Tämä väreihinkin liitetty käyttäytymistyylien eli sosiaalisten tyylien nelikenttä on Wilson Learning corporationin kehittämä, ja se on esitelty suomeksi ainakin seuraavissa teoksissa:
Silvennoinen, Markku: Vuorovaikutuksen avaimet. Talentum 2004.
Silvennoinen, Markku: Onnistu alaisena - näin johdan esimiestäni ja itseäni. Tammi 2006.
Eri käyttäytymistyylit (puhutaan myös työskentelytyyleistä tai vuorovaikutustyyleistä) sijoittuvat ruudukossa akseleille kyselevä - käskevä sekä asiakeskeinen - ihmiskeskeinen. Värit ja tyylit liitetään toisiinsa seuraavasti: suunnitteleva tai sininen tyyli, käynnistävä tai punainen tyyli, rakentava tai vihreä tyyli sekä innostava tai keltainen tyyli.
Nelikenttä ilman värejä ja tarkempia selityksiä löytyy myös...
Ilmeisesti kyseessä on Michał Kleofas Ogińskin (1765–1833) säveltämä poloneesi. Suomessa teos tunnetaan nimellä Jäähyväiset isänmaalle.
Musiikin tv-sarjaan on säveltänyt Joel Mäkinen. Tunnuskappaleen nimeä ei ole mainittu ohjelman lopputeksteissä.
Markku Pölösen elokuva Onnen maa valmistui v. 1993. Samana vuonna elokuva palkittiin Risto Jarva -palkinnolla.
Onnen maa-videon esittelytekstissä kerrotaan sen olevan nostalginen komedia tangomusiikin kuumasta kesästä 60-luvun alussa. Elokuvassa "tuhlaajapoika" Tenho palaa kaupungista vanhempiensa kotitilalle tuttuun maalaismaisemaan. Kuuma romanssi eroottisen Virvan kanssa leimahtaa. Kesä hehkuu, tango soi...
Markku Pölönen kertoo haastattelussaan, että Onnen maa on yhä hänen henkilökohtaisin, omaelämäkerrallisin elokuva (voit lukea haastattelun osoitteesta
http://www.film-o-holic.com/haastattelut/haastattelussa_markku_polonen… ).
Löydät tietoa Markku Pölösestä ja Onnen maa -elokuvasta mm. teoksista Elävän kuvan vuosikirja 1994 sekä...
1723 säädetyt, ritarisäädyn ja aateliston nauttimat etuoikeudet koskivat lähinnä verovapautta, jonka viimeisetkin rippeet katosivat Suomessa vuonna 1920 tulo ja varallisuusverotukseen siirryttäessä. Aateliset menettivät poliittiset ja taloudelliset erivapautensa, mutta voimaan jäi nimilaki ts. nimi periytyy suvussa.
Tietoa Suomen aatelisista ja Suomen Ritaristoon ja Aateliin kuuluvista suvuista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aateli
http://myy.haaga-helia.fi/~kalei/semin/global_club010925.html
http://www.riddarhuset.fi/fi/
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi1869s.htm
Kirjallisuutta: Jahnukainen, Iiro: Aatelikuva Suomen historiassa (Tampere, 2004.
Saatavuustiedot aineistotietokannasta http://www.helmet.fi/
Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen yhteisestä verkkokirjastosta Helmetistä http://www.helmet.fi/ löytyy seuraava teos:
- Talo-80 -ryhmä: Määrälaskentaohje Talo-80 nimikkeistöjärjestelmän mukaan. Rakentajain kustannus, 1985. (3. täydennetty painos, 1989)
Suomen kansallisbibliografia Fennicassa https://finna.fi ovat nämä kolme opusta:
- Määrälaskentaohje Talo-80 nimikkeistöjärjestelmän mukaan. Rakentajain kustannus, 1989.
- Määrälaskentaohje Talo-80 nimikkeistöjärjestelmän mukaan. Rakentajain kustannus, 1982.
- Rakennuttajan määrälaskennan täydennysohje. Rakentajain kustannus, 1988. (Tämä ohje täydentää vuonna 1982 ilmestynyttä määrälaskentaohjetta.)
Teokset kuuluvat Helsingin yliopiston kirjastossa majailevaan kansalliskokoelmaan,...
Ehdotuksia löytyy esim. seuraavista nettiosotteista
http://www.birgit.mummu.net/Runous/Muistovarssyt.htm
http://www.kataisenkukka.fi/varssyt.php
http://www.savonsanomat.fi/asiakaspalvelu/ilmoitukset/kuolinilmoitus-ja…
http://www.vaisasenkukkakauppa.fi/index.php?pinc=3
Slangisanakirjan mukaan sanaa 'porukat' merkityksessä kotiväki, perhe on käytetty jo 1970-luvulla.
Lähde:
Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. 5. p. WSOY, 2005
Toisaalta Kaarina Karttusen Nykyslangin sanakirja (WSOY, 1980) ei tunne sanaa tässä merkityksess. Ilmeisesti sen käyttö on yleistynyt myöhemmin.
