Ilmeisen vaikeaa se taitaa olla. Hyvin toimiviksi koettuja ohjeita ei löytynyt. Tällaisia neuvoja kannattanee kokeilla: kulhollinen etikkaa kirjan lähelle tai tuuletus kirja pystyasennossa sivut levällään.
Olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana yleisessä kirjastossa, mikäli olet suorittanut kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomitutkinnon ammattikorkeakoulussa. Käytännössä suurin osa kirjastonhoitajan vakansseista edellyttää alempaa korkeakoulututkintoa sekä vähintään 60 opintopisteen laajuisia kirjasto- ja informaatioalan opintoja. Uusi kirjastolaki jättää kuitenkin paljon tulkinnan varaa rekrytoijalle, sillä selkeitä koulutuskriteerejä kirjastoalalle ei enää oikeastaan edes ole. Tästä johtuen myös kirjastonhoitajan vakansseihin voi tehtävänkuvasta riippuen liittyä hyvinkin erilaisia vaatimuksia.
Laki yleisistä kirjastoista (29.12.2016/1492) määrittelee työntekijöiden osaamisvaatimukset seuraavalla tavalla: "Yleisellä kirjastolla...
Esim. Helsingin Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Lääketieteen koulutusohjelmaan näyttää kuuluvan seuraavia kieliopintoja: Äidinkieli 4,0 op, Toinen kotimainen kieli 3,0 op, Vieras kieli 3,0 op, joten myös ruotsin kieltä opiskelllaan. Toisen kotimaisen kielen opintoja liittynee myös toisten suomalaisten yliopistojen lääkärinkoulutusohjelmaan. Näin ollen lääkäriksi ei voi opiskella Suomessa tuntematta lainkaan ruotsin kieltä. Kysy tarkemmin esim. Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan kansliasta, puh. (09)1911.
Eri lääkärikeskusten nettisivuilla voi asiakas etsiä sopivan kielitaidon omaavaa lääkäriä, esim. Etsi lääkäri-palvelu http://www.etsilaakari.fi/
Täten voidaan päätellä, että lääkäreiltä odotetaan kielitaitoa....
Hei!
HelMet-verkkokirjastosta löytyy melko runsaasti Hämeen historiaa, perinteitä ja kulttuurihistoriaa käsittelevää aineistoa. Hae asiasanalla "häme" tai "hämäläiset".
http://www.helmet.fi/
SKS:n arkistot ja kirjasto tarjoavat tietopalvelua muun muassa perinnetieteiden ja kulttuurien tutkimuksen alalta. Lisätietoa alla olevasta linkistä:
http://www.finlit.fi/palvelut/tietopalvelu.htm
SKS:n verkkoaineistot:
http://www.finlit.fi/aineistot/verkkoaineistot.php
Tampereen yliopiston perinnearkisto säilyttää äänitteitä, valokuvia, äänilevyjä, soittimia sekä käsikirjoituksia, joista saattaa olla sinulle hyötyä tutkimustyössäsi.
http://www.uta.fi/laitokset/mustut/arkistosivut/kokoelma.htm
Kirjan oikea nimi on Neuvostoliitto suomalaisten silmin. Se löytyy vielä Mikkelin pääkirjaston varastosta, ja haetaan sieltä tarvittaessa lainaan tai kaukolainaan. Poistettavia kirjoja ei voi varata ennakolta ja koska tuo kirja on siirretty varastoon niin ei sitä olla poistamassa.
Kirjaa voi kysellä www.antikka.net, siellä se on ostettavissa ,hinta on 5e
Eeva-Liisa Mannerin ja Salvatore Quasimodon yhteyksistä ei ole kirjasto- ja tietokantahauissa tullut esille mitään. Oletus vaatinee varsinaisen tutkimuksen eli aineiston läpikäymisen. Eeva-Liisa Mannerin lyriikasta on paljonkin tutkimuskirjallisuutta, tässä muutamia:
HÖKKÄ, Tuula, Mullan kirjoitusta,auringon savua : näkökulmia Eeva-Liisa Mannerin runouteen ja sen modernistisuuteen, 1991
ITKONEN, Matti, Zenit - ulkoisesta sisäiseen, 1994
MATTILA, Pekka, Anomalioiden osuus Eeva-Liisa Mannerin lyriikassa 2, 1974
RUNOSTA runoon : Suomalaisen runon yhteyksistä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan, 2004
HÖKKÄ-MUROKE, Tuula, Eeva-Liisa Manner, parabeelien lyyrikko, 1981
SUSPIROS,SOSPIRI : tutkielmia ja esseitä Eeva-Liisa Mannerin...
