Riippuu sivubisneksesi laadusta ja siitä saamistasi tuloista, tarvitseeko sinun yksityishenkilönä maksaa veroa. Mikäli esimerkiksi valmistat tuotteita ja tavaroita, joita myyt, olet velvollinen maksamaan veroa. Mikäli työsi on palveluita, on verotus monimutkaisemmin tulkittava, koska se riippuu siitä, oletko työsuhteessa vai maksetaanko sinulle työkorvaus. Silloin maksajakin haluaa yleensä saada laskun ostamastaan palvelusta. Alla on sivustoja, joilta löydät kootusti tietoa myynnistä ja laskutuksesta yksityishenkilönä. Mikäli toimintasi on jatkuvaa, kannattaa harkita toiminimen perustamista.
Lisätietoja
Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48423/talkoo--…...
Kirjastokortin saa heti, jos olet aikuinen ja sinulla on kuvallinen henkilökortti mukanasi.
Jos olet alle 15-vuotias, joudut hankkimaan takaajan allekirjoituksen ja tiedot kaavakkeeseen, jonka saat
kirjastosta.(Takaajan tulee olla täysi-ikäinen .)
Runon suomenkielinen nimi on "Vuokot" tai "Sinivuokot", kumpaakin nimeä käytetään. Sen alkuperäinen nimi on "Blåsippor", ja sen on kirjoittanut Anna Maria Roos. Ruotsiksi runo alkaa: "Blåsippan ute i backarna står". Suomenkielisen tekstin on ilmeisesti kirjoittanut Edit (tai Edith) Polón (1869-1915), vaikka suomentajan nimeä ei löytämissäni lähteissä yleensä mainita lainkaan. Runon on säveltänyt Alice Tegnér (1864-1943), ja laulun nuotti suomenkielisine sanoineen löytyykin monesta lastenlaulunuotista, esimerkiksi Alice Tegnérin lauluja sisältävästä nuotista "Laula äiti kanssamme. III vihko" [1910?], johon laulut on "Suomen lasten iloksi mukaellut Edit Polón".
Runon alkusäkeet poikkeavat hieman toisistaan eri julkaisuissa: "Vuokko se...
Hilma, Helma on saksalainen lyhentymä nimistä Wilhelma, Wilhelmine 'altis, suojelijatar', Helmgund 'kypäräniekka taistelijatar' tai muusta sanan helm kypärä, suoja' sisältävästä nimestä. Hilma kuuluu meillä Ossianin lauluista saatuihin ns. topeliaanisiin nimiin.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi kirjasta Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Gregoriaaninen eli nykyinen. Suomessa siihen siirryttiin jo 1.3.1753. Jostain kummasta syystä kuitenkin pääsiäisen ajankohta määriteltiin poikkeavalla tavalla, tässä siirryttiin normaalikäytäntöön vasta vuoden 1869 alusta. Näin suuriruhtinaanmaassa Suomessa oli eri kalenteri kuin Venäjällä, jossa oli 1890-luvulla vielä voimassa juliaaninen kalenteri. Myös ortodoksinen kirkko noudatti sitä ja mahdollista on, että Suomen ortodoksisten seurakuntien tuonaikaisissa kirkonkirjoissa on sen mukaisia merkintöjä.
Oja, Heikki
Aikakirja. - Otava, 1999.
Vanhat kalenterit löytyvät esimerkiksi almanakkatoimistosta, https://almanakka.helsinki.fi/ Ne ovat olleet verkossa, mutta poistuneet, joten kannattaa kysyä heiltä lisätietoa.
Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.
Lähteet:
TEKIJÄ Shakespeare, William
TEOS Draamoja. 2 / William Shakespeare ; [suomentanut Paavo Cajander]
PAINOS 3. p.
JULKTIEDOT Porvoo : WSOY, 1994
http://manybooks.net/support/s/shakespe/shakespe1689316893-8.exp.html
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
Arviot vaihtelevat noin 30 ja 60 prosentin välillä, riippuen tulkinnoista (esim. mitä kautta sana on lainattu, ja onko se muuttumaton vai ei). Ohessa sitaatti Wikipediasta, jossa arvellaan latinalaisten sanojen osuudeksi hieman alle 30 prosenttia. Toisaalta, jos otetaan huomioon, että ranskan kieli on kehittynyt latinasta ja on sanastoltaan suurimmaksi osaksi sitä, prosentti nousee huomattavasti:
A computerised survey of about 80,000 words in the old Shorter Oxford Dictionary (3rd ed.) was published in Ordered Profusion by Thomas Finkenstaedt and Dieter Wolff (1973)[92] that estimated the origin of English words as follows:
Langue d'oïl, including French and Old Norman: 28.3%
Latin, including modern scientific and technical Latin: 28.24%...
