Anna-Leena Härkösen sähköposti- ja kotiosoitteensa eivät ole julkisesti tiedossa eikä häneltä löydy verkosta henkilökohtaista kotisivua. Otavan kotisivuilta osoitteesta http://www.otava.fi löytyy tietoisku Anna-Leena Härkösestä, kun valitset ensin linkin kirjailijat ja sieltä kotimaisten kirjailijoiden kohdalta pudotusvalikosta hänen nimensä. Voit ehkä yrittää kysyä häneltä jotakin hänen kustantajansa Otavan kautta. Otavan yhteystiedot löytyvät täältä, http://otava.fi/yritys/yhteystiedot/
Anna-Leena Härkösestä on kysytty usein Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta. Vastauksissa on paljon tietoa hänestä ja hänen kirjailijan urastaan. Vanhat vastaukset löydät täältä, https://www.kirjastot.fi/kysy/asiasanat/h/harkonen-anna-leena Vastauksista...
Kirjastoissa on ollut käytössä useitakin erilaisia lainausjärjestelmiä ennen tietokoneaikaa: kameralainaus, jossa mikrofilmeille kuvattiin jokainen lainattu kirja kirjantaskussa olevan numerollisen mikrokortin kanssa. Puuttuvista kirjoista tuli sitten lista, jonka mukaan luettiin mikrofilmiltä asiakastiedot ja kirjoitettiin muistutusposti. Ennen kamera-aikaa oli käytössä ns. Detroit-järjestelmä, jossa yksinkertaisesti jokaisen kirjan taskussa oli kortti, johon lainaajan numero merkittiin, kortit järjestettiin sitten kirjastossa laatikoihin ja kun kirja palautettiin kortti sujautettiin taas kirjan taskuun
takaisin. Tätä aikaisemmin kirjastokorttiin leimattiin
lainattujen kirjojen määrä ja palauttaessa merkittiin lainauskorttiin...
Säkeet ovat Kaarlo Kramsun Ilkka-runon seitsemännestä säkeistöstä. Runo ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1878 Kramsun kokoelmassa Runoelmia. Koko runo on luettavissa mm. teoksessa Kaarlo Kramsu: Runoelmia, SKS 1996, s. 8-10 tai myös verkossa esim. osoitteessa: http://fi.wikisource.org/wiki/Ilkka
(vuoden 1887 versio)
Sääty määritti pukeutumista 1800-luvulla.
Tutkimuksissa käsitelläänkin erikseen joko rahvaan tai säätyläisten vaatetusta. Suomalaisissa kirjastoissa on eniten kirjallisuutta suomalaisesta, brittiläisestä ja
ranskalaisesta pukeutumisesta.
Eurooppalaista 1800-luvun pukuhistoriaa käsitteleviä sivustoja
Fashion-Era
www.fashion-era.com/1800_1845.htm
The Costumer's Manifesto
www.costumes.org/history/100pages/regencylinks.htm
www.costumes.org/history/100pages/victlinks.htm
La Couturière Parisienne
http://www.marquise.de/en/1800/index.shtml
Sivuilla on esitelty vaatetusta usein maalausten avulla,
myös kaavoja ja valmistusohjeita.
The Right Chemistry: Colors in Fashion, 1704-1918
http://dept.kent.edu/museum/exhibit/colors/main.htm
Tekstiilien...
Valitettavasti en onnistunut löytämään V.A. Koskenniemen sanoittamaan ja Yrjö Kilpisen säveltämään lauluun ruotsinkielisiä sanoja. Yleensä Suuressa toivelaulukirjassa on myös sanat, jos laulu on muilla kielillä laulettavissa. Suuri toivelaulukirja 5 sisältää Lippulaulun, tai Siniristilippumme-laulun, mutta siinä on vain suomenkieliset sanat. Myöskään Viola-tietokannasta ei löytynyt viitteitä siitä, että laulu olisi ruotsinnettu.
Esim. Valittujen Palojen kustantamassa "Nyt on juhlan aika"-kirjassa sanotaan voileipäkakkujen tulleen muotiin Suomessa 1960-luvulla (makeiden täytekakkujen ohjeita alkoi esiintyä suomalaisissa keittokirjoissa 1800-luvun lopulla). Voileipien historia ulottuu tietenkin pidemmälle esim. tanskalaiset ovat löytäneet ensimmäiset maininnat kuuluisasta smörrebrödistään näytelmäkirjailija Holbergin (1684-1754) teoksista (Nyyssönen, Hannu: Smörrebröd on parasta).
