Suurimpien maailmanuskontojen eettisistä suhtautumisista vammaisiin ja vammaisuuteen käsittelevää yksittäistä kirjaa en ole minäkään löytänyt.
Jyväskylän yliopiston kirjastossa näkyy olevan kirja nimeltään Ethical issues in six religious traditions, jonka on toimittanut Peggy Morgan ja Clive Lawton (Edinburg, Edinburgh University Press, 1997). Vammaisuus saattaa olla siinä käsiteltynä.
Suosittelen että kävisit Teologisen tiedekunnan kirjastossa, Aleksanterinkatu 7, 4. kerros, puh. 191 23870. Heillä saattaa olla parempia valmiuksia tämän kysymykseen vastaamiseen. Siellä on myös etiikkaan ja uskontoihin liittyviä suurempia hakuteoksia.
Oma työsi koskee avointa päiväkotia perheiden verkostoitumisen tukena. Asiasanoilla verkostoituminen ja vanhemmat löytyy Linda-tietokannasta koulumaailmaan liittyvä opinnäytetutkimus :
Kuvaja, Elina : Mannerheimin lastensuojeluliiton kimppaperheprojekti : tapaustutkimus projektin tarpeellisuudesta ja onnistumisesta opettajien ja rehtoreiden näkökulmasta, 2002
Tämä on verkkoaineistona osoitteessa http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/h/elkuva.pdf .
Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa on meneillään Rauman seudun erityisvarhaiskasvatuksen resurssiaseman Pikku Kukon tutkimusyhteistyö, jonka aihepiirinä on perheiden vuorovaikutusverkostot ja esiopetuksen oppimisympäristöt. Yhteystiedot löytyvät sivulta http://www.edu.utu.fi/...
Formula 1:n lippumerkit ja niiden selitykset löydät
internetistä osoitteesta http://www.kolumbus.fi/raviakin/buua/f12004/liput2004.html
Löydät ne myös esim. kirjasta Erola, Lasse: Formula 1:
tietosanakirja, 2001.
Pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa (www.helmet.fi) on kyseistä Jules Vernen teosta Hiilikaivoksessa yksi ainoa nide Helsingin kaupunginkirjastossa vuodelta 1882. Tätä harvinaisuutta ei lainata lainkaan, vaan se on luettavissa kirjastossa paikan päälllä. Teosta säilytetään Pasilan kirjaston varastossa ja koska Pasilan kirjasto on remontin vuoksi suljettuna ensi syksyyn saakka, niin toistaiseksi sitä ei saa edes luettavaksi.
Teos kuuluu myös Suomen kansallikirjaston kokoelmaan, mutta sieltäkään sitä ei saa lainaksi vaan ainoastaan luettavaksi paikan päällä Helsingin Yliopiston kirjaston tiloissa.
Kyseinen teos ei ole Suomen kansallisbibliogrfian, Fennican, mukaan ilmestynyt suomeksi nimekkeellä Musta Intia.
Ian Whybrow kirjoittaa lastenkirjoja, joita hän on kirjoittanut yli 60. Niitä on käännetty 21 kielelle ja julkaistu 24 maassa. Hänen kirjansa ovat tunnettuja huumoristaan. Hän on kirjoittanut niin lasten kuvakirjoja kuin romaaneja, novelleja ja runoja. Ennen kirjalijaksi tuloaan Whybrow toimi opettajana.
Lisää tietoa Ian Whybrowinsta löytyy esim. seuraavista linkeistä (ovat tosin englanniksi):
http://www.pfd.co.uk/clients/whybrowi/c-chi.html
http://www.penguin.co.uk/nf/Author/AuthorPage/0,,0_1000036471,00.html
Kalevi Heiton teokset: Muistojen mosaiikkia Imatralta, Imatran seudun hoveja ja kartanoita sekä Vanhaa Imatraa sanoin ja kuvin löytyvät Imatran kaupunginkirjastosta sekä muutamasta muusta kirjastosta. Teosten saatavuus kirjastoissa on mahdollista tarkistaa Suomen kirjastojen kokoelmatietokannoista, osoite on http://www.kirjastot.fi/kirjastot tai Frank-monihaku http://monihaku.kirjastot.fi . Varkauden kirjastossa teoksia ei ole, mutta ne on mahdollista kaukolainata. Teokset on julkaissut Kanta-Imatra seura. Seuralta voisi tiedustella, onko teoksia vielä myytävänä.
