Nytpä täytyy valitellen todeta, etten annettujen vihjeiden perusteella onnistunut kaivatunlaista runoa jäljittämään. Kysymyksen epäily Kirsi Kunnaksesta osuu kyllä oikeaan siinä, että hänen tuotannostaan löytyvät sekä "kirahvi karahvi" että alkusointuinen vesipuhveli. Ongelmana vain on se, etteivät ne ole peräisin samasta runosta - eivätkä edes samasta kirjasta: kirahvi Karahvi Kerafiini tavataan kirjassa Hassut aakkoset, "Vesipuhveli velimuhveli" Tiitiäisen pippurimylly -kokoelman runossa Kylpyläelämää. "Kihveli kahvelia" en ikävä kyllä kyennyt paikantamaan lainkaan.
Olisikohan kenties kuitenkin mahdollista, että etsitty melko pitkä runo olisi aakkosten kirjaimet yksitellen läpikäyvä Hassut aakkoset...
Tämän kysymyksen selvittäminen kirjastoalan asiantuntemuksella valmiista lähteistä tuntuu olevan melko mahdoton tehtävä. Löysin tällaisen vastauksen Tieteen kuvalehdestä, mutta siinä ei ole vastaajan tietoja, joilla voisi jatkaa hakua siihen suuntaan, https://tieku.fi/kulttuuri/kielet/sukupuoleton-han-on-yleinen-ilmio-maailman-kielissa. Aristoteleen kantapää -ohjelmassa sivutaan tätäkin asiaa, kun keskustellaan suomenkielen sukupuoli-ilmauksista, https://areena.yle.fi/1-2272344 . Tieteellisiä artikkeleita, joissa kielten sukupuolia käsitellään löytyy, Liisa Tainio : Gender in Finnish Language Use: Equal, Inequal and/or Queer? https://webfu.univie.ac.at/texte/tainio.pdf. Tällaisesta kirjasarjasta olisi varmasti...
Tätä Yleisradion kokoelmaa en löytänyt, mutta Fyrkat esittää kappaleen Pippuri ja unikko Seija Simolan albumilla Sävyjä (Valitut Palat 2014). Tämä tupla-CD näyttää löytyvät hyllystä vain Oulunsalon kirjastosta (https://finna.fi/Record/outi.1887816). Sitä voi pyytää kaukolainaksi oman kirjaston kautta. Kustannuksia voi syntyä jonkin verran.
Heikki Poroila
Arja Kanervalta ei ole julkaistu runokokoelmia, emmekä löytäneet mainintaa siitä, että runoja olisi julkaistu esimerkiksi jossakin lehdessä. Mikäli kysyjää kiinnostaa, miten tekstit ovat päätyneet Strengin levytykseen, Kanerva on Helsingin Sanomien haastattelussa 10.10.2015 kertonut tutustuneensa Strengiin 1960-luvulla Ylioppilasteatterissa ja antaneensa tälle runojaan sävellettäviksi.
Helsingin Sanomien haastatteluun pääset oheisesta linkistä:
https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002858559.html
Käsitys antiikin Kreikan aikaisten homosuhteiden määrästä saattaa olla liioiteltu, mutta suhteet sallittiin vapaille miehille ja niillä katsottiin olevan jopa kasvatuksellista merkitystä nuorukaisille. Homoseksuaalisuus on ollut sallittua tai siedettyä monissa muissakin perinteisissä yhteisöissä, mutta useimmissa yhteisöissä siihen on suhtauduttu torjuen tai vihamielisesti, koska suhteista ei synny lapsia. Ns. suuret maailmanuskonnot eli kristinusko, islam, juutalaisuus, hindulaisuus ja buddhalaisuus suhtatuvat kaikki enemmän tai vähemmän kielteisesti homoseksuaalisuuteen, mutta eri aikoina ja eri tulkintojen perusteella suhtautuminen vaihtelee hiljaisesta sallimisesta kuolemanrangaistuksella uhkaamiseen.
Kristinuskon torjunta pohjautuu...
Asia ei ole mitenkään helppo tai yksinkertainen. Paras aihetta käsittelevä teos lienee Arja Turusen tutkimus "Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?" : naisten päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889-1945 (Suomen muinaismuistoyhdistys, 2011). Vaikka teoksen pääpaino on lehtien analysoinnissa, siinä on paljon housujen käyttämiseen liittyvää taustatietoa.
Turunen viittaa teoksessaan siihen, että varhaiskristillisessä kirjallisuudessa ja legendoissa housuja käyttäneisiin naisiin suhtauduttiin positiivisesti, ja naisen jopa nähtiin voivan nousta korkeammalle henkiselle tasolle vain ikään kuin muuttumalla mieheksi ja häivyttämällä...
