Kielitoimiston sanakirja antaa lasikatto-sanalle seuraavan merkityksen: "Asenteista ja perinteistä muodostuvasta esteestä, joka vaikeuttaa naisen t. jkn vähemmistöön kuuluvan uralla etenemistä." Wikipedian mukaan "lasikatto on kielikuva, joka kuvaa näkymätöntä estettä, joka estää jotain väestöryhmää nousemasta hierarkiassa. Esteellä tarkoitetaan ylimääräistä työtä, jota naiset tai vähemmistöt joutuvat tekemään päästäkseen samaan asemaan kuin vastaavassa asemassa oleva mieshenkilö työelämässä ja myös työelämän ulkopuolella."
Usein lasikatolla tarkoitetaan kielenkäytössä juuri naisten etenemisen esteitä. Lasikatto murtuu esimerkiksi kun nainen ensi kerran nousee johtavaan asemaan jollakin aikaisemmin hyvin miehisenä...
Seuraavista kirjoista saat tietoa 1940-luvun lastenkirjallisuudesta:
NUORTENKIRJA Suomessa ennen ja nyt - WSOY, 1966
LAPPALAINEN, Irja: Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus - W+G, 2. uud.p. 1979
SUOMEN kirjallisuushistoria 3.- SKS, 1999
HEIKKILÄ-HALTTUNEN, Päivi: Kuokkavieraasta oman talon haltijaksi - SKS, 1999
PIENI suuri maailma : suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia - Tammi, 2003
HUHTALA, Liisi: Ilosaarten seutuvilta - BTJ Kirjastopalvelu, 2004
LASTENKIRJA aikansa kuvastimena - BTJ Kirjastopalvelu, 2005
Seuraavista linkeistä pääset TY:n, SNI:n ja Turkuamk:n kirjastojen kautta opinnäytteisiin.
http://kirjasto.utu.fi/
http://www.tampere.fi/kirjasto/sni/prohje.htm
http://www.turkuamk.fi/kirjasto/
Täytyy heti aluksi varoittaa, että me vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön. Siinä ei edellytetä, että kopioija omistaisi teoksen kappaleen, joten kirjastosta lainatun teoksen kopioiminen on myös sallittua. Jos levy on kuitenkin suojattu tehokkaalla teknisellä suojauksella, sitä ei saa 50 a §:n mukaan kiertää kopioimista varten. Kopioitavan kappaleen on oltava myös laillisesti valmistettu: 57 §:n mukaan korvausvelvollisuus voi syntyä, jos ”kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää”,...
Väestörekisterikeskuksesta pystyttäisiin ehkä vastaamaan kysymykseesi, montako Loviisaa Suomessa on nyt. Sen sivuilta löytyvästä nimipalvelusta löytyy tieto, että Loviisa-nimisiä on kaikkina aikoina Suomessa ollut yhteensä noin 6220 henkilöä.
Väestörekisterikeskuksen nettisivut löytyvät osoitteesta www.vrk.fi
Nykysuomen sanakirja (1988) ei anna sanahelinästä määritelmää vaan ainoastaan esimerkkejä: "Korea, halpahintainen sanahelinä", "Koko puhe oli onttoa sanahelinää" ja "Ei pelkkä sanahelinä ole runoutta". Uusi suomen kielen sanakirja (Timo Nurmi, 1998) määrittelee, että kyseistä sanaa käytetään halventavasti koreilevasta puheesta tai kirjoituksesta. Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan sitä käytetään vaikuttavuutta tavoittelevasta sisällöttömästä kielenkäytöstä.
Oman kielitajuni mukaan sanahelinässä on kysymys jollain tavalla katteettomasta puheesta; kuulija ei voi käsittää puhujan sanojen merkitystä vaan joutuu pitämään niitä onttoina sanoina. Tulee mieleen ns. puppusanageneraattori, jonka sanotaan kokoavan muodoltaan...
Sana "torppa" vakiintui käytännössä tarkoittamaan maanviljelyn harjoittamista varten vuokrattua maatilan osaa. Torpan alueeseen ei yleensä sisällytetty omaa metsää, vaan torpparilla oli oikeus käyttää päätilan metsää joko rajoittamatta tai tietyin rajoituksin.
