Hei!
Turun musiikkikirjastossa on runsaasti pianon soitonoppaita ja nuottikirjoja. Tässä on muutama pohtimamme suomeksi toimitettu esimerkki:
Pianon avain 1 (Louhos)
Sisältää lyhyitä pianokappaleita soitto- ja nuotinlukuohjeineen
Pianon avain 1, ohjelmisto (Louhos)
Rinnakkainen harjoituskapplekokoelma edelliselle.
Kiehtovat koskettimet (Kuoppamäki)
Harjoituksia, asteikkoja, sävellajit sekä runsaasti lyhyitä esimerkkejä ja harjoituskappaleita.
Pianoetydejä 1 (Louhos)
Etydinuotinnoksia, kaikkien soittamiseen lyhyt ohjeistus.
Kysymyksesi osoittautui varsin visaiseksi. Ensimmäiseksi tulee toki mieleen, että ateljeessa seisova tyttö olisi Tove Jansson. Tällöin kuva ei kuitenkaan voi olla Per Olovin ottama, koska Tove oli häntä 6 vuotta vanhempi. Bildhuggarens dotter -kirjan vuoden 2003 painoksen sisälehdeltä saa kuitenkin sen käsityksen, että kannen ateljee-kuva olisi nimenomaan Per Olov Janssonin ottama. Kirjassa on useita kuvia, jotka on merkitty Per Olov Janssonin nimiin. Yhdellä sivulla on Per Olovin otamaksi merkitty kuva, joka on muuten täysin identtinen kannen kuvan kanssa, mutta siinä ei ole tyttöä. Voisiko olla niin, että tyttö on lisätty kuvaan jälkeen päin?
Kirjassa Valolla piirtäjä: 60 vuotta valokuvaajana (Musta taide 2006) Per Olov Jansson kertoo mm...
Jean Sibeliuksen teoksen Kullervo op. 7, jota kutsutaan myös Kullervo-sinfoniaksi, sanat ovat Kalevalasta. Teos valmistui vuonna 1892.
Siihen mennessä Kalevala oli käännetty saksaksi kokonaan kahdesti. Ensimmäinen saksantaja oli Anton Schiefner, ja Kalevala, das Nationalepos der Finnen, ilmestyi 1852. Toisen kerran Kalevala julkaistiin saksaksi kahdessa osassa 1885 ja 1886 (Kalevala: das Volksepos der Finnen). Kääntäjä oli Suomeen muuttanut saksalainen Hermann Paul. Tätä käännöstä pidetään ensimmäistä monin tavoin parempana. Nämä tiedot ovat peräisin Valvoja-lehdestä vuodelta 1909, s. 272-276.
Vaikea sanoa, kumpi käännös otettiin Sibeliuksen Kullervoon. Hermann Paulin käännöksen puolesta puhuisi se, että hän oli muuttanut Suomeen, ja että...
Euroopan Unionin väkiluku löytyy Eurostat-nimisestä unionin tilastopalvelusta, joka tuottaa tilastotietoa jäsen- ja ehdokasmaista. Suora linkki Eurost-tilastopalvelun sivuille on http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/eurostat/home/
Sivulle on suoraan linkitetty suosituimmat tilastot ja sieltä löytyy myös Total population –niminen tilasto, jota klikkaamalla saa vuosittain EU:n väkiluvun. Tilaston mukaan väkiluku on vuonna 2011 502 489 143 henkilöä.
Tieliikenteessä kuolleiden määrät selviävät Tilastokeskuksen Tieliikenneonnettomuudet 2005 –tilastosta, joka on kirjamuodossa esimerkiksi Kuopion kaupunginkirjaston kokoelmissa sekä verkossa osoitteessa: http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Tieliikenneo… ....
Teosta ei valitettavasti voi varata, koska sitä ei ole HelMet-kirjastoissa olemassa enää yhtään kappaletta. Luultavasti tuo äänikirja on poistettu, koska sen vanhat c-kasetit eivät ole enää toimineet.
Teosta löytyisi kuitenkin painettuna versiona. Sen tiedot löydät osoitteesta http://www.helmet.fi/record=b1401083~S9*fin.
Romaniassa ja Balkanin alueella on hyvin suosittua mustalaisten soittama puhallinmusiikki (Gipsy brass band music), joka on rytmikästä, menevää ja iloista. Kysymyksessä saattaisi olla juuri tällainen musiikki. Fanfare Ciocarlia on romanialainen orkesteri, joka soittaa juuri tätä tyyliä, samoin serbialainen Boban & Marko Markovic Orkestar ja makedonialainen Kocani Orkestar. World music network on myös julkaissut 2008 cd:n The rough guide to the music of Romanian Gypsies. Lisäksi Youtubesta löytyy paljon muitakin, kun kirjoittaa hakukenttään "Gipsy brass bands".
