Astrid Lindgren synnytti ensimmäisen lapsensa, Lassen, (Lars) 4. joulukuuta 1926. Hän oli silloin 19-vuotias. Hän ei ollut halunnut naimisiin lapsensa isän kanssa ja muutti pois kotoaan, koska ei halunnut tuottaa raskaudellaan häpeää vanhemmilleen. Siihen aikaan oli useimpien mielestä häpeällistä olla avioton äiti. Koska Astrid Lindgrenillä ei ollut työtä eikä omaa asuntoa lapsen syntymän aikoihin, hänen oli pakko antaa lapsi kasvatuskotiin, ei siis orpokotiin tai lastenkotiin. Lindgren ikävöi poikaansa koko ajan ja kävi usein katsomassa häntä Kööpenhaminassa, jossa kasvatusäiti asui. Hän näki jopa nälkää, koska käytti rahansa mieluummin Kööpenhaminan-matkoihin kuin ruokaan.
Kasvatusäiti hoiti Larsia kolme vuotta. Sitten hän sairastui, ja...
Kotkan pääkirjastossa on lehtileikekansio, joka sisältää vanhoja lehtiartikkeleita Ilkka Remeksestä. Sieltä osui silmiini Kotiliedessä vuonna 1999 julkaistu artikkeli, jossa kerrotaan näin:
Kirjailija Remeksestä tuli saman poltteen johtamana kuin muistakin kirjailijoista. "Minulla oli tarinan kertomisen tarve. Kai se on niin kaikilla, jotka tarinoita kertovat, vaikka se saattaa tuntua pliisulta syyltä.". (Apila, Inkeri: Ilkka Remes. Jännityskirjailija. - Kotiliesi 4/1999, s. 100)
Lehtileikekansion voi laina kotiin.
Kyyti-verkkokirjaston haulla löytyy mm. seuraavat kirjat, joissa kerrotaan Ilkka Remeksestä:
-Kotimaisia nykykertojia 8. - Avain 2010.
-Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. - BTJ 2009.
-Kotimaisia tieteis- ja...
Kirjastokortin saamiseksi ei ole nähty tarpeelliseksi laittaa alueellisia rajoituksia. Kirjastokortin on siis voinut hankkia koti-, opiskelu-, työ- tai kesämökkipaikkakunnalle, joissa kaikissa on voinut olla omat tarpeensa kortin hankkimiselle.
Myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastoihin saa kirjastokortin, vaikkei olisikaan opiskelijana kyseisessä oppilaitoksessa.
Tässä pari linkkiä, joissa on myös kuva etsimästäsi kasvista:
Hämeen liiton sivulta Hämeen maakuntatunnukset, http://www.hameenliitto.fi/index.php?id=967 .
http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/ymparistoverkko/info/info_kylman.html
Kuvia Suomen luonnonvaraisista kasveista (Photos of Finnish Wildflowers)
http://enenonen.1g.fi/html/Pulsatilla_patens.html
Alitalon Annikki on mainitsemassanne kokoelmassa Linna, Kullervo: Kullervo Linna & Humppa-Veikot 1. Nuotti on tällä hetkellä paikalla ja saatavissa Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosastolta, joten voitte tehdä seutulainapyynnön kotikirjastossanne.
Meillä Oulun kaupunginkirjastossa ei ole teosta Viljaa ja voimaa. Oulun yliopiston kirjastossa se on ja paikallakin
tällä hetkellä.
Rouhiasten suvusta on teos:
Rouhiasten sukuseura 25 vuotta : suvun ja sukuseuran historiaa /koonnut Paavo S. Rouhiainen, 1988
Molemmat teokset ovat Oulun yliopiston kirjaston ns. Fennica-kokoelmassa. Fennica-kokoelma on heillä varastossa, jossa käydään pari kertaa päivässä. Kannattaa soittaa ja pyytää hakemaan kirja etukäteen, puh. 553 3501.