Runo on Eino Leinon, mutta sitä ei ilmeisestikään ole julkaistu missään kokoelmassa. Se löytyy Sunnuntai-lehdestä 19.8.1917. Lehti löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta, Pasilan kirjavarastosta:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Juttu…
David Ewing Duncan kertoo kirjassaan Kalenteri (1999) s. 79, että vuorokauden jako 24 yhtä pitkään aikayksikköön on mesopotamialainen keksintö, mutta syy järjestelmään on kadonnut. Kirjoittaja arvelee, että vuorokauden jakaminen kahteen 12-tuntiseen jaksoon on saattanut liittyä siihen, että se vastaa 12 eläinradan merkkiä astrologiassa, joka tuolloin oli tärkeä ala. Toinen mahdollinen syy kirjoittajan mielestä voisi olla se, että mesopotamialaisen numerojärjestelmän perusluku 6 menee tasan 24:ään ja että myös babylonialaisen ympyrän 360 astetta on jaollinen 24:llä. Se taas perustuu taivaankannen mittaamiseen; yksi tunti taivaalla vastaa 15 astetta nykyisissä mittayksiköissä. Viimeksimainittu tieto on Heikki Ojan teoksessa Aikakirja -(1999...
Olen etsinyt tällaista suomennosta aika laajasti, mutta tuloksetta. Myöskään Viola-tietokanta, jossa pitäisi olla kaikki Suomessa julkaistut nuotit ja äänitteet, ei tunne tällaisia alkusanoja. Toisaalta monenkaan äänitteen kohdalla ei alkusanoja ole erikseen merkitty, joten voi tämäkin versio siellä piilossa olla. Laulajan nimen tietäminen auttaisi paljon, mutta ilmeisesti kysyjäkään ei enää tunnista solistia.
Otto Mannisen klassisesta käännöksestä "Voi talvi ja taas kevät mennä menojaan" on runsaasti levytyksiä, mutta kysytty teksti on selvästi jokin muu käännös. Valitettavasti näillä tiedoilla ei oikeaa levytystä löytynyt. Laulajan henkilöllisyyden kautta se voisi kuitenkin löytyä, joten kaikkea toivoa ei kannata heittää.
Heikki Poroila...
Mitri Pakkasesta kirjailijana ei juuri tietoa löydy. Hänestä ei ole tietoja suomalaisia kirjailijoita esittelevissä teoksissa. Hänestä ei ole mainitaan myöskään Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelissa http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k
Aleksi artikkeliviitetietokannan mukaan löytyy seuraava lehtiartikkeli: Kotiliesi, Numero 1996: 4, Sivu(t) 24-25, 27 Artikkelin nimeke Futis - Haastateltavana nuortenkirjoja jalkapallon maailmasta kirjoittava Mitri Pakkanen. Kyseinen lehti kuuluu Helsingin Pasilan kirjaston kokoelmiin.
Mitri Pakkasesta löytyy tietoa jo vanhalta nettisivulta http://www.allianssivantaa.com/mitri_1.html Hän on toiminut toimittajana, jalkapallovalmentajana sekä televisiokommentaattorina.
Mitri Pakkanen on...
Jari on tiettävästi kirjailija Jalmari Finnen (1874-1938) luoma lyhentymä omasta etunimestään. Ensimmäinen Jariksi kastettu oli Finnen kummipoika v. 1937. Almanakassa nimi on ollut Jalmarin rinnalla 20.11 vuodesta 1964. Jalmari taas puolestaan on suomalaistunut muoto Hjalmarista, almanakassa muodossa Jalmar 20.11 1890-1906 ja Jalmari vuodesta 1907. Kansanomaisia lyhentymiä Jarin lisäksi ovat Jali, Jallu ja Jammu. Hjalmar on muinaisskandinaavinen nimi, joka tarkoittaa "kypäräpäinen sotilas".
Lähde: Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen, 2. tark. painos, 2001, Porvoo : WSOY, 1999
Amerikkalaiseen luontoon ja erämaihin sijoittuvia kirjoja voisivat olla esimerkiksi James Oliver Curwoodin kirjat. Curwood on kirjoittanut esimerkiksi kirjat Kazan, susikoira ja Kazanin poika. Muita hänen kirjojaan ovat mm. Kalliovuorten kuningas ja Erämaan tytär. Curwoodin kirjat sijoittuvat pääosin Alaskaan, mutta myös Kanadaan. Jack Londonin tyylisiä teoksia voisivat olla myös Ernest Thompson Setonin kirjat. Setonin kirjoja ovat esimerkiksi Villejä eläimiä, Eläinten sankarit ja Harmaakarhun elämäntarina. B. Traven on kirjoittanut esimerkiksi Sierra Madren aarre –kirjan sekä Viidakko-sarjan, johon kuuluvat seuraavat viisi kirjaa: Vankkurit, Hallitus, Marssi monterialle, Mahonkiviidakko ja Hirtettyjen kapina. Travenin kirjat tosin...
