Suuri Maailmantieto (Helsinki: Valitut palat, 1993) määrittelee Lähi-idän seuraavasti: Lähi-itä on alue, johon kuuluvia maita ovat Turkki, Syyria, Jordania, Israel, Libanon, Afganistan, Iran, Irak, Saudi-Arabia, Jemen, Oman, Arabiemiirikuntien liitto, Qatar, Bahrain ja Kuwait. Poliittisena terminä käytettynä Lähi-itään luetaan myös Egypti ja Kypros.
Yksityiskohtaisia tilastoja suomalaisten Neuvostoliiton-kävijöiden jakautumisesta eri matkakohteiden kesken ei valitettavasti ole käytettävissä. Suosituimmat kohteet - suurimman silloisen matkanjärjestäjän mukaan - ovat olleet Leningrad, Moskova, Tallinna, Jalta ja Sotši.
Neuvostoliiton suosio matkakohteena oli huipussaan vähän ennen sosialismin romahtamista. 1980-luvun lopulla maassa vieraili noin 300 000 suomalaista vuosittain. Tästä määrästä noin viidennes (lähes 60 000) suuntasi Neuvostoliiton "etelänmatkoille" Sotšiin, Jaltaan, Odessaan, Tbilisiin sekä muualle Mustallemerelle ja Kaukasiaan.
Lähteet:
Matkailijan ihmeellinen maailma : matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme. SKS, 2004
Matkailusilmä 1/1984 [useita...
Suomen kansallisbibliografian Fennican mukaan Ludovico Arioston runoelmaa "Orlando Furioso" ei ole suomennettu kokonaan. Ainoa katkelma, joka teoksesta on suomennettu on julkaistu todellakin "Maailman kirjallisuuden kultainen kirja" -sarjan (WSOY, 1945, toim. Tyyni Tuulio) kuudennessa osassa. Kyseinen osa esittelee Italian kirjallisuutta ja löytyy luetteloista myös nimellä "Italian kirjallisuuden kultainen kirja".
"Maailman kirjallisuuden kultainen kirja. Italian kirjallisuuden kultainen kirja" -teoksen sisältö on luetteloitaessa "avattu" esimerkiksi Pirkanmaan kirjastojen Piki-tietokantaan (ks. linkki alla). Etsi luettelosta ensin teoksen tiedot teoksen nimellä ja klikkaa sitten auki kohta "näytä sisältö/kappaleet". Näin saat listan...
Rantanplanin taustaa käsitellään ainakin Lucky Luke -albumissa Daltonit pääsevät hoitoon (Otava 1977). Sen mukaan tämä lännen tyhmin koira olisi monirotuinen: sen itsensä kertoman mukaan "isällä oli pitkä punamusta turkki" ja äiti oli "pieni ja karvaton". Myöhemmin Rantanplan muistelee pikkuveljensä olleen "tosiaan perheen ensimmäinen kiinanpalatsikoira", joten ilmeisesti geenipooli oli varsin kirjava.
Ranskankielisen Wikipedian mukaan (http://fr.wikipedia.org/wiki/Rantanplan) Rantanplan olisi saksanpaimenkoiran ja vinttikoiran risteytys, mutta tiedon alkuperää ei mainita. Pienikokoisia ja niukkaturkkisia vinttikoiria on toki olemassa, joten ehkäpä tämä päätelmä on tehty noiden Rantanplanin omien muistelmien pohjalta. Dargaud-kustantamon...
Arabian tuotteista on julkaistu paljon kirjallisuutta. Satakirjastojen verkkokirjastosta kirjoja voi hakea asiasanoilla Arabia ja tuoteluettelot. Netissä on myös liikkeitä, jotka myyvät ja ostavat vanhoja astioita. Tässä pari linkkiä liikkeisiin:
http://www.astiataivas.fi
http://www.wanhatkupit.fi
Kyseessä on varmaan Bertin päiväkirja-sarja (Jacobsson, Olsson, joka sopisi ehkä paremmin vähän vanhemmalle pojalle. Sarja on myös aika vanha, eikä sitä välttämättä ole enää saatavilla kaikissa kirjastoissa.
