Kirjassa Suomalaiset sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala sukunimestä Kuusisto kerrotaan seuraavaa:
"Asutusnimenä Kuusisto on yleinen Länsi- ja Keski-Suomessa, mikä pääosin selittää sukunimen Kuusisto yleisyyden. Sitä on käytetty sukunimenä jo viime vuosisadan puolella mm. Akaassa. Lisäksi nimi on ollut nimensuomalaistajien suosiossa esim. 1906, jolloin se 25 tapauksessa sai korvata ruotsinkielisen nimen. Vain kuudesti entinen nimi oli kuusi-aiheinen."
Sukunimikirjoista kuten Uusi suomalainen nimikirja ja Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala ei löytynyt mainintaa sukunimestä Ylikännö.
Helmet-kirjastoista löytyy runsaasti venäjänkielistä kurssimateriaalia sekä kasetteina että cd-levyinä:
Kasetit: http://haku.helmet.fi/iii/...
Emme valitettavasti löytäneet tietoa ensimmäiseksi mainitsemastasi laulusta. Tietäisikö joku sivustomme lukijoista vastauksen?
Jälkimmäiseen lauluun löytyi kaksi vaihtoehtoa:
"Ketun valitus"
1. Kettu itki poikiansa
kiven päällä kyykykllänsä,
kahden kaupungin välillä
kahen kirkon kuuluvilla.
2. Kun ei poikani menisi
pitkähännät piipottaisi,
noille vieraille
kaupunkien kartanoille.
3. Siellä nuoli noppajaisi
tinapalli paiskoaisi,
siellä surma suin pitäisi
kova kuolo kohtajaisi.
http://www.angelfire.com/realm2/aamu/kannel/Kettu.jpg
toinen versio kuuluu:
"Kettu itki poikiansa, alla vuoren voivotteli:
Nyt on mun poikain herrasmiehen hartioilla,
valtamiesten vaatteina, piispan pitkinä hihoina!
Jo minä sanoin ketullen, jot' ei piä mäelle männä:...
Helsingin kaupunginkirjasto ottaa lahjoituksia vastaan, mutta valitettavasti kaikkia kirjoja ei voida ottaa vaan ainoastaan niitä, joille on kysyntää tai tarvetta. Jos kirjat ovat kysyttyjä uutuuksia, ne melko varmasti otetaan vastaan. Jos taas kyse on vanhoista ja/tai huonokuntoisista kirjoista, ne eivät välttämättä kelpaa kokoelmiin. Tosin harvinaisemmista vanhoista kirjoista voi olla Pasilan kirjastossa sijaitseva HelMet-kirjavarasto kiinnostunut.
Periaatteessa lahjoituksia voi tarjota mihin tahansa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteeseen. Isoissa kirjastoissa on kuitenkin laajimmat kokoelmat, ja niihin saatetaan ottaa helpommin harvinaisempia ja vähemmän kysyttyjä kirjoja. Isoja kirjastoja kokoelmiltaan ovat esimerkiksi Pasilan...
Kielitoimiston sanakirjan (1. osa, A - K, 2006) mukaan sanontaa käytetään "kysymykseen sopimattomasta vastauksesta, vastauksen kiertämisestä, (tahallisesta) väärinymmärtämisestä tms.". Sillä siis tarkoitetaan, että keskustelijat puhuvat tahallaan tai tarkoittamattaan eri asioista: kun toinen puhuja toivottaa hyvää päivää, toinen kertoo veistävänsä kirvesvartta.
Valitettavasti käytettävissä olevista lähteistä ei ole löytynyt tarkempaa tietoa taiteilija E. Suomelasta. Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa olevissa taiteilijamatrikkeleissa ei ole mainittu E. Suomelaa muuten, kuin että on viitattu Matti Vuolanteen teokseen Suomalaisen kuvaamataiteen lähdehakemisto vuodelta 1980. Siinä taas E.Suomelan kohdalla on merkintä Sotamus., eli siis ilmeisesti viittaus taiteilijan teoksiin Sotamuseon kokoelmissa. Kannattaa ottaa yhteyttä Sotamuseoon, ehkäpä heillä on enemmän tietoa taiteilijasta. Museon yhteystiedot sivulla http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21125
(www.museot.fi >Museohaku > Museot aakkosittain > Sotamuseo)
Sanonnalla ei ennusteta tulevaisuuden olevan valoisa, vaan uhkaava. Sanonnalla viitataan nahkojen käsittelyssä tarpeellisiin kuivausvälineisiin.
