Rahanarvon muutokset voidaan saada selville rahanarvokertoimella. Tällaisia rahanarvon muutokset laskevia laskureita löytyy netistä muun muassa osoitteista
http://www.rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri_web.html ja
http://www.nordea.fi/Henkil%C3%B6asiakkaat/S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t+ja+si… .
Suoritettujen laskutoimistusten mukaan laskuri antoi seuraavat arvonmuutokset:
6 mk/1999 = 1,14 €/2007 tai
1 € /1999 = 1,12 € 2006
Nykysuomen sanakirjan (osa S-Ö) mukaan veli hopea tai velihopea on tuttavallinen ilmaisu hyvästä ystävästä. Sitä ovat monet kotimaiset kirjailijat käyttäneet, esim. "Auta, veli hopea, onnetonta veikkoasi!" (Kataja). Mikäli haluat tarkemmin selvittää ilmaisun alkuperää, voit ottaa yhteyttä Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen: http://www.kotus.fi/.
Hyvä asiakas,
Oheiseen luetteloon on poimittu tietoja eri lähdeteoksista keskittymällä toivomaanne alueeseen laajennettuna. Välirauhan tilannetta emme onnistuneet selvittämään. Tällöin luonnollisesti mahdolliset luovutetuilla alueilla sijainneet sairaalat siirrettiin muualle ja järjestettiin muutoinkin uudelleen.
Jatkosota:
13.SotaS Viipuri/Lapinjärvi
17.SotaS Mikkeli
19.SotaS Savonlinna/Joroinen
22.SotaS Joensuu
25.SotaS Pälksaari
38.SotaS Lieksa
43.SotaS Rauha
66.SotaS Äänislinna
67.SotaS Salmi
68.SotaS Sortavala (peitelukukirjaan korjattu käsin: Joroinen)
64.Sv.S Viipuri (Sotavankisairaala)
65.Sv.S Lappeenranta (Sotavankisairaala)
Lähde: Jatkosodan historia osa 6, WSOY 1994; Pentti Kopsa: Kenttäposti 1941-1945, Helsinki 1991;...
Tässä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vanhimmasta nuorimpaan: Juhani, Tuomas ja Aapo (kaksoset), Simeoni, Timo ja Lauri (kaksoset), Eero
Aleksis Kiven seitsemää veljestä kuvataan seuraavissa teoksissa:
Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi : elämä ja teokset. Kansanvalistusseura, 1917.
Kinnunen, Aarne: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1987.
Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY, 2002.
Ilkka Malmbergin kirjassa: Seitsemän miestä (Helsingin Sanomat, 2005) Laurista kerrotaan omassa kappaleessaan, Lauri ja Linkola, s. 126-131.
Tampereen yliopiston ylläpitämällä noitasivustolla (johon on koottu Timo Kervosen ja Marko Nenosen tutkimustuloksia) on listattu tiedetyt kuolemantuomiot noituussyytöksissä. Viimeisenä listalla on vuodelta 1689 Erkki Antinpoika Tenalasta (Uudellamaalla).
http://www.uta.fi/laitokset/historia/noitanetti/kuolemantuomiot.html
Urho Kekkosen käyttämät nimimerkit ja salanimet:
Homo Ludens
Laaksonen, K.Y.
Laaksonen, R.Y.
Liimatainen
Peitsi, Pekka (osin yhteisnimimerkki Wolf H. Halstin ja Kaarlo Ilmari Turjan kanssa)
Suomalainen, Mies
Tampio, Olli
U.K.
Veljenpoika
Lähdeteos: Maija Hirvonen: Salanimet ja nimimerkit, BTJ Kirjastopalvelu (2000), kirjassa mainitaan myös missä lehdissä ja milloin nimimerkkejä on käytetty.
Yleisellä tasolla voi vastata lyhyesti, kyllä ovat "jotain sukua". Kaikissa eurooppalaisissa on jonkin verran idästä (Aasiasta) peräisin olevia perintötekijöitä aivan kuten kaikilla Aasiassa elävillä on lännestä peräisin olevia perintötekijöitä. Mutta kun asiaa ruvetaan tarkentamaan, joudutaan erittäin monimutkaisten kysymysten äärelle. Ensimmäiseksi pitäisi määritellä, kuka on "suomalainen". Nykyisin Suomi-nimisen valtion alueella elävillä ihmisillä on hyvin sekalainen perimä, vaikka hyvin karkealla tasolla väestö jakautuu "läntiseen" ja "itäiseen" suurryhmään. Ei ole yhtä "suomalaista", jonka perimä voitaisiin yleistää. Saamelaisen suomalaisen perimä poikkeaa ahvenanmaalaisen suomalaisen perimästä siinä missä jokaisen yksilön perimä...
