Turun kaupunginkirjaston kaukolainamaksu on 4 euroa. Koska Porin pääkirjasto on yleinen kirjasto, kaukolainaan ei tule muita maksuja. Tällä hetkellä kirja on Porin kaupunginkirjaston pääkirjastossa paikalla.
Teethän kaukolainapyyntösi Vaski-verkkokirjastomme kaukolainan verkkotilauslomakkeelle: polku on Asiakkaana kirjastossa, Kaukolainat, linkin takana on sivun alaosassa tilauslomake. On tärkeää että saan yhteystietosi ja kirjastokortin numerosi. Ohessa linkki kaukolainasivulle:
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena/kaukolainat
Alan koulutusta on aikoinaan järjestetty Diakonissalaitoksella ja laitosta käsittelevissä kirjoissa löytyy jotakin tietoa. Eeva Hurskaisen kirjassa Sisar Linan tyttäret ( Kirjapaja, 1992) on esim. luku Sisaret kotisairaanhoitajina. Diakonissalaitoksen historiaa löytyy mm. kirjoissa Helsingin Diakonissalaitos ( 1937), Martti Mäkisalo: Ihanteista kasvaa arki; Helsingin Diakonissalaitos (1867-1992) ja Nainen paikallaan: diakonissoja kotona ja kentällä, toimittanut Pirkko Probst ( 2010). Kirjassa Kotiapulaiset; muistoja sadan vuoden ajalta, toimittanut Minna Kilkki ( Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2006) löytyy tarinoita kodinhoitajista. Nämä kirjat ovat tilattavissa mihin tahansa pääkaupunkiseudun HelMet kirjastoista. Yliopiston Melinda...
Veikko Aaltosen dokumenttielokuvaa Paimenet (2005) ei ole lainattavissa kirjastoista.
Elonetin tietojen mukaan elokuvasta olisi tehty tallenne, mutta SF Film Finland Oy:n sivustolta ei löydy merkintää tallenteesta.
Elokuva on esitetty Ylessä. Voitte esittää Ylelle elokuvasta uusintatoiveen.
Lähteet:
http://www.elonet.fi/fi
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1269531
https://kavi.fi/
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
http://www.sffilm.fi/showPage.php?page_id=1000
http://yle.fi/yleisradio/ota-yhteytta
Markkola on ollut alunperin talonnimi, joka on annettu isännän nimen (Markus, Markko) mukaan. Siitä se on siirtynyt sukunimeksi. Se esiintyy sekä talon- että sukunimenä Kaakkois-Hämeessä ja Kangasalan seudulla sekä Kannaksella. Ensimmäiset merkinnät ovat 1500-luvulta. Muualla Hämeessa ja Satakunnassa esiintyy samaa perua oleva Markkula-muoto.
Etunimi Markus (lat. Marcus) on johdettu roomalaisen sodanjumala Marsin nimestä ja sen merkitys on "Mars-jumalalle pyhitetty." Suomessa sitä on käytetty jo keskiajalla, ja nimi on tuolloin tullut tutuksi Raamatun kautta. Markus-nimestä on johdettu meillä nimet Markku ja Marko.
Lähteet:
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Vilkuna, Kustaa: Etuniimet (Otava, 2001)
Alla olevasta listasta voitte lukea Helsingin kaupunginorkesterin ohjelman tammikuussa 1963. Konsertit pidettiin yliopiston juhlasalissa, mutta viikonpäivä oli torstai. Ehkä ohjelma ja esiintyjien nimet auttavat teitä palauttamaan mieleen, missä konsertissa kävitte.
11.1.1963
Jorma Panula, kapellimestari
Hans Leygraf, piano
Erkki Salmenhaara: Crescendi (ke.)
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 3 c-molli op. 37, solistina
Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 7 cis-molli op. 131
18.1.1963
Aarre Hemming, kapellimestari
Johanna Martzy, viulu
Antonin Dvorák: Viulukonsertto a-molli op. 53,
Robert Schumann: Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 97, "Reiniläinen"
Osmo Lindeman: Sinfonia nro 1
25.1.1963
Georg Ludwig Jochum, kapellimestari
Erika Babucke,...
Tuohon on varmasti monia tapoja, ja asia riippuu toki siitäkin, paljonko minkäkin kanavan kautta vastanneita on.
