Kysymykseen ei ole olemassa sellaista vastausta, jota kysyjä todennäköisesti ajaa takaa. Kirjastoissa on aina ollut hävikkiä, josta osa johtuu varastamisesta, osa muista syistä. Monessakaan tapauksessa ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, mihin jokin aineisto on kadonnut, se ei vaan löydy sieltä mistä sen pitäisi löytyä. Suinkaan aina tällainen löytymättömyys ei tarkoita varkautta, vaan aineisto on yksinkertaisesti hyllytetty väärään kohtaan. Oma karkea arvioni on, että ilman suojausmenetelmiä tai muuten hyvää valvontaa olevissa kirjastoissa kohdistuu erityisesti uutuusaineistoon ehkä noin 5 % suuruinen varkaushävikki vuodessa.
Kirjastoilla ei myöskään ole mitään täsmällistä tietoa siitä, mistä eri syistä kirjastonkin aineistoja...
Hei!
Eeva Riihonen kirjoittaa teoksessaan Mikä lapselle nimeksi, että Sirkan alkuperä on kirjallinen, mutta sirkka tarkoittaa myös kasvin itulehteä.
Kirjallinen alkuperä tarkoittaa vuonna 1877 suomeksi ilmestynyttä satukirjasta Prinsessa Lumisirkku ja kääpiöt, josta Sirkku irtautui tytön nimeksi. Kansanvalistusseuran kalenteriin Sirkku tuli vuonna 1893 ja muuttui 1900 Sirkaksi. Sirkka-niminen lahti ilmestyi jo 1888.
Pentti Lempiäisen teos Nimipäiväsanat ja Kustaa Vilkunan Etunimet ovat hyvin samalla kannalla kuin Eeva Riihonen. Niissä mainitaan Sirkka-nimen yhteydet heinäsirkkaan ja keltasirkkuun, mutta ei mitään vieraskielisiä merkityksiä.
Valitettavasti taiteilijasta ei löytynyt paljoakaan tietoa. Hänestä on kirjastonhoitajalta kysytty aiemminkin, ja tämän vastauksen mukaan taiteilija asui noin v. 1955 Marttilassa. Hänen oikea nimensä on U. Peuralahti, mutta hän on tehnyt taidetta myös nimellä K. Siltala.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=48b14fc8-7f9a-4aa…
Sani on 1960-luvulla käyttöön tullut ja tytönnimeksi vakiintunut nimi, jonka tausta on epäselvä. Suomen kielen harvinainen sana 'sani' merkitsee ajelurekeä, mutta sitä ei pidetä etunimen lähtökohtana.
Sanny on Sannin tavoin kutsumamuoto Sandrasta ja Susannasta, Sandra puolestaan on lyhentymä Aleksandrasta. Susanna-nimi on peräisin Raamatusta ja juontuu heprean kielen liljaa merkitsevästä sanasta. Aleksandra on Aleksanterin sisarnimi, sen alkuperä on kreikan kielessä ja merkitys puolustajatar tai suojelijatar.
Lähde: Pertti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (WSOY 1997)
Kari Suomalainen kuoli 78-vuotiaana 10.8.1999. Hänen toivomuksestaan hautajaiset pidettiin perhepiirissä.
Vaimo Lippe Suomalainen kertoo kirjassaan Elämässä kiinni, että siunaus tapahtui myös Pyhän Henrikin kirkossa. Karin tahdon ja tarkkojen ohjeiden mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin järveen Kokkokallion edustalle Visavuoressa. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taiteilijakoti. Kari Suomalainen oli taiteilija Emil Wikströmin tyttärenpoika.
Lähteet:
http://www.visavuori.com/
Suomalainen, Lippe: Elämässä kiinni
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan mukaan Onatsu-nimen pohjana on karjalainen kutsumanimi Onanie, Onaska ja Ono(i). Venäjässä vastaavat nimet ovat Anania ja Ona (heprean Ananias, Hananja). Ondrein (Andrei) puhuttelumuoto on saattanut olla Onu tai Ona. Onatsu-nimessä on laatokankarjalaiselle nimistölle tyypillinen pääte –tsu, joka on ilmeisesti saanut venäjästä vaikutteita. Päätettä on käytetty suomalaistenkin sanojen nimijohtimena.
Sukunimi Onatsu on tunnettu Salmissa. Salmin lahden rannalla on myös kylä nimeltä Onattšu.
Mikkonen Pirjo – Paikkala Sirkka: Sukunimet (Otava, 2000)
Loispistiäiset ovat hyönteisiä, jotka elävät toukkavaiheensa loisimalla toisessa niveljalkaisiin kuuluvassa isännässä - joko isännän pinnassa tai sisällä. Aikuistuttuaan loispistiäset poistuvat isännästään ja elävät vapaana liikkuen. Tällaisia osan elämästään vapaana ja osan loisena eläviä eliöitä kutsutaan parasitoideiksi. Tietoa loispistiäisistä löytyy esim. seuraavista teoksista: Metsän salainen elämä, Gaudeamus, 2016 ja Suomen luonto: Selkärangattomat, Weilin Göös, 1998. Kirjoissa mainitaan, että loispistiäiset valitsevat isännäkseen vain harvoja lajeja.