Sanonta on osa repliikistä kirjassa Tuntematon sotilas. Lause on alunperin kirjoitettu kersantti Penttisen sanomaksi ja kuuluu: "Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan."
Kurjesta suolla on runoillut ainakin Lauri Pohjanpää. Näin alkaa hänen runonsa Kurki ja joutsen:
"Kulki kurki arvokkaana suolla,
päällä harmaa, vanha lievetakki,
nukkavieru, vanhanmallinenkin."
Kurki ja joutsen ilmestyi alunperin kokoelmassa Metsän satuja (1924). Se löytyy myös Pohjanpään valittujen runojen kokoelmista Valitut runot ja Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954. Lisäksi se on mukana muutamassa runoantologiassa; esimerkkeinä mainittakoon Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja (WSOY, 1994) ja Tämän runon haluaisin kuulla 3 (Tammi, 2000).
Helmet-kirjastokorttisi numeron löydät kortin takapuolelta, eli siltä puolelta, jolla ei ole viivakoodia. Se on kortin yläreunassa, ja siinä on 14 numeroa.
Kortin numeron lisäksi tarvitset esim. aineistoa tai tietokoneaikaa varatessasi tai omat lainaustietosi nähdäksesi myös tunnusluvun.
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimeä ”Inna” on käytetty etunimien ”Ina”, ”Inga” ja ”Inka” kutsumamuotona. ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) tietää ilmoittaa, että ”Ina” on puolestaan lyhentymä useista ”-ina”-loppuisissa nimistä (mm. ”Josefina” ja ”Karolina”), ja sitä on käytetty myös nimen ”Ines” lempinimenä. ”Inga” on tullut pohjimmiltaan muinaisskandinaavisesta jumalannimestä ”Ing” ja siitä juontuvista nimistä ”Ingeborg”, ”Ingegerd” ja ”Ingrid”. ”Inka” on samaa alkuperää kuin ”Inga”
Lempiäinen toteaa, että ortodoksisessa kalenterissa ”Inna” yhdistyy nimeen ”Galene”, joka merkitsee kreikaksi ’tyyntä, hiljaista, rauhallista’. Saksassa ”Inna” on lyhentymä nimestä ”Innocentia”, jonka...
Kysyin tietoa Suomen murteiden sana-arkistosta, mutta sain vastauksen, että kysymykseenne on mahdotonta vastata. On vaikea sanoa, kuka on ollut sanonnan ensimmäinen käyttäjä.
Yön talon neljäs osa julkaistaan Risingshadow.net -sivuston mukaan suomeksi 15.8.2011. Lappeenrannan kirjastoon se tulee lainattavaksi syksyn mittaan.
Lappeenrannan kirjastossa on saatavana englanniksi sarjan viisi ensimmäistä osaa. Englanninkielisiä osia tilataan kirjastoon kesän aikana. Lainattavissa ne ovat luultavasti viimeistään kesän lopulla.
Voit tarkistaa myöhemmin kirjojen saatavuuden kirjaston aineistohaun http://weborigo.lappeenranta.fi/ kautta tai kysyä lähimmästä kirjastostasi.
10. sotasairaala sijaitsi Tampereella. Sen käytössä oli Tampereen yleinen sairaala, Hatanpään sairaala, Keski-Hämen parantola ja myöhemmin vielä osa Tampereen keuhkotautiparantolaa. Sairaalassa oli paikkoja yhteensä 720 sotilaalle ja 216 siviilille.
Tampereen sotasairaalasta löytyi melko niukasti tietoa. Yllämainitut tiedot ovat Tamperen kaupungin Koskesta voimaa-verkkojulkaisusta,jota pääset lukemaan täältä:
http://www.uta.fi/laitokset/historia/koskivoimaa/valta/1918-40/talvisot…
Lisäksi Jussi Koivuniemi on kirjoittanut kirjan Sotasairaalatoiminta Nokialla 1940-1944, mutta en osaa sanoa missä määrin siinä käsitellään 10. sotasairaalaa, sillä sitä ei löydy Kouvolan kirjastoista. Sen voi kuitenkin tilata kaukolainana halutessaan....
