Runon nimi on Satu ja sen on kirjoittanut Lauri Pohjanpää (1889-1962). Runo löytyy ainakin seuraavista teoksista:
Pohjanpää, Lauri. Lastenrunoja. 1962.
Tämän runon haluaisin kuulla 3. Toimittaneet Satu Koskimies ja Juha Virkkunen. Tammi, 2000.
Kyseessä saattaisi olla Erwin Moserin kirja Lumimies, joka on ilmestynyt vuonna 1988. Siinä on tarina Mäyrän luolassa, jossa on savuava piippu. Hiiret ovat Manne ja Vili - toinen on ruskea, toinen harmaa. Hiirillä on hoikat, pitkät jalat ja kädet.
Manne ja Vili -sarjassa ilmestyi myös kolme muuta kirjaa: Lentävä hattu, Puunrunkotalo ja Suuri sieni. Kaikki kirjat ovat melko pienikokoisia.
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että Nastolassa sijaitsevan kylän nimellä ”Villähde” on kaksi mahdollista alkuperää. Se perustunee ruotsinkieliseen nimeen ”Villähtis”. Alkuosa saattaisi olla viitata sanaan ”villi” merkityksessä ’rajusti pulppuava, aina vuotava’. Toisaalta vanhojen lähteiden mukaan nimi on saattanut olla alun perin ”Viljonlähde”. ”Viljo” taas merkitsisi ’kylmää, koleaa’. Nimen loppuosan kuvaamaa lähdettä ei ole pystytty paikallistamaan, mutta ehkä siellä on tosiaan joskus sijainnut rajusti pulppuava tai kylmä lähde.
Osoitteesta http://www.vaasa.fi/satama pääset katselemaan laivavuoroja väleillä Vaasa-Uumaja ja Vaasa-Härnösand (varsin lähella Sundsvallia). Suoraa yhteyttä Sundsvalliin en löytänyt, Poriin kai on ollut sellainen suunnitteilla, mutta ei liene toteutunut...
Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa teokset, jotka selvittelevät vanhoja käsialoja, sijaitsevat
joko sukututkimuskirjallisuuden joukossa lk. 99.3 tai kirjoitustaidon historiassa lk. 00.1 ja
00.109.
Tässä muutamia esimerkkejä: "Vanhat käsialat ja asiakirjat" (lk. 00.1), "Vanhojen käsialojen
lukukirja" (lk. 00.109) ja Arontaus, E.: "Askel sukututkimuksen pariin: wanhan käsialan opas"
(lk. 99.3).
Joitakin vinkkejä voit saada nettisivuilta romanien kirjoittamista kirjoista
http://www.tampere.fi/kirjasto/lapset/mustalai.htm
sekä saamelaisesta kirjallisuudesta http://www.rovaniemi.fi/lastenpohjoinenkirjasto/
http://www.rovaniemi.fi/lapinkirjailijat/
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsinkielisiltä sivuilta löytyy IT-terminologian suomi-ruotsi-englanti -sanalista, tästä osoitteesta:
http://kaino.kotus.fi/www/ordlistor/dataordlista.html
Kirjailija on Roger Hargreaves. Muita hahmoja ovat mm. Ammu, Ärjy ja Hirnu. Näitä kirjoja ei ola saatavilla enää pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista, mutta kirjailijan suomen- ja englanninkielisiä teoksia saa tilattua kotikirjastoon kaukolainaamalla.
Helmet-haun lyhyeen tietoon on merkitty Hoitotieteen perusteet / Sirkka Lauri, WSOY, 1999, mutta kun tietue klikataan auki painosmerkinnästä selviää, että se sisältää myös vuoden 2001 painoksen. http://www.helmet.fi/record=b1363591*fin
Kirjasta on otettu uusi painos vielä vuonna 2007, mutta siihenkään ei ole tullut muutoksia. Kirjan ISBN numero on siinä myös sama: 9510242047
Siikajokilaakso-lehdessä 17.9.2007 (s. 4) on julkaistu Sari Junnonahon artikkeli "Rantsilan kirkon edustalla on piiskapuu". Sen mukaan piiskauspuu on Rantsilan kirkon lähettyvillä sijainnut kuiva mänty, joka on sittemmin kaadettu.