Helsingin kaupunginkirjastossa on 18 vuotta ikärajana. Työhönottoa hoitaa keskitetysti pääkirjastossa, hallinto-yksikössä työskentelevä Pirkko Saarinen. Voit ottaa häneen yhteyttä puh. 310 85508 ja tiedustella tarkemmin kesätyö mahdollisuuksista.
Kannattaa katsoa Turun kaupunginkirjaston kokoelmatietokannasta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=form2&sesid=1017745583 esim. asiasanalla nyrkkeily. Rajaamalla aineistolajin kirjoihin ja kielen suomen kieleksi, hakutuloksesta löytyy mm. seuraavanlaista kirjallisuutta:
- Lipsanen: Nyrkkeily: 2 taso (Hki, 1993)
- Koski: Kuntonyrkkeilyopas (Hki, 1993)
- Hernetkoski: Nyrkkeilyn valmennus (Hki, 1977)
Näissä lajikohtaisissa kirjoissa saatetaan käsitellä myös nyrkkeilijän voimaharjoittelua.
Varsinaista nyrkkeilijän voimaharjoitteluun keskittyvää kirjaa en valitettavasti löytänyt Turun kaupunginkirjaston kokoelmista. Toki hakusanoilla voimaharjoittelu tai kuntosalit tms. voi etsiä kuntosaliharjoittelua sinällään käsitteleviä teoksia....
Real Playerin ja Windows media playerin www-sivuja selaamalla suoraa vastausta kysymykseesi ei löytynyt. Kyseisten palvelujen tuottajat ovat tietenkin asiantuntijoita vastaamaan, Real Player tarjoaa keskustelufoorumin http://realforum.real.com/ Palvelu on maksuton, mutta vaatii kirjautumisen.
Asiaan erikoistuneen maallikon oletus oli, että musiikkitiedostot sijaitsevat hajautetusti eri palvelimilla ympäri maailmaa. Musiikkitiedostot ovat tunnistettavissa tietyn numerosarjan tai koodin avulla ja kun pyyntö tietystä kappaleesta välittyy esim. Real Playeristä, ohjelmisto käy läpi useita palvelimia ja tietokantoja. Aikaisemmat versiot Real Playeristä hakivat musiikkitiedostot mm. osoitteesta http://www.tunes.com
Internetin turvatekniikka...
Kuvakirjoja:
Bob Graham: Puffe. Sirkuskoira seikkailee.
Verena Monkewitz: Jojo, soittajapoika ja hänen ystävänsä
Gerda Wagener: Elmeri ja Tiikeri
Pupu pikkuisen ystävät
Helppolukuisia:
Pippa Goodhart: Lohikäärmepoika. (Punainen banaani)
Jenny Koralek: Salainen laiva (Sininen banaani)
Paul Stewart: Miljan juhlat (Sininen banaani)
Ääneenluettavaa:
Timo Parvela: Pikkuveljet ja taika-avain
Keltanokka-sarja on oivallinen juuri lukemaan oppineille. Sarjassa on kaikki vaikeat sanat tavutettuina. Sarjan Taneli Kaneli-kirjat ovat tosi hauskoja kirj. Titta-Mari Marttinen. Kirjava kukko-sarja on toinen "hyvä" sarja lukemaan oppineille.
Siinä esim. Timo Parvelan Ella-kirjat ovat hyviä ja hyvää huumoria täynnä. Kun lukeminen sujuu jo ilman suurempia ponnisteluja voi vaikka siirtyä Knutssonin
Pekka Töpöhäntä-kirjoihin tai Lindgrenin Peppi tai Vaahteramäen Eemeleihin. Iltasaduiksi suosittelen Elina Karjalaisen Uppo Nalleja. Niitä on useampia ja ne ovat tosi mukavia illalla luettaviksi.
Kysymykseesi ei löytynyt kanakirjallisuudesta suoraa vastausta. Helena Tengvallin kirjassa Kanojen hoito (1996) kerrotaan: "kana on tyypillinen yhteisöeläin, joka elää luonnossa ryhminä. Ryhmä koostuu...5-20 kanasta ja muutamasta kukosta. Kukoista vanhin toimii ryhmänjohtajana. Kukoilla on kullakin oma kanahaareminsa. Johtajakukolla se on suurin. Joskus osa ryhmän kanoista kuuluu useampaan kuin yhteen haaremiin. Nuoremmat kukot, jotka eivät ole onnistuneet saamaan itselleen haaremia, liikuskelevat ryhmän mukana sen reunamilla." Luontaisesti siis kanalaumalla ei ole vain yhtä kukkoa.