Viola-tietokannan mukaan vuoden 1964 levytyksen esittäjinä olivat Danny & The Islanders ja itse laulun alkuperäksi on ilmoitettu "kansanlaulu, Pohjois-Amerikka". Levytetyn version sovittajiksi on merkitty Esko Linnavalli ja Ilkka Lipsanen. Mitään viitettä siitä, että tässä versiossa olisi muokattu sanoja, ei tietokannassa ole. Todennäköisesti laulu on poimittu Joan Baezin vuonna 1960 levytetyltä ja julkaistulta albumilta "Joan Baez". Siinä perinnelaulun sovittajaksi on merkitty Joan Baez. Mahdollisesti varhaisin laulun levytys on vuodelta 1927 (Buell Kazee). Tässä versiossa ollaan jo aika kaukana Dannyn tulkinnasta.
Heikki Poroila
Nuortenkirjallisuus on kohderyhmän iän mukaan määritelty ja genrerajat ylittävä kirjallisuusryhmä. Kirjastojen nuortenosastoilla nuortenkirjallisuudeksi voidaan laskea kaikki sinne sijoitettu kirjallisuus: eri tyylinen kaunokirjallisuus, sarjakuvat, runot, tietokirjatkin. Jokin tietty nuortenkirjallisuuden alalaji voitaisiin kuitenkin ehkä hyvinkin laskea omaksi genrekseen.
Hyvä suomalainen genreä vastaava termi voisi olla tyylilaji. Kirjallisuuden tyylin ohella myös kirjallisuudenhistoria sekä rakennetyyppi voivat erotella kirjallisuuden genrejä toisistaan. Runouden genrejä on vaikkapa lyriikka, joka erottuu romaaneista niin kirjallisuudenhistorian, tekstirakenteen kuin tyylinkin osalta. Romaani- ja novellikirjallisuuden vanhoja genrejä...
Etsimäsi kirjoittaja lienee Aapeli eli Simo Puupponen (1915-1967). Aapeli kirjoitti kaksi lastenkirjaa: Koko kaupungin Vinski (1954) sekä Vinski ja Vinsentti (1956).
Kirjojen pohjalta on tehty muun muassa kaksi tv-elokuvaa, joissa apteekkarin roolia näyttelee Tarmo Manni.
Lisätietoa Aapelista:
http://tuhannettunteet.kuopio.fi/main.asp?sid=3
Koko kaupungin Vinski -elokuva IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0363748/combined
Vinski ja Vinsentti IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0364103/
Helmet aineistohaun sanahaulla vesimyll* löytyy yhdeksän kirjaa http://www.helmet.fi/search*fin/X
Näistä etenkin teos Vesimyllyt : historia, rakenne, käyttö ja kunnostus erityisesti kainuulaisen myllyperinteen valossa on tutustumisen arvoinen. Kirjassa on runsas kuvitus.
Kirjassa Pajupillistä pikisirkkaan (ainakin vuoden 1999 painoksessa) on kolmesivuinen ohje siipimyllyn rakentamisesta.
Kaksi lehtiartikkelia:
Vesimyllyt osa arvokasta rakennusperintöä Rakennuslehti 2003, nro 12, sivu 11
Kainuun vesimyllyt - kunnostusprojekti, Arkkitehti 1993, nro 2, sivu 64-67
Jälkimmäinen lehti löytyy Pasilan kirjastosta
Tietoa www-sivuilla:
http://www.nba.fi/puukausi/tekaitta/v4_l.htm
http://www.freesciencefairproject.com/physics/water_turbine.html
http...
Suomessa ei ennen 1950-luvun alkua tilastoitu äänilevyjen myyntiä, joten virallista tilastoa ei vuoden 1949 hiteistä ole. Suomi soi -sarjan osasta nro 4 (s. 83) löytyy kuitenkin neljä suosittua kappaletta kyseiseltä vuodelta. Metro-tyttöjen esittämän Ethän minua unhoita -kappaleen lisäksi ovat suosittuja olleet Henry Theelin Kuun virran sillalla, Marja-Leena ja käännösiskelmä Manana (Is soon enough for me), joka on Peggy Leen menestyskappale vuodelta 1947.
Samasta Suomi soi-teoksesta löytyvät suosituimmat suomalaiset iskelmät vuodesta 1951 vuoteen 2000.
Suomen sanojen alkuperä -sanakirjan mukaan surra-sana on vanhaa perua, sana esiintyy mm. Agricolan kielessä. Sillä on suomen murteissa ja lähisukukielissä (mm. virossa) sellaisia merkityksiä kuin kuolla, puutua, turtua, kangistua (jäsen).
Myös Nykysuomen etymologisen sankirjan mukaan surra-sanan alkuperäinen merkitys on kuolla. Merkitys 'olla surullinen, murehtia' taas on uudempaa kehitystä ja sekaantunut germaanisperäiseen surku-sanaan.
