Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämästä käännöstietokannasta löytyvät seuraavat jännityskirjailijat, joiden tuotantoa on käännettty saksaksi :
Joensuu, Matti Yrjänä (6 teosta)
Kirstilä, Pentti (2 teosta)
Lehtolainen, Leena (9 teosta ja yksi novelli)
Mäki, Reijo (3 teosta)
Nykänen, Harri (5 teosta)
Pakkanen, Outi (5 teosta)
Remes, Ilkka (2 teosta)
Ropponen, Markku (1 teos)
Sariola, Mauri (2 teosta)
Soininvaara, Taavi (4 teosta)
Tabet, Sirpa (1 teos)
Tenhunen, Eeva (1 teos)
Waltari, Mika (3 dekkaria)
Yliruusi, Tauno (1 teos)
Tarkempia tietoja saa käännöstietokannasta http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php
Virallisesti Suomen ensimmäisenä avointen ovien kerhona pidetään nuorisokahvilaa, joka perustettiin v. 1957 Helsingin Siltasaarenkadulle. Ilmeisesti ainakin Raisiossa oli avoin toiminta aloitettu ennen sitä. Jo v.1948 siirtyi Helsingin Nuorisotyölautakunnan alaisuuteen Mäkelänkadulla sijainnut Mäkelän kerhokeskus, jossa järjestettiin kerhotoimintaa Käpylän lapsille ja nuorille. Järjestöillä oli jo ennen kunnallista nuorisotoimea tämäntyyppisiä toimintamuotoja.
Nämä tiedot olivat teoksista Nuorisossa tulevaisuus (Juha Nieminen 1995) sekä Stadi ja sen nuoret (Kirsi Ilves 1998). Nämä kirjat ja muuta tietoa nuorisotyön historiasta löytyy runsaasti Nuorisotiedon kirjastosta. Esim. nuorisotaloja koskevaa tietoa voi selata kirjaston...
Käytettävissä olevista sukunimiä käsittelevistä kirjoista ei Mettala-nimeä löytynyt. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on tai on ollut 98 Mettala-nimistä, joten yleinen nimi se ei ole. Ehkä kannattaisi soittaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistönhuollon neuvontapuhelimeen. Tiedot löytyvät täältä:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=118
Kiinan latinisatiota varten on olemassa pari erilaista järjestelämm, kuten ns Wade-Giles järjestelmä ja Hanyu pinyin joka lähinnä fonetisoi ja yksinkertaistaa mandariinikiinaa. Järjesteläm on hyväksytty Kiinan tasavallassa ja otettu siellä käyttöön 1979. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa ja ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointi-järjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa käyttää kiinaa tietokoneille.
Katso aiheesta lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pinyin
katso myös
http://www.pinyin.info/links.html
josta löytyy kiinankielisiä sanoja latinoisoituina.
Kyllä saa. Kirjaston asiakkailla on mahdollisuus ottaa kopioita esim. kirjoista yksityiseen käyttöön Tekijänoikeuslain 12 §:n nojalla. "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Tek.oikL 12§ 1mom)
Setelin arvo on paljonkin kiinni mm siitä minkä kuntoinen. Näissä asoissa pitäisi kääntyä rahaliikkeen puolen arviointia varten.
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen 2005 ilmoitetaan että 1000 markan seteli vuodesta 1955 on ilmestynyt neljällä eri vesileimalla ja hintahaarukka on vesileimasta riippuen 5€-1000 €.
Jerry ja Jerri on sama nimi. Nimipäiväkin lienee sama. Kirjassa Eemu, Ukri, Amelie : 2000 kaunista ja harvinaista etunimea, kirjoittanut Juri Nummelin ja Elina Teerijoki todetaan että Jero, Jeri ja Jerri oovat väännetty Jeromesta (Kreikan "pyhää nimeä tarkoittava etunimi) ja muunnos Jerrystä.
KIrjaa voi lukea tai lainata kirjastoissa.
Kuvia 1970-luvun muodista löydät Googlen kuvahausta hakusanoilla: fashion 70’s.
Suomenkielisiä kuvauksia 70-luvun muodista voit lukea mm. seuraavilta verkkosivuilta:
http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/haloo/nuoriso/70muoti1.htm
http://plaza.fi/ellit/tyylinmetsastajat/oppaat/kauneusihanteet-1960-70-…
Muodin historiasta on kirjastoissa saatavilla myös kirjallisuutta. Tässä muutama vihje 70-luvun muotia käsittelevistä kirjoista:
-Täältä tulee nuoriso!: 1950-79, toim. Kai Häggman, WSOY 2006
-Peacock, John: Fashion sourcebooks: The 1970s, Thames and Hudson 1997
-70s fashion/vintage fashion and beauty ads, ed. Jim Heimann, Taschen 2006
Rahan arvosta on usein kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempia kysymyksiä ja vastauksia voi selailla palvelun arkistossa os. http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp . Kirjoita hakusanaksi: rahanarvo.
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta:
Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas, 9. p., Suomen numismaattinen yhdistys 2004.
Sen mukaan vuoden 1963 paperimarkan arvo on 0,50 - 12 euroa kuntoluokasta ja numerosarjasta riippuen.
Harakanpesä löytyy esim. Pohjanpään Metsän satuja -nimisestä eläinrunoja sisältävästä kokoelmasta. Runo on luettavissa myös Internetissä esim. seuraavilla www-sivuilla:
http://pagistaan.blogspot.com/2006_03_01_archive.html
http://www.tkukoulu.fi/~aiholmen/sanapontto/herkonrunot.htm
Vuodelta 1917 on kahdenlaisia 10-pennisiä:
1) kolikossa on Nikolai II:n monogrammi
2) kolikossa on kotkavaakuna ilman kruunuja
Hinta, jossa ko. rahat yleisimmin esiintyy on 1 €.