Kirjaimen historiasta on hyvä artikkeli Wikipediassa. V ja w olivat pitkään rinnakkaisia kirjaimia, mutta koska latinassa käytetään vain v-kirjainta, w oli 1800-luvun loppupuolella yleensä käytössä suomen kielessä, ei v. Sanakirjoissa siirryttiin v-kirjaimeen 1880-luvun lopussa, mutta varsinkin erisnimissä horjahtelua näkyy vielä pitkälle 1900-luvun puoliväliin (esimerkiksi Väinö/Wäinö Sola, Vilho/Wilho Siukonen). Monen ihmisen nimessä w-kirjain on edelleen käytössä, mutta normaalikielessä sitä käytetään vain joissakin vierasperäisissä sitaateissa, sanoissa sitä ei esiinny, paitsi tyylikeinona, kun halutaan korostaa ilmaisun ikää ("wanhan tawaran kauppa"). Virallinen ääntämys on molemmilla kirjaimilla sama, kuten myös saksassa ja puolassa...
Etsimällä Kajaanin kaupungin aineistotietokannasta http://kirjasto.kajaani.fi/Intro?formid=form2&sesid=1076587802 asiasanoilla murresanat ja Kainuu saa listan 7:stä aiheeseen liittyvästä kirjasta (tai murteet ja Kainuu = 19 viitettä). Esimerkiksi seuraavat kirjat käsittelevät Kainuun murresanoja:
Korhonen, Tarja: Vanhaa kainuulaista rakennussanastoa (1990)
Räisänen, Alpo: Sotkamon murretta (1987)
Räisänen, Alpo: Suomussalmen murretta (1978)
Väisänen, Heino Tituleerata vai karahteerata : Kainuun murteiden jokamiehen synonyymisanasto ja sanasta miestä, sarvista härkää : tarinoita,sanontoja, kaskuja ja loruja kainuulaisittain (1995)
Itävaltalaisena tunnetun wieninleikkeen (Wiener Schnitzel) historia juontaa juurensa ilmeisesti jo vanhaan Bysanttiin. Arabit toivat sen sotaretkiltään Espanjan Andalusiaan. Sieltä se kulkeutui Italiaan ja myös Itävaltaan. Muualla leike tarjotaan sitruunalohkolla ja persiljanoksalla koristeltuna, mutta Pohjoismaissa se on saanut lisukkeikseen sitruunan lisäksi anjovista ja kapriksia (Lähde: Viitasaari, À la carte : ravintolaruokien historiaa, 2006). Syitä juuri näiden lisukkeiden lisäämiseen ei valitettavasti löytynyt.
Kyseessä on Joulu pulkassa -levyltä kappale Sian leuka, joka on Eero "Safka" Pekkosen sanoittama. Sanoitus vaikuttaa koosteelta, jossa on käytetty useita lauluja, runoja ja tarinoita pohjana. Löysimme viittauksia mm. seuraaviin: Marti Hela: Jouluihme, Elsa Koponen: Tuikkikaa oi joulun tähtöset, Heikki "Hector" Harma: Lumi teki enkelin eteiseen sekä Tonttujen jouluyö ja En etsi valtaa loistoa. Jos haluat löytää Sian leuka -kappaleen sanat, voit esim. tehdä haun Googlessa laulun alkusanoilla: "Olla tahtoisin se keuhkotaudin runtelema lapsonen".
Näyttäisi siltä, ettei sanoja ole valitettavasti julkaistu missään, mutta ne löytyvät Viola-tietokannan mukaan valokopiona Suomen Jazz & Pop Arkiston kokoelmista. Suomen Jazz & Pop Arkisto sijaitsee Helsingissä, ja sen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/yhteystiedot.php.
Tweedledum ja Tweedledee esiintyvät Lewis Carrollin kirjassa Liisa peilimaailmassa
(Through the looking glass). Suomenkielisessä käännöksessä nimet ovat Tittelitom ja Tittelityy.
Kirjan ovat kääntäneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner.
Etunimistä etätietopalvelussa kysytään usein. Aiemmat vastaukset löytyvät Kysy kirjastonhoitajalta palvelusta -arkistosta http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx haulla etunimet.