Netin kautta tulleet vastaukset kirjautuvat luultavasti automaattisesti johonkin tietokantaan, jonne saatetaan hyvin lisätä myös puhelimitse tai kortilla tulleet vastaukset. Tietokannassa vastaajat voidaan numeroida ja käyttää sen jälkeen jotakin satunnaisgeneraattoria arpomaan voittajien numerot. Jos kortilla tulleita tietoa ei jakseta kirjoittaa tietokantaan, voidaan kortteihin vain merkitä numerot, jotka vastaavat tietokannan numeroita. Hyvin suuria arvontamääriä käsittelevillä rahoilla on varmasti omat erikoistuneet mekaniikkansa siihen.
Joissakin kilpailuissa vastauksia saatetaan käyttää markkinointitarkoituksiin, jollei...
Ainakin Vuosaaren kirjaston kahvilassa näyttää olevan a-oikeudet, ja uuden keskustakirjaston ravintolaankin sellaisia on suunniteltu.
Helsingin kirjastojen kahvilat ovat yrittäjävetoisia ja anniskeluoikeudet ovat kahviloiden pitäjillä. Seinäjoen kirjaston kahvilaa pitää Kaks' kättä -työpaja, eikä sillä ole tällä hetkellä anniskeluoikeuksia.
Alkoholijuomien anniskelulupa voidaan myöntää hakijalle, jolla on toimintaan tarvittavat riittävät ammatilliset ja taloudelliset edellytykset sekä vaadittu luotettavuus. Luvan myöntää Aluehallintovirasto.
Kiitos palautteestasi, otamme sen huomioon yhteistyöneuvotteluissa kahvilanpitäjän kanssa.
En tiedä, mihin tuo prosenttisuus perustuu, sillä jos katsotaan Helmet-kirjastoihin hankittua kaunokirjallisuutta teoksittain, suhde näyttää aivan toisenlaiselta. Tarkastelin sitä ihan yksinkertaisella Helmet-haulla, joten sen tarkasta luotettavuudesta ei voi olla varma. Varmasti se silti antaa suuntaa.
Tarkastelin haulla ensiksi vuonna 2016 ilmestynyttä suomenkielistä aikuisten kaunokirjallisuutta, jossa on asiasana "suomenkielinen kirjallisuus". Tuon asiasanan nimittäin pitäisi kertoa, että teoksen alkukieli on suomi. Tulokseksi tuli 470 teosta. Sitten tein haun muuten samalla tavalla mutta käytin asiasanana vain termiä ”kaunokirjallisuus”. Tuloksia tuli 1 102. Lukujen erotus on 632, joten tuo kai kertoisi, paljonko muita kuin alun perin...
Stetlejä eli juutalaisten asuttamia pikkukaupunkeja ennen holokaustia käsitellään seuraavissa kirjoissa ja verkkolähteissä:
Tietokirjallisuutta:
Encyclopedia of Jewish history : 1986. 91.13 Sisältää luvun The Community as the framework of Jewish life, s.94-95.
Chagall, Bella. Palavat sydämet / 1986. 99.1 Bella Chagall kertoo muistelmissaan lapsuudestaan Vitebskissä Valko-Venäjällä.
Gitelman, Zvi. A Century of ambivalence : 1988. 97.1 Sisältää luvun Ruination and reconstruction of the shtetlekh, s 122-132.
Hoffman, Eva: Shtetl : the history of a small town and an extinguished world, London 1999.
Johnsson, Peter. Puola : 2004. 97.3 Kirjassa on luku Puolan juutalaiset – juutalaisten Puola.
Juutalainen kulttuuri / 1998. 98.114|49 Shtetl on...
Niinkuin jo kysymyksessä arvelit, tämä ei ollut yksinkertaisella googlauksella selviävä juttu.
Turusta kirjoittavat kirjailijat käyttävät mieluusti kaupungin lähiöitä tapahtumaympäristönä. Usein lapsuuden ja nuoruuden naapurustot näyttäytyvät tekstissä tunnistettavina vaikkei niitä nimettäisikään. Esimerkiksi Riku Korhonen esikoisromaanissaan Kahden ja yhden yön tarinoita (Sammakko, 2003) yhdistelee ominaispiirteitä useista lähiöistä, mutta antaa kuitenkin maantieteellisen kiinnityspisteen käyttämällä kadun nimeä.
Marko Kitin Viidakossa (Arator, 2003) esiintyy Varissuo. Muissa novelleissaan lähiö on nimetön.
Yksi romaani kuitenkin löytyy, jossa Pansion (ja Pernon) alue mainitaan oikein nimeltä. Marko Fromin Hiljaisten...
Jos kysyttyä aineistoa ei ole pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa, sitä voi pyytää kaukolainaksi.