Aiheesi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kysymykseesi ei ole ollenkaan helppo vastata. Onhan sanottu, että jokainen kirjailija kirjoittaa omasta elämästään, vaikka aihe olisi näennäisesti etäinenkin. Sikäli siis melkeinpä minkä tahansa kaunokirjallisen teoksen voisi määritellä traumafiktioksi, joka tavalla tai toisella perustuu kirjoittajan kokemuksiin. Toisaalta, mitä suorempi yhteys tekstillä on kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, sitä herkemmin teos ehkä luokitellaankin pikemmin henkilöhistoriaan kuin kaunokirjallisuuteen.
Ehkäpä sinun kannattaisikin lähestyä aihetta tutkimalla kirjailijoiden elämäkertoja ja etsimällä niistä viittauksia siihen, millä tavoin ja missä yhteydessä mikin teos on syntynyt. Aika yllättävätkin teokset...
Etsitty kirja on Seppo Porvalin kokoama Ritarit ilman ristiä (Apali, 2006). Siinä esitellään 83 Mannerheim-ristin saajaksi esitettyä sotilasta, joille tätä kunniamerkkiä ei kuitenkaan myönnetty.
Kirjasto ottaa vastaan lahjoituksia sillä ehdolla, että mikäli tarvetta lahjoitetulle kirjalle ei ole, kirjasto voi myydä tai lahjoittaa sen edelleen.
Kokoelmiin ei oteta kaikkia kirjoja, ainoastaan sellaista, jolle on käyttöä. Jos kirjaa löytyy jo runsaasti kirjaston kokoelmasta tai kyseessä on vanhentunut tietokirja, ei silloin sille ole tarvetta. Myöskään Valittujen Palojen Kirjavalioita ei oteta kirjaston kokoelmaan.
Sellon kirjaston yhteystiedot:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Sellon_kirjasto/Yhteys…
Kirjailija Kari Hotakaisesta (s. 9.1.57) löydät tietoja Ritva Aarnion ja Ismo Loivamaan toimittamasta kirjasta Kotimaisia nykykertojia (1997). Kysy kirjaa lähikirjastostasi. Internetin kautta ei toistaiseksi tästä aiheesta tietoja löydy.
Kannattaa myös lukea Kari Hotakaisen romaani Klassikko - omaelämäkerrallinen romaani autoilevasta ja avoimesta kansasta. Sisältää päiväkirjan Oli ilo elää, mutta vaikea vaieta: merkintöjä vuosilta 1976-1990.(1997). Vaikka kirja irvaileekin julkkisten itsetilityksillä ja kaiken paljastavilla omaelämäkerrallisilla romaaneilla, siinä on silti totta toinen puoli.
Suomalaisia kauhukirjoja ovat kirjoittaneet mm. Rick Hautala, Boris Hurtta, Kari Nenonen, Maarit Verronen (Älä maksa lautturille). Kannattaa myös tutustua teokseen "Viiltokuvia", jossa on suomalaisia kauhukertomuksia.
Aiheestasi löytyy mm. seuraavia teoksia:
Kaisti, Riikka: Kalmarin unionin ajan kirkollisesta elämästä--Turku ja Kalmarin unioni - pohjolan suurvalta ja heräävä leijona--näyttely Turun tuomiokirkkomuseossa 13.6.1997-30.9.1998 // Nuorteva, Jussi: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640, [Suomen historiallinen seura], [Helsinki], 1997 // Palola, Ari-Pekka: Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika--Turun piispat 1412-1460, Suomen kirkkohistoriallinen seura, Helsinki, 1997 // Monta tietä menneisyyteen, toimittajat: Leena Rossi ja Hanne Koivisto, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, Turku, 1995 // Murroksia, toimittaneet Mika Kantola, Juha-Pekka Lehtonen, Markku Liuskari, [kirjoittajat: Risto Alapuro ... et al.] ,...