Tässä olisi muita sarjoja, jotka sopisivat 10-vuotiaalle:
Parvela, Timo: Kepler62 (scifi)
Mäkipää, Jari: Etsiväkerho Hurrikaani (jännitys)
Hulkko, Johanna: Geoetsivät (jännitys)
Larry, H.I.: Zac Power (jännitys)
Kinney, Jeff: Neropatin päiväkirja (koululaishuumori)
Bastis, Stephan: Timi Möhläri (koululaishuumori)
Hei,
Radioamatööriwikin (https://wiki.sral.fi/wiki/Hilavitkutin) mukaan kyseessä olisi "Hieman epämääräinen, omituinen tai monimutkainen laite, jonka käyttötarkoituksesta ei varsinaisesti ole tietoa. Alun perin nimimerkki Ollin pakinoista tuttu sana, jonka alkuperäismuoto lienee ollut hilavitkuttaja."
Selaisin Ollin pakinakokoelmia, joista ei tuota silmiini osunut. Sen sijaan digitoiduista sanomalehdistä löysin Uusi Suomi lehdestä 22.9.1932 Königswursterhausen-pakinan, jossa esiintyy tuo termi tuossa "alkuperäisemmässä" muodossa 'hilavitkuttaja'. Tässä linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805725?term=hila…
Näin vanhoja sanomalehtiä ei löydy verkosta. Satakunnan kansan vuosikertoja on Porin kaupunginkirjastossa mikrofilmeinä vuodesta 1917 alkaen. Helsingin sanomia kirjastossamme ei ole mikrofilmeinä juuri näiltä vuosilta; sen sijaan sidottuina vuosikertoina niitäkin löytyy. Niitä sanomalehtiä, joita kirjastomme kokoelmassa ei ole mikrofilmeinä, voidaan hankkia kaukolainaksi. Mikrofilmien
kaukolainaus maksaa 3 mk/rulla. Kirjastossa on mikrofilmien lukulaitteet, joilla voi ottaa artikkeleista kopioita (2 mk/kopio).
Ilmeisesti kyseessä on Grimmin veljesten satu 'Vanha vaari ja pojanpoika'. Satu löytyy mm. kirjasta 'Grimmin sadut', jota voit kysellä lähimmästä kirjastosta.
Nummi-Pusulan kirjaston aineistotietokannasta ( http://nummi-pusula.kirjas.to/ ) löytyi yksi hevosaiheinen cd-rom, mutta se ei ole peli. Cd-romin nimi on "Hevostyttö". Mikäli haluat, voit kysyä kirjastosta mahdollisuutta tilata kaukolainaksi hevosaiheisia peliromppuja. Tässä on joitakin esimerkkejä, joita löytyy ainakin pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kokoelmista ( http://www.helmet.fi/ ):
Barbie horse adventures : the ranch mystery (Vivendi Universal Games, 2003)
Prinsessa Sissin ensimmäinen suuri seikkailu (Young Genius cop. 2001)
Rosemond Hillin perintö ( Elävät kirjat, 2002)
Unelmahevonen (Softmei, 2000)
Kun etsitään lukuvinkkejä 70-vuotiaalle mieshenkilölle, on Väinö Linna hyvä aloitus, koska päästään heti laadukkaan kirjallisuuden pariin. Jos Kalle Päätalo herättää lukijan kiinnostuksen, riittää hänen teoksiaan kirjaston hyllyissä moneen lainauskertaan. Päätalon Iijoki-sarja kertoo maaseudun elämästä. Jos pitää eräkirjoista, on esim. seuraavilta kirjailijoilta paljon kirjoja: Veikko Haakana, A. E. Järvinen ja Leevi Karsikas. Jos taas sotakirjat miellyttävät: Esa Anttala ja Reino Lehväslaiho ovat kirjoittaneet paljon kirjoja. Maaseutua ovat kuvanneet mm. Veikko Huovinen, Simo Hämäläinen, Arto Paasilinna, Mauri Paasilinna, Harri Tapper ja Heikki Turunen. Kirjaston tietokantaan voi myös itse tehdä haun ja kirjoittaa Asiasana-laatikkoon...
Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kaukolainauskäytännöstä on tietoa internet-sivulla www.lib.hel.fi. Sivun oikeassa yläkulmassa on otsake Hakemisto, jota klikkaamalla avautuu aakkosellinen hakusana-hakemisto. K-kirjaimen alta löytyy hakusana Kaukopalvelu. Täällä on kerrottu kaukolainauksen yleiset periaatteet ja maksut. Kaukolainaksi tilataan vain sellaista aineistoa jota ei ole ollenkaan pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa. Sivulla on myös kaukopalvelulomake asiakkaille. Lomakkeen voi siis täyttää suoraan verkossa, kaukolainapyynnön jättäminen ei välttämättä edellytä käyntiä kirjastossa.