Kiitos kysymyksestäsi! Kyseisistä suvuista ei varsinaista kirjallisuutta löydy, eikä sitä löydy ainakaan Lapponica-tíetopalvelun piiristä, valitettavasti.
Ohjaisin sinut paikallisen sukututkijayhdistyksen puheille, yhteystiedot löytyvät varmaankin lähimmästä kirjastostasi.
Sukututkijoilla toimivat netissä oma sivut osoitteessa:
http://www.genealogia.fi/
Sieltä löydät myös aloittelijalle hyödyllisiä osoitteita.
Uudenkaupungin kirjaston neuvonta: (02) 8451 5382
Voisitko tarkentaa kysymystäsi. Kirjastoissa on historiateoksia kys. aiheesta. Jos haluat niitä lainaksi, niin voit kaukolainata, tehdä seutuvarauksen tai tulla tänne Jyväskylän kaupunginkirjastoon. Jos haluat, että teokset varataan sinulle odottamaan ennakkoon, niin meidän pitäisi tietää milloin tulet ne täältä hakemaan. Tarkempia ohjeita antaa myös Kannonkosken kirjasto.
Kuopiota pommitettiin talvisodassa 6.1.1940, 2.2.1940, 3.2.1940 ja 5.3.1940 ja jatkosodassa 1.7.1941. Nämä tiedot löytyvät Bengt Fagerlundin kirjasta Sotaa ja leikkisotaa – sota-ajan kuopiolaisnuoret muistelevat. Kirjassa on paitsi muisteluja myös paljon tietoa sotien ajan Kuopiosta. Kirja on mm. Maaningan kirjaston kokoelmissa. Jonkin verran tietoa löytyy myös yleisemmistä sotiamme käsittelevistä kirjoista, esim. neljäosaisesta Talvisodan historia ja kuusiosaisesta Jatkosodan historia –kirjasarjoista.
Maailman ensimmäinen pankkiautomaatti asennettiin Lontoon Enfieldiin 27. kesäkuuta 1967 - Suomen ensimmäinen pankkiautomaatti (silloin seteliautomaatti) avattiin 24.11.1971. Suomen Pankkiyhdistyksen edeltäjä Rahalaitosten neuvottelukunta teki päätöksen kahdeksan Bankomat-automaatin hankkimisesta pankkien yhteiseen käyttöön. 1980-luvun kuluessa nykyisenkaltaiset käteisautomaatit leviävät Suomeen eri pankkiryhmien asettamina ja tässä vaiheessa ne palvelevat vain kunkin pankkiryhmän omia asiakkaita.
Yhteen pankkiautomaattiverkkoon (Otto.käteisautomaattiverkko) siirryttiin Suomessa vuoden 2004 loppuun mennessä. Kaikki Suomessa toimivat täyden palvelun pankit ovat Automatian asiakkaita. Automatian omistajia ovat tasakolmanneksin Suomen...
Toive-nimeä ei löytynyt vuoden 1935 almanakasta eikä pikainen selailu lähivuosien almanakoistakaan tuottanut tulosta. Toive nimi on ollut harvinainen - vuodesta 1900 lähtien nimen on saanut 47 miestä ja 137 naista, yhteensä vain siis 184 henkilöä. Kannattaa ehkä selata varmuuden vuoksi useampia vanhoja almanakkoja, niitä löytyy Almanakkatoimiston nettisivuilta: http://almanakka.helsinki.fi/
Eero Kivinimen mukaan nykyisin "ensisijaisena perusteena nimipäiväluetteloon pääsylle on nykyisin nimen saaneiden määrä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos nimi on 1900-luvulta alkaen annettu jo noin tuhannelle Suomessa syntyneelle suomenkieliselle lapselle, sille pyritään löytämään paikka nimipäiväkalenterista"
http://www.helsinki.fi/~kiviniem...
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaiseman Suomen rahat arviohintoineen 2005- oppaan mukaan vuoden 1995 EU-leimalla varustetun joutsenaiheisen kolikon arvo on 3 euroa, mikäli raha on virheetön ja täysin leimakelpoinen. Kyseisiä rahoja lyötiin 500.000 kappaletta. Mikäli kyseessä on jalometalleista (kulta ja hopea) valmistettu juhlaraha, on sen arvo oppaan mukaan 2.500 euroa Näitä juhlarahoja lyötiin 2.000 kappaletta. Oppaassa korostetaan, että siinä mainitut arviohinnat eivät ole osto- tai myyntihintoja, vaan mahdollisimman objektiivinen arvio rahojen oikeasta keräilyarvosta kirjoitusajankohtana.
