Karttakeskuksen verkkosivuilta käy ilmi, että uusimman Helsinki-Parainen -merikartta-cd:n (B-sarja) tiedot on päivitetty 20.4.2007 tilannetta vastaavaksi. http://www.karttakeskus.fi/workspace.client_organization/PublishedServi…
Tämä uusi versio näyttää tosiaan olevan Helmet-kirjastoissa vain perinteisessä paperimuodossa, eikä cd-merikarttaa näy olevan vielä hankintajärjestelmässäkään tulevien joukossa. Kyseisestä merikartasta on mahdollista tehdä hankintatoivomus osoitteessa http://www.lib.hel.fi/fi-FI/forms/hankintaehdotus.asp
Vaikuttaa siltä, että ainakin kaapeliverkossa maksullisten HD-kanavien katselu ei onnistu nykyään. Suojattujen, maksu-TV-kanavien katsomiseen kaapeliverkossa vaaditaan, että maksukortti ja katsomislaite "paritetaan" ja PC-laajennuskorteille tähän ei ole kaapeliyhtiöt antaneet tähän lupaa:
http://blogit.tietokone.fi/ossi/2009/12/joululahjaksi-maksukanavia-koti…
Mikään ei kuitenkaan viittaisi siihen, että antenniverkossakaan maksukanavien katselu onnistuisi, mutta tästä ei löytynyt mitään varmaa lähdetietoa. Maksutelevisio-operaattoreilla näyttäisi siis olevan valta sanoa, että minkälaisilla laitteilla maksullisia HD-kanavia voi katsella.
Testatutlaitteet-sivustolla ei HTPC-laitteita mainita:
http://www.testatutlaitteet.fi
Kannattaa siis...
Kolikon arvoa ei voi sanoa näkemättä kolikkoa. Rahan arvo riippuu siitä, mihin kuntoluokkaan se kuuluu.
Kirjasta Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas. 2005, selviää, että kuntoluokkia on kaikkiaan viisi, joiden mukaiset hinnat rahoille on määritelty. Esim. jos kolikkosi on tasaisesti kulunut, mutta yksityiskohdat näkyvät lähes selvästi, arvo on kirjan mukaan 3 euroa. Mitä kuluneempi, sen vähemmän sillä on arvoa, kun taas täysin käyttämättömän vuoden 1910 kymmenpennisen arvo kirjan mukaan on 120 euroa.
Viime kädessä asiantuntija pystyy parhaiten määrittelemään hinnan.
Virittäjä-lehdessä 1&2, 1920 on T. I. Itkosen artikkeli Lappalaisperäisiä paikannimiä suomenkielen alueella ( s. 1-57 s.). Siinä
viitataan Saija-alkuisiin paikannimiin eri puolilla Suomea (Hartola, Kittilä) ja kerrotaan että nimi on muinainen miehennimi Kemin-lapissa ja siitä johtuu sukunimi Saijets. Inarissa tunnetaan myös taruolento nimeltään
Caijadž.
Koivu on saameksi soahki, nuri k. látnjá, tunturik. lageš, laho k. stohkki ; koivupölkkŧ. čoska ja koivuselänne. maras ; koivikko soahkevuovdi (koivumetsä)
ILmari Mattus kirjoittaa Erämaan paikannimistö -artikkelissa (Tapio Tynyksen toimittama "Vätsäri", 2000):
Sainiemi, Cainjarga, Akulahden rannalla. Muistitiedon mukaan Caija-niminen pakanuudenaikainen mies on elänyt Inarissa (s. 304...
Kuula-nimissä on kolmenlaista perua. Osa on 1900-luvulla otettuja sukunimiä. Osan juuret juontuvat 1700- ja 1800-lukujen sotilasnimistä. Vanhimpien nimien historian arvellaan syntyneen skandinaavisesta nimestä Skuli.
Kuula-nimisiä tiloja on eniten Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Sukunimenä sitä esiintyy yli 30 paikkakunnalla, eniten Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla, Kemin seudulla ja Keski-Suomessa.
Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet (Otava, 2000)
C. E. Tallqvistin Jylhä-käännös Meeting in the woods löytyy ainakin Elli Tompurin toimittamasta antologiasta Voices from Finland : an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish (Sanoma, 1947).
Kyseessä voisi olla Esko Waltalan teos ”Titanicin perikato: romantillinen kuvaus "Titanic"-laivan haaksirikosta yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912” (Kirjakustantamo Into, 1912). Kirjassa on 189 sivua. Kyseistä kirjaa ei valitettavasti ole HelMet-kirjastoissa, joten en pysty tarkistamaan, onko sen sisältö kuvailemasi kaltainen. Kirjan voi kuitenkin lainata Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasta. Sen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.finlit.fi/yhteys/ksto_yht.htm, ja kirjan saatavuuden voi tarkistaa osoitteesta https://finna.fi.
Tuona vuonna 1912 ilmestyivät myös Toivo Waltarin teos ”Titanic’in häviö: liikuttavia kertomuksia Titanic-laivan matkustajain onnettomasta kohtalosta” (julkaistu Yhdysvalloissa; myös Suomen...
