Vaikuttaa siltä, että vanhoja Gloria-lehtiä ei löydy digitoituina eikä sen artikkeleja ole myöskään asiasanoitettu Finnaan. Fyysisiä lehtiä löytyy vapaakappalekirjastoista, esimerkiksi Turun yliopiston kirjastosta. Voidaksesi lukea lehteä, sinun pitää ensin tehdä siihen varaus (sitä varten tarvitaan kirjastokortti Turun yliopiston kirjastoon). Lehteä saa lukea vain kirjaston tiloissa. Vanhoja Gloria-lehtiä säilytetään myös Helmet-kirjavarastossa Pasilassa. Näitäkään lehtiä ei lainata kotiin, mutta niitä saa lukea paikan päällä.
Nykyinen eduskunta valittiin tänä vuonna 2023. Eduskuntavaalit olivat 2.4.2023. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vuonna 2027. Kansanedustajat ilmoittavat tavallisesti jatkoaikeistaan vasta vaaleja edeltävänä vuonna eli näin ollen todennäköisesti vuonna 2026.
Kävin läpi teokset:
Kuvataiteilijat 1986. Suomen taiteilijaseura, 1987
Kuvataiteilijat 1991, Kustannusosakeyhtiö taide, 1991
Kuvataiteilijat 2004, Suomen taiteilijaseura, 2004
Näistä teoksista en löytänyt sopivaa nimikirjainyhdistelmää. Taiteilija ei tietysti signeeraa teostaan välttämättä virallisilla nimillään. Toisaalta, taiteilija ei välttämättä ole suomalainen.
Kannattaa ehkä käydä selaamassa Suomalaisten taiteilijoiden signeerausmatrikkeli. Toimittanut Juha Valli. 1992
Kirjan käsikirjastokappaleet ovat luettavana Rikhardinkadun ja Pasilan kirjastoissa.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1103278?lang=fin
Suurimmat huutokauppakamarit auttavat töiden arvioinnissa. Antiikkiliikkeistä ja...
Hei,
Kyllä tällaisia ilmestyi. 1970-luvulla ilmestyi ainakin kolme Wolfgang Ecken Salapoliisitehtäviä -sarjan kirjaa (Mustapukuinen mies, Punaisten apinoiden linna ja Kasvot ikkunassa).
Näissä on jokaisessa parikymmentä tarinaa, joista voit päätellä ratkaisun ja lopussa on kuhunkin tapaukseen ratkaisu.
1990-luvun alkupuolella ilmestyi myös ainakin:
Miller Marvin: Hoksaatko? Syyllinen vai syytön? - Ratkaise kymmenen rikosjuttua
Näitä voit etsiä itse kirjastojen tietokannoista hakemalla vaikkapa "ratkaisukirjat" tai "interaktiiviset teokset". Nämä toki antavat myös valitse itse miten tarina etenee -tyyppisiä kirjoja.
Kollega ehdotti kirjaa Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi. Sen äänikirjaversiossa lukija taitaa tosin olla nainen, ja kannessa ei ole makaavaa pariskuntaa, mutta se on keltainen.Toinen ehdotus: Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta. Tässä on kansikuvassa mies ja nainen ylhäältäpäin makuuasennossa, päät eri suuntiin. Sisällöstä en muista kuin avioliiton...
Eduskunnan nykykäytäntöä äänestyslippujen tarkastajien valinnassa ohjaa eduskunnan vaalisääntö (250/2000): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000250
Sen 6 §:n 2. momentissa todetaan: "Puhemies määrää neljä edustajaa avustamaan äänestyslippujen tarkastamisessa, annettujen äänten julkilukemisessa ja äänten laskemisessa." Sen tarkemmin asiasta ei säädetä.
Käytännössä puhemies toteaa suurimpien eduskuntaryhmien ilmoittamat henkilöt. Puhemies ei siis heitä valitse.
Historiassa käytäntö on voinut olla eri. Esimerkiksi P. E. Svinhuvud tapasi kutsua ääntenlaskijoiksi edustajia, joiden nimi viittasi kalaan (Kala, Kuha, Lohi, Gädda).
Petri Tanskanen on tutkinut viestintäalan ammattiliittojen historiaa. Taitureista tietotekniikkaan - välähdyksiä viestintäalan ammattiliiton historiaan löytyy verkosta luettavaksi, https://yksa.disec.fi/Yksa4/download/137629440762800/file/97de3185-6b10…
Siinä kerrotaan, että vuoden kirjapainoala siirty 1968 alusta lähtien ansiotasoa alentamatta viisipäiväiseen työviikkoon ensimmäisenä ammattialana Suomessa uuden työehtosopimuksen mukaisesti. Lisäksi Tanskanen toteaa, että muilla teollisuuden aloilla 40 tuntiseen työviikkoon siirryttiin vasta vuoden 1970 alusta lähtien.
Voisikohan kyseessä olla Axel Fredenholmin Näin olen kuullut : matkalla intialaisen mestarin seurassa = Iti mayâ srutam? Sen ensimmäinen suomenkielinen painos julkaistiin vuonna 1974.