Ainoa löytämäni Estonia-niminen laulu on Seppo Juhani Savolaisen käsialaa ja Frederikin laulama. Sitä ei ole julkaistu nuottina, eikä tanssiorkesteri Channel Four ole sitä myöskään levyttänyt. Channel Four on sen sijaan levyttänyt Seppo Nissilän laulun Syksy, mutta sitäkään ei ole julkaistu nuottina.
Heikki Poroila
Tätä asiaa on ennenkin kysytty kirjastojen tietopalvelusta. Ilmaus ei liity Mauno Koivistoon vaan on tunnettu eri puolilla Suomea jo kauan ennen Koiviston aikaa. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisussa Kielikellossa todetaan, että manu ei suinkaan ole erisnimi, vaan ’mestaria, ammattimiestä’ merkitsevä yleisnimi, joka juontuu ruotsalaislainasta manni ’mies’. Suomen murteiden sana-arkiston lipuista sekä etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä (1995) löytyy lisäksi manu-sanalle merkitys ’etevä, kykenevä, taitava’ – mitä ammattimiehet ovat eittämättä alallaan olleet. Korvauksena tuon verrattoman ammattitaidon hyödyntämisestä talon tuli ilman muuta tarjota palkan päällisiksi ateria kiertelevälle...
Googletuksella ja hakutuloksen kriittisellä seulomisella saa suhteellisen helposti selville, että ainakin joillain heinäsirkoilla (hepokateilla) on hampaat, joita ne käyttävät syömiseen.
On jo Raamatusta (Ilmestyskirja 9:7-10) tunnettu tosiasia, että heinäsirkoilla on purukalusto. Suomalaisessa käännöksessä todetaan, että "niiden hampaat olivat niin kuin leijonain hampaat", minkä mm. muinainen Egypti sai useasti tuta.
Lukijan kommentista saimme vihjeen: Kertomus pojasta ja harakasta löytyy OTAVA:n 1961 kustantamasta Lasten oma lukukirja/ Somerkivi-Tynell-Airola, sivut 153-157. Kertomus on otsikolla "Toivomukset" ja sen on kirjoittanut Anna Whalenberg.
Väestötilastojen mukaan suomalaisia, jotka ovat syntyneet ennen Karjalan luovuttamista Neuvostoliitolle vuonna 1940, on elossa noin 350 000. Ennen vuonna 1944 tapahtunutta Karjalan luovuttamista syntyneitä suomalaisia on noin 200 000 enemmän.
Päivän tarkkuudella täsmällistä lukua on mahdotonta selvittää, mutta suuntaa-antavia numerotietoja saadaan sangen helposti. Esimerkiksi Tilastokeskuksen Väestörakenne-tilastotaulukko Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan, 1970-2018 (https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11rd.px/table/tableViewLayout1/) kertoo, että vuoden 2018 lopussa 79-vuotiaita tai sitä vanhempia (eli ennen vuotta 1940 syntyneitä) oli 341 765 ja 78-vuotiaita tai sitä...
Tarkkaanhan emme voi tietää, millä perusteella Li Anderssonin vanhemmat ovat valinneet tyttärensä nimen.
Nimi voi olla kiinalaista alkuperää. Silloin sen merkitys on kaunis, voimakas, järki, logiikka tai aamunkoitto aina kiinalaisesta kirjoitusasusta riippuen.
https://www.babynames.com/name/li ja http://www.first-names-meanings.com/name/name-LI.html
Nimi voi olla myös pohjoismaista alkuperää. Silloin se voi olla lyhennelmä lukuisista li-poppuisista tai alkuisista nimistä (tavallisimpia Lia, Lillian, Lilja ). Nimi voi olla lyhennys myös Elisabetista. https://www.nordicnames.de/wiki/Li#cite_note-ott-1
Merkityksisnä Liljan kukasta sanontaan "Jumala antaa avun" tai "Jumala on valani" https://nimikirja.fi/Lilian
Tai...
Yritin löytää jasmiinin (ja jasmikkeen, tuoksun kemiallinen lähde lienee sama, vaikka kasvit eivät ole lähisukulaisia) tai metsämansikan aromin kemiallista selitystä, mutta en löytänyt tämän tolkumpaa: " The approximate composition of jasmine flower oil obtained by enfleurage is benzyl acetate, ∂ - linalool, linalyl acetate, benzyl alcohol, jasmine, indole and methyl anthranilate." Ahomansikasta kertova Wikipedian artikkeli puolestaan toteaa, että "Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi, vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani')". Näistä tuskin tietomme lisääntyy.
