispaikka/
Etsitty kirja lienee Taru Tolsa-Revon Kenen talo? : satuja ukosta ja akasta (Weilin+Göös, 1980).
"Pieni, pyöreä akka kohtaa tiellä ukon, jolla on hilpeät korvat ja lempeä suu. Siitä hetkestä he päättävät lähteä kulkemaan yhdessä käsi kädessä ja heistä tulee verrattomat kaverukset. Yhdessä he rakentavat talonkin, mutta siitä unohtuu ovi! Ohikulkijat ihmettelevät moista kummajaista, mutta ukko ja akka vain nauraa kihertävät ja kulkevat ikkunasta. Ja hassunkurisia ovat monet muutkin ukon ja akan keksinnöt ja kommellukset, joita heille sattuu yhtenään."
Kirjassa on kaikkiaan 16 satua. Ukon ja akan kolmesta lehmästä kertovan nimi on Akan lehmät.
Sukunimet Haitto ja Heitto ovat peräisin Suomeen kulkeutuneesta saksalaisesta henkilönimestä, joka on vaihdellut asuissa Hait, Heit, Heite, Haito, Haitto ja Heitto. Talonnimen kautta sukunimeksi vakiintui myös nimi Heittola. Ainakin kerran sukunimi Heitto on myös valittu uudeksi sukunimeksi nimenmuuton myötä.
(Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
Vivi-Ann Sjögrenin matkakirjat, joissa perehdytään kunkin maan ruokakulttuuriin, ovat oivallista luettavaa. Lisäksi suosittelen Mirjami Hietalan romaaneja, mm. Korkeat huoneet, Valkoiset lautalattiat, Isoveli ym. ja Eeva Tikan romaaneja, novelleja ja runoja sekä Maija Asunta-Johnstonin omaelämäkerrallisia teoksia, joissa on teemana keski-ikäisen naisen muutto vieraaseen kulttuuriin.
Annamari Marttisen kirjat, Karin Alvtegenin dekkarit (vaikkei olekaan kotimainen), Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita. Hotakaisen Ihmisen osa, Petri Tammisen Rikosromaani, Minna Lindgrenin Kuolema Ehtookodossa, monet lukevat Seppo Jokisen dekkareita, Ulla-Lena Lundbergin kirjat, Aki Ollikaisen Nälkävuosi... Niitä ainakin tämä keski-ikäinen lukee :)
Unescon englanninkielisellä sivulla http://whc.unesco.org on paljon tietoa maailmanperintökohteista. Aakkosellinen listaus niistä maittain on osoitteessa http://whc.unesco.org/en/list. Listalla näyttäisi olevan sekä luonto- että kulttuurikohteita. Unescon maailmanperintökohteista löytyy internetistä varsin kattavan näköinen listaus myös suomeksi, Wikipediasta (lista löytyy esim. google-haulla kirjoittamalla Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Amerikassa). Aiheesta on myös kirjallisuutta. Helmet-tietokannasta (www.helmet.fi) löytyy mm. englanninkielinen The world’s heritage: the bestselling guide to the most extraordinary places, HarperCollins 2012 ja suomenkielinen Maailmanperintöä bongareille, Suomen Unesco-toimikunta 2012. Teos...
Suomennettua israelilaista tai Israeliin sijoittuvaa nykykirjallisuutta on niukasti. Tässä kuitenkin muutama ehdotus.
Israelilaisista kirjailijoista on Amoz Ozilta suomennettu 12 romaania ja yksi novellikokoelma. Hänen teoksensa sijoittuvat pääasiassa nyky-Israeliin. Ozin teokset ”Täydellinen rauha” (suom. 1988), ”Älä kysy yöltä” (suom. 2010) ja ”Ehkä jossain muualla” (suom. 1977) vastannevat parhaiten etsimääsi tematiikkaa. Lista Ozin teoksista löytyy helposti HelMet-haulla. Uudemmista teoksista voi lukea kuvauksen klikkaamalla hakutuloksessa näkyvää teoksen kansikuvaa. Myös Kirjasampo (ks. linkki alla) esittelee Ozin teoksia tarkemmin.
Toinen suomennettu israelilainen nykykirjailija on David Grossmann. Grossmanin teos ”Sinne, missä...
