Kalevalasta löytyy onneksi suorasanaisia versioita, esimekiksi nämä:
Nieminen, Kai: Kalevala 1999. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Pertti Rajala on kirjoittanut Kalevalan selkokielelle (BTJ Kirjastopalvelu, 2.p. 2008).
Myös Martti Haavio on tehnyt Kalevalasta suorasanaisen version Kalevalan tarinat (WSOY 2.p. 1985)
Kirsti Mäkisen versio Kalevalasta: Suomen lasten Kalevala (Otava, 6.p. 2003).
Kalevala nykysuomeksi / [muokannut] Aulis Rintala. Pilot-kustannus, 2006
Hauska kuulla, että olet tyytyväinen palveluumme!
Nimen ”Celia” alkuperästä kertoo Behind the Name -sivusto osoitteesta http://www.behindthename.com/name/celia. Sivuston mukaan se on faminiininen muoto muinaisesta roomalaisesta sukunimestä ”Caelius”. ”Caelius” puolestaan on peräisin latinan sanasta ”caelum”, jonka merkitys on ’taivas’. ”Celia” saattaa olla myös lyhennys nimestä ”Cecilia”, joka on peräisin latinan sanasta ”caecus” (’sokea’).
Vaara-nimitystä käytetään Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja entisen Oulun läänin alueen mäkisten itäosien kivisistä mäistä. Tämän alueen korkein vaara on Kuusamon Valtavaara (korkeus 492 m). Tiedot Wikipediasta: Suomen maakuntien korkeimmat maastonkohdat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakuntien_korkeimmat_maastonkohdat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaara
Korkein vaaraniminen kohta Suomessa on Enontekiön Urtasvaara (1 157,5 m), mutta se ei sijaitse vaara-alueella:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_korkeimmista_kohdista
Meiltä on ennenkin kysytty tietoja Jorma Nenosesta. Silloin vastasimme seuraavasti:
"Jorma Nenonen on Antinkankaan koulun rehtori, koulun sivuilla on hänen sähköpostiosoitteensa. Voit varmaankin esittää hänelle sähköpostitse kysymyksiä. Nenosen Sakke-kirjoja on sekä Gummerruksen (http://www.gummerus.fi) että WSOY:n (http://www.wsoy.fi) kustantamina, mahdollisesti kustantajat pystyvät antamaan tietoja hänestä. Kysy myös lähimmästä kirjastostasi Kirjallisuusarvosteluja-lehteä, joka sisältää arvosteluja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Joskus näissä arvosteluissa on myös henkilötietoja." (19.3.2001.)
"Jorma Nenosesta on vaikeaa löytää tietoja. (Olen katsonut sarjat "Kotimaisia lasten-ja nuortenkirjailijoita 1-3", "Suomalaisia lasten- ja...
Päiväkotien pienryhmätoiminnasta olisi olemassa ainakin seuraavia kirjoja:
Hakkola Kirsti ja Marjut Virsu: ”Entäs jos..” (Tammi, 2000)
Kankaanranta, Marja, Elina Hämäläinen ja Minna Gustafsson (toim.): ”Teatteria Tornikamarissa ja matematiikkaa männynkävyillä: puheenvuoroja esiopetuksesta” (Koulutuksen tutkimuslaitos, 2005)
Karlsson, Liisa ja Monika Riihelä ”Ajattelu alkaa ihmetyksestä: ryhmätyöstä yhteistoiminnalliseen oppimiseen” (Painatuskeskus, 1991)
Karlsson, Liisa: ”Sadutus: avain osallistavaan toimintakulttuuriin” (PS-kustannus, 2003)
Mikkola, Petteri ja Kirsi Nivalainen: ”Lapselle hyvä päivä tänään: näkökulmia 2010-luvun varhaiskasvatukseen” (Pedatieto, 2009)
Kirjoja näkemättä on vaikea sanoa ja tutkimuksesi aihetta tarkemmin...
Suomen kielen yleisimpiä sanoja on tutkittu pariin otteeseen. Vuonna 1979 ilmestyi aiheesta kirja nimeltä Suomen kielen taajuussanasto = A frequency dictionary of Finnish. Laajemmin asiaa tutkittiin 2001. Tuloksista voi lukea Kielikello-lehdestä nro 3 vuodelta 2001. Sekä kirja että Kielikello-lehti löytyvät Helmet-kirjastoista: http://helmet.fi/
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) mukaan kummallakin kerralla kymmenen yleisintä sanaa olivat olla, ja, se, ei, joka, että, tämä, hän, voida, saada.
Aiheesta voi lukea lisää Kotuksen sivuilta:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1074
Verohallinnon www-sivuilta http://www.vero.fi/ löytyy ohjeet lisäprosentin laskemiseen. Suora linkki sivulle on http://www.vero.fi/default.asp?article=5873&language=FIN.