Päähineiden käyttö on kulttuuri- ja tapahistoriaa. Eri aikakausina, eri konteksteissa ja eri yhteiskuntaluokissa hatut ja päähineet ovat merkinneet eri asioita.
Päähineen käyttöä on perusteltu paitsi tyylikeinona (esim. asustehatut, pukeutumisetiketti) myös suojakeinona (mm. talvipakkanen, peltotyöt) ja uskonnollisilla syillä (mm. hijab, kipa). Suomessa hatun riisuminen on historiallisesti ollut ennen kaikkea kunnioituksen ele: miehet riisuvat hattunsa astuessaan kirkkoon, taloon tai ruokapöytään. Naisilla päähinekäytäntö on ollut erilainen, ja esimerkiksi koristehattuja on suvaittu kirkossakin.
Nykyään, kun Euroopassa ei ole enää olemassa niin selviä ”miesten” ja ”naisten” pukeutumis- ja käyttäymisetikettejä, myös päähineen...
Lukuromaani on hyvin häilyvä käsite, johon saa liitettyä niin negatiivisia kuin positiivisiakin varauksia henkilöstä riippuen. Marja-Leena Vainionpää on Kirjallisuustieten perusteissa (1974) määritellyt, että "lukuromaani ei pohdi eikä pyri ongelmallisuuteen, ei tutki elämän tarkoitusta eikä kykene tarjoamaan syvällisiä katsomuksia. Myös kuvaustavassa ja rakenteessa se käyttää yksinkertaisia ja helppoja kaavoja ja pyrkii kielenkäytössä nimensä mukaisesti luettavuuteen. Sen ainoana tavoitteena on viihdyttää lukijaansa ja mahdollisesti myös kirjoittajaansa. Suurin osa vuosittain ilmestyvistä romaaneista on nimenomaan lukuromaaneita. Näin siis vuonna 1974.
Tämän kevään aikana lukuromaanin määrittelystä on käyty vilkasta keskustelua mm. hs.fi:...
Pääskyset eivät syö käyttämättömiäkään pesiään. Kirjastomme lintuasiantuntijan mukaan pääskyjen pesät useinkin putoavat, koska niiden rakennusmateriaalina käyttämä savi on haurasta eikä kestä käyttöä. Pudonnut pesä hajoaa ja häviää nopeasti kokonaan.
Ihmiset ovat kyllä käyttäneet pääskysen pesiä monin tavoin. Vuonna 1788 ilmestynyt Christfrid Gananderin Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki neuvoo mm. tällaisen tavan:
Pääskysen pesä auttaa kurkku-taudisa, hunajan kansa, walkian Wijnan eli weden kansa keitetyn Camilli kukkain, kurkun ympäri, usein kääritty ; ja samoin kaikenlaisijn myrkyllisijn haawoin ja kurkun ajamisijn aiwan hywä.
Eli, ota pääskysen pesä hyöhemineen päiwineen, keitä pehmiäxi, pane kamilli öljyä, wähä tuoresta Woita,...
Sekä Nykysuomen sanakirja että Suomen sanojen alkuperä -teokset määrittelevät "puusniekan" taikka "puuskan" jotakuinkin näin: leskivaimon kotiinsa naima mies, (harvemmin leskimiehen kotiinsa naima vaimo), kotivävy, isäpuoli; mies, joka saa osan talosta naimalla lesken.
Käytettävissä olevista lähteistä fraasia ei löytynyt. Kannattaa vielä kysyä Kotimaisten kielten keskuksesta https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/kielineuvonta
Ei näyttäisi löytyvän aivan koko laulun sanoja suoraan netistä, lyhyt näyte kylläkin osoitteessa http://www.laulut.fi/ShopSF/laulut.asp?prislista=102. Painettuna versiona Lentävän kalakukon sanoja on useassa kokoelmassa, esim. teoksissa Reino Helismaan lauluja, Savolainen laulukirja ja Kultainen laulukirja: 400 suosikkilaulua. Kaikkia em. teoksia on useassa pääkaupunkiseudun kirjastossa. Saatavuustiedot voi tarkistaa tietokannasta osoitteessa www.helmet.fi.
Alla suomalaisten kirjailijoiden lyhyitä kaunokirjallisia kirjoja. Ne ovat kaikki proosaa, runojen ja näytelmien joukosta löytyy runsaasti lisää. Kirjaluettelo on syntynyt Helsingin kaupunginkirjaston Pasilan kirjaston hyllyjä selaamalla, eli monia muitakin kirjoja tietysti löytyy. Joiltakin listan kirjailijoilta, esimerkiksi Sinikka Nopolalta ja Petri Tammiselta, löytyy useitakin lyhyitä romaaneja, mutta listassa on vain yksi.