HelMet-kirjastoista löytyy yksi kappale etsimäänne Novita-lehden numeroa, mutta kyseinen numero on tällä hetkellä lainassa. Novita-lehti ilmestyi vuosina 1989-2001 nimellä Uudet käsityöt. Voitte tehdä lehdestä varauksen.
Kansalliskirjaston kokoelmista kyseinen lehden numero on tilattavissa lukusalikäyttöön.
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://finna.fi
Kysymykseen on vastattu 13.2.2007, kysy fi-sivustolla.
http://www.kysy.fi/kysymys/mika-nimbus
"Sanalla 'nimbus' (lat.) on useita merkityksiä:
1. pilvi, sumu, usva
2. sadekuuro
3. sädekehä
4. kuuluisuus, maine
Lähde: Valpola, Veli: Suuri sivistyssanakirja WSOY, 2000
Latinan kielen sanakirjasta löytyvät nämä merkitykset:
1. pilvi, pilvet
2. (kuv.) taaja, parvi, joukko
3. rankkasade, sadekuuro, rajuilma, myrsky
Lähde: Streng, Adolf V.: Latinalais-suomalainen sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992"
Sekä murre että varsinkin kunta taitavat jäädä arvailujen varaan. Annikki Sankarista on kirjoitettu hyvin vähän. Löysin joitakin lehtiartikkeleita ja kirja-arvosteluja 1970-luvulta, mutta ei niistä ollut paljoakaan apua.
Pekka Teelahti kirjoittaa kielestä arvostelussaan kirjasta Kaislahden miniä (Uusi Suomi 31.3.1977): "Sankarin repliikit ovat luontevia, usein niistä tuntee todellisen keskustelun maun. Jonkin verran häiritsee kielen eri muotojen vaihtelu. Kaupunkilaiset puhuvat yleisarkikieltään, Kaislahden seudun väki pohjoissavolaista (?) murrettaan. Soljuvimmin juoksee Eijan äidin kannakselainen."
Pohjoissavolainen murre ei tunnu uskottavalta, eteläisempi savo kyllä. Annikki Sankari on kotoisin...
Kyseessä voisi olla hyvinkin hirvikärpänen. Sillä on todellakin imukärsä, jolla se imee verta hirvestä. Osoitteesta http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/ulkohyonteiset/pistavat_hyonteiset/hirvikarpanen.html voit katsoa kuvan, jos huomaamasi hyönteinen näyttää tuollaiselta.
Kielitoimiston sanakirja ja Nykysuomen sanakirja eivät tunne sanaa halsti.
Suomen murteissa halsti-sanalla on useampikin merkitys. Joillakin alueilla halsti eli falski voi tarkoittaa hiipuneiden hiilien päälle muodostunutta valkeaa höytyä. Toisaalla taas halsti eli halssi merkitsee (ulko)rakennuksiin, rakennelmiin ja esineisiin liittyviä onkalomaisia, loukkomaisia, kuurnamaisia tai putkimaisia tiloja, rakennelmia tai onkalomaisia, kuoppamaisia luonnonmuodostumia ja maastonkohtia. Joillakin paikkakunnilla (esim. Metsäpirtti, Rautu) sanaa halssi on käytetty tuntemassasi merkityksessä repeämä, halkeama, halkio, haava. Sitä on joillakin alueilla käytetty myös puhuttaessa jostakin huonolaatuisesta, hajoavasta, piloille...
Vaarna tuo termi ei ole, koska sillä tarkoitetaan mm. puutappia tai pulttia ym. jos nettilähteisiin on luottaminen..
Tyynyliinalle löytyy eri murteissa omia nimityksiä, mutta olisikohan kyseessä termi
vaaru. Tämä sana löytyy meänkielen sanakirjasta: http://meankielensanakirja.com/fi/?search=vaaru&la=me
Myös sanaristikkojen aarreaitasta, Ratkojat.fi-sivulta, https://www.ratkojat.fi/hae?s=Vaaru&solutions_only=0 löytyy sana vaaru tarkoittaen mm. tyynyliinaa.
Meänkieli
vaaru
Ruotti
örngott
Suomi
tyynynpäällinen
Sanaluokka
substantiivi
Paikkaja
Rovaniemi Kemi, Simo
Lähe
Jukka Korva Kirjottanu: Paloheimo, Räsänen...