Kysyit Kari Rydmanin kahta kuorolaulunuottia, joita en valitettavasti löytänyt, ainakaan Kari Rydmanin säveltäminä. Tarkistin tiedon useammasta lähteestä (kirjaston omasta tietokannasta, Sibelius-Akatemian kirjastotietokannasta ja musiikin yhteistietokannasta VIOLASTA). Olisiko mahdollista että kysymyksessä olisi eri säveltäjistä?
Kaj Chydeniukselta löytyy "Suomenmaa"-niminen sekakuorolaulu, jossa on Aleksis Kiven sanat (Maa kunnasten ja laaksojen, mi on tuo kaunoinen?). Kyseinen kappale löytyy mm. Kaj Chydeniuksen nuottivihkosesta, Sekakuorolauluja.
Kysyit myös "Dona nobis bacem" kappaletta. Dona nobis pacem (Anna meille rauha)- nimistä sekakuorolaulua löytyy useampi. Edvard Griegiltä löytyy sekakuorolaulu dona nobis pacem, samoin myös...
Uusin suomennettu kokoelma on vuodelta 1990 ja nimeltään Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan: valikoima runoja. Kokoelman on suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Marja-Leena Mikkola.
Yksittäisiä runoja on julkaistu sen jälkeenkin mm. Parnasso- ja Taite-lehdissä sekä kokoelmassa Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta: runosuomennoksia -teoksessa (Tuomas Anhava, toimittaneet Helena ja Martti Anhava). Tietoa yksittäisista runosuomennoksista löytyy Linkki maailman runouteen -tietokannasta:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Kaunokirjallisuuden Kirjasampo -palvelusta http://www.kirjasampo.fi/ löytyivät Lilian Jackson Braunin kissadekkarit Kissa, joka osasi lukea takaperin (1967) ja Kissa joka söi johtolangan (1968). Erle Stanley Gardnerin Perry Mason ja papukaija todistajina ja Susan Conantin Hihna kiristyy (1990), ovat dekkareita, joissa eläin ei ole etsivä, mutta toimii ratkaisevassa roolissa rikoksen selvittämisessä. Juan Díaz Canalesin John Blacksad -dekkarisarjakuvat, joihin kuuluvat Kissa varjoisilta kujilta (2006), Valkoinen valtakunta (2007), Punainen sielu (2008)ja Hiljainen helvetti (2010) muodostavat sarjan, jossa kaksimetrinen musta kissa toimii yksityisetsivänä. Belgialainen sarjakuvapiirtäjä Sokal on julkaissut useita jännityssarjakuva-albumeja...
Nykysuomen sanakirjan mukaan 'nureksia' tarkoittaa:
1. enemmän tai vähemmän avoimesti ilmaista tyytymättömyyttään, harmiaan jostakin, nurkua, napista, nurista, nyreksiä
2. olla tyytymätön, harmissaan, nyreissään, nureissaan, happamena, apeana, pahoillaan jostakin.
(Nykysuomen sanakirja, osa 2, s. 719)
Lastenmusiikin historiasta löytyy vähänlaisesti kirjallisuutta. Ani Suikkanen on kuitenkin tehnyt suomalaisesta lastenmusiikista pro gradu -työn Jyväskylän yliopistoon otsikolla Kehtolauluista Känkkäränkkään : suomalaisen lapsuuden ja lastenmusiikin vaiheita kalevalaiselta kaudelta 1980-luvulle.
Tämä gradu on luettavissa myös verkossa osoitteessa: http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/g/1678.pdf ja sen lähdeluettelosta löydät lisää lähteitä.
Muita teoksia, joista voi olla hyötyä näkökulmastasi riippuen:
Pajamo, Reijo: Lehti puusta variseepi : suomalainen koululauluperinne, 1999.
Jalkanen, Pekka: Pohjolan yössä : suomalaisia kevyen musiikin säveltäjiä Georg Malmsténista Liisa Akimofiin, 1992.
Kirsi, Anna-Liisa: Levytetty lastenmusiikki 1930...
Kopioi seuraava osoite selaimesi osoitekenttään, niin saat listan kuluvan vuosikymmenen suomalaisista rock- ja popnuoteista. Nuotin nimeä klikkaamalla saat auki julkaisun tiedot, joista käy ilmi, mitä kappaleita julkaisu sisältää.
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=%28s%3Ahitit+or+popmusiikki+or…
Seuraavasti osoitteesta saat listan 1990-luvun ja 2000-luvun hittikokoelmista:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=hitit+kokoelmat+nuotti+%281990….
Voit tehdä varauksen kiinnostavista nuoteista joko nettisivulla tai puhelimitse. Tervetuloa myös selailemaan nuotteja esim. Leppävaaran kirjaston hyllystä.
Yhdistelemällä eri tavoin hakusanoja suomalaiset, venäläiset, rakkaus, rakkausromaanit, viihdekirjallisuus, kaunokirjallisuus, esiin nousi muutamia teoksia.