Kokoelmassa Kuinka kaukaa tähän hetkeen vuodelta 1984 on nimetön runo, joka kertoo lapsen lähdöstä lastenkotiin. Siinä lapsi ottaa nallen mukaansa, koska ei voi nukkua ilman sitä.
Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa (WSOY 2000, käännetty myös saksaksi nimellä Ohne Hemd) voisi olla kiva. Kieli on tosin osittain nuorten puhekieltä, mutta jos pystyt hankkimaan myös saksankielisen luettavaksesi niin se voi helpottaa.
Reija Kaskiaho kirjoittaa realistisia nuortenkirjoja ja aiheita on teiniraskaudesta (Rastas, WSOY 2005) koulukiusaamiseen (Veitsenterällä, WSOY 2004) ja perheväkivaltaan (Ajolähtö, WSOY 2006).
Kirsi-Marja Niskasen Vastaamatta jääneet puhelut (Otava 2006) kertoo autokolarissa kuolleen pojan ystävistä ja surutyöstä.
Salla Simukka on yksi nuorten elämää parhaiten kuvaavia nykykirjailijoitamme. Kipinä (WSOY 2006) ja Virhemarginaali (WSOY 2007) kertovat Prometheus-leirillä ystävystyvistä Tapiosta ja...
Venäläinen kirjailija Nikolai Gogol suunnitteli kirjoittavansa kolmiosaisen romaanin Venäjän kansan moraalisesta kamppailusta. Sen ensimmäinen osa ilmestyi (1842), toisesta osasta on säilynyt vain tarinan runko ja kolmatta osa Gogol ei tiettävästi edes aloittanut.
Kuolleina sieluina tunnetaan teoksen ensimmäinen osa. Toinenkin osa on suomennettu. Kirjasta on lukuisia suomennoksia, eikä kirjaa näkemättä voi päätellä, missä painoksissa on molemmat osat, mutta myös toinen osa on ainakin vuonna 1966 ilmestyneessä Valitut teokset II –kirjassa.
Pasilan kirjaston kirjavarastosta löytyy kotimaisia aikakauslehtiä vuosikymmenien takaa, esim. Suomen kuvalehti vuodesta 1917 alkaen. Helsingin sanomat löytyy lehtimuotoisena vuosilta 1906-1977 sekä mikrofilmeiltä kokonaisuudessaan. Lehtiä voi lukea ja kopioida kirjastossa, mutta ei lainata. Ulkomaisia aikakauslehtiä tai sanomalehtiä ei varastoida. Alla linkit sekä varastolehtiluetteloon että mikrofilmiluetteloon:
Varastolehtiluettelo:
http://www.lib.hel.fi/File/088b03f2-ac57-4f50-aae2-adf96f0e0daf/Varasto…
Mikrofilmatut lehdet:
http://www.lib.hel.fi/Page/be6c5e1f-82b3-4e11-bd56-28e267bf9e63.aspx
Kannattaa ottaa yhteyttää Suomen Kansallisteatteriin http://www.kansallisteatteri.fi/media/index.php
Honkasen yhteystietojen saamiseksi haastattelua varten.
Old Bailey on viralliselta englanninkieliseltä nimeltään Central Criminal Court. Maria Paukertin matkaoppaassa nimeltä Lontoo ympäristöineen (1990) nimi on suomennettu keskusrikostuomioistuimeksi. Internetistä löytyy muitakin suomalaisia käännöksiä näkökulmasta riippuen, esim. Englannin rikosoikeuden päätuomioistuin, Lontoon rikosoikeus ja Old Bailey -oikeusrakennus.
Tulee mieleen Grimmin "12 tanssivaa prinsessaa". Siinähän
prinsessat löytävät salakäytävän rantaan ja matkaavat ilman lupaa öisin veneellä tanssimaan uljaiden prinssien kanssa. Löytyy useampana eri kuvituksena.
Voisiko kuitenkin olla kyseessä Olavi Virran säveltämä ja laulama tämänniminen laulu? Sanoittaja on Lauri Jauhiainen ja levytysvuosi 1954. Se löytyy Olavi Virran CD:ltä Kootut levyt Osa 14. Eino Virtanen toimi tässä levytyksessä Virtaa säestävän orkesterin jäsenenä ja sovitti esityksen.
Viola-tietokannassa on lisäksi Eino Virtasen orkesterin säestämä Timo Jämsenin vuonna 1961 äänittämä kappale "Miksi tämän teit", joka on Sauvo Puhtilan eli Saukin käännös Dorian Burtonin sävelmästä What you've done to me. Tämä esitys on julkaistu mm. Timo Jämsenin kokoelma-CD:llä Yyterin twist (1998).
Käännöksestä ei ole olemassa julkaistua nuottia, kuten ei myöskään tuosta Olavi Virran sävellyksestä. Pop jazz arkistossa on kuitenkin Eino Virtasen...
