Isä meidän-rukous sellaisena kuin se jumalanpalveluksessa luetaan ei löydy suoraan Raamatusta vaan on yhdistelmä Matt.6:9-13 ja Luuk.11:2-4 pohjalta. Saksankielisiä versioita on useita. Suosittelisin internetosoitetta http://www.christusrex.org/www1/pater/index.html, josta löytyy laaja valikoima ko. rukouksen käännöksiä.
Nakit ja muusi on käännöskappale, jonka ovat säveltäneet Anthony (Anton) Monn ja Rainer Pietsch. Alun perin Zuppa romana -nimisen sävelmän levytti ensimmäisenä saksalaiskokoonpano Schrott nach 8 vuonna 1983.
Schrott nach 8 - Zuppa Romana (ZDF Hitparade 25.02.1984) (VOD) - YouTube
Kirjalistoja eri maista julkaisee monenlaiset tahot, esimerkiksi yksityiset henkilöt ja kirjastot. Hakemalla vaikkapa Googlesta termeillä "kirjallisuutta eri maista" tai "kirjallisuutta eri kulttuureista", saa paljon tuloksia, joista voisit löytää hakemaasi aihepiiriin sopivia kirjoja listattuna ja arvosteltunakin.
Linkkejä:
http://lib.kokkola.fi/kaveri/kirjahylly/maat.html
http://kirjajokamaasta.blogspot.fi/
http://maailmankirjasto.blogspot.fi/
Myös täältä voisit löytää kiinnostavia lukuelämyksiä:
http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/
Pienellä hakemisella Googlesta löytyy myös sivustoja, jotka keskittyvät aina tietyn maan kirjallisuuteen. Alapuolella esimerkkejä:
Puolan kirjallisuudesta historiasta nykypäivään: http://www.saunalahti.fi/...
Pääset kirjaston aineistotietokantaan osoitteesta http://www.libplussa.fi/. Tietokantaan on linkki myös Helsingin kaupunginkirjaston etusivulta (Kirjat ja muu aineisto).
Internet-Plussa on sisällöltään aivan sama kuin kirjastopäätteen kautta käytettävä tietokanta, mutta hakutekniikassa on joitakin eroja. Katso sivulla olevaa linkkiä "Aineistohaun ohjeita ja vinkkejä". Kirjaston lehtitietokantaan puolestaan pääsee myös etusivulta tai osoitteesta http://libpress.lib.hel.fi/.
Lisäksi kirjaston työasemilla on monia muita tietokantoja, joihin kotikoneilta ei ole pääsyä (esimerkiksi artikkelitietokanta Aleksi ja lehtitietokanta Ebsco).
Kaipaamasi teos lienee Moskovitsit eli Idänkaupan iloiset tuulet / toim. Matti Pajula [Espoo] : Weilin + Göös, 1979. Kirjaa on vielä saatavilla muutamissa pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa (http://www.helmet.fi/).
Runo(t) Harpunsoittaja 1-2, joista jälkimmäinen alkaa esittämällänne tavalla, on Leinon suomentamana teoksessa
Maailman kannel (Otava 1913).
Saksankielisenä teksti löytyy nimellä Harfenspieler
monista Goethen kootuista teoksista. Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmissa on teos
Goethe, Johann Wolfgang von, Goethes Werke in zwei Bänden / [Herausgeber Richard Friedenthal]. Erster Band / [Auswahl der Gedichte unter Mitwirkung von Erweiterte Neuaufl. München ; Zürich : Knaur 1957.
Teoksen sivulta 47 löytyy em. runo. Runo on Goethen teoksesta Wilhelm Meisters Lehrwerke. Tästäkin teoksesta on kokoelmissamme useita erilaisia versioita.
Harfenspieler
löytyy myös Internetistä esim. verkkosivulta http://www.zottel.org/index.html?http://www.zottel....
Anki Lindqvist osallistui vuonna 1972 sooloartistina Syksyn Säveleen. Kilpailussa hän esitti laulun ”Ei toivu milloinkaan”, joka on Valto Laitisen sävellys ja Saukin sanoittama. Kappale sijoittui kilpailussa kymmenenneksi, ja sävelmä julkaistiin levyllä vain parin eri esittäjän kokoelman yhteydessä ja on jäänyt tuntemattomaksi levytykseksi artistin tuotannossa http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/syksyn_savel/taust…
Kyseisen laulun tiedot on tarkistettu Suomen kansallisdiskografia Violasta, josta selviää että ”Ei toivu milloinkaan” löytyy äänitteenä, mutta nuottijulkaisua siitä ei ole julkaistu.
Carolan esittämä ”Vuoriston kellot” sisältyy nuottijulkaisuun ”Ei auta muu”, jonka saatavuustietoja ei kuitenkaan löydy Viola –...
Ilmeisesti tarkoitatte siis, että kirjojen pitäisi olla fyysisesti kevyitä.
Opiskelutarkoitukseen soveltuisivat varmaankin hyvin juuri Alexander McCall Smithin kirjat, joita itsekin ehdotatte. McCall Smithin tuotantoa on suomennettu runsaasti. Myös Agatha Christien teokset ovat pienikokoisia ja kevyitä. Christien teoksia on helppo löytää sekä suomeksi että englanniksi.