Jacqueline Kellyn kirja Luonnonlapsi Calpurnia Tate on julkaistu suomeksi Kariston kustantamana vuonna 2011. Jatko-osia ei ole suomennettu. Koska ensimmäisen osan julkaisusta on kulunut jo reilusti aikaa, on todennäköistä, että jatko-osia ei enää suomenneta. Asiaa voi toki tiedustella kustantajalta: https://www.karisto.fi/sivu/yhteystiedot/
Hei,Vanhoista puhelinluetteloista löytyy maininta ensimmäisen kerran 1977, joten kioski lienee avattu 1976. Tarkka osoite, jossa on myös kadunnumero, löytyi 1981 vuoden luettelosta. Osoite oli Niinivaarantie 52.
Aale Tynni suomensi William Shakespearen Sonetin 34 ensimmäisen rivin näin:”Siis miksi kauniin päivän lupasit,(niin että lähdin matkaan ilman viittaa…)” Kirsti Simonsuuren suomentamana sama kohta kuuluu seuraavasti:”Miksi lupasit niin aurinkoisen päivän,(sait minut matkustamaan ilman viittaa…)” William Shakespeare: Sonetit (suom. Aale Tynni, 1965)Kirsti Simonsuuri: Nautintojen ajan aarre : William Shakespearen Sonetit (runojen suomennokset Kirsti Simonsuuri, 2005)
Tammi julkaisi 1970-luvulla Tam tam-kirjat nimistä sarjaa. Kirjailija Sven Wernström julkaisi Latinalaiseen Amerikkaan liittyviä romaaneja tässä sarjassa.Kirjojen nimet ovat "Kapina", "Köyhien kylän aarre", "Mateo, meksokolainen", "Mateon kylä" ja "Orjat".
Näistä aiheista löytyy kirjallisuutta eri ikäisille lapsille. Verkkokirjastosta voi hakea esimerkiksi hakusanoilla vuoroasuminen, erolapset tai hakusanayhdistelmällä ero* ja lastenkirjallisuus. Ikävästä kertovia lastenkirjoja voi etsiä hakusanayhdistelmällä ikävä ja lastenkirjallisuus. Hakutuloksiin tuli paljon etenkin kuvakirjoja, ja kannattaa tutustua niihinkin (kirjastoluokka 85.22), sillä niissä on monesti hyviä löytöjä isommillekin lapsille. Omassa lähikirjastossasi saattaa olla myös teemahylly tai valmiita kirjalistoja tästä aiheesta, joten kannattaa kysyä heiltä tarvittaessa lisäapua.
Unto Kupiaisen runoteos Peeveli ja Peipponen (1958) löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista. Sitä on saatavilla myös useista muista Suomen kirjastoista.Vaski-verkkokirjasto: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.259372?sid=4782531482Finna.fi: https://finna.fi/Record/anders.390784?sid=4782530804
Jos lähtökohdaksi otetaan sukunimi, sukunimeä Immonen voi pitää yleissavolaisena. Immo on kirkollisen Immanuelin yleisimpiä suomalaisten käyttämiä muunnoksia, mutta on myös tuotu esiin, että Immo sekä Imma, Immi, Impi ja Impo -nimet voidaan rinnastaa vanhoihin saksalaisin henkilönnimimuotoihin Imma, Immo ja Ymme.Sukunimet-teoksessa mainitaan, että jo 1900-luvun alussa läntiset asutusnimet kuten Halikon ja Maskun Immala, Kangasalan Immi, Kuusjoen Impola, Paimion ja Naantalin Immoinen sekä Tl. Lapin, Lohjan, Karjalohjan ja Rauman Immola on liitetty germaaniseen henkilönnimeen, josta skandinaavitkin ovat muinoin käyttäneet muotoja Imma ja Immi. Rauman Immola kuuluu murteessa ImBola, ja Kurkijoella ja Kiteellä ovat esim. 1600-luvulla...
Misse-kissa -kirja voisi olla kuvakirja Joan Sandin: Jenni ja Misse. Tosin sen sisältöä en päässyt tarkistamaan sen heikon saatavuuden vuoksi, mutta ainakin siinä esiintyy Misse-niminen kissa.Toiseen kirjaan on kolme eri vaihtoehtoa. Kirja voisi olla Bill Beet: Hyvästi jokilaakso. Ainakin kansikuvan kuvaus täsmää siihen parhaiten. Toinen vaihtoehto olisi Richard Adams: Ruohometsän kansa, mutta sen kansikuvissa näyttäisi olevan vain jäniksiä. Ja kolmas ehdotus on Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset, mutta sen kansikuvat ovat tummalla pohjalla.Marcus Phisterin Sateenkaarikala -kirjasta löytyy vuoden 1992 painosta vielä joistain kirjastoista. Omaksi sitä voi etsiä esimerkiksi antikvariaateista tai verkon myyntipalstoilta. LinkitFinna.fi:...
Helsingin kirjastotoimenjohtaja kertoi seuraava: Näitä tehdään yleensä määräaikaisina kokeiluina. Viime vuosina on kirjaston kautta voinut lainata esim. valokuvataidetta, tekstiilitaideteoksia, sähköauton tai pienoisgrillejä, joiden toimittaja tai omistaja on tehnyt kirjaston kanssa sopimuksen määräajaksi.
