Kyseinen tv-elokuva on lainattavissa Espoon Leppävaaran kir-
jastosta tai kirjasto Omenasta. Varauksen voi tehdä myös Helsingin kaupunginkirjaston lähimmästä toimipisteestä ja pyytää lähettämään tallenteen sinne.
Tallennetta myy Yleisradion Tallennemyynti. Soitto YLE:n
asiakaspalvelunumeroon (09)1480 4033 voi paljastaa, vieläkö
sitä on myynnissä.
Etsit varmaan nimenomaan laulujen sanoja ja nuotteja? Kotkan kaupunginkirjastossa näyttää olevan ainakin pari kirjaa, joissa on jonkin verran Piae cantiones -ruotsinnoksia:
Cederlöf, Egil: ”En visa vill jag sjunga” (Fazer, 1978)
”Stora sångboken” (Svenska folkskolans vänner, 2001)
Muita kirjoja, joista Piae cantiones -lauluja löytää, ovat esimerkiksi seuraavat:
”En visa vill jag sjunga: 192 finländska visor och sånger” (Fazer, 1978)
”Julens önskesångbok” (Fazer Musik, 1993)
”Ljudande sträng: körsånger för sopran- och altröster” 1 (Fazer, 1980)
”Piae cantiones: gamla kyrko- och skolsånger” (Musik Fazer, 1972)
Edellä mainittuja on mahdollista saada Kotkaan kaukopalvelun kautta. Kotkan kaukolainauksesta löytyy lisää tietoa osoitteesta http://...
Suomen rahat arviohintoineen 2008 -kirjan mukaan setelin arvo oli tuolloin 300-3000 euroa. Hinta vaihtelee paitsi setelin kunnon mukaan myös sen mukaan, ovatko rahan allekirjoitukset käsin kirjoitettuja vai painettuja ja onko allekirjoitusten alla viivoja vai ei.
Tietoa rahojen arvoon liittyvistä asioista on paljon myös esimerkiksi Suomen Numismaattisen Yhdistyksen sivuilla:
http://www.snynumis.fi/
Paavo Rintalan tiedetään kuvanneen Pojissa omaa lapsuuttaan Oulun Raksilassa. Esimerkiksi Jakella on ollut esikuva elävässä elämässä. Hän ei halua olla tekemisissä minkään Pojat-aiheisen kanssa, koska kokee Rintalan pilanneen hänen elämänsä. Jaken äiti lähti todellisuudessakin Saksaan, palasi Ouluun ja meinasi nostaa oikeusjutun vuonna 1958 ilmestyneen kirjan takia. (Kaleva 1.5.2005)
Urkille esikuvana ollut Urho Koskipaasi kertoo Kalevan haastattelussa 22.11.2004 Raksilan poikien tehneen kepposia, mutta he eivät vahingoittaneet ketään tai tehneet taloudellisia vahinkoja. "Asiat ovat melkein yksi yhteen. Kirjan tapahtumat tiesi tavallaan lukematta", Koskipaasi sanoo. "80 prosenttia kirjasta on varmasti totta." Koskipaasia haastateltiin myös...
Elokuussa 1942 neljä vankia onnistui pakenemaan Auschwitzista kysymyksessä kuvatulla tavalla. Marek Tomasz Pawłowski kirjoitti ja ohjasi tapauksesta dokumenttifilmin Uciekinier vuonna 2007. Se on esitetty Suomessa Yle Teema -kanavalla nimellä Pako Auschwitzista vuonna 2010 ja uusintana viimeksi vuonna 2011.
Auschwitz-Birkenau Memorial and Museum: http://en.auschwitz.org/m/index.php?option=com_content&task=view&id=578…
Yle Teema: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/historia-pako-auschwitzista
Näyttää valitettavasti siltä, ettei missään pääkaupunkiseudun kirjastossa ole kotiin asti lainattavaa ompelukonetta. Porakoneesiin, urheiluvälineisiin tai muihin lainattaviin esineisiin verrattuna ompelukone on aika herkkä vaurioitumaan, ja sen kuljettaminenkin saattaa olla vaativampaa. Todennäköisesti noista syistä ompelukoneita ei ole katsottu sopiviksi antaa kotilainaan.
Jos tarvitset ompelukonetta lainaksi, yksi vaihtoehto voisi olla Kuinoma-palvelu osoitteessa http://www.kuinoma.fi. Sen kautta voi vuokrata monenlaisia laitteita, ja valikoimissa näyttää olevan monta ompelukonettakin. SIeltä lainaaminen on tosin maksullista muttei ehkä kohtuuttoman kallista.
Veripalvelu vastaa aiheeseen syöpä ja verenluovutus seuraavasti:
"Syöpä, jonka hoito tai seuranta on kesken, on este verenluovutukselle. Jos on aiemmin sairastanut syövän, ei voi luovuttaa verta, vaikka olisi parantunut ja oireeton.
