Teinipoikia kutsutaan jonneiksi. Mutta mistä tämä tapa nimittää poikia jonneiksi tulee?

Urbaanin sanakirjan selitys viittaa taannoisen (2008-2010) Kuvalauta-nimisen sivuston käyttäjiin ja Jonnewebiin, mutta se ei välttämättä ole koko totuus. "Jonne" on myös lyhenne nimistä Johannes tai Jouni, ehkä myös Joonas. Hikipediassa on myös hauskoja ideoita termin käytöstä. Kielitoimisto määritteli termin 2013 näin: ”Sanojan mielestä lapsellisesti tai nolosti käyttäytyvä teini-ikäinen, varsinkin poika. ’Jonnet ei muista’ (hyväntahtoisena) toteamuksena siitä, että nuoret eivät tunne jotakin vanhemmille ikäryhmille tuttua asiaa.” Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen on myös pohtinut termiä blogissaan.

Milloin ja missä ensimmäisen kerran on käytetty termiä "jonne" kuvaamaan yleisemmin tietynlaisia teinipoikia, lienee yhtä vaikea määrittää kuin se, kuka käytti ilmaisua "yrjö" ensimmäisen kerran tarkoittamaan oksennusta tai ilmaisua "jorma" miehen sukupuolielimestä. Kyse on meemeistä, joita on aina esiintynyt ihmisen kielellisessä kulttuurissa, vaikka itse termi meemi tuli käyttöön vasta vuonna 1976, kun Richard Dawkinds käytti sitä kirjassaan The Selfish Gene.

Heikki Poroila