Samassa jutussa kerrotaan myös, että Sipolassa Punkerin kankaan saarnahuoneen lähettyvillä on ollut piiskapuu, johon vääryyden tekijät on sidottu heitä on rangaistu rikoksensa mukaan määrätyllä määrällä raipaniskuja.
Vanhojen kirjojen saatavuus on jokseenkin vaihteleva. Joskus syynä saattaa olla se, ettei yksinkertaisesti kirjaa ole ilmestymisaikanaan katsottu kelvolliseksi kirjastoon: menneinä aikoina oli aika tiukka seula siinä, mitä kirjaston kokoelmiin hyväksyttiin. Aikoinaan kirjastonhoitajien ohjenuorana toiminut ”Arvosteleva luettelo suomenkielisestä kirjallisuudesta” 1923 (Valtion kirjatoimisto, 1923) luonnehtii Suen teoksella olevan kirjallisia ansioita, mutta ”[s]opimattomaksi kirjastoihin tekee teoksen kuitenkin ennen muuta siinä esiintyvät räikeät kuvaukset kaikenlaisista julmuuksista ja rikoksista” (s. 126). Luultavasti tuon arvion perusteella teosta ei ole juuri hankittu ilmestymisaikanaan kirjastoihin, eikä siitä ole tullut koskaan uutta...
"Minä olen kuolema"-runoilija on Tuomas Anhava. Runo ilmestyi ensimmäisen kerran Anhavan kokoelmassa 36 runoa (Otava, 1958). Se sisältyy myös Anhava-valikoimaan Runot 1951-1966 (Otava, 1967).
Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kaksi mainiota kirjaa:
Parantainen, Raija:LORUPUSSI (1990); sekä Välimäki, Varpu: UUSI LORUPUSSI (1995).
Molemmista teoksista löytyy sekä loruja, jäljennettäviä kuvia, että vinkkejä loruleikkeihin. Kirjat voit varata puhelimitse 558 47342.
Molempia kirjoja löytyy ainakin tällä hetkellä pääkirjastomme lastenosastolla.
Muitakin lorukirjoja voi toki hyödyntää lorupussin sisällöksi. Halutessasi voit kokeilla hakua asiasanalla "lorut" verkkotietokannastamme osoitteessa http://www.ouka.fi/kirjasto/intro/ .
Piti tutkia vähän nettiä ja yrittää löytää "vertaissuosittelijoita"
Lukemista voisi löytää mm. Kirjavinkeistä https://www.kirjavinkit.fi/hakemisto/
Hakemistossa kirjat on jaettu eri aihealueiden mukaan esim. dekkareihin, klassikoihin, rakkauteen ja seikkailuihin.
Kirjakone https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/03/lukemista-vailla-anna-kirjakoneen-auttaa
on kirjojen suosittelupalvelu, jossa ensin kuvataan mihin lukemista halutaan esim. Bussiin, viikonlopuksi tai koko elämän ajaksi.
Kirjasammossa https://www.kirjasampo.fi/ vinkkejä esittelevät sekä ammatti- että amatööri-lukijat.
Viisikymppisenä kirjastotätinä pidän mm. Lars Keplerin, Reijo Mäen, Maj Sjöwall & Per Wahlöö, Peter Jamesin ja Åsa...
Kyseistä elokuvaa ei ole tiettävästi koskaan julkaistu tallenteena eikä sitä ole näin ollen saatavana myöskään esimerkiksi kirjastoista lainattavaksi.
Elokuvasta on Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa filmikopio, jota on mahdollista tulla katsomaan ennalta sopien koronarajoitukset huomioiden. Katselu on maksullista.
Elokuva on näytetty YLE TV2:ssa kolmesti, vuosina 1987, 1994 ja 1996.