Alkuperäinen ruotsinkielinen nimi on "Snusmumriken". Suomenkielinen nimi on suomentaja Laila Järvisen tekijän kanssa yhteistyössä kehittämä. Juksan tavat voivat hyvin olla idean taustalla, mutta kova piippumieshän N:kin on.
Kyseessä on Arvid Lydeckenin laulu Iloinen kirahvi. Se sisältyy esimerkiksi nuottijulkaisuun:
KARUSELLI: pienen koululaisen musiikkikirja. toim. Ritva-Leena Pitkäpaasi, Matti Rautio, Liisa Tenkku
Musiikki Fazer, 1972
Kysymykseesi on vastattu aikaisemminkin. Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta kannatta tarkistaa näitä nimikysymyksiä. Arkisto löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Kirjoita hakuruutuun sanat etunimet niko. Saat vastukseksi seuraavan tiedon:
lähtönimenä on Nikolaus tai Nikodemus (niko=voitto, laos=kansa). Nikolaosta on pidetty merenkulkijoiden suojelupyhimyksenä. Tunnetaan myös hyväntekijänä. Useissa maissa hän tuo lahjoja lapsille jouluna.
Lähde:Lempiäinen Pentti Suuri etunimikirja
Voisiko kysymäsi olla Lilian Kallion Puumajakesä? Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1977 Nuorten toivekirjasto -sarjassa. Kirjassa joukko lapsia innostuu rakentamaan majan puuhun luettuaan Tolkienin Tarun sormusten herrasta -kirjasta puissa asuvista haltioista. Korihissiä puuhun ei kuitenkaan ole.
Omakotiasujille tarkoitetulla Suomela-sivustolla on artikkeli ampiaisen torjunnasta: http://www.suomela.fi/1498.html Tällä sivulla tosin on enimmäkseen kyse pesän hävityksestä.
On olemassa torjunta-ainetta käyttävä hyönteisansa: http://www.fi-service.fi/syottiasema.html
Eräs neuvo on: ”Älä jätä houkuttelevia herkkuja tai mehuja avonaisina esille: ampiaiset saattavat pujahtaa sisään mehupulloihin ja tetroihin. Jos itse siedät hajuja, voit paistaa rasvaa tai sipulia pannulla tai keittää viinietikkaa kattilassa. Pistele valkosipulinkynsiä sitruunaviipaleisiin ja jätä esille. Kirjoittaja ei ole testannut, mutta ainahan voi yrittää.....” (http://www.transmeri.fi/torjunta/index.cfm?cd=21314&doc=530&language=Fi… ) Toisaalta pullon...
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta löytyy kaksi vastausta kysymyksiin puutarhaterapiasta:
- http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=2287…
- http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=2287…
Näissä vastauksissa luetellaan hyviä lähteitä.
Lisäksi yliopistokirjastojen yhteistietokannasta Lindasta löytyy seuraavia teoksia yleensä puutarhaterapiasta:
- Healing gardens : therapeutic benefits and design recommendations / edited by Clare Cooper Marcus, Marni Barnes. John Wiley & Sons 1999. (Viikin tiedekirjastossa, Helsingin yliopiston Opiskelijakirjastossa, Jyväskylän yliopiston kirjastossa).
- Korpela, Elli: Kasvien vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Helsingin yliopisto,...
Inarinjärvi (Enare sjö) löytyy ruotsiksi ainakin Maamme kirjasta (Boken om vårt land). Maamme kirjasta ja oletettavasti myös kyseisestä runosta on olemassa useita erilaisia käännöksiä. Teoksen ensimmäinen suomentaja (v. 1876) oli Johan Bäckvall, avustajina mm. Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja Kaarlo Slöör. V. 1878 suomennoksen tarkisti Paavo Cajander, joka korjasi teoksen 7. painoksen tekstin myöhemmin (v. 1886) kokonaan uudelleen. Seuraava huomattavampi uudistus teoksen sisältöön tehtiin v. 1915, jolloin Otto Manninen korjasi teoksen 21. painoksen tekstin. Teosta uudistettiin myös myöhemmin useaan otteeseen, mikä johti lopulta siihen, että lukijan on vaikea erottaa Topeliuksen kirjoittamaa ja Topeliuksen kirjoittamaksi väitettyä tekstiä...