- Yksin / Juhani Aho
- Eihän elämälle mitään voi : kertomuksia / Helena Anhava
- Syyspurjehdus / Johan Bargum
- Herra Darwinin puutarhuri / Kristina Carlson
- Köyhää kansaa / Minna Canth
- Traumbach / Joel Haahtela
- Noitaympyrä : romaani pohjoisesta / Pentti Haanpää
- Kansalliskirja / Turkka Hautala
- Iloinen...
Malli avoimesta asianajovaltakirjasta löytyy näistä osoitteista:
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/avoin_asianajovaltakirja/
http://www.lakineuvo.net/pdf/Avoin_asianajovaltakirja.pdf
Sekä myyrät että rotat ovat jyrsijöihin kuuluvia nisäkkäitä.
Myyriä on Suomessa useita eri lajeja. Yleisimpiä myyrälajeja ovat metsämyyrä ja peltomyyrä. Ne ovat hyvin pieniä nisäkkäitä, jotka painavat noin 15-80 grammaa. Myyrälajeista suurin on vesimyyrä, joka voi painaa jopa 300 grammaa. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran rottaa. Vesimyyrän häntä on kuitenkin aina selvästi ruumista lyhyempi, sillä on huomaamattomat pienet korvat, hyvin tylppä kuono, pienet silmät ja tummanruskea, lähes musta turkki. Sekä rotta että vesimyyrä pitävät vedestä ja osaavat uida. Myyrät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä.
Suomessa elävä rottalaji on isorotta. Se on vesimyyrän kokoinen, mutta sillä on vaaleampi turkki ja pitempi...
Jos kirjassasi on hometta, se on tukala vihollinen. Hometta on hyvin vaikea poistaa, ja rihmastoja ja itiöitä voi jäädä kirjaan joka tapauksessa. Tummia laikkuja kirjasta ei varmaankaan saa enää pois ilman ammatilaiskäsittelyä.
Voisit kuitenkin kokeilla arvokkaaseen kirjaasi ruokasoodaa. Paul Andrea neuvoo kirjassaan "Ruokasoodan ihmeet" seuraavaa: "Pudotitko kirjan kylpyammeeseen? Käytä ruokasoodaa kirjan kuivaamiseen ja homeen estoon. Ripottele sivujen väliin ja anna kirjan kuivua. ... Kun kirja on täysin kuiva, voit tomuttaa sen uudelleen ruokasoodalla ja päästä näin eroon homeesta, jota ehkä on kehittynyt kirjan sivuille. Jätä kuivumaan aurinkoiselle paikalle."
Ehkä kannattaisi kokeilla ruokasoodalla tomuttamista ja tuulettamista tai...
Näitä nimiä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta –palvelusta, tässä vastaukset:
Linda-nimi on tullut Suomeen eri teitä. Viron kansalliseepoksessa Kalevipoeg (1861) Linda on päähenkilön äiti. Tallinnassa on Lindan patsas Toompean mäen läntisellä rinteellä. Virolaisen nimenä Linda otettiin Kansanvalistusseuran kalenteriin 1883 ja siitä suomalaiseen almanakkaan vuosiksi 1908-1928. Nimi on otettu uudelleen Suomen almanakkaan vuonna 1984.
Suomessa on kuitenkin ollut jo 1850-luvulla syntyneitä Lindoja. Silloin nimeä teki tunnetuksi Helsingissä vuonna 1857 esitetty ooppera nimeltä Linda di Chamonix, jonka jälkeen kutsuilla laulettiin Linda-aarioita. Linda on muinaissaksalaisen naisennimen loppuosa, joka merkitsee...
Bruno Rygseckin murhaaja oli Neiti Amalia Rygseck; hän livahti kylpyhuoneeseen Brunon aamuvirkistäytymisen aikana ja löi häntä sateenvarjolla takaraivoon. Bruno menetti tajuntansa ja hukkui omaan kylpyammeeseensa.
Komisario Palmun erehdys taisi olla se, että hän viritti ansan murhaajalle huolimattomasti; tarkoitushan oli että Neiti Vanne toimisi syöttinä ja murhaaja olisi lähtenyt liikkeelle tavoittelemaan häntä. Komisario Palmu ei tullut ajatelleeksi, että Neiti Rygseck kutsuisi Neiti Vanteen luokseen, eikä siis ohjeistanut miehiään tämän mahdollisuuden varalta.
Aleksandra (ruots. Alexandra) on Aleksanterin sisarnimi. Kreikkalainen Aleksandros tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa. Aleksandra on siis puolustajatar, suojelijatar. Aleksandra on ollut suomalaisessa almanakassa aiemmin eri päivinä: 3.5. Venäjän keisarinna Aleksandra Fedorovnan nimipäivänä, 5.5. ja 6.5. ja 17.10. vuoteen 1928 saakka. Aleksanraa on käytetty lähinnä ortodoksisissa maissa ja on Venäjälläkin suosittu. Lyhyempi Sandra, Santra on saanut oman nimipäivän 11.9.
Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet, 1993.