Ainoat poikkeukset sairastetun syövän osalta ovat paikallisesti hoidettu kohdunkaulan syöpä ja ihon tyvisolusyöpä, eli basaliooma. Niistä seuraa yhden vuoden väliaikainen luovutuseste hoidon päättymisestä lukien.
Syöpään liittyvän luovutusesteen taustalla on se, että verenluovutus voi kuormittaa luovuttajan elimistöä tai voisi edesauttaa sairauden uusimista. Luovutuseste on kansainvälisesti laajasti käytössä ja se on kirjattu Euroopassa noudatettaviin säädöksiin.
Haluatko lisätietoa? Soita...
Helsingin kaupunginkirjaston Plussa-aineistohausta löytyi pari teosta, jotka kertovat elämästä Neuvosto-Eestissä. Ne ovat: Laigna, Karl: Tietoja Neuvosto-Eestistä. Osuuskunta Vastavoima, 1987 ja Vaino, Karl: Neuvoto-Eesti eilen, tänään, huomenna, 1981.
Lisäksi löytyi Aleksi-lehtitietokannasta seuraavat artikkelit: Larmola, Yrjö: Millaista oli elämä Neuvosto-Virossa, Kanava, 1994/7 (s.395-398); Kalajoki, Atte: Kaltio ajan hermolla 1965: Toivo Kuldsepp muistelee sillanrakentamista yli Suomenlahden, Kaltio, 1993/6 (s.170-171) ja Virkkunen Sakari: Pysähtynyt baletti: Martti ja Aune Simojoen matka Neuvosto-Viroon ja mitä siitä seurasi, Suomen kuvalehti, 1992/7 (s.32-33).
Viron nykypäivästä saa tietoa esimerkiksi Plussa-aineistohausta...
Nykysuomen sanakirja ei varsinaisesti tunne kyseisiä sanoja, mutta ne on ilmeisesti johdettu verbeistä röyhtäistä tai röyhtäyttää, yleiskieliset muodot: röyhtäys, röyhtäisy.
Röyhtäistä: päästää (us. äänekkäästi) mahalaukkuun kerääntynyttä kaasua suun kautta, ryökäistä, röyhkäistä.
Röyhtäyttää: aiheuttaa röyhtäys, panna röyhtäisemään.
Sanat voivat tietysti olla myös kuvailevia ei-yleiskielen sanoja, joilla on asiayhteydessään ihan eri merkitys.
Tarkoitat ilmeisesti Maijaliisa Dieckmannin runonäytelmää "Pikku Matin joulukuusi". Näytelmässä esiintyvät (lausunta)kuoro, Matti, pupu(t), orava(t) ja tontut. Näytelmä alkaa: "Pikku Matti metsään päin innoissansa lähtee näin". Teksti löytyy kirjoista "Kulkunen : Suomen nuorisokirjailijat ry:n joulujulkaisu" (Sesam, 1982, ISBN 951-99413-0-4) ja Dieckmann, Maijaliisa: "Tähtihetkiä. 1" (Koulun kerhokeskus, 1994).
Tähtihetkiä-kirjassa ei mainita mitään sävelmää, mutta Kulkusessa mainitaan tekstin alussa, että sävelmänä on "Eilen kuljin metsään päin", jos runonäytelmä esitetään laulaen. "Eilen kuljin metsään päin" on saksalainen kansansävelmä, joka löytyy monesta nuotista, esimerkiksi "Suuresta lastenlaulukirjasta", osasta 2, ja "...
Kopioin alle Kysy kirjastonhoitajalta -arkistosta löytyvän vastauksen. Oheisista linkeistä voi lähteä selvittämään setelin arvoa. Hyvä lähde on myös uusin painos Suomen Numismaatikkoliiton julkaisemasta kirjasta Suomen rahat arviohintoineen:
Keräilijän opas : Suomen rahat arviohintoineen 2020 / toimittanut Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. ; artikkelit: Aki Tsupari, Antti Heinonen, Antti Vuori
L-sarjan 20€ seteleiden arvo riippuu painokoodista ja nimikirjoituksesta.
Numismaatikkoliiton sivuilta löytyy taulukko, jossa kerrotaan myös setelien kunnon vaikutus arvoon.
http://www.numismaatikko.fi/index.php/tietopankki/vaikeat-l-sarjan-eurosetelit
Numismaatikkoliitosta kannattaa kysyä myös suosituksia arviointi-ja...