Kaukopalvelupyynnön voit itse tehdä Internetissä, Helsingin kaupunginkirjaston sivulla on erikseen kohta kaukopalvelu. Osoite on http://www.lib.hel.fi/. Valitettavasti tämän palvelunkautta ei ole mahdollista laittaa kaukopalvelupyyntöä eteenpäin.
Kaukopalvelupyyntö maksaa 5 mk. Helsinkiläisiltä ei peritä muuta maksua silloin, kun aineisto saadaan lainaksi kotimaasta tai Pohjoismaista.
Lasten sydvestin kaavat löytyvät Ottobre design -käsityölehdestä (2017:3, s. 32-33, 36, 50-51). Päänympärys 50-52-54-56 cm.
Aikuisten kalastajanhatun (ei kuitenkaan sydvesti vaan tasalevyinen lieri) kaavat löytyvät lisäksi Suuresta Käsityölehdestä 2003:8, s. 34, 60). Päänympärys 58 cm.
Pentti Linkolan essee Talaskankaan ikimetsä on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa v. 1989 ja myös hänen esseekokoelmassaan Voisiko elämä voittaa - ja millä ehdoilla (Tammi, 2004).
Geologimme mukaan kyseessä on liuske ja sen täytyy olla enemmänkin tumman harmaa kuin tumman sininen kiilleliuske, jonka väri syntyy hienorakeisesta mustasta biotiitista, jota esiintyy päämineraalina. Jos biotiittiliuskeessa on runsaasti sinistä kordieriittimineraalia, saattaa se hieman vaikuttaa kiven yleisväriin. Valaistusolosuhteet vaikuttaa myös, usein valokuvissa tummanharmaat biotiittirikkaat kiilleliuskelaatat näyttävät tummansinisiltä.
Kirjassa Virkkunen, Marjatta, Partanen, Seppo J & Rask, Markku (2001).
Suomen kivet: koru-, jalo- ja rakennuskivet, kivet harrastuksena, kivet arkeen ja juhlaan
sanotaan liuskeista mm. seuraavaa:
Liuskeeksi sanotaan metamorfortuneita sedimenttikiviä, joille usein on tyypillistä hyvä lohkeavuus...
Vuosituhannen vaihteessa ilmestyneitä suomalaisten kirjailijoiden kirjasarjoja, joissa päähenkilöt ovat lukiolaisia ovat mm. nämä:
Lehtinen, Tuija: Mirkka-sarja, ensimmäinen osa: Mirkka ja riparikesä (Otava 1986), toinen osa: Mirkka, lukiolainen (Otava 1988). Näissä on hyvin värikkäät kannet, kuten muissakin Tuija Lehtinen nuortenkirjoissa.
Toinen mahdollinen voisi olla Manninen, Katri: Sikabileet / Megakesä / Bittitiikeri / Supersivari -sarja (WSOY 1996-1999).
Myös tässä kirjasarjassa on värikkäät kannet: Hakkarainen, Olli: Enkelinkuvia lumessa. (Karisto 1995) / Silmissä auringonkilo. (Karisto 1996).
Kyse saattaa olla vain erilaisista käytännöistä, jotka muotoutuneet aikojen kuluessa. Yhdysvalloissa on tosiaan sama käytäntö kuin Iso-Britanniassa ja Ranskassa, Skandinaviassa tunnutaan noudattavan samaa käytäntöä kuin esimerkiksi Saksassa.
Ulkomaiset osoitteet kannattaa kirjoittaa kohdemaan omien käytäntöjen mukaisesti, jos ne vain ovat tiedossa. Postiosoitteiden merkintätavoista eri maissa löytyy tietoa Universal Postal Unionin sivustolta. Kohdasta postiosoitejärjestelmät jäsenmaissa "Postal addressing systems in member countries and/or territories" löytyy tietoa, miten osoite kirjoitetaan missäkin maassa yksinkertaisesti hakemalla valikosta maan nimi ja lataamalla sen jälkeen kyseisen maan malli.
Kielitoimiston ohjepankki...
Kyseessä on varmaankin tanskalaisen Jan Mogensenin kuvakirja Viidakon pikku Vihtori (Victor Banan, suom. Jenni Pitkäniemi, 2000, Lasten parhaat kirjat).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirja kuvaillaan näin:
"Pieni Vihtori-apina rakastaa appelsiinejä eikä sille kelpaa mikään muu hedelmä. Kun appelsiinien satokausi loppuu, Vihtori karkaa kotoa etsimään niitä. Viimein tukaani saa sen kokeilemaan banaanin syömistä, ja koko Vihtorin perhe ihastuu tähän uuteen hedelmään."
https://finna.fi/Record/ratamo.146042
https://lastenkirjainstituutti.fi/
