Kysymyksen tekstikatkelma on peräisin Aimo Reitalan kirjasta Victor Westerholm (WSOY, 1967), sivulta 166.
Reitala selvittää matkakuvauksen taustaa näin: "Taiteilijan papereiden joukossa on säilynyt pieni matkakertomuksen luonnos. Hän laati kirjoituksen ensin minä-muotoon, mutta alkoi sitten kirjoittaa yksikön kolmannessa persoonassa uutta, joka jäi kuitenkin kesken eikä tiettävästi koskaan tullut julkisuuteen. Seuraavassa tämä monessakin suhteessa mielenkiintoinen kuvaus esitetään suomenkielisenä käännöksenä laajemmassa muodossaan lisättynä toiseen katkelmaan kuuluvalla alkukappaleella. Otsikkona oli Suomen laulu (Suomis sång)." (s. 165)
Kirjaa on saatavissa useammastakin PIKI-kirjastosta. Tampereelta se löytyy varastokappaleena...
You can renew your book five times. (if it is not booked) That is, the search period is about 5 months.
If the book cannot be renewed and cannot be found, it should be replaced.
The price of the book can be paid to the library by card or you can buy a new one of the same book.
You can find the contact information and opening hours of the libraries: https://www.helmet.fi/en-US
Kyseessä saattaisi olla Elina Aron kirjoittama sarja, joka kertoo Hattulan perheestä. Perheeseen kuuluvat isä, äiti, tyttö, poika, papukaija Mooses sekä lentävä huonekasvi.
Osien nimet ovat:
Kiemurakatu 3
Taikatempuntie 5
Kummituskäytävä 9
Kiinanlyhdynkuja 7
Pinjaportti 11
Ratsurinne 13
Kastraattilaulajia oli myös muissa maissa kuin Italiassa. Tiedämme, että heitä oli jo Bysantin valtakunnassa. 1550-luvulta alkaen kastraattilaulajia alkoi olla myös Länsi-Euroopan maissa, esimerkiksi Württembergin ruhtinaskunnassa, Wienissä ja Dresdenissä. On luultavaa, että he olivat alun perin italialaisia. Näyttää siltä, että kastrointia ja laulajien koulutusta tehtiin lähinnä Italiassa.
Kastraatio esti pojan normaalin kehityksen mieheksi, jolloin pojan kurkunpää ei myöskään kehittynyt luonnollisesti. Joskus tämä tarkoitti sitä, että murrosikää edeltävän ajan kirkas ja heleä ääni säilyi myös aikuisuuteen. Joskus pojan ääni katosi täysin. Ylipäätään toimenpide aiheutti aina suurta inhimillistä kärsimystä.
Lähde:
Vanherle, F. P.:...
Venäjäksi Anton Tšehovin novelli Zloi maltšik ilmestyi ensimmäisen kerran Oskolki-lehden numerossa 30 23.7.1883.
Novellista on useita suomennoksia. Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1901 nimellä Kosto Uusi Suometar -lehdessä, mutta suomentajan nimeä ei kerrottu. Novellin ovat suomentaneet myös Reino Silvanto vuonna 1913 ja Matti Lehmonen vuonna 1945.
Juhani Konkan suomennos novellista ilmestyi nimellä Ilkeä poika vuonna 1959 Anton Tšehovin Valittujen novellien osassa 1.
http://chehov-lit.ru/chehov/text/zloj-malchik.htm
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798155?page=7
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
https://www.kirjasampo.fi/fi...
Valtakunnallisen Finna-hakupalvelun mukaan kyseisistä sarjoista ei olisi lainattavia kappaleita missään päin Suomea.
Sarjat löytyvät Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistokokoelmista, missä niitä on mahdollista tulla etukäteen sopien katsomaan paikan päälle.
Kyseessä on Martti Haavion Iloinen eläinkirja eli kaksitoista viisasta mestaria (kuv. Helga Sjöstedt), joka sisältää kuvailemasi sadun Kissan sarvet. Satukirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1946 ja siitä on sittemmin otettu useita uusintapainoksia. Kissan sarvet on teoksen sivulla 17. Teoksen sadut perustuvat kansansatuihin, joita Haavio on muokannut silmälläpitäen pieniä lapsia.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
https://finna.fi/Record/helmet.1272234
https://www.helmet.fi/fi-FI
Mainittujen kappaleiden lisäksi Fono.fi-tietokanta löytää kappaleen "Möttönen ja pojat (Paljon on kärsitty viluva ja märkee)". Kaikki kolme kappaletta on julkaistu CD-kokoelmalla Molotohvin koktaili - Sota-ajan propagandaa levyillä 1940 - 1942 (2002).
Einari Ketola kirjoitti myös Möttösestä musiikkinäytelmän Sotamies Möttönen viihdytyskiertueella (1959).
Lähteet:
http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=m%c3%b6tt%c3%b6*
"Möttönen ja pojat" (YouTube)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molotohvin_koktaili
http://www.naytelmat.fi/p/sotamies-mottonen-viihdytyskiertueella
Kysymyksessä muistellut juonenkäänteet viittaavat Matti Ijäksen elokuvaan Sokkotanssi (1999).
