Raamatun kertomuksissa puhutaan jalopeurasta eli leijonasta. Milloin viimeksi on nykyisen Israelin alueella tavattu varmuudella leijona?

Aasianleijonan (Panthera leo persica) elinalue ulottui aikoinaan Vähästä-Aasiasta ja Kreikasta Palestiinaan, Syyriaan, Mesopotamiaan ja aina Intian luoteisosiin asti. Se esiintyi usein muinaisen Lähi-idän taiteessa. Muinaisen Babylonin juhlakulkuekadun vartta koristivat lasitetusta tiilestä valmistetut näyttävät leijonankuvat. Aasianleijona on pienempi kuin afrikkalaiset leijonat. Tyypillisesti naaras painaa 110–120 kilogrammaa ja uros 160–190 kilogrammaa. Aasianleijonan harja on keskimäärin pienempi kuin afrikkalaisilla lajitovereilla, joten sen korvat ovat koko ajan näkyvissä. Vatsapuolella on alalajille tyypillinen ihopoimu. Aasianleijonia elää luonnossa enää Girin kansallispuiston alueella Intiassa.Vuonna 2015 Girissä laskettiin olevan yhteensä 523 leijonaa. Määrä oli kasvanut vuodesta 2010, jolloin leijonia laskettiin 411. Arviolta 40 prosenttia leijonista elää varsinaisen Girin metsäalueen ulkopuolella. Ihmisen toiminnan vuoksi sen elinalue on pienentynyt viimeisten 200 vuoden aikana huomattavasti. Aasianleijonan levinneisyys on aiemmin ulottunut Girin ulkopuolella leijonia eli vielä 1930-luvulla Iranissa. Turkissa eli leijonia vielä 1800-luvun lopulla. Viimeiset havainnot Iranista ovat vuodelta 1942, Irakista vuodelta 1918.

Ristiretkeläisten kerrotaan metsästäneen leijonia Palestiinassa 1100-luvun loppupuolella. Pian 1300-luvulle tultaessa leijonat ilmeisesti hävisivät tuolta alueelta.