Sukunimikirjoista ei Aarrevaara nimeä löydy.
Uudesta suomalaisesta nimikirjasta sukunimi Vaara löytyy,
Selitys: Vaara kukkulaa, vuorta tai tunturia merkitsevä maastosana, vaara tunnetaan murteissamme. Vaara-nimiä on otettu sukunimiksi mm. vuoden 1906 suurnimenmuutoksen yhteydessä. Näitä nimiä on voitu muodostaa paitsi kotitalon nimestä, myös kääntämällä (
Olemme yrittäneet selvittää useasta eri lähteestä (esim. Lappeenrannan maakuntakirjasto ja Sener), mikä kirja voisi olla kyseessä. Valitettavasti antamillasi tiedoilla ei tunnu löytyvän mitään teosta.
Tuollaista kirjaa päivittäisistä Helsingin tapahtumista ei ole tehty. Helsingin Sanomat löytyy mikrofilmattuna Pasilan kirjaston lehtialueelta, myös Helsingin Sanomien nettiarkisto vuodesta 1990 lähtien on Helsingin kaupunginkirjaston käytössä.
Riippumatta siitä, onko kyseessä leffa tai jokin muu aineisto, kirjastojärjestelmä antaa virheilmoituksen "uusitaan liian pian", jos yrität uusia lainaa samana päivänä jona olet sen lainannut tai uusinut. Samana päivänä tehtävä uusiminenhan ei kuitenkaan muuttaisi eräpäivää miksikään, mutta käyttäisi sallituista kolmesta uusimiskerrasta yhden hukkaan, jos niin voisi tehdä. Siksi tämä on estetty. Sopiva aika uusia on siis milloin tahansa alkuperäisen lainaus- tai uusimispäivän jälkeen.
Jos uusit lainan ja käytät sen jälkeen selaimen Takaisin-/Back -painiketta, järjestelmä saattaa tulkita tämän toiseksi uusimisyritykseksi. Siksi HelMet-verkkokirjaston sisällä kannattaakin käyttää HelMetin omia navigointipainikkeita eikä selaimen painikkeita.
Tällainen arvio tosiaan löytyy, mm. näiltä sivuilta:
http://scoremaximizer.com/2011/03/08/the-21st-century-has-provided-peop…
http://mybackpages.typepad.com/mybackpages/2012/07/a-sermon-on-rest-vio…
Jälkimmäisellä sivulla tosin puhutaan Martin Lutherista eikä tavallisesta kansalaisesta.
Mitään täsmällisiä kertoimia on tuskin mahdollista esittää. Lähinnä kaiketi vain halutaan antaa kuva tiedon valtavasta lisääntymisestä.
Totta kuitenkin on, että 1500-luvun ihmisen oli aika vaikea saada tietoa maailmasta. Useimmat ihmiset eivät eläissään käyneet kotipitäjänsä ulkopuolella, kansankielisiä kirjoja oli tuskin nimeksikään asti, korkeammissakin yhteiskunnallisissa asemissa olevien ihmisten lukutaito oli harvinainen tai korkeintaan näennäinen,...
Kysymäsi sitaatti osoittautui ongelmalliseksi.
Sitaatin kaksi ensimmäistä lausetta esiintyvät useilla Internet-sivuilla. Niiden kerrotaan olevan peräisin Matthieu Ricardin kirjan ”Happiness: A Guide to Developing Life's Mot Important Skill” alusta. ”Happiness” on käännös ranskankielisestä teoksesta ”Plaidoyer pour le bonheur”, joka on suomennettu nimellä ”Onnellisuus”.
Sivulla http://www.spiritualityandpractice.com/books/excerpts.php?id=15581
on useita katkelmia Ricardin kirjan alusta. Englanninkielinen teksti ja suomennoksen teksti vastaavat hyvin toisiaan (tosin katkelmien järjestys on osin erilainen.) Vain kappale, jossa määritellään onnellisuus, onkin yhtäkkiä erilainen:
Englanniksi: “By happiness I mean here a deep sense of...