Torppien koko vaihteli yhdestä aina yli 25 hehtaariin, mutta noin puolet niistä oli kooltaan 3-10 hehtaaria. Erot eri alueiden välillä olivat huomattavia: Itä-Suomessa torpat olivat enimmäkseen niin pieniä, että ne tarjosivat haltijalleen hädin tuskin välttämättömän toimeentulon; Pohjanmaalla torpparien asema oli vakaampi, vaikka sielläkään tilat eivät välttämättä olleet kovin suuria.
Erot torppien koossa riippuivat myös siitä, millainen päätila oli: kartanoiden torpat olivat...
Kielikello -lehden artikkelissa vuodelta 1996 selvitellään Suomessa käytössä olevien ilmansuuntien nimitysten alkuperää. "Kansanomaisissa ilmansuuntajärjestelmissä on ollut melkoisia eroja. Varsinkin väli-ilmansuuntien nimitykset ovat voineet vaihdella melko pienilläkin alueilla." Paikallisista vaihteluista on lopulta päädytty yhteneväisiin ilmansuuntien nimiin, joskin vanhat käsitteet elävät muun muassa paikannimissä.
https://www.kielikello.fi/-/luode-vai-lansi-
Englanninkielisen Wikipedian artikkelista käy ilmi, että suomen kieli ei ole ainoa, joka tekee poikkeuksen käyttäessään väli-ilmansuunnille omia nimiään yleisemmän käytännön sijaan, jossa nimet johdetaan suoraan pääilmansuuntien nimistä. Sama käytäntö on muun muassa...
Nuortenkirjallisuudesta ja sen historiasta saat tietoa ainakin seuraavista teoksista - mukana on sekä kotimaisen että ulkomaisen nuortenkirjallisuuden historiaa:
Lappalainen, Irja: Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus. 1979. Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjan villit vuodet - nuortenkirjallisuuden muutosilmiöitä 1990 -luvun alussa. 1996. Nuortenkirja Suomessa ennen ja nyt. 1966. Kuivasmäki, Riitta: Aakkoset - johdatus suomalaisen nuorisokirjallisuuden historiaan ja käsitteistöön.1988. Kuivasmäki, Riitta: Siiwollisuuden tuntoa ja ylewätä kauneuden mieltä - suomenkielinen nuorisokirjallisuus 1851-1899. 1990. Luovaa iloa - nuorisokirjailijoiden vuosikymmeniä. 1996. Saukkola, Mirva: Lapsuuden paratiisit.1997. Sininen lamppu - näkökulmia...
Kirjastoissa käytössä olevat erikokoiset kirjavaunut palvelevat käytössä niin kauan kuin mahdollista, jopa varaosia vaihdetaan (esim. pyöriä).
Jos joku kirjasto lakkautetaan niin kirjavaunut otetaan kuntotarkistuksen jälkeen käyttöön muissa pisteissä.
Voisiko kysymyksessä olla Nallevaarin joulu -niminen laulu, jossa IHAN nallea naurattaa? Se löytyy Laila Halmeen esittämänä cd-levyltä Joulumaa : klassikot : Hauskat joululaulut.
Tiedustelin asiaa Talon-saagan aikaisemmalta kustantajalta HarperCollins Nordicilta. Sieltä vastattiin: "Meillä ei valitettavasti ole tiedossa, että olisi tulossa suomennosta.". Kuitenkin kehottivat kyselemään muilta kustantamoilta, joten voisit vaikka kysyä Bonnier Books Finlandilta, joka on suuri yleisen kirjallisuuden kustantajaryhmä Suomessa. http://www.bonnierbooks.fi/
Muutamia ehdotuksia tässä:
Jalava, Matti: Vinkkilän pojan kuvia 1950- ja 1960-luvuilta (2003) sisältää n. 270 valokuvaa.
Larjama, Olavi: Rautila, kuntakeskuksesta kesäkyläksi (2000) sisältää myös paljon valokuvia paikallishistorian lisäksi.
Upouusi Nostalgia-niminen kirjanen esittelee Vehmassalmen 1963 valmistuneen tanssilavan. Alkuosan kuvat lienevät kiinostavia.
Kivi ja multa - Vehmaan kulta (1995) kertoo nimensä mukaisesti vehmaalaisesta kiviteollisuudesta ja sisältää monia valokuvia.
Vehmaan VPK:n 50 vuotta -historiikista löytyy kuvia myöskin.
Hannes Vuorisalmi on kirjoittanut Vakkasuomalaisen talonpojan muistelmia ja Muistelmia Vehmaalta vuosisadan vaihteen tienoilta. Veikko Päiviön Ennen pikitietä ja Kivinen kalupakki -romaanit...