Löydät ohjeet Verohallinnon sivuilta käyttämällä yläreunassa olevaa hakulaatikkoa. Kirjoita siihen sanat "lisäprosentin laskeminen" ja klikkaa "hae". Klikkaamalla linkkiä "Verohallituksen päätös henkilökohtaisen pidätysprosentin laskentaperusteista palkkatuloa varten vuodelle 2008" pääset em. sivulle, missä lisäprosentin laskentaperusteista kerrotaan. Jos tästä ei ole apua, kannattaa kääntyä Verohallinnon puoleen. Yhteystiedot löydät em. nettisivulta.
Espanjalaisesta juomakulttuurista löytyy tietoa ruokakulttuurista kertovien kirjojen ja artikkelien yhteydessä.
Seuraavissa lehtiartikkeleissa kerrotaan Espanjan viineistä ja juomatavoista:
Brotherus-Rehbinder, Natalia
Menyy syntyy viinin innoittamana
Aromi 2006 ; 7 ; 39-45
Törmä, Saara
Kanarialainen ilta kaamoksen keskellä
Maku 2006 ; 1 ; 44-48
Lauttamus-Ahola, Sirpa
Pohjois-Espanjassa Rioja on kuningatar
Aromi 2004 ; 9 ; 36-39
Pyörälä, Eeva
Espanja, viinimaa muutoksen kourissa
Alkoholipolitiikka 1988 ; (53) ; 1 ; 36-43
Kirjoissa, joissa kerrotaan espanjalaisesta ruokakulttuurista, on kerrottu yleensä myös juomakulttuurista.
Espanja haarukassa
2006
Espanjalainen keittiö
2004
MAKUJEN MAAILMA
osa: ESPANJA JA PORTUGALI
2000
SJÖGREN...
Etsitty runo on Yrjö Jylhän Kuolema, joka ilmestyi ensimmäisen kerran kokoelmassa Risti lumessa (1937). Kysymyksen sitaatti on runon ensimmäisestä säkeistöstä:
"Kun olet surusta sairas,
soperrat pimeyteen:
Tule, kuolema, kierrä kairas
syvälle sydämeen!"
Helsingin yliopiston pääkirjastossa eli Kaisa-talon kirjastossa (Fabianinkatu 30) on erillisiä puhelutiloja useissa eri kerroksissa. Niiden sijainnit voi katsoa osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/files/5714/5631/4210/paakirjasto_kerros… löytyvästä kartasta. Ne lienevät melko hyvin äänieristettyjä.
Ison tietosankirjan 1. osan (palsta 270 Elieser Kailan artikkeli 'alaikäisyys', painovuosi 1931) mukaan perinteinen täysi-ikäisyysraja 15 vuotta muutettiin v. 1721 21:ksi. Entinen ikäraja (15 vuotta) säilytettin sikäli, että tämän iän saavuttanut saattoi hallita omalla työllään ansaittua ja määrätä siitä testamentilla, olla valallisena todistajana yms. Avioitumisikä oli miehillä 18, naisilla 17. Rikosoikeudellinen täysi-ikäisyys alkoi 18 vuoden iässä, 15-17 -vuotias tuomittiin alemman asteikon mukaan. Kunnallisen äänioikeuden ikäraja oli 21, valtiollisen 24.
Asiaa on kysytty aiemmin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Vastaus löytyy arkistosta https://www.kirjastot.fi/kysy/kuinka-kauan-flunssa-ym-popot?language_co…
18.3.2020 Helsingin sanomat julkaisi artikkelin: "Uuden tutkimuksen mukaan koronavirus voisi elää pinnoilla jopa päiviä - Tutkijatohtori kertoo, miksi ilma on sakeana osin ristiriitaisia tutkimustuloksia". Artikkeliin on haastateltu tutkijatohtori Tuomas Aiveloa ja artikkelin mukaan virukset eläisivät pinnoilla tunteja, ei päiviä.
Samaa kertoo mm. seuraava englanninkielinen artikkeli:
https://www.nih.gov/news-events/news-releases/new-coronavirus-stable-ho…
Toinen Helsingin sanomien artikkeli https://dynamic.hs.fi/a/2020/piilossapinnoilla/
AutoCAD –ohjelmista löytyy useita suomenkielisiä opaskirjoja. Voit etsiä niitä esim. Seinäjoen kaupunginkirjaston kotisivulla Seitti-haun kautta osoitteessa https://seitti.seinajoki.fi/Scripts/Intro2.dll?formid=find2 laittamalla asiasana-kohtaan hakusanaksi Autocad. Mm. Kimmo Illikainen on kirjoittanut teoksia eri AutoCAD –versioista.
