Olet oikeassa, Neiti Etsivä -kirjat on suomennettu eri järjestyksessä kuin ne alunperin ovat ilmestyneet. Koska kirjoja on niin paljon, en laita tähän koko listaa vaan kehotan sinua etsimään kirjastosta kirjan Rättyä, Kaisa: Mysteeri ratkaistavana : ulkomaisia nuorten sarjakirjoja. Sen sivulla 125 on Neiti Etsivät lueteltu suomennosjärjestyksessä, mutta suluissa on mainittu myös alkuperäisteoksen järjestysnumero.
Kirja on ilmestynyt 1997 ja sen jälkeen on suomennettu 10 uutta Neiti Etsivää (numero on alkuteoksen järjestysnumero): NE ja ratsutilan arvoitus 132., NE ja musta ruusun salaisuus 137., NE ja Kolibrikukkulan arvoitus 131., NE paratiisisaarella 143., NE osuu maaliin 90., NE ja vaaralliset vihkiäiset 136., NE ja kadonnut opaskoira...
Tässä joitakin matkustamisen historiaan liittyviä kirjoja, joista voi löytyä tietoja autonomian ajan suomalaisten matkustamisesta:
Matkakuumetta: matkailun ja turismin historiaa. Toim. Taina Syrjämaa. Turku 1994.
Mikä maa – mikä valuutta? : matkakirja turismin historiaan. Toim. Auvo Kostiainen, Katariina Korpela. Turku 1995.
Eurooppalainen matkustaa. Helsinki 1995. (Eurooppa-sarja).
Laiva saapui Helsinkiin : Helsingin matkustajalaivaliikenteen kehitys 1830-luvulta nykypäivään. Toim. Riitta Blomgren, Thure Malmberg, Peter Raudsepp. Helsinki 1996. 3. p.
Matkailijan ihmeellinen maailma : matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme. Auvo Kostiainen et al. Helsinki 2004.
Tämänkaltaista matkustustietoa saattaisi löytää myös yleisemmistä...
Tiedustelujen jälkeen selvisi, että kyseinen DVD-levy löytyi tosiaan kirjaston korjattavan ja tarkistettavan aineiston hyllystä. DVD on nyt palautettu myös kirjastojärjestelmän kautta, eli ei pitäisi enää näkyä lainoissanne. Pahoittelemme erhettä.
Risto Ahdin mittavasta runotuotannosta löytyy parikin erilaista Omakuva-nimistä runoa. Látó-lehdessä vuonna 2005 julkaistu Önarckép, joka sisältää säkeen väärään puuhun nojaavista tikkaista, on alunperin kokoelmasta Kukko tunkiolla (WSOY, 2002):
"Hän havahtui ja sanoi: 'Tikkaat hyvä, mutta nojaavat väärään puuhun.
Luuranko hyvä, mutta mitä tehdään tällä kaikella pilaantuneella lihalla.'"
Eri nimien yleisyydestä eri vuosikymmeniltä saa tietoa kirjasta
Kiviniemi, Eero / Iita Linta Maria - etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. Nimiä Vapaa ja Valpas ei kirjan nimiluettelossa mainita.
Suuressa etunimikirjassa (WSOY, 1999 tekijä Lempiäinen, Pentti) on mainittu nimi Valpas, selitys: Lapselle toivottuja hyviä ominaisuuksia ilmaiseva etunimi, jota Marttilan nimismies Isak Edward Sjöman ehdotti 1864 "Kauno-annakassaan" almanakkaan, mutta tuloksetta. Päiväksi hän esitti Gregoriuksen päivää, koska sen kantasana, kreikan gregoreoo merkitsee valvomista ja valveilla oloa.
Nimeä Vapaa ei löytynyt nimikirjoista.
Muita etunimioppaita voit etsiä esimerkiksi pääkaupunkiseudun aineistotietokanta...
Olitpa tosiaan valinnut vaikean aiheen. Kirjoitustaidon historiasta löytyy materiaalia, samoin Mesopotamian ja Egyptin historiasta. Kirjoitustaidon ja kirjanpidon merkityksestä talouden kehittymiseen joudut/jouduit itse päättelemään (ilmeisesti esseevastauksesi on jo tehty). Tässä kuitenkin muutama British Museumin hieno linkki Mesopotamiasta http://www.mesopotamia.co.uk/ ja erityisesti kirjoitustaidosta http://www.mesopotamia.co.uk/writing/index.html . British Museumilla on myös vastaavat sivut Egyptistä: http://www.ancientegypt.co.uk/menu.html ja http://www.ancientegypt.co.uk/writing/index.html
Kirjoitustaidon historiasta löytyy parhaiten kirjoista. Netistäkin tietysti, esim.