Tarkoitatkohan laulukaskasta? Laulukaskaita on olemassa eri lähteistä riippuen noin 1500-4000 eri lajia, jotka elävät pääasiassa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Laulukaskaiden toukat elävät maan alla ja saavat ravintonsa kasvien juurista. Toukat viettävät maan alla useita vuosia, ennen kuin ne kehittyvät täyteen mittaansa aikuisiksi kaskaiksi ja nousevat maan pinnalle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tavataan niin sanottua seitsentoistavuotiskaskasta, jonka kehittyminen kestää 17 vuotta, minkä ajan se viettää miltei kokonaan maan alla. Tämän lajin kaskaat ovatkin tunnettuja periodisesta kuoriutumisestaan, sillä niitä tavataan vain kerran 13 tai 17 vuodessa suurina parvina.
Lähteet:
Maailman eläimet. Selkärangattomat. (Tammi, 1989)...
Herrasväen asuinpaikat -verkkosivusto http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/ kertoo, että kartanoasutus syntyi kun piru kantoi uusia tulokkaita, ruotsalaisia, kuormavitassa selässään. Kuormavita hajosi Penkkimäenrinteeseen ja ruotsalaiset levisivät Joroisten pitäjään.
Kartanot ovat syntyneet Suomessa 1600-luvulla. Kruunu luovutti rahapulassa läänityksiä ja lahjoituksia aatelisille sotilas- tai siviilivirkamiehille. He saivat alueeseensa veronkanto-oikeuden ja heidän asuinkartanoaan kutsuttiin säteriksi.
1600-luvun lopussa luotiin rustholli- eli ratsutilalaitos, jossa tiettyjen talonpoikaistalojen oikeudeksi ja velvollisuudeksi annettiin ratsukon varustaminen Ruotsi-Suomen armeijaan. Ratsukkoa vastaan he saivat verohelpotuksia....
Ainoa suomenkielinen lähde, josta onnistuin kaivatun Gabriela Mistralin runon löytämään, on niinkin proosallinen teos kuin Moninaisuus luovuutemme lähteenä : Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission raportti (Otava, 1998), jossa sitä on käytetty Lapset ja nuoriso -aiheisen luvun mottona. Runon nimi on Tänään, suomentajaa ei ole erikseen mainittu; kenties käännös on raportin suomentajan, Susan Heiskasen työtä.
Nobelin kirjallisuuspalkinnostaan huolimatta Mistralia on suomennettu todella vähän; erilaisista runo- ja kirjallisuusantologioista löytyy kymmenkunta yksittäistä runoa.
"Amanuenssi, alun perin kirjuri, joka kirjoitti sanelun mukaan, latinan sanasta ãmanuensis, saatu sanonnasta servus ã manu, sananmukaisesti orja käsillä, käsillä oleva orja, käytettävissä oleva orja. Siitä otettiin ã manu, käsillä, johon liitettiin pääte -ensis, jollekin, johonkin kuuluva." - Veijo meri: Sanojen synty (2002)
Pääset Opettaja-lehden verkkosivuille seuraavasta osoitteesta:
http://www.oaj.fi. Valitse linkki Opettaja-lehti ja sieltä sitten
ilmoituksetkin jo löytyvät.
Kitaron säveltämä "Caravan" laulusolistina Pages tai Richard Page löytyy cd-levyltä Kitaro: "Noah's Ark". Yleisradion Fono-tietokannan mukaan laulun alkuperäisen sanoituksen on tehnyt Moko Nanri. Samalla levyllä on myös kappaleen instrumentaalinen esitys nimellä "Caravansary". Finna-hakupalvelun mukaan "Noah's Ark" -cd-levy löytyy tällä hetkellä Espoosta Ison Omenan ja Sellon kirjastoista.
Mainittakoon, että "Caravanista" on myös suomenkielinen versio. Sen nimi on "Unten erämaa". Suomenkieliset sanat on tehnyt Juha Vainio.
Yleisradion äänitetietokanta Fono.fi: http://www.fono.fi/
Finna-hakupalvelut: https://finna.fi/
Tietoa Finnasta: https://finna.fi/Content/about
Kysyin asiaa kahdelta teatterihistorian asiantuntijalta. Molemmat olivat sitä mieltä, että tällaista kilpailua ei suurella todennäköisyydellä ole koskaan pidetty. Tarinan syntyajankohdasta on vaikea sanoa mitään varmaan. Toinen asiantuntijoista piti todennäköisenä, että tarina on syntynyt paljon Ida Aalbergin kuoleman (1915) jälkeen ja epäili, että ehkä joku pakinoitsija olisi saattanut kynäillä tarinan, jossa kisataan maailman kauneimmista lauseista.