Romaanin pohjalta tehty radiokuunnelma on kuunneltavissa YLE Areenan kautta.
Hirtettyjen kettujen metsä (1986) Elonetissä.
Verkon urbaanin sanakirjan mukaan sanalla "keila" on muutamia merkityksiä. Yksi niistä on tyhmä tai yksinkertainen ihminen.
https://urbaanisanakirja.com/word/keila/
Wikipedian nettislangi-sanakirjan mukaan taas: "Keila tarkoittaa näin internet maailmassa huono tasoista pelaajaa, joilla ei ole peliälyä."
https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Nettislangi
Tällaisille uudemmille kansan suussa syntyneille sanoille ei useinkaan löydy tiettyä lähdettä tai syntyhistoriaa. Ne leviävät myös verkossa. Mahdollinen selitys voisi olla keilan yksinkertainen olemus, se seistä tönöttää mykkänä paikallaan ja osaa vain kaatua.
Runoutta "erilaisuudesta" (joka on varsin laaja käsite) ja vammaisuudesta löytyy varmasti yllin kyllin - ongelmana on oikeiden runojen löytäminen! Sellaista runotietokantaa, josta tietyn aihepiirin yksittäisiä runoja voisi etsiä, ei nimittäin vielä ole olemassa (suunnitteilla kyllä). Ja kokoelmiakin on asiasanoitettu vasta 1990-luvulta lähtien. Tästä johtuen uudehkoja vammaisten itsensä kirjoittamien runojen ja proosatekstien antologioita löytyy helposti, esim.:
Hiljaiset silmät-satakuntalaisten kehitysvammaisten runoja (1991)
Unelmat ja pelot kasvavat lähekkäin (1997)
Pisaroita-vammaisten runoantologia (1978)
Laitinen, Eeva-Liisa, Pyörätuolipiruetti (1990)
Jos jokainen putoaisi paikaltaan (1982)
Me elämme-vammaisantologia (1976)...
Seuraavanlaisia teoksia löytyi LINDAsta eli yliopistokirjastojen kokoelmatietokannasta. Voit tarkistaa teosten saatavuuden lähikirjastostasi. Tarvittaessa voit myös tilata ne kaukolainaksi:
Päiväkerhotyö 25 vuotta. [Keuruu] : Keuruun seurakunta, [1991]
Uotinen, Anneli.
Päiväkerho 20 v. / [julk.] Vantaan seurakunnat ; [haastattelut: Anneli Uotinen] ; [kuvat: Pekka Nieminen, entisten ja nykyisten työntekijöiden albumit] ; [toteutus: Vantaan seurakuntien tiedotustoimisto] ; [piirrokset: Maria Sohkanen...et al.]. [Vantaa] : Vantaan seurakunnat, 1988
ISBN (nid.).
Malkavaara, Erkki.
Täti, piirrä Jumala! : puoli vuosisataa seurakuntien päiväkerhotyötä Tampereella / Erkki Malkavaara. [Tampere] : [Tampereen evankelis-luterilaiset seurakunnat], 2000...
Kirjan tarkoituksena lienee viihdyttää lukijaa. Tarkoituksena on myös kuvata nuorten elämää ja siihen liittyviä asioita, perhettä, ystävyyssuhteita ja muuttoa uudelle paikkakunnalle. Kirjan syvällisempi ajatus on kaiketi siinä, että jokaisen pitäisi rohkeasti uskaltaa olla oma itsensä eikä pidä taipua muiden painostukseen.
Kustantajan esittelyssä sanotaan näin:
"Ei Rebekan perhe ihan tavallinen olekaan: isä on pappi, äiti koiria kasvattava taidemaalari, isoveli Mooses haluaa maailmankuuluksi kitaristiksi ja ehtiväiset pikkusiskot Selma ja Saimi joutuvat pulaan tuon tuostakin. Uudella paikkakunnalla Rebekka tuntuu olevan muidenkin kuin hänet yllättäneen kesäprinssin mielestä outo lintu. Häntä ei hävetä leikkiä pikkusiskojen kanssa, hän...
