Anne Saarikallen ja Johanna Suomalaisen kirjassa ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” sanotaan näin:
Jonna on yksi Johannan monista lyhentymistä ja täten senkin taustalta löytyy Johannes ja merkitys ”Jumala on armollinen”. Suomenkieliseen almanakkaan Jonna otettiin vuonna 1984. Jonna oli Suomessa erittäin harvinainen nimi 1960-luvulle saakka. 1970-luvulla nimi yleistyi nopeasti.
Kristiina on suomalainen kirjoitusasu nimestä Kristina, latinan Christiana. Nimet ovat naispuolisia vastineita miehen nimelle Kristian, jonka pohjana ovat kreikan ja latinan ”kristittyä” tarkoittavat sanat. Nimen sukulaisia ovat esim. suomen Kirsi, Kirsti, saksan Christa, Christel ja Krista, englannin Christine ja Chris sekä skandinaaviset Kerstin, Kirsten,...
Kaari Utrio on paitsi historiallisten romaanien kirjoittaja, myös tietokirjailija. Kummaltakohan suunnalta mahdat asiaa lähestyä?
Tietokirjailijana hän on käsitellyt erityisesti naisen sekä lapsen ja perheen historiaa, esim. Eevan tyttäret (1984), Kalevan tyttäret : Suomen naisen tarina (1986),Familia: eurooppalaisen perheen historia 1-6 (1995-1997) tai Bella donna: kaunis nainen kautta aikojen (2001).
Utriosta kerrotaan mm. kirjoissa Kotimaisia naistenviihteen taitajia (1999), Tarkka: Suomalaisia nykykirjailijoita (2000), Sain roolin johon en mahdu (1989). Näissä mainitaan esim. teokset Pirita, Karjalan tytär ja Aatelisneito, porvaristyttö sekä Sunneva -kirjat alkutuotannosta. Uuden vaiheen tuotannossa aloitti Isabella, myös Vendela ja...
Ainakin seuraavat kaksi kirjaa sisältävät erityisesti liikunnallisia virikkeitä vanhuksille:
Beysclag, Renate: Ikäihmisten liikuntaa leikkimielisesti. Edita, 1996.
Stenberg, Marjo: Meidän kodin jumppahetki: periaatteita ja ideoita. Sopimusvuorisäätiö, 1994.
Kirsti Koivulalla on useita kirjoja, joissa on virikkeitä eri ikäisille. Esim. kirjassa Myötätuulta tupaan : ohjaajan kirja, on myös liikunnallisia virikkeitä erilaisten sanaleikkien ja visailukysymysten lisäksi.
Toinen Kirsti Koivulan kirja, jossa on virikkeitä vanhuksille, on Iltamme iloksi: ikinuorten virikekirja.
Tässä vielä muutama kirja, joissa on virikkeitä lähinnä muistin aktivointiin:
Kallio, Tarja: Porinakontti: ryhmänohjaajan käsikirja. Lahden lähimmäispalvelu, 2003...
Rekisterinumero ei sinänsä ole tietoa, jota ei voi näyttää. Mutta rajoituksia on saatujen tietojen käytössä.
Rekisterinumeron haltijan tiedot ovat kenen tahansa saatavissa maksullisista palveluista kuten Autorekisterikeskuksesta. Heidän sivuiltaan pääsee Trafin käyttöehtoihin, jossa on kerrottu lainkohdat ajoneuvoliikennerekisteristä annetusta laista sekä käyttäjän oikeudet saamaansa tietoon. Ks.: https://www.autorekisteri.fi/index.php/kayttoehdot/trafin-kayttoehdot
Autorekisterikeskuksen palvelulla on käyttöehdot, joissa on tarkkaan kerrottu palvelun käyttäjän rajoituksista. "Käyttäjä vastaa siitä, että hän ei tallenna, levitä, lähetä tai välitä Palvelussa tai Palvelun kautta tekijänoikeudella, tavaramerkkioikeudella tai muulla...
Kiusaus -sana käyttö suomenkielisissä ruokien nimissä juontanee alkunsa ruotsin sanasta 'frestelse', jonka suomenkielisinä käännöksinä voidaan käyttää sanoja 'kiusaus, viettelys, houkutus'(Studia: suomi-ruosti-suomi, Weilin + Göös, 1997), esim. Janssons frestelse = janssonin kiusaus.