Laila Hirvisaari (ent. Hietamies):
Vuoksen helmi
Grand Hotel
Myrskyn edellä
Fredrik Lång: Venäjän serkku
-suomalainen tutkija lähtee venäläisen laulajattaren perässä Pietariin
Aleksej Skarov: Pelkkä nimi
-historiallinen rakkausromaani 1700-luvulta, pikkuvihan ajalta
Venäjäksi löytyy ainakin
Jaremenko-Tolstoi, Vladimir: Moi-moi : roman bez vranja (2002)
-eroottinen romaani
HelMet-kirjaston kokoelmista löytyy seuraavat Helsinki 1952 -aiheiset teokset: Mainittu Raevuoren teos sekä Mika Wickströmin Helsinki 1952 (julkaistu v. 2002) ja Helsingin kaupunginmuseon julkaisu Olympiakaupunki Helsinki 1952 (julkaistu v. 1992). Näissäkään teoksissa ei kuvaa olympiapojista ja heidän rintamerkistään ole.
Helsingin olympialaisia käsitellään lisäksi teoksissa:
Kirjoituksia kaupunginosasta ja paikasta nimeltä Töölö, toimittaneet Pia Bäcklund ja Vivi Nie-menmaa, julk. 1998.
Kultaa, kunniaa, kyyneleitä : suomalainen olympiakirja 3. osa. Julk. 1980.
Haluuk' sä skulata? Nostalgiaa Kisakylässä, toimittaneet Leena Hyttinen, Anja Suominen. Julk. 2000.
Ryönänkoski, Urpo, Radiomies muistelee - Helsingin olympialaiset. Julk. 2003....
Puulle ei ilmeisesti löydy suomenkielistä vastinetta. Ei löytynyt myöskään muilla kielillä (englanti, ruotsi, saksa) puulle nimeä. Saksankielisillä sivulla mainitaan, että puuta kutsutaan Chilessä olivilloksi.
http://de.wikipedia.org/wiki/Aextoxicon_punctatum
Puulla on Chilessä monta nimeä:
Tique, olivillo, aceitunillo, palo muerto, Aextoxicon punctatum, is the only representative of the Aextoxicae genus. This tree grows to some 20 - 25 metres and is common in the lower, warmer exposures of the Lake region. The indigenous name "tique" is still widely recognized, challenged by the unsmart designation "olivillo", a reference to the fruit which, with some imagination effort, could be seen as a small olive. "Palo muerto" refers to the ghastly...
HelMet - verkkokirjastosta löytyy yksi suomennettu teos:
Kirjallisuuden luokitusopas : sovitelma Melvil Deweyn kymmenjärjestelmästä. http://www.helmet.fi/record=b1050467~S9*fin
Deweyn luokittelu wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Deweyn_luokittelu
Deweyn luokitus on pohjalla yleensä kymmenluokituksissa. Mm. Suomen yleisissä kirjastoissa käytetty YKL-luokitusjärjestelmä, http://ykl.kirjastot.fi/ , ja Helsingin kaupunginkirjaston HKLJ-luokitusjärjestelmä, http://hklj.kirjastot.fi/ , ovat molemmat sovelluksia Deweyn kymmenluokituksesta.
On vaikea sanoa sukunimen Lapin merkitystä tietämättä mistä päin maailmaa suku on peräisin. Nimeä esiintyy englanninkielisissä maissa ja Amerikassa. Yhtä hyvin nimi on slaavilaista alkuperää. Venäläisenä sukunimenä sukunimi Lapin on johdettu sanasta lapa (koura, käpälä) http://www.doukhobor.org/Molokan.htm . Puolalaisen nimen alkuperänä pidetään puolalaista paikkakunta Lapy http://surnames.meaning-of-names.com/lapin/ . Anglosaksisissa maissa sukunimen katsotaan perustuva etunimeen Lapin http://www.houseofnames.com/lapin-family-crest . Väestörekisterin nimipalvelun http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 mukaan Lapineita on Suomessa nykyisenä nimenä 29 henkilöllä. Sukulaisuudesta en osaa sanoa.
Maija-Liisa Bennettin Gastronomisessa sanastossa (2005) sana poolish tarkoittaa esitaikinaa, jota ei ole hapatettu. Sponge dough kääntyy taikinajuureksi. Larsen: Italian keittiöiden aakkoset (2009) suomentaa bigan kaksiosaiseksi friulilaiseksi leiväksi. Selaamissani leipäresepteissä biga tarkoitti kuitenkin italialaista leipäjuurta. http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2000/11/18/kuohkean-kuplivaa-leipaa… Pâte Fermentéelle en löytänyt suomennosta sanakirjoista, mutta löysin leipomisblogin, jonka mukaan Pâte Férmentee olisi jonkinlainen esitaikina tai leipäjuuri. http://yumarama.com/1605/pate-fermentee/. Arvelisin, että kaikissa sanoissa on kyse erilaisista paikallisista leipäjuurista tai esitaikinoista.