Mikäli haluaisitte lukea muuta kuin jännityskirjallisuutta, niin esimerkiksi Ernest Hemingway'n Vanhus ja meri (The Old Man and the Sea) tai John Steinbeckin Helmi (The Pearl) voisivat sopia luettaviksi. John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla (Connery Row) tai Hiiriä ja ihmisiä (Of mice and men) ovat niin ikään melko suppeita teoksia ja soveltuisivat kokonsa puolesta hyvin...
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Pietan arvellaan olevan kansanomainen muunnos nimestä Beata. Pietaa ja sen rinnakkaismuotoa Pietiä käytetään toisinaan myös Pietari-nimen kutsumamuotona.
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on tai on ollut alle 466 Pieta-nimistä henkilöä. Suurin osa on naisia, mutta osa myös miehiä. Epätäsmällinen luku johtuu miesten osuuden ja joidenkin vuosien osalta myös naisten osuuden pienistä määristä, jonka takia täsmällistä lukua ei ilmoiteta:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/
Hei. Mainitsemiesi kirjojen jatkoksi sopisivat esimerkiksi Stephanie Meyerin uusin kirja Bree Tannerin lyhyt elämä.Samoin Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää voisi olla kiinnostava. Oletko lukenut Melissa Marrin Ilki ihanaa ja Sala kavalaa?
Jos haluat laajentaa valikoimaa hieman toiseen suuntaan, niin Tolkien-klassikko Taru sormusten herrasta olisi luonteva lukukokemus. Tai Garth Nixin Sabriel-sarja.
Valitettavasti saatavilla olevissa paikannimikirjoissa Kolhi-nimen alkuperää ei ole selitetty. Kolho sen sijaan on. Saamen kielen sanakirja ei myöskään sanaa tunne.
Sukunimenä Kolhi esiintyy myös ja sukua on tutkittu:
Kuoreveden Kolhin suku : jälkipolvitauluja / koonnut Risto Keskinen.
Painos: 2. korj. täyd. p.
Julkaistu: Tampere : Tuomas Niilonpoika Mäntsän jälkeläisten sukuseura, 2009. Mahdollisesti teoksessa on selitetty nimen alkuperä.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus www.kotus.fi/ tutkii myös suomalaisia paikannimiä ja niiden historiaa. Sieltä uskoakseni voit saada vastauksen kysymykseesi.
Jussi Vilska on kirjoittanut mm. teokset Yksinäisyys (1990), Myytti mielenrauhasta (1984) ja Toivo voittaa pelon (1988). Näistä mikään ei suoranaisesti käsittele masennusta omakohtaisesti, mutta kaksi jälkimmäistä teosta kylläkin sivuavat aihetta.
Tässä lisäksi muutama kirja, joissa käsitellään masennusta ja kokemuksia siitä. Laura-Kati Juntunen: Pohjakosketuksia; uupuneiden selviytymistarinoita (2005), Juhani Mattila: Uupunut nainen (2009), William Styron: Pimeän kuva (1995 ja 2005), Ritva Laaksonen: Matka masennuksesta minuuteen (2001), Hymy Kankaanpää: Rakkauden kerjäläinen (2002).
Mirka Paukkonen ei nähtävästi ole näytellyt missään Kovaa maata -sarjan jälkeen.
Muita tietoja emme hänestä löytäneet.
Kovaa maata -sarjasta ja sen näyttelijöistä on käyty keskustelua muun muassa Suomi24-sivustolla.
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Aake on muinaistanskalainen nimi, jonka nykyinen muoto on Åke ja Ove. Suomessa Aakeksi on kutsuttu mm. Aarnea, Akselia, Anteroa, Augustia. Nimen alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmuutta.
Valdemar-nimi on Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirjan mukaan tanskalainen muunnos muinaisslaavilaisesta nimestä Vladimeru. Tanskan kuningas Valdemar Suuri(1131-82) oli kastettu äidin isoisän, Novgorodin suuriruhtinaan Vladimirin kaimaksi. Tanskassa nimen alku sai muodon vald, voima, valta, oikeus.
Lapsuuden joulu : rakkaimmat joulurunot -kirjassa on useita tontturunoja
- Talon tonttu
- Tonttu
- Tonttu kasvaa
- Tonttujen jouluyö
- Tonttujen kepponen
- Tonttuvaarin joululaulu
- Joulutontun tarina
- Joulutonttujen laulu
- Tonttujen jouluyö
Tontturunoja on myös seuraavissa teoksissa:
Ihan täysi tonttu! : runollinen joulukalenteri
Sitten leikitellään kuusen alla : Suomen lasten joulurunot
Joulu ihanin : joulurunoja (Tontun tiuku -niminen luku)
Asiaa on käsitelty Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi -palvelussa seuraavasti:
"Miehet ovat perinteisesti osoittaneet kunnioitustaan paljastamalla päänsä. Miehet eivät pidä päähinettä esimerkiksi kirkossa tai kansallislaulun soidessa. Miehethän saattavat myös tervehtiä nostamalla hattuaan. Jonkun teorian mukaan hatun nosto juontaa juurensa keskiaikaiseen ritarikultuuriin. Ritarit poistivat kasvosuoruksensa ja paljastivat kasvonsa osoittaakseen ystävällisyyttä. Pään paljastaminen aterialla merkitsee kunnioituksen osoittamista ruoalle. Pääsääntöisesti miehet eivät muutenkaan pidä päähineitä sisätiloissa. Pään paljastus kunnioituksen osoituksena on pää sääntöisesti kristillisperäisessä kulttuurissa vallitseva tapa. Perinne...