Ruokaa, keittoaitoa tai gastronomiaa ja sen historiaa käsittelevistä kirjoista ei varmistusta em. oletukselle kuitenkaan löytynyt.
'Janssonin kiusauksen' historiasta löytyy monipuolista tietoa Tekniikan viestintä Rahola Oy:n ylläpitämästä ruokasanastosta, johon pääset seuraavasta linkistä http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/ij.html
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja kertoo, että Tuija on luontoaiheinen nimi: tuija (Thuja eli Thya) on sypressikasveihin kuuluva havupuu, jota on sanottu myös elämänpuuksi. Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Tuijan kohdalla nimeen Perpetua ilmeisesti, koska tämän nimen loppu ja siitä saatu Tua muistuttavat Tuijaa. Myös Perpetuan merkitys "kestävä, pysyvä" sopii yhteen tuijan elämänpuu-symboliikan kanssa.
Tässä muutamia runo- ja muistolausekirjoja, toivottavasti niistä löytyy sopiva. Kirjoja on monissa kirjastoissa.
- Päivänlasku / toim. Hannu-Pekka Lappalainen
- Kiitos eilisestä / Eeva Kilpi
- Aika on jäähyväisten: lohdutuksen sanoja suruun / toimittanut Katarina Yliruusi
- Surun sisar on lohdutus / Maaria Leinonen
- Vain unen varjo: kaipuun ja surun runoja / toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki
- Surun sylissä: lohduttavia ajatuksia / toimittanut Merja Pitkänen
Kuolinilmoituksissa on myös muistettava noudattaa tekijänoikeuksia, kirjallisuudesn käyttöön kuolinilmoituksessa voi hakea lupaa Sanastosta, https://www.sanasto.fi/kirjallisuuden-kaytto-kuolinilmoituksessa/.
Näyttää siltä, että Reino Helismaan säveltämästä ja sanoittamasta laulusta ”Päivänsäde ja menninkäinen” on olemassa useita sanoituksiltaan vähän erilaisia versioita, vaikka laulun perusajatus on kaikissa versioissa sama. Tapio Rautavaara on levyttänyt laulun kaksi kertaa (1949 ja 1965), ja myös nämä versiot eroavat vähän toisistaan.
Reino Helismaa kirjoitti ”Päivänsäde ja menninkäinen” –laulun tyttärelleen Yrjö Kokon ”Pessi ja Illusia” –kirjan innoittamana (Pennanen, s. 104). Sen esitti Tuire Orri radio-ohjelmassa ”Heilutellen Helmikuuta” 9.2.1949 (Pennanen, s. 201, 460). Tapio Rautavaara levytti sen ensimmäisen kerran 3.3.1949 (Pennanen, s. 330). Tässä levytyksessä häntä säesti Ingmar Englund kitaralla. Samana vuonna ilmestyi myös...
Vanhat Helsingin Sanomat löytyvät Pasilan kirjastosta mikrofilmattuina. Jos henkilön kuolinpäivä on tiedossa, täytyy selailla lehtiä siitä eteenpäin, sillä listaa kuolinilmoituksista ei ole tarjolla.
Mikrofilmejä pääsee käyttämään Pasilan kirjaston yläkerrassa mikrofilmilaitteella. Tällä hetkellä filmiltä ei saa tulosteita, mutta tarvittaessa ruudulta voi ottaa valokuvia. Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhtey….
Vuoteen 1910 asti Helsingin Sanomat löytyvät digitoituina Kansalliskirjaston sivuilta osoitteesta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titles/0355-2047?display=C…. Vuosien 1911–1920 lehdet on digitoitu myös, mutta niitä pääsee lukemaan vain...
Mm. seuraavista nuottijulkaisuista kappale löytyy. Ensimmäinen on kuoropartituuri, joten jos haluat opetella soittamaan kappaleen, suosittelen mieluummin Suurta toivelaulukirjaa 14. Se löytyy suurimmasta osasta kirjastoja.
Sekakuorolauluja. III / Toimituskunta Titta Lampela, Hanna Remes, Marjukka Riihimäki, Rita Varonen, Reijo Kekki
Julktiedot Helsinki : Sulasol, c2006
Huomautus Partituuri. Kuoropartituuri.