Lammion etunimeä ei Tuntemattomassa käytetä. Teoksen Olli Helen: Tunnetko Tuntemattoman, Aamulehti 2005 lopun hakemistossa ovat kaikki henkilöt etunimineen, jos etunimi tiedetään, mutta Lammio vain Lammio (s. 152).
Tuntematon sotilas, WSOY, v. 2000 laitos (kuv) sivulta 180 löytyi ahkeran selaamisen jälkeen tuo Lehdon maininta ”Helvetin Keikka-Heikistä”.
Toinen on nubbe, ystävä ustev, nalle guovza, rakas rahkis ja rasti ceahkastatm, mearka, ruos’sa tai ceahkis. Nalle ja rasti –sanat löytyivät vain yleisestä suomalais-saamelaisesta sanakirjasta, eivät inarinsaamelaisesta sanakirjasta. Lisäksi niistä puuttuu joitakin merkkejä kirjainten päältä.
Kirjastoissa on saamen kielen sanakirjoja, joista sanoja kannattaa etsiä, niin puuttuvat merkitkin löytyvät. Esimerkiksi näitä kannattaa käyttää:
- Inarinsaamen idiomisanakirja / Anna Idström ja Hans Morottaja
- Säämi-suoma sänikirje - Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja / Pekka Sammallahti, Matti Morottaja
- Säämi - suoma - säämi : skovlasänikirje - Inarinsaame - suomi - inarinsaame : koulusanakirja / Pekka Sammallahti, Matti Morottaja
Ilmaisun "pumpattava Barbara" tausta on ruotsin kielessä. Barbara lienee valikoitunut nuken nimeksi yksinkertaisesti loppusoinnun vuoksi. Barbara sointuu useimpia muita nimiä paremmin yhteen ilmalla täytettävää merkitsevän sanan "uppblåsbar" kanssa, niin kuin ilmaisun lanseeranneen Robert "Robban" Brobergin laulu Uppblåsbara Barbara (1970) vastaansanomattomasti osoittaa ("underbara, uppblåsbara Barbara"). Finntrio-yhtye levytti kappaleen samana vuonna suomeksi nimellä Ihmeellinen pumpattava Barbara ja toi samalla tämän ruotsalaisperäisen ilmaisun suomen kieleen.
Sana on alkuaan kreikkaa, παραγραφος/paragraphos, merkitys ’reunaan kirjoitettu’. Alkuaan sillä tarkoitettiin merkkiä, joka on kirjoitettu tekstin reunaan osoittamaan uutta jaksoa, näytelmässä ja keskustelussa puheenvuoron käyttäjän vaihtumista yms. Eurooppalaisiin kieliin sana on tullut myöhäislatinaan lainautuneen paragrpahus-sanan kautta. Nykyään sanan tavallisin suomenkielinen vastine on pykälä. Paragrafi-sana on ensi kerran esiintynyt suomalaisessa tekstissä tiettävästi v. 1793, pykälä jo vuoden 1642 raamatunkäännöksessä.
Siman valmistusohjeissa tosiaankin poikkeuksetta puhutaan pullottamisesta. Mitään ehdotonta estettä pullojen korvaamiselle vastaaville tiiviisti suljettavissa oleville astioille en kuitenkaan onnistunut kirjallisuudesta löytämään. Jos kuitenkin huomioidaan, että sima yleensä suositellaan tarjottavaksi mahdollisimman viileänä, pienet pullot ovat suuria tynnyreitä käytännöllisempiä astioita.
Siman jäähdyttämisenkin voi toki jättää väliin, mutta se ei ole välttämättä suositeltavaa: lämpimässä käyminen voi tapahtua liian nopeasti eikä simasta tule yhtä hyvänmakuista kuin viileässä tapahtuvan hiljaisen jälkikäymisen tuloksena saadusta simasta. Jos sima saa käydä liian pitkän ajan lämpimässä, pääsee liian suuri osa käytetystä sokerista hajoamaan...
Matti Huurre kertoo kirjassaan Kivikauden Suomi (Otava 2001) sivulla 192 seuraavasti: "--- Suomenlahden eteläpuolella, josta vasarakirveskansa tänne tuli, pidettiin jo nautakarjaa, lampaita, vuohia ja sikoja. Eläinten kuljetus meren yli on tuskin ollut ongelma, sillä veneet, joilla ihmiset pystyivät ylittämään meren, olivat varmasti riittävän kookkaita ainakin pienkarjaa ja vasikoita varten." Näin ollen voidaan olettaa, että sika on tunnettu Suomessa jo kivikaudella. Varmoja luulöytöjä on ainakin rautakaudelta (Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, s. 188).
Siasta ja sian historiasta löytyi pari erittäin hyvää kuvakirjaa, joista voi olla apua:
- Kotieläinten villi elämä (Stefan Casta - Staffan Ullström, Tammi 1998);
- Svin är...