Sokkotanssi | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Elonet (finna.fi)
Ison-Omenan kokoelmissa on tällä hetkellä akustinen Yamaha Dreadnought -kitara, klassinen kitara sekä lapsille ja nuorille tarkoitettu klassinen 3/4 kitara. Kaikkia voi lainata kotiin.
Emme onnistuneet selvittämään kyseisen kivi/keramiikkatyön tekijää tai valmistusaikaa. Sen vähän heikosti erottuvasta pohjamerkinnästä tai signeerauksestakaan ei ollut apua.
Design-tunnistusapua voisi saada aihepiirin facebook-ryhmään liittymällä https://fi-fi.facebook.com/groups/574559599753462/ tai esimerkiksi antiikkia ja keräilyesineitä ostavista liikkeistä.
Näillä näkymin mahdollinen liikennealan lakko maaliskuun alussa ei vaikuta Espoon kaupunginkirjaston aukioloaikoihin; kirjastot pyritään pitämään normaalisti auki. Myös muina aikoina mahdolliset poikkeusaukioloajat selviävät luotettavimmin Helmet.fi -verkkosivuilta kunkin kirjaston kohdalta.
Kyseessä saattaisi olla runo Lewis Carrolin kirjassa Alice's Adventures in Wonderland. Runo löytyy myös suomenkielisistä painoksista muun muassa Kirsi Kunnaksen suomentamana. Runon englanninkielinen nimi on sanaleikki The Mouse's Tale. Runo on hiirenhännän muotoinen ja muistuttaa hieman myös vesiputousta. Netistä löytyy kuvia runosta esimerkiksi hakusanoilla "mouse's tale".
Kirjoja voit etsiä Helmet-verkkokirjastosta osoitteessa https://www.helmet.fi/fi-FI
Espoon lähiseudulla on tosiaankin paikat nimeltä Vaakkoi ja Viinakokkoi. Espoon kaupungin nimistöryhmä vastasi tiedusteluun seuraavasti:
Vaakkoi
Vaakkoi on järvi (tai isohko lampi) Vihdissä, Ollilan kylän metsämailla. Nykyisin Vaakkoi on myös järveä ympäröivän ulkoilualueen nimi. Murteessa järvennimeä on käytetty muodoissa Vaakkoi ja Vaakkoo. Nimi on ollut käytössä ainakin jo 1800-luvun alussa, sillä 1831 laaditussa Ollilan kylän kartassa lammelle on merkitty nimi ”Wako Jerfvi”. Vuoden 1831 kirjoitusasua ei pidä lukea liian kirjaimellisesti, sillä kirjuri ei erotellut w- ja v-kirjaimia eikä pitkiä ja lyhyitä vokaaleja ja saattoi myös omatoimisesti lisätä nimen loppuun järvi-sanan. Nimi on oletettavasti ollut lähiasukkaitten käytössä...
Palveluskelpoisuusluokan A II 70a merkitys oli jatkosodan aikana seuraava:
70a. Mahalaukun happoisuuden vaihtelut, mahalaukun toiminnalliset häiriöt, mahakatarri (Anomalia secretionis ventriculi, gastrodyspepsia, gastritis chronica). Lievät gastritistapaukset, yleistila hyvä kenttäoloissa.
A II -luokkaan määrättiin tarkastettava, joka on taistelukelpoinen rintamaoloissa, mutta jonka palvelukelpoisuutta jokin vähäinen rakennevirhe, vika, vamma tai sairaus rajoittaa.
Lähde:
Lääkärintarkastusohjesääntö (L.T.O.): 1943. Puolustusvoimain Pääesikunta, lääkintäosasto.
Turun itäisellä puolella nykyisen Urheilupuiston takana on jyrkkään kallioseinään päättyvien katujen ryhmä. Ilmeisesti kuvitellen tulevia louhintatöitä kolmelle niistä annettiin nimet kivi- ja vuorityömiehen sekä sepän ammatin nimityksistä. Katujen nimitykset liittyivät siis niiden sijaintiin ja läheiseen maastoon.
Nimien historia: Stenhuggare Gatan v. 1830 -> Kivenhakkajankatu - Stenhuggaresgatan v. 1897 -> Kivenhakkaajankatu - Stenhuggaregatan v. 1953
Lähde: Turun katuja ja toreja: nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään (2011)
Kun Suomi oli osa Venäjän keisakuntaa, Turku kasvoi ja kaupungissa rakennettiin paljon. Kivenhakkaajille ja kivityömiehille löytyi töitä. Louhittua kiveä tarvittiin esimerkiksi katujen reunakivetyksissä...
Luostari Hietamiehen romaanissa on "Pyhän Marian sisarten luostari". Kirjailija sijoittaa sen Via Marmoratan varrelle. Tarkkaa osoitetta ei mainita, mutta sijainti on melko hyvin määriteltävissä seuraavan kuvauksen perusteella:
"Bussi lähestyi via Marmorataa ja siellä jäi autosta useita nunnia. Margherita oli kuullut heidän puheissaan maininneen Pyhän Marian Sisarten luostarista. -- Margherita kiiruhti nousemaan bussista. Laatassa hän näki luostarin nimen. Koska hän ei suinkaan halunnut kulkea yhdessä toisten nunnien kanssa, hän käveli lapsi käsivarrellaan kadun yli Aventinon pieneen puistikkoon ja odotti siellä toisten häviävän portista." (s. 378–9)
