"Ilkka Remeksen" kotisivut löytyvät osoitteesta
http://www.ilkkaremes.com/indexx.html
(Remes on salanimi, kirjailijan oikeaa nimeä ei löydy mistään hakuteoksesta. Ari Haasion teoksesta Kotimaisia dekkarikirjailijoita löytyy Remeksen kuva (hän on mies) ja seuraavat tiedot: s. 1962 Luumäellä, kauppatieteiden maisteri,asuu Isossa-Britanniassa. )
Lisää tietoja Remeksestä löytyy DekkariNetti-sivulta http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/kirjailijat/remes.htm
Kokeile myös Helsingin kaupunginkirjaston Sanojen aika -tietokantaa osoitteessa http://kirjailijat.kirjastot.fi:9673/kivi/frames?lang=fi&authorid =272
Valitse ensin kirjailija, ja sitten Laajempi haku -laatikon alla olevasta valikosta esim. kohdan Henkilötiedot.
Englanniksi Coleridgen The Rime of the Ancient Mariner on luettavissa verkossa:
http://etext.lib.virginia.edu/stc/Coleridge/poems/Rime_Ancient_Mariner…
Seitsenosaisen runon suomenkielinen nimi on Vanhan merimiehen tarina. Tuo albatrossikohta on runon ensimmäisen osan lopussa:
Yli lumen ja jään, läpi usvasään
lens albatrossi luo;
me siunasimme, kuin ollut ois
kristityn sielu tuo.
Se ristiin rastiin liiteli
se alas laskeutui.
Jääkenttä halkes jyrähtäin;
sen lävitse laiva ui!
Me saimme tuulen myötäisen,
ja albatrossi tuo
joka päivä syömään, leikkimään
tuli merimiesten luo.
Ja illoin lepopaikakseen
se löysi raakapuuun;
ja kalvaina läpi pilvien
öin kuulsi säteet kuun."
"Mies, riivaajalta varjelkoon
sua Herra taivasten! -
Miks kalpenet?" - "Minä...
Valo liittyy kynttilänpäivään (2.2.) ja talven alkavan väistymisen synnyttämiin mielikuviin. Valon nimipäivähän on kynttilänpäivän jälkeisenä päivänä. On arveltu, että Blasiuksen karjalainen muunnos Valosi olisi edesauttanut Valon tuloa etunimeksi. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Valon Lukillianos-nimeen.
Matias on lyhentymä heprealaisista nimistä Mattatias ja Mattitja, jotka tarkoittavat 'Jumalan lahjaa'. Suomen almanakassa nimen kirjoitusasu on vaihdellut, eri muotoja ovat esim. Matthias, Mathias, Mattias.
Lisätietoja saat esimerkiksi lähteenä käytetystä Lempiäisen Suuresta etunimikirjasta (WSOY).
Tunnetuimmat tällaiset maalaukset ovat Albert Edelfeltin, jonka signeerauksissa toisinaan E oli W:n näköinen (”Porvoo Linnanmäeltä”, ”Aihe Porvoonjoelta”, ”Porvoonjoessa uivia poikia”), mutta voisiko taulun omistaja olla tietämätön, että tekijä on Edelfelt?
Myös suomalainen merimaalari Alexander Wilhelms (1886-1972) saattaisi olla kyseinen tekijä.
Yksiselitteisen vastauksen saa parhaiten Valtion taidemuseosta Ateneumista p., 09- 173 361, jossa hyvin luultavasti tiedetään, kuka taiteilija signeerasi teoksensa tuolla tavoin
Ihmisen ja tietokoneen muisti eroavat toisistaan niin paljon, ettei tietotekniikan mittayksiköllä oikein voi ihmisen muistia mitata. Ihmisen muistista puhuttaessa puhutaan usein säilö- eli pitkäkestoisesta muistista. Se on tietovaranto, jossa ovat opitut asiat ja taidot, tapahtumat ja kokemukset. Ihmisellä on myös työ- eli lyhytkestoinen muisti, jossa tieto pysyy noin 10-15 sekuntia. Sinne saapuu aistien kautta tietoa, josta osa siirtyy pitkäkestoiseen muistiin.
Kiti Müllerin kirjassa Aivokutinaa (Työterveyslaitos, 2003) kerrotaan, että kahta samanlaista säilömuistia ei ole, ja että tallentaminen jatkuu koko elämän. Säilömuistin kapasiteetin rajoja ei tunneta (s. 35). Eli ihmisen muistiin mahtuvan informaation määrää ei tiedetä.
Hyvä...