Suomen yleisten kirjastojen tilastot -sivustolta löytyy monenlaisia kirjastotilastoja:
http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/
Tilaston mukaan kuntien asukkaista lainaajia on 2 070 298 eli 38,53 %:
http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/tilasto.aspx?QueryId=7ca918d0-3d5b-7…
Tilastokeskuksen Tieto & trendit -julkaisun mukaan 15-74-vuotiaista suomalaisista kirjastokortti oli vuonna 2005 78 prosentilla. Luvuista puuttuvat siis lapset, jotka monesti lainaavat vanhempiensa kortilla. Artikkeli on luettavissa myös verkossa:
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_03_05_kirjastot.html
Kyse on luultavasti uteliaisuudesta. Lapset eivät ole vielä oppineet tukahduttamaan uteliaisuuttansa niin kuin aikuiset. Tiedonhalu on ihmisellä sisäsyntyistä, mutta osa aikuisista häpeää sitä. Aikuisten vaivaantuneisuus tuossa tilanteessa, jossa lapset osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan, kertoo ehkä juuri siitä, että me aikuiset torjumme uteliaisuutta ja pideämme sitä jotenkin nolona ominaisuutena.
Lainaan tähän Helsingin Sanomien artikkelia 11.5.2013
"Mutta ihmisten kohdalla uteliaisuus on joka tapauksessa tärkein ominaisuus maailman hahmottamisessa. Kapaloista kuoriuduttuaan ihmistaimet mönkivät pitkin lattioita, työntävät jännittävät objektit suuhunsa ja samalla sormensa pistorasiaan.
Haltioitunut ilme kasvoillaan lapsi ottaa...
Suomen kansallibibliografiasta Fennicasta tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämästä käännöstietokannasta ei löydy viitetietoja siitä, että etsimänne Jaakko Kiven teos olisi käännetty englanniksi.
Lähteet:
order=author&asc=1&lang=FINhttps://finna.fi
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?
Runoilija Sirkka Seljan (oik. Sirkka-Liisa Tulonen) vanhemmat olivat maanviljelijä Jalmari Tulonen ja Hilja Auroora Eerola. (lähde: Suomen kirjailijat 1917-1944, 1981) Sisaruksia ei mainita.
Sirkka Selja syntyi Hämeenkoskella vuonna 1920 ja pääsi ylioppilaaksi Lahden yksityisestä tyttölyseosta vuonna 1942. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa historiallis-kielitieteellisellä osastolla. Lähde: kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasampo:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175989474530#.VL-…
Yksityiselämästään Selja ei ole paljon kertonut. Kotiliesi-lehdessä (1986, nro 14, s. 2-5) on hänen haastattelunsa, jossa hän mm. kertoo, että yksinäisyys ja hiljaisuus ovat kirjoittamisen edellytys. Mutta että runoilijakin tarvitsee...
Porin kaupunginkirjastossa hankintaehdotukset toivotaan jätettäväksi aikuisten osaston tietopalveluun, jossa voidaan mm. tarkistaa, onko ehdotettavaa teosta jo tilattu. Porin kaupunginkirjasto hankkii kokoelmiinsa suuren osan suomeksi ilmestyvästä yleisestä tietokirjallisuudesta. Aivan kaikkia oppikirjoja ja kurssikirjoja sen sijaan ei voida hankkia. Hankintaehdotukset voi lähettää tietopalvelun sähköpostiosoitteeseen tietopalvelu@pori.fi. Hankittavaksi toivotusta teoksesta olisi hyvä ilmoittaa mahdollisimman tarkat tiedot, esim. ISBN. Ehdotuksen voi jättää milloin vain.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi etsiä tietoa siitä, kuinka paljon Hiski-nimisiä on ollut viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Tarkkaa määrää Hiski-nimisistä ei tilasto kerro, mutta tilasto on kuitenkin melko hyvin suuntaa antava. Tilasto on syyskuun alusta 2018.
hiski
Syntymävuodet
Miehiä
Naisia
Yhteensä
-1899
26
0
26
1900-19
15
0
15
1920-39
alle 5
alle 5
alle 10
1940-59
7
0
7
1960-79
16
0
16
1980-99
63
0
63
2000-09
75
0
75
2010-18
50
0
50
Yhteensä
alle 257...
Poika ja kynttilä sisältyy Lähteenkorvan vuonna 1945 julkaistuun esikoisrunokokoelmaan Hiljainen rukous. Sen lisäksi runo on mukana kahdessa Lähteenkorvan lyyristä tuotantoa yksiin kansiin kokoavassa valikoimassa: Kuin kukat ja linnut (Gummerus, 1968) ja Pilvi täynnä pisaroita (Gummerus, 1979). Näiden lisäksi Pojan ja kynttilän voi löytää kolmannesta Tämän runon haluaisin kuulla -antologiasta (Tammi, 2000).