Suuri toivelaulukirja. 14 / Toimittanut Heikki Uusitalo ; nuottitoimitus ja -grafiikka Olli Heikkilä ; taitto ja kuvitus Pirkko Huttunen
Julktiedot Helsinki : F-Kustannus ja Suuri Suomalainen kirjakerho, 2002
Painos 2. p.
Elli-nimen alkuperästä on monia tulkintoja. Sitä voidaan pitää joko Helenan tai Eleonooran johdannaisena. Helena merkitsee kreikan kielellä "loistava", Eleonoora arabian kielellä "Jumala on valoni." Elli voi olla myös lempinimi monelle e-kirjaimella alkavalle naisen etunimelle. Nimi on vanha: se mainittiin jo 1882 kalenterissa. Suosioon vaikuttivat myös Juhani Ahon romaanit Papin tytär ja Papin rouva, joiden päähenkilö oli nimeltään Elli.
Lähde: Saarikalle-Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön.
Jasmin on luontoaiheinen nimi. Jasmiinihan on suosittu hyväntuoksuinen valkokukkainen koristepensas. Kukkasymboliikassa se on herkän kauneuden, viehkeyden ja rakkauden vertauskuva. Nimen juuret johtavat persiaan (yasemin) ja arabiaan (yasamin).
Lähde: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja
Graalin malja viittaa historiallisiin legendoihin ja taruihin, joita on erilaisia. Yhden tarinan mukaan Graalin maljaksi on nimetty malja, josta Jeesus olisi juonut viimeisellä ehtoollisella, toisen mukaan maljaan olisi kerätty Jeesuksen ristillä vuodattama veri. Toisissa tarinoissa Graal olisi muinaiskansojen pyhä, taianomainen esine, jota etsittiin erityisesti keskiajan Euroopassa. Tätä kyseistä maljaa eivät kuitenkaan jälkipolvet ole todistettavasti pystyneet löytämään.
Kun jokin asia on Graalin malja, se tarkoittaa, että se on vaikeasti löydettävissä.
Lähteet:
Mytologian sanakirja, WSOY, 2000.
Genzmer, Herbert; Hellenbrand, Ulrich : Maailman mysteerit : selittämättömiä ihmeitä ja arvoituksellisia ilmiöitä, Gummerus...
Urban dictionary:ssa ( www.urbandictionary.com ) on annettu 'holla back girl' -ilmaisulle useita merkityksiä. Ilmaisu näyttäisi olevan peräisin cheerleader-ryhmistä ja tarkoittavan ryhmänjäseniä, jotka toistavat ryhmänjohtajan sanoja. 'Holla' lienee slangimuoto 'holler'-verbistä, jonka merkitys on 'huutaa', 'ulvoa', 'hoilata' tai 'vasikoida', 'kieliä', 'paljastaa'.
Gwen Stephanin laulussa 'holla back girl' tarkoittanee osapuilleen tyttöä, joka ei pidä puoliaan vaan ottaa vain kaikki haukut ja huonon kohtelun vastaan. Osa Urban dictionary:n kirjoittajista pohtii nimenomaan kyseisen laulun sanoja - sinun kannattaa tutustua tähän kenen tahansa ylläpitämään slangisanakirjaan http://www.urbandictionary.com/define.php?term=holla+back+girl .
Kahden luonnostaan toisiinsa sekoittumattoman nesteen - kuten esimerkiksi öljyn ja viinietikan - seosta kutsutaan emulsioksi. Emulsiossa on useimmiten toisena faasina pooliton ja toisena polaarinen neste. Salaatinkastikkeen tapauksessa öljy on pooliton ja etikka polaarinen.
Emulsion muodostumisen kannalta on olennaista, että ainekset sekoitetaan voimakkaasti keskenään. Jos halutaan saada aikaan pysyvä emulsio, rasvaa lisätään vähitellen muihin aineksiin samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisäksi tarvitaan pienten rasvapisaroiden ja nesteen toisiinsa sitovaa ainetta, emulgaattoria. Kastikkeiden valmistuksessa käytetään tavallisesti kananmunaa, joka sisältää lesitiiniä. Emulgaattoreita ovat myös proteiinit, tärkkelys, sinappi, hienojakoiset...