Mikko Vilkastus on henkilöhahmo Aleksis Kiven näytelmässä Nummisuutarit. Hän toimii Eskon puhemiehenä ja hääretkellä matkakassan hoitajana. Hän on alun alkaen tietoinen siitä, että naimakauppa on puhdasta pilaa, mutta ei paljasta sitä Eskolle. Muutenkin Mikko tietoisesti tuottaa Eskolle vaikeuksia - kotimatkalla hän esimerkiksi juottaa tämän humalaan.
T.S. Eliotin runoelma "The Hollow Men" on suomennettu nimellä "Ontot miehet" ja kokonaisuudessaan se sisältyy teokseen "Autio maa : neljä kvartettia ja muita runoja" (Otava, 1949 ja 1988).
Runon viimeiset säkeet kuuluvat suomennoksessa näin:
"Tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten."
(suom. Kai Mäkinen)
Lähteet:
https://finna.fi
https://www.helmet.fi/
Uuden suomalaisen nimikirjan (Otava, 1988) mukaan karjalaiset 'Pimiä', sekä 'Piminä' olisivat kehittynyt venäläisistä ristimänimistä 'Pimen' ja 'Pima'. Isännimen välityksellä Pimiä on sitten juurtunut myös sukunimistöön. 1500- ja 1600-luvun asiakirjoissa Pimiä-nimeä tapaa eri puolilta Karjalaa.
Mikäli haluat tutkia nimen historiaa vielä enemmän, nämäkin lähteet kannattaa myös tarkistaa:
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Joka kodin suuri nimikirja (Suuru suomalainen kirjakerho, 1996)
Saloheimo, Veijo: Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla 1541-1620 : viipurinkarjalaisten sukunimien esiintyminen muualla Suomessa ja lähialueilla liikkuvuuden mittarina (Suomen sukututkimusseura, 2006)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: http://...
Kirjastojen välisen tietolistan välityksellä tarjottiin seuraavia teoksia:
Hannele Huovin kirja Seitsemän unta, jossa on Kristiina Louhen tummasävyinen kuvitus.
Eeva Tikan satukirjat, esim. Majatalo Pimeä Kuu, Virranhaltijan salaisuus, Yön lintu ja Siivetön
Stefan Mählqvistin kirja Tule minun yöhöni, tule minun uneeni
Nelimarkka, Riitta, Iso ja Pieni universumissa : Was it a dream = uniko se oli. 2., uud. p., Helsinki : Tammi, 2009. - 40 s.
Unienahmija./ Michael Ende (teksti) ja Angela Fuchshuber (kuv.)
suom. Kaija Pakkanen. Weilin+Göös. 1987.
Milena Lukesová, Jussi ja kalat.
Maurice Sendakin kirja Hassut hurjat hirviöt.
Valitettavasti Lahden Puutyöstä tuntuu löytyvän hyvin vähän tietoa. Yhtiöstä löytyy kyllä lyhyitä mainintoja useastakin kirjasta, mutta siitä ei ole omaa historiikkia. Seuraavissa kirjoissa Lahden Puutyöstä on kerrottu jotakin:
Sarantola-Weiss, Minna: Kalusteita kaikille: suomalaisen puusepänteollisuuden historia. Puusepänteollisuuden liitto, 1995.
Vesikansa, Jyrki: Puuseppää aina tarvitaan: Iskun historia 1928-1998. Isku, 1998.
Lahden historia 3: Lahden talouselämän historia. Lahden kaupunki, 1996.
Halila, Aimo: Lahden historia. Lahden kaupunki, 1958.
Sarantola-Weissin kirjassa yhtiö mainitaan muutamalla sivulla. Kirjassa on myös muutama aika pieni kuva yhtiön tuotteista. Vesikansan kirjassa kerrotaan yrityksestä vajaa sivu. Lahden...
Jari P. Havian ja Pertti J. Mäntysen Liputusopas : tietoa liputuksesta ja lipuista (Tallinna-kustannus, 1998) vastaa kysymykseen näin: "Pohjois-Suomessa kaamosaika tuo omat erityispiirteensä liputukseen. Näillä seuduilla suositellaan liputtamista vaikkapa siten, että Suomen lippu nostetaan salkoon aamulla ja lasketaan työpäivän päätyttyä."
