Puistolassa olleen Niittytien nimi muutettiin Viitasuontieksi vuonna 1952 ilmeisesti siitä syystä, että samantapaisia nimiä oli jo Helsingissä (esim. Niittyläntie Oulunkylässä). Vuonna 1971 vahvistetussa asemakaavassa entinen Niittytie jäi länsiosaltaan Viitasuontieksi ja jatkui uutena rakennettavana katuna kaakkoon Kiviahontielle. Loppuosasta muodostettiin kävelytie Topiaksenpolku ja Topiaksentie.
Entisen osoitteen Niittytie 12 kohdalla on nykyisin tontti osoitteessa Viitasuontie 10, jolle ajo tapahtuu Viitasuontieltä, mutta sijainti on kuitenkin Topiaksenpolun varresssa.
Nämä tiedot antoi Ilkka Uotila Puistola-Seurasta, http://www.kaupunginosat.net/vanha_puistola/ .
Kirjaston tietokannassa voi tehdä hakuja kaksiosaisella asiasanalla elämän tarkoitus. Hakutulokseen tulee teoksia useista eri kirjastoluokista, teoksen näkökulmasta riippuen. YKL-luokituksen mukaan kirjastossa kannaattaa mennä selaamaan kirjoja esim. hyllyihin 11 (filosofia), 17.3 (elämänfilosofia, elämäntaito), 21 (uskonnonfilosofia), 52.2 (maailmankaikkeus, tähdet, tähtijärjestelmät) sekä 56.41 (kehitysoppi, evoluutio). Muita asiasanoja lisähakuihin: elämänfilosofia, elämänkatsomus ja elämäntaito.
Internetissä löytyy Google-haussa termillä elämän tarkoitus internet- tietosanakirja Wikipedian artikkeli, jossa käsitellään aihetta tieteen, länsimaisen filosfian, uskontojen, ateismin näkökulmista. Kirjailijanimiä esim. Sokrates, Friedrich...
Sana "torppa" vakiintui käytännössä tarkoittamaan maanviljelyn harjoittamista varten vuokrattua maatilan osaa. Torpan alueeseen ei yleensä sisällytetty omaa metsää, vaan torpparilla oli oikeus käyttää päätilan metsää joko rajoittamatta tai tietyin rajoituksin.
Torppien koko vaihteli yhdestä aina yli 25 hehtaariin, mutta noin puolet niistä oli kooltaan 3-10 hehtaaria. Erot eri alueiden välillä olivat huomattavia: Itä-Suomessa torpat olivat enimmäkseen niin pieniä, että ne tarjosivat haltijalleen hädin tuskin välttämättömän toimeentulon; Pohjanmaalla torpparien asema oli vakaampi, vaikka sielläkään tilat eivät välttämättä olleet kovin suuria.
Erot torppien koossa riippuivat myös siitä, millainen päätila oli: kartanoiden torpat olivat...
Pääkaupunkiseudun musiikkikirjastoista löytyy oma luokkansa country-musiikille ja siitä löytyy nuotteja. Tämä tiedustelemasi hengellinen country-musiikki kulkee usein nimityksellä country gospel.
Suomenkielisiä nuotteja on melko vähän, Töölön kirjastosta luokasta 787.113 löytyy nuotti GOSPEL-LAULUJA 1 (47 kitarasoinnulla varustettua laulua)
(osa lauluista on käännöksiä suomen kielelle)
Seuraavat nuotit ovatkin sitten englanninkielisiä:
Monet country-laulajat ovat tehneet hengellisiä lauluja omalla tyylillään. Vahvoja lauluja on säveltänyt ja esittänyt Johnny Cash ja hän on myös esittänyt muiden tekemiä country gospel lauluja. Cashin nuoteissa on sekä hengellisiä että tavallisia country lauluja:
- nuotti luokassa 788.32 CASH: A MAN AND HIS...
Tietosi kirkkoisä Augustinuksen äidistä, Monica Hippolaisesta ovat ihan oikeat. Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa kerrotaan lisäksi nimen Monica kohdalla: merkitys tuntematon, mahdollisesti kreik. yksinasuva naiserakko tai lat. kehottava.