Jääsken kihlakunnasta on olemassa kolmiosainen historia, julkaisija Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta
Osa 1: vuoteen 1700, ilmestynyt 1957,
Osa 2: Suuresta Pohjan sodasta 1860-luvulle, ilmestynyt 1976
Osa 3: 1860-1980, ilmestynyt 1992.
Tämän kirjasarjan kaikki...
Pölösten sukukirjan, joka löytyy Enosta ja Joensuusta, tekijä on Toivo Pölönen:
Pölönen, Toivo
Juho Pölösen jälkeläisiä : Eno 1682 : sukukirja
Eno : Juho Pölösen jälkeläiset, 1986
Toisen Kalattoman Pölösistä kertovan kirjan on kirjoittanut Anja Kukkonen. Se löytyy Joensuun pääkirjastosta:
Kukkonen, Anja
Kalattoman Pölösiä
Vehkalahti : A. Kukkonen, 1996
Suomalaisia naisviihdekirjailijoita ovat esim. Raija Oranen, Elsa Anttila, Tuija Lehtinen,Pirjo Rissanen, Pirjo Tuominen, Laila Hietamies, Anneli Meriläinen, Liisa Tammio ja Kirsti Manninen
Cajanderin suomennoksessa kysymäsi kohta menee näin:
”Tarinan ukko kertoo pojalleen,
Ja tästä päiväst’ alkain aikain loppuun
Ei päivä Crispianuksen niin pääty,
Ett’emme tulis puheeksi me, me harvat,
Me onnellisen harvat, veljet kaikki.”
Lähteenä olen käyttänyt ”William Shakespearen kootut draamat” -sarjan osaa seitsemän (WSOY, 1950).
Kirkon katon ristit on suunnattu kirkkosalin mukaisesti. Kirkon pääsisäänkäytävä on lännessä Unioninkadun puolella ja alttari idässä Snellmaninkadun puoleisessa päässä. Ristit näkyvät risteinä pääoven kautta tuleville. Senaatintorin puoleinen ovi on sivuovi, joka useimmiten tilaisuuksienkin aikana on lukittu.
Luultavasti on haluttu, että kaikki ristit osoittavat kirkkosalin (oikeammin alttarin) suunnan. Erisuuntaisina ne epäilemättä häiritsisivät katsojan silmääkin.
Malminkartanon kirjastossa ja muissa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä voi tulostaa. Tulosteen hinta on 40 senttiä. Värillisen ja mustavalkoisen tulosteen hinta on sama. Tulostus tapahtuu asiakastietokoneelta, jonne kirjautumiseen tarvitaan kirjastokortti ja pin-koodi. Jos korttia ei ole, voi saada kertakäyttöisen vierailijatunnuksen, kunhan esittää kuvallisen henkilöllisyystodistuksen.
Tulosteiden hinta ja muut maksut löytyvät osoitteesta http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Lainaaja….
Eläintieteen dosentti Hannu Pietiäinen on vastannut tähän kysymykseen Tiede-lehden palstoilla http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/tekevatko_elaimet_itsemurhia
Kuten Pietiäinen toteaa, itsemurha on eläimillä ulkopuolisen tekijän aikaansaama ja voidaan perustellusti kysyä, onko siinä kysymys lainkaan samasta asiasta kuin ihmisen kohdalla. Itsemurhan määritelmään liittyy kuitenkin ajatus siitä, että itsensä surmaavalla täytyy olla tietoisuus itsestä osana suurempaa kokonaisuutta. Tätä on eläimillä vaikea tutkia.
Jonkinlaiseen itsensä uhraamiseen poikasten pelastamiseksi näyttää ainakin monilla lajeilla olevan valmiutta - tai vähintäänkin riskin ottamiseen. Siipirikkoa esittävä lintu ei ehkä yleensä jää saaliiksi, mutta jonkinlainen lisäriski...
Loru Little Miss Muffetista on käännetty suomeksi useammankin kerran.
Hanhiemon iloisessa lippaassa (WSOY, useita painoksia) Kirsi Kunnas on kääntänyt Little Miss Muffetin pikku Elliksi. Lorun nimi on Elli ja hämähäkki.