http://www.historian.net/hxwrite.htm
Joitakin kotimaisia tietokantoja on, joissa on myös otteita teksteistä. Esim. Sanojen aika -tietokanta sisältää yli 180 suomalaisen nykykirjailijan esittelyn, tietoja tuotannosta sekä tekstinäytteitä ja lähteitä:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=8&pid=361〈=FI
Turun kaupunginkirjaston Vaski-tietokanta esittelee varsinaissuomalaisia nykykirjailijoita ja osaan kirjailijaesittelyitä sisältyy myös tekstinäytteitä:
http://www.turku.fi/kirjasto/kirjailijasivut/Kirjailijat/index.html
Helsingin Sanomien Klik!-sivustolla oli vuosina 1996-2001 tekstinäytteitä uutuuskirjoista, myös käännöskirjallisuudesta. Sivustoa ei enää ylläpidetä, mutta sieltä löytyy tekstinäytteitä näinä vuosina ilmestyneistä kirjoista:
http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/...
Kävin läpi kaikki Helsingin kaupunginkirjastoon hankitut suomalaisen lyriikan käännösantologiat, mutta niistä ei valitettavasti löytynyt englanninkielistä käännöstä kyseisestä runosta. Keith Bosley on kääntänyt yhdeksän Mannisen runoa, jotka ovat ilmestyneet antologiassa Skating on the Sea - Poetry from Finland (1997). Martin Allwoodin toimittamasta antologiasta Modern Scandinavian Poetry (1986) löytyy lisäksi käännös runosta Pellavan kitkijä. George C. Schoolfieldin toimittamassa teoksessa A History of Finland's Literature (1998) on laaja lähdeluettelo suomalaisen kirjallisuuden käännöksistä, tätäkään kautta ei kuitenkaan löytynyt muita käännöksiä.
Internetistä löysin uudehkon englanninkielisen esittelyn Otto Mannisesta. Artikkelissa...
Uppslagsverket Finland 1, s. 170 (ilm. v. 2003) mainitsee, että Boklaget (för södra Finland) perustettiin v. 1974 täydentämään aikaisempien kustantamojen tuotantoa, jonka väitettiin olevan liian varovaista ja sovinnaista. Kustantamo julkaisi yhteiskunnallisesti keskustelevaa kirjallisuutta, runoudella oli tärkeä osuus. Kirjallinen vuosikirja BLÅ arvioi kriittisesti suomenruotsalaista kirjallisuutta. Kustantamon kautta julkaisseita kirjailijoita olivat mm. Birgitta Boucht, Joakim Groth, Henrik Jansson, Tatiana Sundgren ja Thomas Wulff. Upplagsverket mainitsee edelleen, että 1990-luvun alun jälkeen julkaisutoimintaa ei juuri ole ollut ("Sedan början av 1990-t. har utgivningen legat nere."). Pääkaupunkiseudun kirjastojen (luettelo http://www....
Vanhaa Tamperetta kuvaavia romaaneja ovat mm. seuraavat.
Laitinen, Tuure: Amurin poijaat (1973)
Lepokorpi, Erkki: Käy ruusutkin kukkimaan (1977), Rautakoura ja Pulmunen (1980), Lasikuisti (1982)
Pennanen, Eila: Himmun rakkaudet (1971), Koreuden tähden (1972), Ruusuköynnös (1973), Santalahden aika (1986), Kulmatalon perhe (1988)
Toijala, Anneli: Lentäkää linnut (1976)
Kirjoittamassaan Lapsuuteni Smoolanti (1988) -teoksessa Astrid Lindgren muistelee lapsuuttaan Smoolannissa ja kuvailee lapsuutensa maisemia. Teoksessa Astrid Lindgren : elämän kuvat (2007) on myös kirjailijan muistoja. Astrid Lindgrenistä kertovat myös seuraavat teokset:
Ljunggren, Kerstin, Lastenkirjailija Astrid Lindgren (1992)ja
Strömstedt, Margareta, Astrid Lindgren (1988). Tietoa tiivistetyssä muodossa löytyy Mervi Kosken Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita –teoksesta (1998).
Tässä muutama linkki:
http://www.astridlindgren.se/
http://www.alv.se/ .
Korttila-nimen alkuperästä eivät lähdeteokset anna paljonkaan tietoa. Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) antaa sukunimistössä esiintyvälle kortti-sanalle kaksi mahdollista taustaa - toisaalta ruotsin sanan gård (talo, aitaus, tarha), toisaalta alasaksalaisen henkilönnimen Konrad sekä sen muunnokset Kord ja Kort. Nissilän esimerkeissä gård-pohjaiset kortit esiintyvät maasto- ja vesistönimissä yhdyssanojen jälkimmäisinä osina, joten germaaninen perusta tuntuu näistä kahdesta todennäköisemmältä.