Yleisellä tasolla...
Kielihistorialliset kysymykset liittyvät laajaan aiheeseen ja kaipaavat erikoistietämystä, jotta niitä voisi selvittää kattavasti. Ruotsin ja englannin kielen suhteet ovat moninaiset, ne lähtevät samasta alkumuodosta, kehittyvät yhdessä tiettyyn pisteeseen ja lähtevät sitten erillisiin kehityssuuntiin. Englannin kielen historiaa, https://www.thehistoryofenglish.com/ ja ruotsin kielihistoriaa, https://svenskaspraket.si.se/kort-svensk-sprakhistoria/ ja puu, jossa sukukielten kehitys ja niiden eriytyminen toisistaan https://www.grundskoleboken.se/wiki/Svensk_spr%C3%A5khistoria. Kielillä on myös ollut kontaktia ja vaikutusta toisiinsa eri aikakausina (esim. viikingit).
Wessenin Svensk språkhistoria 'sta löytyy...
Uppslagsverket Finland -verkkotietokanta, jota suomenkielinen Wikipedia-artikkelikin käyttää lähteenään, antaa Per-Hakon Påwalsin toiseksi etunimeksi Wilhelm. Ehkäpä artikkeliin itseensä on siis lipsahtanut kirjoitusvirhe.
Kävin läpi Wikipedian artikkeleiden pohjalta kaikki Suomen nykyisten ja entisten kuntien vaakunat, samoin kaikki luovutettujen alueitten kuntien vaakunat ja varmuuden vuoksi Ruotsin kuntien vaakunat. Niistä tätä ei löytynyt, joskin muutamien Karjalan kuntien vaakunasta ei löytynyt kuvaa tai kuvailua (mm. Impilahti, Kanneljärvi, Käkisalmen maalaiskunta, Ruskeala, Sortavalan maalaiskunta ja Suursaari). Kuvan vaakunaa ei löydy myöskään Suomen Heraldisen Seuran ylläpitämästä vaakunarekisteristä, jossa on paljon yksityisiä ja sukuvaakunoita. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on yksityinen vaakuna, jota ei syystä tai toisesta ole haluttu rekisteröidä. Tehostetu kuvahaku Googlesta ei tuonut mitään tulosta, mikä viittaa siihen, ettei kyseistä...
Useammalla ruotsalaisella naisdekkaristilla on kirjoissaan päähenkilönä tai merkittävässä roolissa poliisi. Alla on luettelo viime vuosina julkaisseista kirjailijoista. Toivottavasti kysymäsi kirja löytyy listalta.
Viveca Sten : Sandhamin murhat –sarja ; uusin kirja Huonossa seurassa (2019)
Camilla Läckberg : Fjällbacka –sarja ; sen uusin Perillinen (2018). Sarjan ulkopuolella ilmestynyt Kultahäkki (2019)
Emelie Schepp; Jana Berzelius –sarja ; uusin Kadonnut poika (2019)
Anna Jansson ; Maria Wern –sarja ; uusin Sokea hetki (2019)
Mari Jungstedt ; Gotlanti-sarja ; uusin Pimeys keskellämme (2018). Syksyllä ilmestyy Näen sinut (2019)
Anne Holt ; Hanne Wilhelmsen –sarja ; uusin Tomussa ja tuhkassa (2018)
Camilla Grebe ; uusin kirja...
Hyppykepistä löytyi mainintoja ja kuvauksia, mutta ei tietoa siitä, onko se vielä olemassa jossain. Hyppykepin kuvaus löytyy Pomuksen kirjoituksesta Kultaa taikka kunniaa, http://wiki.pomus.net/wiki/Kultaa_tai_kunniaa
Ehdottaisin, että kysyt asiaa joko Kansanmusiikki-instituutin museosta, http://www.kansanmusiikki-instituutti.fi/museo/ tai Fame-muusiikkimuseosta, https://musiikkimuseofame.fi/. Eihän hyppykeppi periaatteessa ole perinnesoitin, mutta on saattanut hyvinkin kiinnostaa kansanmusiikkipiireissä.
Voisit myös kysyä Jukka Kuoppamäeltä, http://www.jukkakuoppamaki.net/
Mikko Syrjän säveltämässä ja Martti Syrjän sanoittamassa kappaleessa Murheellisten laulujen mainitaan Turmiolan Tommi. Kappale julkaistiin ensimmäisen kerran Eppu Normaalin äänitteellä Murheellisten laulujen maa vuonna 1982.
https://finna.fi