Elis Kaupista löytyy jonkin verran tietoja teoksesta "Suomalainen hopeataide"(1989) sekä Kansallisbiografiasta osoitteesta
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/8490/. Kummassakaan ei tosin ole tietoja yksittäisistä koruista. Googlaamalla hänen nimellään koruista löytyy huutokauppatietoja.
Muumilaakson tarinoita -televisiosarja pohjautuu kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin muumikirjoihin ja hänen luomiinsa hahmoihin.
Muumipeikot ovat karvaisia toisin kuin monet muut näiden kirjojen ja televisiosarjan hahmoista. Ehkäpä sillä on ollut vaikutusta asiaan. Tai sitten taiteilija on vain päättänyt vaatettaa jotkin hahmoistaan ja jättää toiset ilman vaatteita.
Tuu-tikki-niminen Muumikirjojen henkilö sanoo kirjassa Taikatalvi (s. 22) näin:
"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."
Hei!
Kyllä voi vierailijakortilla tai joillakin harvoilla koneilla, joille ei tarvitse kirjautua. Mutta mielellään pitäisi olla kortti, joka on siis yhteinen Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kirjastoille.Tietokoneita voi käyttää vaikka kortilta olisi mennyt lainausoikeus.Printit maksavat 40 senttiä kpl.
Viipurin kaupunki perustettiin 1200- ja 1300-lukujen lopulla rakennetun Viipurin linnan yhteyteen, kaakkoisen linnansalmen toisella puolella olevalle niemelle. Tarkalleen ei tiedetä, milloin ensimmäinen asukas sinne asettui, kuten ei tiedetä sitäkään, oliko siellä jo vanhastaan ollut jokin maalaisasutus. Viipurin kaupunkialueelta tai lähiympäristöstä ei kuitenkaan tunneta yhtään myöhäisrautakautista kiinteää muinaisjäännöstä, joka osoittaisi keskiaikaista Viipuria edeltävän pysyvän asutuksen.
1300-luvun alussa kauppias- ja käsityöläisasutus levittäytyi linnasaarelta nykyisen vanhankaupungin ranta-alueelle. Kauppapaikkana Viipuri mainitaan asiakirjoissa vuonna 1336 ja "kauppalaksi" se nimetään myös vuonna 1347. Novgorodin kronikassa...
Kyltillä ilmaistaan, että auto on ulkomaiseen diplomaattikuntaan kuuluvan henkilön käytössä. Lyhenne CD tulee ranskan kielen sanoista corps diplomatique (= diplomaattikunta).
Heikki Poroila
Miesten peruukkien käyttö 1700-luvulla oli oman aikansa muoti-ilmiö - ja varsin pitkäaikainen sellainen: peruukit olivat muotia 130 vuoden ajan. Tapa sai alkunsa Ranskassa jo 1600-luvun puolella. Merkittävä peruukkimuodin airut oli kuningas Ludvig XIV, jolla valtaan noustessaan oli pitkät ja paksut hiukset. Kuningas oli ylpeä hiuksistaan, ja kun ne alkoivat ohentua, hän kompensoi menetystään hiuslisäkkein ja lopulta turvautumalla täysperuukkiin. Englannissa muoti vakiintui restauraation aikaan. Siellä kuningas Kaarle II alkoi käyttää mustaa peruukkia, kun hänen omat hiuksensa alkoivat harmaantua.
Peruukkimuodin kulta-aikaa oli 1700-luku. Näyttäviä, suuria peruukkeja, jotka saattoivat olla hyvinkin kalliita, kohdeltiin merkittävinä...
Lapinpuvun eli saamenpuvun kaavoja löytyy Karen Jomppasen kirjasta Lapin käsityöt, Anne Kirsten Eiran kirjasta Duodjegaldu (saamenkielinen teksti), myös Ella Sarren diasarjasta ja oheisvihkosta Inarinsaamelainen puvusto, sen käyttö ja käsityöperinne. Nämä kaikki löytyvät Lapin maakuntakirjastosta ja niitä voi kaukolainata oman kirjaston kautta.