Lähde: Suomen rahat arviointihintoineen. Keräilijän opas. Suomen Numismaattinen yhdistys, 2002.
Epäluotettavaksi kertojaksi voidaan kutsua sellaista kertojaa, jonka selonteko tapahtumista on jollakin lailla vääristelty, virheellinen, ennakkoluuloinen tai puolueellinen. Kertojan epäluotettavuus voi johtua myös siitä, että hän on huonosti perillä kertomistaan asioista, naiivi tai helposti harhaanjohdettavissa. (Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja, 2003).
Epäluotettavan kertojan käsite on tietysti melko tulkinnanvarainen ja epäluotettavuudesta löytyykin aste-eroja. Selkeimpiä epäluotettavan kertojan tapauksia ovat sellaiset, joissa minäkertojana on lapsi, vähälahjainen, mielisairas tai jollakin tavoin vinksahtanut henkilöhahmo. Lähdekirjallisuuteni (Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja ja Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka) ja...
Poika sanalla on useita etymologisia vastineita niin lähi- kuin etäsukukielissä kuten karjalan ja vatjan "poika", lyydin ja vepsän "poig" sekä viron "poeg". Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu "pojka". Ruotsin pojke on ilmeisesti lainaa suomesta.
Tyttö sanan vastineita ovat puolestaan esim. inkeroisten "tüttöi", karjalan "tyttö" sekä vatjan "tüttö".
Tarkemmat tiedot löytyvät teoksesta: Häkkinen Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY 2004.
Oulujoen käräjillä mainitaan Sotkajärveltä Lars ja Oluff Wimbar, Wimbaren 1643 ja Bengt Wimbar 1649. Sotkajärvellä asui jo 1548 Olli Vilpunpoika Pelkonen eli Vimpari. Vimpari voi olla talonnimi. Satakunnassa ja Hämeessä vimpa, vimma tunnetaan mm. kalan nimenä. Peräpohjolassa vimpapää tarkoittaa ’raisua, villiä, itsepäistä’ ja vimma ’kiukkua, kiihkoa’. Heikki Klemetti on yhdistänyt Vimparin muinaisnorjalaiseen miehennimeen Vimpar. Lisää nimen alkuperästä ja esiintymisestä kirjoissa Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (2000) ja Uusi suomalainen nimikirja (1988).
Vastaukset kysymyksiinne saatte nettisivulta http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/apokr/apokr_etusivu.html ja sen kautta luettavissa olevien pdf-tiedostojen esipuheista.
Kirjallisuudesta suositeltava on 'Raamattu ja sen kulttuurihistoria', osa 6. Luterilaisissa kirkoissa on aina arvostettu Vanhan testamentin apokryfikirjoja, vaikka toisaalta niitä ei ole pidetty varsinaisten ns. kanonisten kirjojen arvoisina. 1800-luvulla ruvettiin Suomessa levittämään halpoja Raamattuja Britannian ja ulkomaiden raamattuseuran taloudellisella tuella. Raamatut haluttiin pienikokoisemmiksi ja toisaalta ko. seura ei periaattellisesta syistä halunnut painattaa apokryfikirjoja.
Tästä syystä apokryfittömät Raamatut vakiintuivat maassamme. Kun Suomessa valmisteltiin...
Olemme etsineet Leinon Vapauden kirja –runon elektronista versiota useista eri lähteistä. Leinon ja L. Onervan runoista on koottu yhteistietokanta http://www.geocities.com/leino_onerva/index.htm ,mutta siitä ei tätä runoa löytynyt. Leinon tuotannosta on olemassa sivusto http://www.einoleino.com/index.htm .
Sivuilla ei ollut linkkejä digitaalisen aineistoon. Kirjasto-, arkisto- ja museolaitoksen digitoidun kansallisen aineiston yhteistietokanta MUISTIsta http://www.lib.helsinki.fi/memory/muisti.html ei tätä runoa myöskään löytynyt. Tarkistimme asian myös Gutenberg-tietokannasta http://www.gutenberg.org/wiki/Main_Page eikä sieltäkään löytynyt. Halusimme vielä varmuuden asiaan ja soitimme Suomen kansalliskirjaston neuvontaan(puh. 09-...
Aleksandra (ruots. Alexandra) on Aleksanterin sisarnimi. Kreikkalainen Aleksandros tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa. Aleksandra on siis puolustajatar, suojelijatar. Aleksandra on ollut suomalaisessa almanakassa aiemmin eri päivinä: 3.5. Venäjän keisarinna Aleksandra Fedorovnan nimipäivänä, 5.5. ja 6.5. ja 17.10. vuoteen 1928 saakka. Aleksanraa on käytetty lähinnä ortodoksisissa maissa ja on Venäjälläkin suosittu. Lyhyempi Sandra, Santra on saanut oman nimipäivän 11.9.
Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet, 1993.
Raila on myöhäinen suomalainen mukailu samaa tyyppiä kuin Aila, Maila. Almanakassa se on ollut 13.6. vuodesta 1950 alkaen. Virossa Railin ja Railan katsotaan johtuvan hebrealaisesta nimestä Raakel, jonka merkitys on ’lammas’. Lisää etunimistä kirjoissa Vilkuna, Kustaa : Etunimet ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja. Erisnimenä raila on Nykysuomen sanakirjan mukaan valkosuojuksinen suksen muotoinen jalas, jolla maaten hylkeenpyytäjä lähestyy saalistaan, ajopuu.