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa nimen Miira kohdalla on viittaus nimeen Mira. Suomen almanakassa 30.4., v:sta 1984, koska Miraa käytetään tänä päivänä ennestään olevan Mirjan kutsumamuotona. Lisäksi esim. Saksassa Mira on Mirabellan ja Mirandan lyhentymä. Slaavilaisessa nimistössä nimi yhdistyy sanaan mir, rauha. Jonkin verran käytetään kirjoitusasua, Miira.
Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Miran kohdalla nimeen Myrope, suoranaista yhteyttä niillä ei ole.
Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, WSOY, 1999.
Kustaa Vilkunan Etunimet...
Vuotsosta on inventoitu II maailmansodan aikainen linnoitusvyöhyke vuonna 1990, inventoija Erkki Saari Oy Turusta. Selvityksessä on 55 lehteä ja kartat. Lähinnä kyseessä on Tankavaaran aseman inventointi. Samaisesta puolustusasemasta Schutzwall-nimeltään on toinenkin julkaisu, jonka on kirjoittanut
Tapani Postila. Schutzwall, sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa, 36 s. (Vantaa 1997)
Tässä Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja-sarjassa ilmestyneessä tutkimuksessa on tarkat piiroskuvat.
Lisäksi löytyy mielenkiintoista aiheesta ainakin julkaisuissa:
Urpo Huotari. Saksalaisten huoltotilanne Pohjois-Suomessa toisen maailmansodan aikana. Huoltoreitit. Yleisen historian pro gradu 1980
sekä
Yrjö Teeriaho. Pitkin poikin...
Aila on lappalaisperäinen nimi, joka lienee syntynyt Aili-nimen pohjalta. Aili on alun perin suomalais.saamelainen nimi, ja Aila on sen inarinsaamelainen johdos. Sen alkuperäksi on ehdotettu myös Helgaa, joka on lähtöisin muinaisskandinaavisesta, "pyhää ja varottavaa" merkitsevästä sanasta helagher.
Ensimmäiset Ailat kastettiin 1800-luvun lopussa, ja nimi yleistyi 1900-luvun alussa. Almanakkaan se otettiin vuonna 1929, jonka jälkeen siitä tuli suosittu. Aili-nimen suosion huippu oli 1910-20-luvuilla, ja Aila yleistyi hieman myöhemmin. Suurin osa maamme Ailoista on syntynyt 1930-50-luvuilla, jolloin nimen sai yli 10 000 tyttöä ja se sijoittui 35 suosituimman ensimmäisen etunimen joukkoon. 2000-luvun alussa nimi valittiin...
Punainen Fiat runo löytyy Paavolaisen (Olavi Lauri -nimellä) yhdessä Mika Waltarin vuonna 1928 julkaisemasta kokoelmasta Valtatiet. Otava otti vuonna 1982 kirjasta näköispainoksen. Teoksen on kuvittanut Sylvi Kunnas.
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=valtatiet&searc…
Teoksessa Runosta runoon : suomalaisen runon yhteyksiä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan , WSOY, 2004, on analyysi kyseisestä runosta.
http://www.helmet.fi/search*fin?/trunosta+runoon/trunosta+runoon/1%2C2%…-
Ainakin tällaisia julkaisuja löytyy Raajärven ja Kärväsvaaran kaivoksista, jotka sijaitsivat lähellä Misiä.
Erkki Siiraman artikkeli Kaivostoiminta Misin rautamalmialueella vuosina 1958-1975, Vuoriteollisuus-lehdessä 1976: 2, 114-118
ja Erkki Siiraman artikkeli : Misin rautamalmialue
Titaani-lehdessä 1976:6, s.32-35
NUUTILAINEN, Juhani 1964. Misin rautamalmialueen geologiasta. , 89, [7] s. + liitek.
Yllämainitut julkaisut löytyvät Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen kirjastosta, osoite Lähteentie 2
96440 Rovaniemi, Puhelin: 020 550 4130, 020 550 4131
sähköposti: roilibrary@gtk.fi
Oikea järjestys on:
- Roseanna
- Mies joka hävisi savuna ilmaan
- Mies parvekkeella
- Bussimurha
- Kadonnut paloauto
- Missä viipyy poliisi
- Komisario Beck tähtäimessä
- Suljettu huone
- Poliisimurha
- Terroristit
Löydät oikean järjestyksen myös Helmet-haun kautta, jos haet sarjan nimen "Romaani rikoksesta" avulla. Tosin tällöin haku antaa tulokseksi vain vuonna 1981 ilmestyneitä niteitä.
Yleensä luettelointitietoihin merkitään kirjasarjan numero vain jos se on mainittu kirjan nimiösivulla.