IBAN-tilinumero on kansainvälinen tilinumero, jonka nimi tulee sanoista International Bank Account Number. Se on ollut käytössä vuodesta 2001 lähtien ja tulee pakolliseksi kansainvälisessä maksuliikenteessä vuoden 2007 alussa. IBAN-tilinumeron muodostumisesta ja tietoa sen käytöstä löytyy useiden pankkien ja muiden tahojen nettisivuilta. Tässä muutamia:
Nordean IBAN-sivu:
http://www.nordea.fi/sitemod/default/index.aspx?pid=706334
Suomen pankin IBAN-sivu: http://www.bof.fi/fin/3_rahoitusmarkkinat/3.4_Maksujarjestelmat/3.4.3_K…
Englanninkielinen, ECBS:n IBAN sivusto, jossa esimerkiksi virallinen IBAN-esite (IBAN leaflet): http://www.ecbs.org/iban.htm
Euroopan unionin IBAN-sivut:
http://europa.eu.int/youreurope/nav/fi/citizens/guides/iban/fi....
Sakari Rimmisen Pilvilinna-elokuvaa ei löydy kirjastoista. Todennäköisesti syynä on lainausoiksien puuttuminen. Ilman lainausoikeutta kirjasto ei voi hankkia elokuvia kokoelmiinsa.
Elonet-tietokannan (Elonet on Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ja Valtion elokuvatarkastamon ylläpitämä tietokanta, joka sisältää tietoa Suomessa esitetyistä elokuvista ja muista kuvaohjelmista sekä niiden tekemiseen osallistuneista henkilöistä ja yhtiöistä. http://www.elonet.fi/) kautta löytyy tietoa elokuvasta, mm., että se on esitetty useampaan kertaan televisiossa Ylen Teema-kanavalla.
Ehkä kannattaisi pyytää Teemaa esittämän se vielä kerran.
Ilmeisesti kysymyksessä on laulu, jonka melodia on sama kuin laulussa "Sunnuntaiaamuna". Sen on säveltänyt tamperelainen kirkkomuusikko ja säveltäjä Hjalmar Backman (1882-1935) Simo Korpelan (1863-1936) runoon. Laulu alkaa: "On kesän kirkas huomen". Laulun melodia siis löytyy monesta nuotista nimellä "Sunnuntaiaamuna" tai "On kesän kirkas huomen", esimerkiksi "Suuren toivelaulukirjan" osasta 1.
En löytänyt laulua etsityillä sanoilla mistään nuotista tai äänitteeltä. YouTubessa on kuitenkin Aila Nikolan esitys "Nyt onnentoivotuksen mä sulle laulaa saan" (https://www.youtube.com/watch?v=5aIr9Hb3yQQ). Sen tiedoissa sanoittajaksi mainitaan Inkeri Kataja. En löytänyt hänestä mitään tietoja. YouTubessa on myös Viestiveljien esitys...
Omien etsintöjenne varalta saatan tiedoksi, että esim. Aili Nenolan kirjassa Parantolaelämää; tuberkuloosipotilaat muistelevat ei mainita Porvoossa ollutta parantolaa.
Ainoa löydetty viite, jossa tiedetään tuosta Porvoon parantolasta on Severi Savosen kirjanen Taistelu tuberkuloosia vastaan Suomessa. Lähikirjastossa voi jättää kaukolainapyynnön, jos haluatte teoksen luettavaksenne. Vastauksen lopussa on tuon kirjasen tarkemmat tiedot.
Mainitun kirjasen sivulla 46, Suomen tuberkuloosinhoitolaitokset vuonna 1946, keuhkotautiparantolat -nimisessä taulukossa on mainittu Porvoon parantola. Sen sijaintipaikka oli Porvoo, omistaja Porvoon kaupunki. Se oli avattu vuonna 1914. Sairaansijoja v. 1946 oli 50 kpl. Porvooseen oli ennen vuotta 1917...
Dollarin kurssi oli vuosina 1940-1945 49,35 (1 dollari = 49,35 mk). Ruplaa ei noteerattu Suomessa sodan aikana eikä se siis ollut vaihdettava valuutta. Neuvostoliitossa 5,3 ruplaa oli 1 dollari.
Vanhoja Suomen Pankin valuuttakursseja löytyy mm. täältä:
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/tutkimukset/keskustelualoitteet…
