Hei,
Kirjoja ilmestyi näköjään 20 kpl. nro 20 on John Osborne: A subject of scandal and concern.
Numero 16 on epähuomiossa jäänyt välistä siten, että Michener, James A.: Australia (From Return the Paradise) on epähuomiossa merkitty järjestysnumerolla 17 (=16). Oikea 17 on Irwin Shaw: Tip on a dead jockey.
Vastaavia ei-helpotettuja tekstejä sisältäviä englanninkielisiä kirjoja, joissa on marginaalissa sanastoa suomeksi, löytyy ainakin kaksi Maija-Leena Kallelan ja Anna-Liisa Suurpään toimittamaa novellikokoelmaa Women writers (Weilin-Göös, 1985) ja Crime stories (Weilin-Göös,1985).
Näiden lisäksi Oppian-kustantamolta on ilmestynyt äskettäin Lue ja opi -sarjaa usealla eri kielellä. Nämä ovat tosin helpotettua kieltä, jota...
Vaasan kaupunginkirjaston kokoelmista löytyvät elokuvat Anna ystävämme, Anna ystävämme: jatko-osa ja Anna ystävämme, tarina jatkuu. Kaksi ensimmäistä on tällä hetkellä lainassa, kolmas on paikalla. Voit halutessasi tehdä varauksen elokuviin verkkokirjastomme kautta, osoite on kirjasto.vaasa.fi. Kirjoita hakukenttään esimerkiksi Montgomery Anna ystävämme ja rajaa hakua laittamalla aineistolajiksi DVD.
Kyselykierros kollegoiden keskuudessa ei valitettavasti tuottanut tulosta, näillä tiedoilla kukaan ei tunnistanut etsimääsi runoa. Tunnistaisikohan joku palvelumme seuraajista?
Kyseessä voisi olla sama runo, josta on kysytty palvelussa aiemminkin. Runo alkaa "Sun on helmet, sun on villas."
Linkki Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun aiempaan vastaukseen Olen joskus jossain nähnyt runon, joka alkaa "Sun on helmet, sun on villa... ja on siis runo sekä suomeksi että englanniksi. Muistan, että se oli jonkin verran… | Kysy kirjastonhoitajalta (kirjastot.fi)
Vastauksessa mainitussa Pekka Lounelan kirjassa on myös runon kirjoittajan tekemä suomennos runosta. Linkki kirjan tietoihin Keski-kirjastossa Rautainen nuoruus : välikysyjien kronikka | Keski-kirjastot | Keski-Finna
Kyseessä voisi olla Tontut niminen piirrossarja, jota Yle näytti 90-luvun lopussa. Sarjassa seikkaili lääkäritonttu Taavi, joka auttoi metsän eläimiä ja liikkui Viuhu-ketun selässä. Taavi-tontulla oli juurikin asunaan sininen takki ja punainen tonttulakki. Sarja oli espanjalais-kanadalainen ja perustui Wil Huygenin kirjoittamiin kirjoihin 'Suuri tonttukirja' ja 'Tonttujen kutsu'.
Kyseinen kohta näyttää löytyvän Kalevalan viidennestä runosta, säkeestä 208 eteenpäin:
"Enkä nyt tuota tieäkänä,
Miten olla, kuin eleä,
Tällä ilmalla asua,
Näillä mailla matkaella;
Oisiko emo elossa,
Vanhempani valvehella,
Sepä saattaisi sanoa,
Miten pystössä pysyä,
Murehisin murtumatta,
Huolihin katoamatta,
Näissä päivissä pahoissa,
Apeissa mielaloissa!"
Lähde: Hämäläinen, Niina, Luhtala, Marika, Saarelainen, Juhana ja Sykäri, Venla 2020: Avoin Kalevala. Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio. Osa II. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://kalevala.finlit.fi
Mihail Hodorkovski vieraili Helsingissä 25.2.24. Hän osallistui tapahtumaan, jonka järjesti Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö.
Voit katsoa Yle Areenasta saman päivän Ylen uutislähetyksen, jossa aiheesta kerrotaan:
https://areena.yle.fi/1-66615047
Antamasi tuntomerkit ovat varsin hyviä, mutta emme kuitenkaan onnistuneet keksimään mikä kirja voisi olla kyseessä. Kysymys on myös sähköpostitse lähetetty vastaajaverkostomme jäsenille. Toistaiseksi vastausta ei ole löytynyt silläkään tavoin, mutta lisäämme tietoa tänne jos ehdotuksia tulee.
Myös lukijat voivat vinkata kommentilla, jos kirjan kuvailu herättää jotakin muistikuvia.
Runo löytyy Jarkko Laineen romaanista Niin kulki Kolumbus. Säkeet ovat tarinassa pätkittäin, ja on hieman vaikea erottaa, mikä on itse runoa, mikä kerrontaa.
Säkeet löytyvät romaanin vuoden 1969 painoksesta (Otava) sivuilta 163-165.
Kansalliskirjaston kuvailutietojen mukaan levy "Joulu on" (Triola TRLP113) on julkaistu vuonna 1968, mutta äänitykset ovat vanhempia, esimerkiksi Olavi Virran, Mariannen (1926-2003), Virve Nortian ja Károly Garamin esittämä "Näin lapsuusjouluina laulettiin" on äänitetty vuonna 1952. Marianne on oikealta nimeltään Tamara Hramova, vuodesta 1952 Tamara Dernjatin. Hän oli yksi Metro-tyttöjen jäsenistä.Kansalliskirjasto ylläpitää Viola-tietokantaa, joka on Suomen kansallisdiskografia ja nuottiaineiston kansallisbibliografia. Violaan on tallennettu tiedot kotimaisista äänitteistä vuodesta 1901.Tietoa Viola-tietokannasta:https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/viola-suomen-kansallisdiskografiaLähteitä:Joulu on -levyn kuvailutiedot...