Elina Karjalaisen Ilmapallossa -runo (alkaa sanoilla "Ilmapallon korista..") löytyy kirjasta Taivastelija. Kirjan sekä siis runon julkaisuvuosi on 1986.
Kysymiäsi kahta muuta runoa emme ole onnistuneet löytämään painetuista lähteistä.
Elefantti -runo puolestaan löytyy ainakin Taikurin hatun lorupankki -blogin sivuilta, ilman tekijätietoja: http://lorupankki.blogspot.com/2008_06_01_archive.html
Runojen hakemiseen ei ole olemassa tuollaista kuvaamasi palvelua, ikävä kyllä! Kirjastossa käytämme hakemiseen erilaisia hakuteoksia kuten Pikku Pegasosta sekä Mervi Kosken toimittamia Lastenrunojen hakemistoa 1 ja 2. Ainoastaan käännösrunoista on olemassa tietokanta, Linkki maailman runouteen, http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Saana nimi tuli käyttöön jo 1890-luvulla, mutta pysyi kauan harvinaisena. Almanakkaan se otettiinkin vasta 1984 ja sijoitettiin tällöin äänteellisen samantapaisuuden takia Sainin pariksi. Juhlapäivä on 17.10. Nimen vähitellen tapahtuneeseen yleistymiseen on arveltu vaikuttaneen Lapin romantiikan ja sinne suuntautuneen matkailun lisääntymisen. Saana tunturi Luoteis-Lapissa on suosittu näköalapaikka ja retkeilukeskus ja jos etunimi Saana tulee tästä, se kuuluu samaan nimiryhmään kuin esim. Inari ja Salla.
Lähde: Lempiäinen, Pentti : Nimipäiväsanat, 1983 ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja, 1999
Molemmista nimistä on kerrottu jo aiemmin tässä palvelussa. Ne löytää kirjoittamalla arkistohakuun sanat 'niina etunimet' tai 'maarit etunimet'.
Tässä kuitenkin vielä tietoa nimistä.
Niina on suomalainen muunnos venäläisperäisestä nimestä Nina, joka on muunnos nimistä Annina ja Anninka, jotka puolestaan ovat Anna-nimen hellittelymuotoja. Anna-nimen lähtökohtana on hepreankielinen nimi Hannah, joka tarkoittaa armoa.
Toisaalta Nina (suomalaistettuna Niina) gruusialaisperäinen nimi, joka pohjautuu Niniven kaupungin kreikkalaiseen nimeen Ninos, assyrian Ninua, Nina.
Läntisessä kristikunnassa Niinaa on pidetty mm. Antonia- ja Christiane -nimisten pyhimysten nimien lyhentymänä.
Niina-nimi tuli Suomessa suosituksi 1970-luvulla. Almanakkaan se...
Kuksan teko-ohjeita löytää: Internetistä, osoitteesta http://gamma.nic.fi/~niny/Kuksa1.html ja kirjoista, esim. teoksesta Köhn: Vuoleminen sekä lehdistä (Taito 3/1996 ja Jahti 3/2002 esimerkkeinä). Pahka on syytä irrottaa ja kuoria keväällä tai kesällä, jolloin puuaines on kosteaa ja notkeaa. Jälkikäsittelyyn löysin useitakin ohjeita: öljyäminen,vahaaminen ja suolavedessä marinointi. Suolavedessä liottaminen ei siis ole aivan välttämätöntä.
Nettihaussa ei tullut esiin mitään selviä trendejä. Osassa sivuja sanottiin ettei keskisormissa ole suosittua pitää sormuksia, koska se ottaa yleensä eniten painoa esim. kassia kantaessa, toisaalla taas että se on suosittu sormi. Sormuksen keskisormessa sanottiin useimmiten tarkoittavan tasapainoa ja vastuullisuutta, oletettavasti koska se on keskellä.
Englanninkielisessä wikipediassa kerrottiin aseksuaalien käyttävän mustaa sormusta oikean käden keskisormessa.
Ikävä kyllä nyt korona-aikaan en päässyt tutustumaan kirjaan Rings : jewelry of power, love and loyalty, jossa voisi olla jotain aiheesta.