("Näetkös pikku Elliä: / hän syö kauravelliä…)
Hanhiemon runoissa (Otava 2000) Kaarina Helakisan kääntämän lorun nimi on Pikku neiti Nättilä.
("Pikku neiti Nättilä / istui kerran määttäällä…")
Hanhiemon lorukopassa (Tammi, 1997) Little Miss Muffet on Pikku neiti Tättärä. Tämä suomennos on Hannele Huovin.
("Pikku neiti Tättärä / istui pikku mättäällä…)
Toimin kaksi vuotta oppisopimuskoulutuksessa (Suomen Liikemiesten Kauppaopisto) olleen työkaverini ohjaajana, hän valmistui tänä keväänä. He eivät käyttäneet mitään oppikirjoja kirjastoalan opiskelussa. Joitain kielten tehtäviä tms. oli monistettu oppikirjoista, mutta en muista mitään nimiä. SLK:n koulutus on kaksivuotinen, ensimmäisenä vuotena suoritettiin merkonomitutkintoon kuuluvat yleisopinnot (kirjanpitoa, markkinointia jne.) ja toisena vuonna kirjastoalan aineopinnot.
Oppisopimuskoulutuksessa opiskelu tapahtuu nimenomaan työssä oppien, ei kirjoista lukien. Siksi oppisopimuskoulutuksessa on eduksi työkokemus alalta. Osaaminen todistetaan kirjoittamalla omista työtehtävistä raportteja näyttökansioon, joka käydään läpi oppilaitoksen...
Laila Järvisen alkuperäissuomennosten tarkistetuissa versioissa puhutaan neekerien asemesta "alkuasukkaista". Kristiina Rikmanin vuonna 2007 ilmestyneessä Peppi Pitkätossu -kirjan uudessa suomennoksessa vastaava sana on "hottentotti".
Anekdootissa on totuuden siemen, mutta kyseessä ei ole kovinkaan harvinainen käytäntö. Viime vuosisadalla käännettiin yleisesti teoksia harvinaisemmista kielistä (esim. japani) niin, että käännöksen lähdekielenä ei ollut alkuteoksen kieli vaan teoksen englanninkielinen tai saksankielinen käännös. Veijo Meri ei ole koulutettu kääntäjä, mutta koska hänet tunnetaan hyvänä sanankäyttäjänä, on ainakin Lilla Teatern tilannut häneltä muutamia näytelmien käännöksiä. Näiden kohdalla täytyy siis muistaa, että vaikka käännökset on sittemmin julkaistu kirjana, ne on alun perin tehty esitettäväksi. Anekdootti viittaa todennäköisesti muinaiskreikaksi kirjoittaneen Sofokleen Kuningas Oidipukseen, jonka Meri käänsi Lilla Teaterinille ja joka julkaistiin...
Laillistettuja kätilöitä oli 18-68-vuotiaista 4 768 henkilöä, joista 27 oli miehiä, vuonna 2015.
Lähde: Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2014, THL 2018.
http://www.julkari.fi/handle/10024/135915
Australiassa on maahantuotavalle tavaralle hyvin tiukat bioturvallisuussäännökset, joilla pyritään estämään haitallisten eliölajien ja tautien pääsy maahan. Ruoka ja elintarvikkeet ovat yksi keskeinen sääntelyn kohde, mutta täysin kiellettyä ei elintarvikkeidenkaan vienti Australiaan ole – esimerkiksi leipätuotteet (omaan käyttöön) kuuluvat sallittujen tuotavien ruokatavaroiden joukkoon.
Tarkempia tuoteryhmäkohteisia tietoja löytyy Australian rajavartioviranomaisen verkkosivuilta:
What food can you bring in? (abf.gov.au)
Yksityiskohtaiset tiedot Australian bioturvallisuutta koskevat tuontiehdot sisältävästä BICON-tietokannasta:
BICON - Australian Biosecurity Import Conditions (agriculture.gov.au)