Nissilän mainitsemia Korttilaa lähellä olevia sukunimiä ovat Kortti(nen) ja Kuortti(nen). Hakusanan Kuortti kohdalla Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirja (Otava, 2000) myötäilee...
Valitettavasti en löytänyt jouluevankeliumia Kymenlaakson murteella. Useilla muilla murteilla kyllä, esim. teoksessa "Ilosanoma: älkää pelätkö: jouluevankeliumi murteilla". Eri murteilla kirjoitettuja jouluevankeliumitekstejä löytyy myös netistä. Niitä voi hakea googlesta hakusanoilla: jouluevankeliumi ja murteet.
Ellen Svinhufvudin kakun lisäksi ei löytynyt suoraan presidenteille nimettyjä ruokia. Puhutaan kylläkin Marskin vorschmackista, presidentti Mannerheimin lempiruoasta.
Anna-Maija Tantun toimittamassa teoksessa "Makujen ja elämysten Kultaranta : sesongin herkkuja kesälinnan keittiöstä" kerrotaan yleisemmin Kultarannan ruokaperinteistä ja juhlamenuista eri presidenttien aikana. Edellä mainitun kakun lisäksi kirjassa on Urho Kekkosen kirjoittama graavilohen resepti.
Kirjan tiedot ja saatavuus Helmet-kirjastoissa:
http://www.helmet.fi/record=b1064708~S9*fin
Nuottijulkaisujen painovuodet löytyvät varmimmin Suomen kansallisdiskografia Violasta:
https://finna.fi
Kaikille julkaisuille ei tosin tässäkään tietokannassa ole löytynyt julkaisuvuotta.
Tietosanakirjassa vuodelta 1915 (toim. Jalmar Castrén et al.)kerrotaan, että sana punnanmaa on 'vanhempina aikoina käytetty maa-alueen mitta'. Sanan perusmuoto punta oli 'keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella Ruotsi-Suomessa yleisesti käytetty viljamitta'. Lisäksi 'maatilan suuruutta ilmoitettiin tähän aikaan kylvömäärän mukaan myöskin puntaluvuissa'. Yksi punta vastasi Suomessa tavallisesti kuutta pannia. Panni puolestaan oli viljamitta, joka vastasi kooltaan noin puolta tynnyriä. Pannin suuruus vaihteli eri maakunnissa ja myös pannilukua käytettiin ilmoittamaan maatilan suuruutta.
Myös Kotimaisten kielten keskus antaa nimistöneuvontaa. Lisätietoja löydät sivulta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=181
Me kirjastolaiset emme ole lakiasioiden ammattilaisia, joten varminta on kysyä asiasta asunto-osakeyhtiölain asiantuntijalta tai oman taloyhtiön isännöitsijältä.
Asunto-osakeyhtiölain 2 luvussa säännellään, että jos osakeryhmän omistusoikeus kuuluu useammalle kuin yhdelle omistajalle, he voivat käyttää osakkeenomistajan oikeuksia yhtiökokouksessa vain yhteisesti.
Osakeryhmän jakamattomuusperiaate on myös säännelty asunto-osakeyhtiölaissa. Jakamattomuusperiaate tarkoittaa, että yhtiökokouksessa osakkeita edustettaessa yhteisomistajien on joko lähetettävä yhteinen asiamies tai yhteisomistajilla täytyy olla valtuutus toisilta yhteisomistajilta osakkeiden edustamiseen. Osakeryhmä on äänestystilanteessa jakamaton.
http://www.finlex.fi/fi/laki/...
Aale Tynnin runon Kaarisilta ovat sävelittäneet Viola-tietokannan mukaan tunnetuista tekijöistä vain Kai Chydenius (levyllä Aale Tynni - Kaarisilta (Texicalli Records 2013). Vähemmän tunnettuja ja hankalammin tavoitettavia (käytännössä useimpia mentävä kuunteleemaan Kansalliskirjaston musiikkikirjastoon) ovat:Kari Hämäläinen -> (kokoelma) Kaiken keskellä Jumala (Päivä Osakeyhtiö 2013)Petri Kaivanto -> Petri Kaivanto: N, love (Finnlevy 1992) on HelMet-kirjaston kokoelmassaSirkka-Liisa Ripatti -> Ari Jänkälä: Kaarisilta (Päivä 1991, C-kasetti)Juha Sormunen -> Mirja Poikkeus: Kaarisilta (Sinisävel 2011)Juhani Antintalo -> Ami Varjotie: Kaarisilta (Adoramusic 2005)Aleksei Seljer -> Teuvo Eskelinen: Elämän lahja (Teuvo...