Julkaisussa Helsingin nimikirja ja osoitekalenteri 1921 mainitaan neiti Mary Sauren, ompelija. Hänen osoitteensa oli Punavuorenkatu 16 A. Vuoden 1928 osoitekalenterista häntä ei enää löydy. Hautahausta löytyy Mary Regina Sauren, joka syntyi 1909 ja kuoli 1975. Syntymävuoden perusteella voisi olettaa, että hän oli eri henkilö kuin Punavuorenkadulla asunut Mary Sauren. Muita tietoja Mary Saurenista ei löytynyt.
Hei, la 8.9.2024 Helsingin Sanomissa oli artikkeli uudesta Kansallisarkiston tietokannasta https://kohtalonaneuvostoliitto.kansallisarkisto.fi. Tietokannassa on henkilö- ja karttatietoja suomalaisista Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964. Tietoja on kerätty kattavimmin suuren terrorin 1937–1938 uhreista, vuonna 1917 Venäjällä olleista, punapakolaisista, amerikansuomalaisista ja loikkareista.Eli siinä on myös henkilöhaku.
Lohikäärme Glaurung esittää Silmarillionissa kahdessa eri kohdassa samankaltaisen tervehdyksen. Kyseiset tervehdykset kuitenkin poikkeavat hieman toisistaan sekä suomennoksessa että alkuperäiskielellä. Ensimmäinen tervehdys on suomennettu seuraavasti: "Terve kohdatessamme, Húrinin poika!" (s. 217) Alkuperäiseskielellä sama tervehdys kuuluu puolestaan: "Hail, son of Húrin. Well met!" (s. 254)Toinen tervehdys on puolestaan suomennettu seuraavasti: "Terve Nienor, Húrinin tytär." (s. 228) Alkuperäiseskielellä sama tervehdys kuuluu: "Hail, Nienor, daughter of Húrin." (s. 267)Suomennetun tervehdyksen "kohdatessamme" näyttää siis perustuvan alkuperäistekstin tervehdyksessä esiintyvään huudahdukseen "Well met!".Lähteet:Tolkien, J. R. R.,...
Valitettavasti en löytänyt lähdettä kyseiselle pätkälle "yksi kerrallaan sammuvat nämä tähdet". Etsin sitä Eeva Kilven runokokoelmasta sekä Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista. On mahdollista, että runo löytyy jostain Kilven vanhemmasta teoksesta, joka ei sisälly kokoelmaan, mutta en saanut kyseisistä teoksista kappaleita käsiini jotta voisin tarkistaa asian. Näitä teoksia pääsee lukemaan esimerkiksi Kansalliskirjaston lukusalissa, joten asiasta kannattaa olla suoraan yhteydessä Kansalliskirjastoon. Täältä näet heidän kokoelmasta löytyvät teokset: Kansalliskirjaston haku - Eeva KilpiVoit myös kokeilla etsiä kyseistä lausetta Kansalliskirjaston digitaalisesta aineistosta.
Mielenkiintoinen havainto. Jos elokuvan juoni sijoittuu menneisyyteen, vanhan elokuvan tai ohjelman näyttäminen on tietysti luontevaa. Jos tarina sen sijaan ei motivoi vanhan ohjelman näyttämistä, todennäköisin selitys on tekijänoikeudet, amerikkalaisittain copyright. Myös kohtauksessa taustalla auki olevan television näyttämä ohjelma kuuluu tekijänoikeuden piiriin, eli joku omistaa sen esitysoikeudet. Tuottajan tulee pyytää sen käyttämiseen lupa oikeuksien haltijalta. Yleensä tällaisista oikeuksista joutuu maksamaan. Vanhan ohjelman tekijänoikeudet ovat saattaneet raueta, jolloin lupaa ei tarvita, tai sitten luvat on saanut halvemmalla.
Sodanajan autokomppanioista on kirjoitettu melko vähän, mutta Juha Ratinen avaa 1930-luvun liikekannellepanojärjestelmää väitöskirjassaan ”Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään : suomalaisen liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen 1918-1945” (Maanpuolustuskorkeakoulu 2018). Lähtökohtaisesti joukot perustettiin saman reserviläisalueen reserviläisistä: ”Perustettavan joukon aselajin mukaisesti koulutetut reserviläiset, yhdessä suojeluskuntien muodostamien kaaderirunkojen kanssa olivat merkittävä kehitysaskel koulutustason ja sotakelpoisuuden parantamisessa. Kun sijoitettu henkilöstö oli vielä kotoisin samalta paikkakunnalta ja miehet tunsivat toisensa, muodostui komppanioita ja pattereita, joiden yhtenäisyys oli...
Ainakin seuraavissa mainitsemiesi historioitsijoiden kirjoissa/artikkeleissa käsitellään Suomen ja Venäjän suhteita monista eri näkökulmista:Ylikangas, H. (1998). Suomi itäisen suurvallan varjossa. Teoksessa "...vaikka voissa paistais? : Venäjän rooli Suomessa : juhlakirja professori Osmo Jussilalle 14. maaliskuuta 1998", s. 449-461.Ylikangas, H. (1999). Väkivallasta sanan valtaan: Suomalaista menneisyyttä keskiajalta nykypäiviin. WSOY.Ylikangas, H. (2001). Tulkintani talvisodasta. WSOY.Ylikangas, H. (2007). Suomen historian solmukohdat. WSOY.Vihavainen, T., Kalleinen, K., Ketola, K., Flink, T., Engman, M., Leinonen, M., . . . Suomela, J. (2004). Venäjän kahdet kasvot: Venäjä-kuva suomalaisen identiteetin rakennuskivenä. Edita. (Teoksessa...