Alicen seikkailut ihmemaassa on sama kirja kuin Liisa ihmemaassa ja Liisan seikkailut ihmemaassa. Kyseessä on vain uusi suomennos Lewis Carrollin kirjasta Alice's adventures in wonderland. Kirjan on kääntänyt Alice Martin ja sen on julkaissut WSOY 1995. Juuri tästä käännöksestä löydät tietoa esim. seuraavista lehtiartikkeleista: Carroll, Lewis: Alicen seikkailut ihmemaassa, kirja-arvostelut, arvostelija: Lång, Markus, Lehti: Parnasso, 1995, n:o 3, s. 353-355// Carroll, Lewis: Alicen seikkailut ihmemaassa, kirja-arvostelut, Arvostelija: Rosvall, Matti, Lehti: Portti, 1995, n:o 1, s. 158.
Lisäksi suomenkielistä tietoa kirjailijasta ja kirjasta löytyy mm. sivuilta: http://www.helsinki.fi/~mlang/carroll-essee.html.
Känni-sanaa on käytetty merkityksessä 'humalatila' vasta 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja kirjakieleemme se on tullut vasta 1900-luvulla, joten on hyvin mahdollista, että sukunimellä Känninen ei varsinaisesti ole tekemistä humalan kanssa. Känni humalan synonyyminä on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta känning, joka alun perin merkitsee tuntoa, tunnetta tai tuntemusta, mutta jolla on myös merkitys 'lievä humala, hutikka'.
Kännille löytyy kielestämme myös humalaa vanhempi merkitys - sekin, tosin, tavallaan (väki)juomiin liittyvä: Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan mukaan känni on 'yksi- tai kaksikorvainen puutuoppi'. Sille läheistä sukua oleva kännikkä taas on 'pullomainen savi- tai kiviastia'. Tämän kännin...
Kyseessä on Marjatta Pokelan säveltämä ja sanoittama ja Eveliina Pokelan esittämä lastenlaulu Lörpötys. Sanat löytyivät netistä osoitteesta http://apareena.arvopaperi.fi/forum/search/msg/id=sf/msg=4220519/. Samassa paikassa oli muitakin lastenlaulujen sanoja.
Kannattaa lähteä etsimään tietoa tapakulttuuria ja etikettiä käsittelevistä kirjoista. Etikettikirjoissa käydään yleensä läpi myös kohteena olevan maan ja kulttuurin palvelukulttuuria. Näitä kirjoja Helsingin kaupunginkirjastosta löytyy runsaasti, erityisesti englanniksi. Esimerkiksi seuraavista kirjoista voisi olla apua:
-Charlotte Rosen Svensson: "Culture shock! Sweden: a survival guide to customs and etiquette" (Marshall Cavendish, 2006)
-Charlotte J.DeWitt: "Sweden" (Kuperard, 2004)
-Elizabeth Su-Dale: "Culture shock! Norway" (Kuperard, 1995)
-Linda March: "Norway" (Kuperard, 2006)
-Morten Strange: "Culture shock! Denmark" (Marshall Cavendish, 2006)
-Mark Salmon: "Denmark" (Kuperard, 2006)
-Deborah Swallow: "Culture shock! Finland" (...
Helkavirsiä -teos on käännetty englanniksi, teoksen tiedot ovat: Whitsongs / Eino Leino ; translated from the Finnish by Keith Bosley ; introduction by Michael Branch 1978.
STAND NRO: 0-903400-36-7. Teos löytyy yleiseistä kirjastoista myös pääkaupunkiseudulla. Tyyrin tyttö - Tyyri´s girl löytyy myös tästä käänöksestä.
Käännöstietokannan http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php mukaan Herbert Loman ei ole kääntänyt Helkavirsiä. Hänen käännöstöistään löytyi ko. tietokannasta vain seuraava:
antologia
Antologian kirjoittajat Juhani Kellosalo, Jukka Koskelainen, Kjell Lindblad, Sari Malkamäki, Arto Melleri, Hannu Mäkelä, Lassi Nummi, Helena Sinervo, Eira Stenberg, Zachris Topelius; Tua Forsström, Tove Jansson, Jyrki Kiiskinen, Olle Leino; Markku...
Seuraavat kirjat voisivat olla mielenkiintoisia:
Rakkauden kerjäläinen : unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa / Hymy Kankaanpää
Häpeähäkki : romaani mielenpimennoista / Tiina Pystynen
Ikuisen hämärän vaeltaja / Timothy Findley
Lisäksi kannattaa tutustua seuraaviin tekijöihin: Hayden Torey, Freud Sigmund ja Jung Carl.
Suden lapset on sijoitettu Helsingin kaupunginkirjastossa luokkaan syvyyspsykologia 123.5 Tällä luokalla on myös mahdollista hakea Helmet-aineistohaussa http://www.helmet.fi kohdassa kirjastoluokka. Aiheen kannalta muita hyviä luokkia ovat psykoterapia 618.4 ja psykoanalyysi 618.84. Luokitusjärjestelmä löytyy osoitteesta http://hklj.kirjastot.fi/
Suden lapset on asiasanoitettu sanoilla...