Piikin ja luvun 25 yhteys juontaa juurensa 25 pennin kolikkoon (1865–1917), josta 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen tultaessa oli alettu käyttää nimitystä 'piikki' (joskus myös 'piiki'). Sanakirjojen mukaan esikuvana tässä on ollut ruotsin kruunun kolikkoa (1875–) tarkoittanut slangisana spik. 25-penninen sai suomalaisilta useita kutsumanimiä sen vuoksi, että se oli aikansa käytetyin raha: "Kaksikymmentäviisipenniä on raha, jota käytetään enemmän kuin muita rahoja liikkeessä. Tämän tähden sillä onkin lisänimitys 'suutarinmarkka', 'hilkku' ja 'piikki'." (Mitä 25 pennillä voi saada? – Kansan lehti 8.8.1911)Kaarina Karttunen, Nykyslangin sanakirja Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2, L–P
Vetoketjun "esiasteen" keksi amerikkalainen insinööri Whitcomb Judson 1893. Tällä hakaslukolla kiinnitettiin miesten nappikengät. Nykyaikaisen vetoketjun kehitti ruotsalainen insinööri Gideon Sundbäck n. 1913. Monista keksintöjä käsittelevistä kirjoista löytyy tietoa vetoketjusta, mm. Valittujen Palojen Tiedä ja hämmästy -teoksesta.
Suomalaisten kirjojen käännökset löytyvät Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen sivulta: http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php. Kun valitsette käännöksen kieleksi arabian, löydätte 9 teosta.
Japanin ja kiinan kielen merkeistä on kysytty usein ennenkin. Aiemmat vastaukset löydät palvelun arkistosta kirjoittamalla Etsi arkistosta -ruutuun japanin kieli tai kiinan kieli:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Japanin kielen kirjoitusmerkeistä löytyy tietoa esim. näiltä sivuilta:
http://koti.mbnet.fi/wiolet/japani/hiragana.htm
http://www.kids-japan.com/kata-chart.htm
Kiinan kielestä esim. täältä:
http://www.kids-japan.com/kata-chart.htm
Kirjastoissa japanin kielen oppi- ja sanakirjat ovat luokassa 89.95 ja kiinana kielen luokassa 89.943.
Merja Jalo on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta ei ole koskaan tehnyt sairaanhoitajan töitä. Hän on syntynyt 25. 11. 1951 Turussa. Nämä tiedot ja paljon muuta Merja Jalosta Kirjasampo.fi:stä.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auf6c4db79-57f6-49a5-ba78-8…
https://www.kirjasampo.fi/fi/node/1704
Muita tiedonlähteitä ovat ainakin nämä kirjat: Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3, Nuorten suosikkikirjailijat kautta Plätän. Kirjoja voit kysellä lähikirjastostasi.
Tarkoitatko kirjastoluokitusta? Kaunokirjallisuus luokitellaan julkaisun kielen, ei esim. julkaisumaan tai alkuteoksen kielen mukaan. Eli esim. suomalaisen kirjailijan alunperin suomeksi kirjoittama teos luokitellaan suomenkielisenä eri luokkaan kuin käännöksenä. Tietoa kaunokirjallisuuden kirjastoluokituksesta löytyy Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän, YKL:n verkkoversion tai Helsingin kaupunginkirjaston oman luokitusjärjestelmän HKLJ:n sivuilta:
http://ykl.kirjastot.fi/fi-FI/sanat/?SearchWord=Kaunokirjallisuus
http://hklj.kirjastot.fi/fi-FI/luokat/?MinClassNumber=1&MaxClassNumber=…
Vai tarkoitatko yleisemmin teoksen kuulumista esim. suomalaiseen kirjallisuuteen? Eli sitä, millä perusteella kirjailijan kansallisuus...
Pohdiskelimme kollegoiden kanssa visaista kysymystäsi ja tällaisia kirjoja ehdotettiin:
Aila Nissinen: Kalpeiden vuorten tarinoita: etelä-tirolilaisia satuja. (Valistus, 1964)
Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli (Wsoy, 1974)
Ainakin Nissisen teos koostuu erillisistä tarinoista, Lindgrenin kirja taas on romaani ja yksi tarina. Molemmissa on laakso, vuoria ja ruusuja. Toivottavasti jompikumpi näistä olisi etsimäsi kirja!
Lähetimme kysymyksesi kirjastoammattilaisten valtakunnalliselle sähköpostilistalle. Tässä ehdotuksia:
Vuorenpää, Eeva: Kotkansilmän perintö. Kotkansilmän kartanosta kertovan trilogian toisessa osassa päähenkilö Riitta naisarkkitehtinä raivaa tiensä merkittäviin tehtäviin.
Paksuniemi, Petteri: Maailman napa. Arkkitehti alkaa suunnitella temppeliä Väinämöläisille.
Paksuniemi, Petteri: Ammattimies. Novellikokoelmassa Ammattimies on novelli Maisteri Bakunin, jossa työtön arkkitehti törmää kaupungilla Maisteri Bakuniksi kutsuttuun anarkistiin, joka arvostelee arkkitehtien työtä ja kaavoitusta.
Jalonen, Olli: Yhdeksän pyramidia
Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä. Yksi henkilöistä on arkkitehti. Myös arkkitehdin työtä sivutaan jonkin verran.
Romaaneja...