Kirjastokortin saa mistä tahansa HelMet- kirjastosta eli kaupunginkirjastojen toimipisteestä Espoosta, Helsingistä, Kauniaisista tai Vantaalta. Korttia varten pitää ilmoittaa osoite ja esittää voimassaoleva henkilötodistus, jossa on valokuva ja henkilötunnus. Kirjastokortin myöntämiseen tarvitaan Suomessa oleva osoite. Ensimmäinen kirjastokortti on maksuton.
Helsingin kaupunginkirjaston kiinteistä toimipisteistä kaikkiin lukuunottamatta Roihuvuoren, Suomenlinnan ja Töölön kirjastoa on pääsy pyörätuolilla. Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteiden aukioloajat, yhteystiedot ja merkintä pääsystä pyörätuolilla on nähtävissä sivulta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Martti Innasen kirjoista on HelMet- kirjastoista saatavilla teos Frank...
Kirjastot.fi julkaisee kirjastojen toimitukseen lähettämiä työpaikkailmoituksia. Myös työnhakijat voivat lähettää työnhakuilmoituksen sivuillemme osoitteella toimitus@kirjastot.fi.
Kirjastot.fi sivuilta löydät oikeasta yläkulmasta linkin KirjastoPro-kanavalle, jonka Ammattikalenterissa julkaistaan avoimia työpaikkoja -ilmoituksia http://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/avoimet_tyopaikat/.
Myös työ- ja elinkeinotoimistojen sivuilla kannattaa käydä tutustumassa avoimiin kirjasto- ja informaatioalan työpaikkoihin osoitteessa
http://www.mol.fi/paikat/Search.do?lang=fi&searchExecute=true&AreaA1=0&…
Vaasan historioista tai historiikeistä en löytänyt kahvilasta mainintaa. Enkä Hartmanin talon historiaa käsittelevistä kirjoista. Siirryin vanhoihin puhelin- ja osoitekirjoihin. Sieltä kahvila löytyi, mutta nimen kirjoitusasussa on hajontaa sielläkin. Vuoden 1958 puhelinluettelossa se on Wivex mutta esim. vuosien 1956 ja 1957 osoitekirjassa se on Vivex cafe/kahvila. Muutamilla internetsivuilla kahvila mainitaan esim.
http://www.vaasalaisia.info/keskustelu/index.php?topic=1967.480
http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Espa
mutta nämä ovat tietysti yksityishenkilöiden muisteluita, eivät "virallista" tietoa
En onnistunut selvittämään, oliko Lapinlahdessa jonkinlainen museohuone. Sen sijaan Aleksis Kiven potilashuonetta siellä ei ollut. Armoitettu Kivi-tuntija Esko Rahikainen vastasi kysymykseen näin:
"Pastori Carl Johan Lindh oli hoidettavana pari vuotta Lapinlahdessa ja parannuttuaan kirjoitti 1874 käsikirjoituksen "Ur en själsörjares anteckningar. I angående sinnesjuka och deras vård". Kirja julkaistiin vasta 1911. Koska Aleksis Kiven oleskelusta sairaalassa oli vain muutama vuosi voi uskoa että seuraava Lindin tieto pitää paikkansa.
Potilaat asuivat kahdessa samansuuntaisessa siipirakennuksessa, joita yhdisti toisessa päässä keskusrakennus, jonka yläkerrassa oli ylilääkärin asunto ja alakerrassa hoitohenkilökunnan asunnot ja sairaalan...
Pukeutumisen historiasta on aikaisemminkin kysytty "Kysy kirjastonhoitaja" palvelussa. Voit etsiä vastauksia arkistosta asiasanoilla "pukeutuminen" tai "muoti" tai "1970-luku".
Lisäksi voit etsiä tietoa pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmästä http://www.helmet.fi/ löydät tietoa 70-luvun muodista Sanahausta asiasanoilla: "muoti" "historia" tai "pukeutuminen" "historia". Rajaa kieleksi suomi.
Tässä muutama hakutuloksen kirja: Kuitunen, Arja-Liisa: Länsimaisen muodin historia antiikista nykyaikaan, 1998
Peacok, John: Länsimainen puku antiikista nykyaikaan, 1990 Lehnert, Gertrud: 1900-luvun muodin historia, 2001
1970-luvun muodista saa myös tietoa sen ajan naisten- ja muotilehdistä. Lisäksi voit käydä etsimässä tietoja muodista Internetistä...