Seuraavista pitäisi olla apua verkonpaikkuussa:
·Tammelin Jaakko: ”Verkon paikkaus”, 1977, 66 s.
·Heikkilä, Pekka: ”Verkon pauloitus, paikkaus ja verkkokalastus”, useita eri painoksia, n. 60 sivua.
·Video ”Verkon pauloitus ja verkkokalastus” vuodelta 1991 perustuu edelliseen kirjaan. Videon tiedoista ei kuitenkaan näe, esitelläänkö siinä myös verkon paikkausta.
·”Kalamiehen tietokirja”, osa 3, sisältää verkkotietoa. Paikkauksesta on pari sivua.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokannasta www.helmet.fi näet, missä kirjastoissa näitä on paikalla. Aineiston löytää tietokannasta kerralla kun valitsee alkusivulta vaihtoehdon Aihe ja kirjoittaa hakusanaksi ”kalaverkot”.
Annika on saksalaisperäinen Annan hellittelymuoto. Anna taas on kreikkalainen muoto heprean sanasta hannah, armo.
Miinan lähtönimenä on Vilhelmiina. Vilhelmiina taas on muinaissaksalaisen Vilhelmin sisarnimi. Vilhelm puolestaan tarkoittaa lujatahtoista kypäräniekkaa / kypäränkantajaa.
Sanna ja Sanni ovat kutsumamuotoja Susannasta. Susanna (hepr. lilja).
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Meeri-nimen pohjana on Mary, joka puolestaan on englantilainen muoto nimestä Maria. Maria taas on alkujaan heprealais-aramealainen nimi, jonka merkityksestä ei ole varmaa tietoa - mahdollisia merkityksiä ovat mm. toivottu lapsi, näkijätär ja herratar.
Kyseessä on Paavo Cajanderin runo nimeltä Kuva. Runo löytyy mm. Tämän runon haluaisin kuulla -teoksen ensimmäisestä osasta sekä Juhla on runojen aikaa -teoksesta.
Uuden suomalaisen nimikirjan (Otava 1988) mukaan Vitikka on lähtöisin saksalaisesta miehennimestä Wedecke, Witicha, Witeche. Nimestä on vanhoissa lähteissämme mainintoja jo keskiajalta, esim. Olof Widekasson v. 1384 Hämeessä.
Toukka näyttäisi olevan karvainen. Rohmut ja riesat -kirjan mukaan karvainen toukka voi olla mm. ihrakuoriaisen, museokuoriaisen, riesakuoriaisen, outokuoriaisen tai turkiskuoriaisen toukka.
Kodin tuhohyönteisistä saat lisätietoa mm. kirjasta Rohmut ja riesat (Suomen museoliitto 2005) sekä nettiosoitteesta https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/tuholaisesite.pdf
Tunnistusta voi kysyä myös osoitteessa https://foorumi.laji.fi/ , joka on Luontoharrastajien ja Suomen Lajitietokeskuksen keskustelufoorumi.
Kyseessä voisi olla sokeritoukka, joka on sisätiloissa yleinen. Se syö myös kirjojen selkiin käytettyä liimaa. Se on melko harmiton vaikkakin kiusallinen hyönteinen. Nettisivulta
http://www.keuruu.fi/terve/sokerit.htm
löytyy tietoa sokeritoukasta ja sen torjunnasta.
Muita kirjoissa viihtyviä olioita ovat kirjatäi ja kirjaskorpioni, muta ne eivät muistuta toukkaa. Lisää tietoa näistä ja muista sisätiloissa esiintyvistä hyönteisistä löytyy mm.kirjasta: "Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta", kirjoittaneet Pehr Ekbom, Arvo Myllymäki ja Seppo Roivainen (1993).
Euroopan johtava rikospsykologi Thomas Mûller kertoo kirjassaan Ihmispeto (2006) kokemuksistaan rikollisten ja sarjamurhaajien seurassa sekä rikospsykologin työkuvasta. ”En pysty ajattelemaan kuin sarjamurhaaja, mutta voin yrittää asettua hänen kenkiinsä”.
Charlotte Greigin teoksessa Evil serial killers:in the minds of monsters (2010) esitellään lyhyesti 50 sarjamurhaajaa kuoleman enkeleistä ja kannibaaleista vampyyritappajiin.
Patricia Cornwell kertoo kirjassaan Murhamiehen muotokuva: Viiltäjä-Jack - tapaus selvitetty (2003), miten hän selvittää sarjamurhaajan henkilöllisyyden. Kyseessä on sekä tositarina että psykopaatin muotokuva.
Ohessa kaunokirjallisuutta, jossa sarjamurhaajan näkökulmaa myös:
Bret Easton Ellis on kirjoittanut...