Entä varsinainen kysymys: Voisiko loispistiäinen teoriassa elää ihmisen ihokudoksessa? Tiedustelin asiaa Helsingin yliopiston lunnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta http://...
Harri Heinon teoksen mukaan Suomen Gideonit kuuluvat otsikon "tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelioiva herätyskristillisyys" alle.
Maailmanlaajuinen Gideon-järjestö sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1899. Sen perustivat kristityt kauppamatkustajat, ja myös Suomessa toiminnan aloittivat kauppaedustajat vuonna 1946. Nimi oli alunperin Kauppaedustajain Kristillinen Yhdistys, kunnes vuonna 1961 Suomen Gideonit hyväksyttiin virallisesti kansalliseksi järjestöksi osana maailmanlaajuista Gideon-järjestöä. Järjestö on rekisteröity 18.10.1967.
Gideonien jäseniksi otetaan liikemiehiä ja viran- ja toimenhaltijoita, jotka uskovat Raamattuun Jumalan innoittamana sanana ja ovat uudestisyntyneitä kristittyjä ja jonkin evankelisen seurakunnan...
Yleisnimenä sanan lippahivo merkitys selviää Suomen etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä. Verbi lipata merkitsee 'juosta, kulkea/liikkua nopeasti'. Samaa merkitseviä ovat murteelliset 'lipetteä' ja kuvailevat 'lipattaa' ja 'laputtaa'.
Sana 'lipetti' on myös samaa kantaa yhteydessä 'lähteä lipettiin, karkuun' eli 'lippahivoon', jota on käytetty alkujaan Pohjois-Savossa.
Erisnimenä sanaa Lippahivo on käytetty esim. juuri kadunnimenä ja matkailukohteina olevista eräkämpistä.
Lähde: Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja L-P. 1995.
Kyseinen laulu on nimeltään Romanssi, mutta se tunnetaan myös nimellä Sua vain yli kaiken mä rakastan. Säveltäjä on Nils-Eric Fougstedt.
Kappale on esimerkiksi Suuri toivelaulukirja -sarjassa (Suuri toivelaulukirja 1).
Ylva on vanha pohjoismainen nimi, joka merkitsee naarassutta. Muiden petojen nimistä johdettujen nimien tavoin se kuvastaa muinaisten skandinaavien ajatusta, että voima oli ihmisen parhaita ominaisuuksia. Tällaisen nimen antaminen lapselle merkisi toivomusta, että hänestä kasvaisi vahva ja voimakas ihminen. Nimen miespuolinen vastine on Ulf. Ylvan nimipäivä Suomen ruotsalaisessa almanakassa on 13.9. Suomessa ensimmäinen Ylva nimettiin tiettävästi 1930-luvulla ja almanakassa nimi on ollut vuodesta 1950. Nimi on Suomessa harvinainen, mutta Ruotsissa huomattavasti yleisempi. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi tarkistaa etu- ja sukunimien esiintymisen Suomessa.http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Nimi Lii sekä myös...
Netistä löytyy myös monia keräilyrahojen osto ja myynti sivustoja sekä kauppoja. Kannattaa aina kysyä arvio ja tarjous useammasta paikasta.
4.1.2020 — Nämä eurosetelit ovat harvinaisia, myös kiertäneessä kunnossa! ... 50 €. D… R049.. 20 €. E… R032.. 50 €. E… R047.. 20 €. F… G007.. 50 €.
Numismaatikkoliiton sivuilta löytyy taulukko, jossa kerrotaan myös setelien kunnon vaikutus arvoon.
http://www.numismaatikko.fi/index.php/tietopankki/vaikeat-l-sarjan-eurosetelit
Iltalehti 5.7.2019 opastaa lukemaan seteleitä. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015091220337548
Mielenkintoinen artikkeli keräilyrahojen arvosta löytyy myös Vantaan sanomien numerosta 30.01.2019 https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/740885-hilkan-87-...
Fausti, vausti, vaussi, faustilakki esiintyy Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä, Haapavedellä ja Posiolla. Se on siis lipaton lakki, baskeri. Kemistä on kotoisin sanonta "faustilakki vauhtilakiksi sanothin". Raumalla sanotaan "faustlakki".
Suomen murteiden sanakirja. 2. osa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Valtion painatuskeskus, 1988
Hesarin Kirsti kertoo vaustin taustasta: "Suomessa sai vuonna 1926 ensi-iltansa saksalaisen Friedrich Wilhelm Murnaun ohjaama elokuva Faust. Päähenkilö esiintyi filmissä baskerimaisessa, otsaa myötäilevässä päähineessä."
(HS 14.3.1999) Selitys kuulostaa hyvältä. Sanan esiintyminen vain maan länsi- ja keskiosassa ei kuitenkaan selity sillä.