Yhdistyksen kirjanpitoon liittyvää aineistoa voit hakea esim. Helsingin kaupunginkirjaston Plussa-aineistohaulla (http://www.lib.hel.fi/plussa). Valitse tarkennettu haku, ja siinä asiasanoiksi järjestöt ja kirjanpito.
Aihetta käsittelevät esim. teokset Arto Kuusiola: Yhdistyksen kirjanpito, tilintarkastus ja taloudenhoito (2. uud. painos 1998), Herman Nurminen: Järjestöjen uusi tiliopas (1998) sekä Johanna Perälä: Yhdistyksen ja säätiön tilinpäätös (3. uud. painos 1998). Teosten saatavuuden voit tarkistaa Internetistä, mikäli kuntasi kirjaston aineistohaku löytyy Mainio-kirjastotietokannasta (http://mainio.kirjastot.fi).
Netissä olevan vapaan tietosanakirjan Wikipedian sivuilta löytyy suomenkielinen artikkeli Titanicista osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/RMS_Titanic . Lisäksi löydät seuraavalta kotisivulta luotettavaa tietoa Titanicista: http://www.iitti.fi/ylaaste/kausa/ljaaskelainen/etusivu.htm .
Sitaatti on Robertson Daviesin romaanin Velho mieheksi sivulla 119. Tämän sitaatin suomentajaa ei kerrota, toisin kuin joittenkin muitten runojen kääntäjät, liekö sitten Marja Alopaeuksen itsensä suomentama. Kävin läpi kaikki HelMet-kirjastojen kokoelmien Emily Dickinson –suomennokset lukuun ottamatta Aila Meriluodon Kimeä metsä –kirjaa, jossa on joitakin Dickinsonin runoja, sitä kun en löytänyt. Tätä runoa ei ollut missään.
Kaarina Helakisan teksti Peltipurkkilauluun löytyy esimerkiksi runokokoelmasta Annan ja Matiaksen laulut : Kaarina Helakisan lastenrunot vuosilta 1966-1988 (Otava, 1988), mutta Jukka Jarvolan sävellystä en valitettavasti onnistunut löytämään yhdestäkään nuottijulkaisusta.
Olisiko kyseessä Irja Salla (oik. Taju Sallinen)? Hän oli stipendiaattina Saksassa heinäkuusta 1943 tammikuuhun 1944 ja julkaisi kokemustensa pohjalta kaksiosaisen teoksen, Rakkautta raunioilla: Matkapäiväkirja (WSOY 1944) ja Hävityksen keskellä: rakkautta raunioilla 2 (WSOY 1947). Aiheesta on julkaistu ainakin Hiidenkivi-lehden numerossa 1/2006 Katri Kivilaakson artikkeli otsikolla "'On kuin puhuisin tyhjyyteen' : Irja Sallan matkapäiväkirja sotaa käyvästä Saksasta". Em. kirjat löytyvät myös Sallan vuonna 1967 julkaistujen Koottujen teosten osista neljä ja viisi.
Irja Salla Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Irja_Salla.
Uusi suomalainen nimikirja. Otava 1988, s. 902 tietää seuraavaa:
Vasankari. Nimi on tunnettu sukunimenä Kalajoella, Jossa "Vasankari" on tavattu paitsi luontonimenä (ollut aiemmin saari, nykyisin mannerta), myös talon (1563) ja kylännimenä. Kalajoen käräjillä on kirjoihin merkitty Simon Erichsson Wassankari 1668. Kalajoella on myös "Vasanneva" ja "Vasanoja", joihin "Vasankari"nkin nimi liittyy. Luontonimessä aiheena lienee hirvenvasa. Sukunimeksi nimi on ilmeisesti otettu talonnimestä. Myös "Vasanoja" on käytössä sukunimenä. (Henric Wasanoja 1801 Kalajoki).