Kaikki kolme kieltä kuuluvat slaavilaisten kielten itäslaavilaiseen ryhmään. Näiden kielten puhujat ymmärtävät toisiaan jokseenkin vaivatta. (Lähde: Jaakko Anhava, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 79)
Kaikkien Suomen murteiden sanakirja on nimeltään: Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja), josta on ilmestynyt tähän mennessä kahdeksan osaa. Suomen murteista on myös kirjassa: ELÄHÄN hötkyile : suomea suupielestä toiseen -kirja (WSOY, 2005).
Erilaisia murresanakirjoja on olemassa monenlaisia, mutta mitenkään kattavia ne eivät varmaankaan ole. Monet murresanakirjat voivat myös keskittyä vain tiettyyn paikkakuntaan ja sen murteeseen. Tässä muutamia esimerkkejä:
Karhu, Kerttu: Eheroon, taharoon (WSOY, 1998)
Karhu, Kerttu: Ei lisä pahoota (WSOY, 2003)
Oottako träillä? : Jalasjärven murresanakirja (Salme Henell, 2005)
Tuukko völijyy? : sanoja ja sanontoja Järviseudun murteella (Sirkka Männikkö, 2007)...
Naisten koulutuksen alueella edelläkävijänä pidetään Sveitsiä: Zürichin yliopistossa naisilla oli mahdollisuus yliopisto-opintoihin vuodesta 1864 lähtien. Sveitsin lisäksi Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Italiassa naiset pääsivät yliopistoon 1860- ja 1870-luvuilla. Suomessa seurattiin Euroopan esimerkkiä ja vuonna 1871 lääketieteellinen tiedekunta myönsi naisille ”oikeuden käyttää hyväkseen tiedekunnan opetusta”. Rosina Heikel oli ensimmäinen nainen, joka tämän oikeuden turvin valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1873 ja viisi vuotta myöhemmin lisensiaatiksi. Seuraavan vuosikymmenen alussa toinen pioneerinainen, Emma Irene Åström, suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan filosofia ja yleinen historia. (...
Kirjasto 10:ssä ja Kallion kirjastossa ei valitettavasti ole palautusluukkua, johon voi palauttaa lainattua aineistoa sulkeutumisajan jälkeen.
HelMet-palvelusivustolta voit tarkistaa, missä pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa on palautusluukku. Lista näistä kirjastoista löytyy klikkaamalla palkkia "Kirjastot ja palvelut", josta löytyy pudotusvalikko "Näytä kirjastot, joissa on...".
http://www.helmet.fi/fi-FI
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Laulun nimi on Vihanneslaulu, säveltäjää tai sanoittajaa ei tiedetä. Se alkaa näin: Kukkuu, kukkuu pikkupottu nukkuu. Laulu on ainakin Armi & Lemmikit –äänitteellä (c-kasetilla vuodelta 1993), jolla on muitakin lastenlauluja. Nämä tiedot ovat peräisin Violasta, Suomen kansallisdiskografiasta (http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/viola.html). Laulua lauletaan samalla nuotilla kuin suomalaista kansanlaulua Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu. Sen nuotit löytyvät muun muassa Kultainen laulukirja - 400 suosikkilaulua ja Laula, laula lapseni - 44 lastenlaulua -laulukirjoista.
Kasettia ei näytä kirjastoista löytyvän, eikä sitä ilmeisesti ole nuottinakaan kirjastoissa. Laulun sanat (ainakin pari erilaista versiota) löytyvät esim. Ylex...
Laulu nimi on Murtunut elämä. Tämän valssin on säveltänyt Maks Kjuss, ja sen alkuperäinen nimi on Razbitaja žizn. Laulu alkaa: "Syyskeltaiset lehdet maan peittää pitkä on päivä ja harmaa". Tämän suomenkielisen sanoituksen on tehnyt ilmeisesti Elbe Häkkinen, joka käytti salanimeä K. Raikko. Samaa salanimeä käytti myös Kauko Käyhkö, mutta esimerkiksi Viola-tietokannassa ja Suomen äänitearkiston tietokannassa tämän sanoituksen tekijänä pidetään Elbe Häkkistä. Yleisradion Fono-tietokanta taas pitää sanoittajana Kauko Käyhköä. Näillä sanoilla laulun ovat levyttäneet A. Aimo (eli Aimo Andersson)ja Kalevi Korpi.
Lauluun on olemassa toisetkin suomenkieliset sanat, jotka on kirjoittanut Reino Helismaa salanimellä Rainer Kisko. Helismaan sanoitus...
Kyseinen Jori Sivosen säveltämä ja Timo Mäenpään sanoittama laulu Taistelija sisältyy nuottikokoelmaan Olen suomalainen : Kari Tapion parhaat (F-Kustannus, 2001). Nuottikokoelma näyttää olevan tällä hetkellä lainattavissa useista HelMet-kirjastojen toimipisteistä.
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
